Meinasi itku tulla, tein tuttavan pyynnöstä hänelle maton

kauniin ison virkatun ympyrämaton kuteista. Hän oli meillä käydessään ihastellut omaa mattoani ja tahtoi samanlaisen, sanoi korvaavansa kyllä vaivan jos teen, kun matto on niiin kaunis. Hintaa emme siis sopineet sen tarkemmin. Tein mattoa viikon verran ja siihen meni kudetta 55 euron edestä. Vein maton hänen kotiinsa ohikulkumatkalla kun tuttava ei ollu kotona vaan miehensä otti maton vastaan ja maksusta piti sopia tuttavani kanssa. Tänään sain tekstarin ja suuret kiitokset ihanasta matosta, pyysi tilinumeroa ja olisiko 50e matosta sopiva hinta. Siis what!!! Laitoin takaison viestin että se on aikalailla materiaalien hinta että minulle ei jäisi siitä tekopalkkaa.. Sitten tulikin voivotusta että miten se nyt niin paljon voi olla ja että kaupastakin jo saa maton siihen hintaan eikä ollut varautunut isompaan summaan! Pitkin hampain sitten lupasi maksaa nyt 50e ja ensi viikolla 20e lisää. En enää osannut ruinata lisää, olen liian kiltti.

Eli huikeat 15e saan vaivanpalkkaa 15 tunnin työstä sormet kipeinä..ei mitään kevyttä työtä ole.
Ja ikinä enää en tee mattoja muille kun ei osata arvostaa!

 

No en minäkään olisi tajunnut mitä tuollaiset maksaa, mieluummin ostaisin tosiaan sen 50e maton kaupasta. Olisit nyt vaan sanonut ENNEN tekemistä, että hei tähän menee jo sitten vaan materiaaliin noin viisikymppiä. Kaveri olisi tajunnut vielä kieltäytyä.

 

 

Yhh, just tuosta syystä en tee muille kuin itselleni ja enkä myöskään pyydä ketään tekemään mitään.

 

No en minäkään olisi tajunnut mitä tuollaiset maksaa, mieluummin ostaisin tosiaan sen 50e maton kaupasta. Olisit nyt vaan sanonut ENNEN tekemistä, että hei tähän menee jo sitten vaan materiaaliin noin viisikymppiä. Kaveri olisi tajunnut vielä kieltäytyä.

Näin. Ja jos minä ihastelisin jonkun tekemää mattoa ja heittäisin että olisipa siistiä saada samanlainen ja olisin halukas siitä maksamaankin, niin olettaisin kyllä että ennen kuin toinen ryhtyy hommiin niin asiasta käydään jotkut hitusen tarkemmat neuvottelut.

 

kauniin ison virkatun ympyrämaton kuteista. Hän oli meillä käydessään ihastellut omaa mattoani ja tahtoi samanlaisen, sanoi korvaavansa kyllä vaivan jos teen, kun matto on niiin kaunis. Hintaa emme siis sopineet sen tarkemmin. Tein mattoa viikon verran ja siihen meni kudetta 55 euron edestä. Vein maton hänen kotiinsa ohikulkumatkalla kun tuttava ei ollu kotona vaan miehensä otti maton vastaan ja maksusta piti sopia tuttavani kanssa. Tänään sain tekstarin ja suuret kiitokset ihanasta matosta, pyysi tilinumeroa ja olisiko 50e matosta sopiva hinta. Siis what!!! Laitoin takaison viestin että se on aikalailla materiaalien hinta että minulle ei jäisi siitä tekopalkkaa.. Sitten tulikin voivotusta että miten se nyt niin paljon voi olla ja että kaupastakin jo saa maton siihen hintaan eikä ollut varautunut isompaan summaan! Pitkin hampain sitten lupasi maksaa nyt 50e ja ensi viikolla 20e lisää. En enää osannut ruinata lisää, olen liian kiltti.

Eli huikeat 15e saan vaivanpalkkaa 15 tunnin työstä sormet kipeinä..ei mitään kevyttä työtä ole.
Ja ikinä enää en tee mattoja muille kun ei osata arvostaa!

Palautat rahat ja haet maton pois.

 

Just ton takia mä sovin hinnoista aina etukäteen! Oli sitten kyse villasukista, leipomuksista tms.

Ei kaikki aina tajua, mitä jo pelkät materiaalit maksaa.

