Meille syntyi...

Alkuperäinen kirjoittaja M i l j a:
Haluaisin sanoa jotain kaunista ja lohduttavaa, mutta en osaa :hug:
Kuten myös. En osaa kuin itkeä... :'( :'(

Paljon voimia koko perheelle, ja aina kun siltä tuntuu, anna itkun tulla. Se ei asiaa muuta, mutta helpottaa ainakin hetkiseksi. :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
 
Itkusimmussa
luin tuon koko viestiketjun läpi (lääkäri käski pelätä pahinta)
Olen itkeskellyt koko yön kun olen lueskellut viestejäsi ;(
Niin surullista!

Voimia teille! Osanottoni
 
Pikkarainen
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi Pöppiäinen:
Jos voisin henkäistä yhdenkään raskaan huokauksen puolestanne,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestanne,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestanne,
mikä auttaisi ja lohduttaisi, niin sen tekisin!

:hug: :hug: Voimia ja lämmin osanotto suureen suruunne
Yhdyn tähän! Paljon voimia teille

 
Enkelin täti
Kyyneleet valuu poskille ja sydäntä pusertaa tuska ja ahdistus. Kun minulle on näin kamala olla, vaikka vain ihan vieraan ihmisen/perheen surullista tarinaa luin, voin hyvin kuvitella Marge teidän tuskanne olevan miljoonan kerran tuskaisempi. Osanottoni poikanne menettämisen vuoksi. Siskoni viikon ikäisen tyttären kuoleman kokeneena (sivusta seuraajana) tiedän, että ainoastaan aika sekä teidän perheenne rakkaus ja toistenne lähellä oleminen, rakastaminen ja tukeminen voi tuskaa lieventää. Kahdeksan vuoden jälkeen itkin edelleen niitä siskontytön kuoleman tuomia surun kyyneleitä. Ei aika vie surua pois, se tekee sen vain siedettävämmäksi. Voimia kaikille teille paljon!
 

Yhteistyössä