Meidän on pakko luopua toisesta meidän koirasta...

... mutta mä en yhtään tiedä mistä mä löydän sille uuden kodin. Haluisin kovasti että hän pääsee tähän lähelle, mieluiten johonkin tuttuun perheeseen, ja omakotitaloon, mutta alkaa näyttämään aika heikolta että sellainen uusi koti löytyisi. En tosiaankaan haluis laittaa ilmoitusta mihinkään nettiin, ja sitä kautta antaa mun rakasta joksikin kiertopalkinnoks kodista toiseen seilaamaan. Mitä ihmettä m nyt teen, itkettää?
 
"mä"
Onko rotukoira? Olen kasvattaja ja minulta kysellään usein pentujen lisäksi aikuisia koiria, joista joku haluaisi luopua esim. allergian tai muun tilanteen vuoksi. Kannattaisi ottaa oman koirasi kasvattajaan yhteyttä ja kysellä josko olisi tiedossa paikkaa koiralle.
 
Anteeksi sekava teksti, koiramme siis oli jo totuttelemassa uuteen kotiinsa, mutta nyt sieltä sanottiinkin ettei ko. perheen isä haluakaan koiraa heille. Siinä ei siis ole kuulemma muuta ongelmaa kuin että tuo meidän koira on sellainen, että se valitsee vain yhden ihmisen johon se kiintyy hirmuisesti, ja se ei nyt siis ole tästä perheen isästä millään tavalla kiinnostunut. Monimutkainen juttu, en halua sen enempää sitä selventää ettei joku vaikka tunnista ko. perhettä.
 
Kyseessä on hyvin pieni rotukoira, mutta koska sen kasvattaja on ulkomailla (koira on siis tuotu liettuasta), hän ei oikein voi auttaa. Olisi ihan liian iso vaiva kärrätä koira takaisin kotimaahansa ja sitten taas etsiä sille uusi koti. Koska koira ei ulkonäöllisten seikkojen takia mene läpi näyttelyissä, ei kasvattaja halua sitä myöskään takaisin itselleen.

Syy miksi joudumme luopumaan koirasta, on se, että se merkkailee täällä meillä kaikki paikat koska toinen koiramme on narttu. Tuota merkkailua on koitettu kitkeä koko sen 2,5v mitä koira on meillä ollut, mutta koska mikään ei auta, meidän täytyy antaa se kotiin jossa ei ole narttua. Sekin on ihan kokeiltu juttu, että talossa josta ei narttukoiraa löydy, koira on melkein äärimmäisyyksiin asti sisäsiisti, hyvä kun suostuu edes omalle pihalle tekemään asiansa.

Tiedän että saattaa jonkun mielestä olla hölmö idea etsiä koiralle kotia meidän läheltä, mutta tarkoitus ei tosiaan ole se, että saisimme koiraa jatkuvasti nähdä. Mä vaan haluisin että voin nähdä sitä edes muutaman kerran vuodessa, itsekäs kun olen.
 
[QUOTE="mä";24803626]Auttaisikohan leikkaaminen? Monesti se rauhoittaa tuota merkkailua kun ei hormonit hyrrää.[/QUOTE]

Koira on steriloitu, mutta palleja ei siis ole poistettu kasvattajan pyynnöstä. Tuo sterilointi ei ainakaan ole vaikuttanut asiaan.
 
[QUOTE="Muurarin Vaimo";24803673]Eihän se silloin poista sitä hormonituotantoa, eli ne hyrrää entiseen tapaan. Pallit pois jos meinaa ettei hormonaalisia vaikutuksia tule![/QUOTE]

Joo, mä en niin paljoa ole perehtynyt tuohon mikä noiden kahden operaation ero on. Täytyy varmaan jutella uusiksi kasvattajan kanssa, ja koittaa selittää että emme voi koiraa pitää jos se ei millään lopeta kaikkialle kusemista.

Ei meinaan ole kovin kiva esim. pestä kaikkia kodin verhoja viikon välein vain huomatakseen, että kun olet saanut ne pestyä, silitettyä ja ripustettua paikoilleen, menee tunti ja ne on taas kustu. Merkkailusuoja ei auta, koira kusee silti, ja lopulta repii sen pois kun silmä välttää. Aitauksessa koiraa taas ei voi pitää koko ajan kun ei olla ulkona, se on rääkkäystä. Kouluttaminen ei oo auttanut yhtään, nartun leikkaamninen ei vaikuttanut millään tavalla, kerrostalosta omakotitaloon muuttaminen ei auttanut vaikka pääsee kymmeniä kertoja päivässä ulos... :(
 
Tyttärellä oli maltankoira uros, merkkaili, etenkin tyttären miehen vaatteisiin ja tavaroihin. Oli stressaantunut ja hermostunut. Tytär antoi sen kaverinsa vaarille, jolta oli juuri koira lopetettu. Nyt ei enää merkkaile, on jopa saanut lihaa luidensa ympärille ja kaikin puolin onnellinen pikku koira. Kysele vielä, olisko jollain mahdollisesti jotain tuttua, tai mummoa tai vaaria joka kaipaisi pientä koira ystävää?
 
