Huoh, että on helpottavaa kuulla, miten muuallakin nämä 3-vuotiaat uhmaa ja raivoaa yöllä. Meillä on viime viikkoina ollut ihan liikaa sellaisia öitä, että pikkusälli on muutaman tunnin nukuttuaan herännyt aloittaakseen ihan mielettömän raivoamisen, syystä milloin mikäkin. Väärät yöppärit, huonot lakanat, tahtoo toisen tyynyn, haluaa vessaan muttei haluakaan, lelut on tyhmiä ja talo liian pimeä...... Ja niin, viimeiseen asti rajojen ja rakkauden, vaikka sitten sen kurinkin, kannattajana ja alan parissa työskentelevänä voin kertoa, että minkään maailman kurinpalautus ei tuossa tilanteessa tepsi, ainakaan meillä! Poika rauhoittuu kun on siihen valmis, tulee hakemaan läheisyyttä ja pyytää toisinaan jopa anteeksi. Mutta mitä enemmän komennan tai vastaavasti hyssyttelen, sitä pahemmaksi suuttumus yltyy. Olen kuitenkin jatkuvasti lähistöllä valmiina auttamaan rauhoittumisessa, jos lapsi sitä tarvitsee. Jotenkinhan niitä tunteita ja päivän olotiloja sen lapsen on saatava ja voitava käsitellä, eikä se ymmärrys-/ käsityskyky saati taidot ylipäänsä vielä muuhun riitä. poika hakee selvästi omia rajojaan ja tunteiden hallintaansa, keinot vain tässä iässä ovat nämä. Raskasta silti, niin lapselle kuin vanhemmillekin.
.