"mä"
Kasvattajalla ei pitäisi asiaan olla mitään sanomista, vai onko koira steriloitu ennenkuin päätettiin, ettei näyttelyissä käydä? Mutta jos näyttelyissäkään ei käydä, niin ehdottomasti leikkauttaisin ne kivekset pois ennenkuin alkaisin uutta kotia etsimään.
 
"ttt"
Taidat olla se sama, joka tästä asiasta kirjoitti aikaisemminkin... Suoraansanottuna, en pistäisi vahinkoa kiertämään, vaan tuollainen kusilunttu pääsisi hengestään...
 
Tyttärellä oli maltankoira uros, merkkaili, etenkin tyttären miehen vaatteisiin ja tavaroihin. Oli stressaantunut ja hermostunut. Tytär antoi sen kaverinsa vaarille, jolta oli juuri koira lopetettu. Nyt ei enää merkkaile, on jopa saanut lihaa luidensa ympärille ja kaikin puolin onnellinen pikku koira. Kysele vielä, olisko jollain mahdollisesti jotain tuttua, tai mummoa tai vaaria joka kaipaisi pientä koira ystävää?
Musta tuntuu että mä olen jo kysellyt ihan kaikki mahdolliset paikat läpi. :( Ja meidän koirala on siis ilmeisesti sama homma, tosin ilman stressaamista. Muiden ihmisten kotona ei oo koskaan pissinyt mihinkään, ei vaikka ois ollut pidempäänkin hoidossa.
 
[QUOTE="mä";24803775]Kasvattajalla ei pitäisi asiaan olla mitään sanomista, vai onko koira steriloitu ennenkuin päätettiin, ettei näyttelyissä käydä? Mutta jos näyttelyissäkään ei käydä, niin ehdottomasti leikkauttaisin ne kivekset pois ennenkuin alkaisin uutta kotia etsimään.[/QUOTE]

Koira steriloitiin vasta kun päätettiin ettei näyttelyissä käydä, olisi varmaan kannattanut sitten suoraan kastroida. :( Varmaan pitää sitten koittaa vielä tuo leikkauttaminen, tuntuu vaan jotenkin tyhmältä vieläkin laittaa koiraan lisää rahaa kiinni, jos se ei sitten autakaan. :( Meillä on siis mennyt jo koiraan kamalasti rahaa, se oli kallis ostohinnaltaa, sitten sillä epäiltiin sydänvikaa jonka etsimiseen paloi hulluna rahaa ja mitään ei sitten löytynytkään, ja sen lisäksi hampaisiin on mennyt kamalasti myös rahaa. Lisäksi muutimme omakotitaloon pääasiassa tuon koiran takia, joten ilman sitäkin asiaa siihen on mennyt jo melkein 3000e rahaa tähän mennessä.

Mutta koska koira on mulle rakas, en voi tietenkään olla kokeilematta kaikkia keinoja. Pakko siis jälleen kaivaa kuvettaan ja kokeilla tämäkin vielä. Harmittaa vaan miksei tuo steriloinnin hoitanut eläinlääkäri voinut sanoa ettei se tuohon vaivaan mitään auta.
 
[QUOTE="ttt";24803795]Taidat olla se sama, joka tästä asiasta kirjoitti aikaisemminkin... Suoraansanottuna, en pistäisi vahinkoa kiertämään, vaan tuollainen kusilunttu pääsisi hengestään...[/QUOTE]

Olen juu kirjoittanut ehkä tännekin asiasta joskus vuosien saatossa, mutta ei mun mielestä koiraa voi tappaa vaan sen takia ettei se sovi meille. Kuten sanottu, vahinko ei lähde kiertämään niin kauan kuin uudessa kodissa ei ole narttukoiria.
 
Ei kai kasvattajalle kuulu mitenkään vaikka ne pallit poistettaisiinkin? Mä kokailisin vielä sitä, e se nyt niin kallis toimenpide kuitenkaan ole.
Mun sympatiat on sun puolella, meillä on ympäriinsä kuseskeleva kissa ja puolen porukan hermot tässä talossa ihan loppu sen takia...
 

Yhteistyössä