 

Et sitten edes varoittanut, että paljonko pelkät materiaalit tulevat maksamaan ennenkuin edes aloitit tekemään.

Tilaajalla ei ollut varmaan mitään hajua hinnasta etukäteen.

 

Just ton takia mä sovin hinnoista aina etukäteen! Oli sitten kyse villasukista, leipomuksista tms.

Ei kaikki aina tajua, mitä jo pelkät materiaalit maksaa.

Totta! On paljon ihmisiä, jotka on elänyt koko elämänsä aasialaisten etäorjiemme tekemillä tuotteilla. Eivät he voi ymmärtää, mitä mikäkin oikeasti maksaa. Ja että jollekin muka pitäisi maksaa yhtä paljon kuin itselle. He itsekin tekevät kaikkea ilmaiseksi ja "aseveli"hintaan muille. (Juu tiedän kyllä, että asevelihinta on enemmän kuin muille..)
Tämänkin tuttavasi tuntipalkka on enemmän kuin mitä hän nyt maksaisi Sinulle monen tunnin työstä, koska hän tottakai oletti, että tuollaisen "pikku"maton pyöräyttää alle tunnissa. Ei sillä, ettäkö hän itse siihen pystyisi, koska ei nyt vaan osaa, mutta kun Sinähän osaat, niin kipasepa kaupassa ja ryhdy toimeen.

Rikas on se, jolla on varaa ostaa naapurilta.

 

Et sitten edes varoittanut, että paljonko pelkät materiaalit tulevat maksamaan ennenkuin edes aloitit tekemään.

Tilaajalla ei ollut varmaan mitään hajua hinnasta etukäteen.

Kenenkä vika se on? Ei sitten kannata varmaan tilausta tehdä, jos jättää piikin auki. Vai eikö se oo niin tarkkaa, kun kaverilta tilailee..?!

 

Palautat rahat ja haet maton pois.

Oikein! Juuri noin tekisin minäkin. Myöhemmin he kuitenkin jaksavat laskea keskenään ja todistella toisilleen ja muille, ettei se ole voinut olla mitenkään noin kallis , vaikka miten laskisi- kuteet saa kierrätyskeskusksesta ilmaiseksi tms. todisteita; Jatkavat samaa rataa seuraavat vuodet juttua paisutellen ja kertovat kaikille tutuilleen, sekä muille, kelle vaan aina tilaisuuden tullen.
Sinusta tulisi heidän juttujensa perusteella jatkossa "ahne ryöstökutoja".
Hae matto pois.

 

Kenenkä vika se on? Ei sitten kannata varmaan tilausta tehdä, jos jättää piikin auki. Vai eikö se oo niin tarkkaa, kun kaverilta tilailee..?!

Sanoisin kyllä, että molemmissa osapuolissa on vikaa. Mutta kavereiden kesken voi olla kumpaisellakin olla vaikea ottaa niitä rahajuttuja puheeksi. Tuskin ammattilaisetkaan jättävät kertomatta hintaa, kun joku heiltä jotain tilaa. Käsitöitä harrastamattoman on vaikea arvioida tarvikkeiden hintoja, useimmat tuotteehan saisi kaupasta valmiina halvemmalla.

Asiallisinta on sopia tarkkaan, että millainen ja mitä maksaa ennenkuin rupeaa tekemään yhtään mitään.

 

Niin se vaan menee ettei käsitöitä arvosteta.
Ihan ilmaseksi niitä saa tehdä.
Opitpahan ettei niitä kannata tehdä sopimatta etukäteen hintoja.

 

oma moka, turha siitä on toiselle katkeroitua että toinen yllättyy hinnasta.

 

Lopeta tuollainen hyväntekeväisyys ja keskity jatkossa pitämään huolta ihmissuhteistasi pelkästään kanssakäymisen ja kahvittelun muodossa. Älä sotke ystävyyksiisi tuollaista marttyyrimaista toisten ilahduttamista tai raha-asioita, muutat vaan kaiken liian monimutkaiseksi. Sunlaiset uhrautujat päätyy yleensä jäämään yksin. Opi terveempää itsekkyyttä niin saat enemmän ystäviä ja kaikki on onnellisempia. Jos joku ihailee mattojasi seuraavan kerran niin kiitä kohteliaasti. Jos joku pyytää sinulta palvelusta harkitse tarkoin ja jos se vaatii sinulta kohtuuttoman panoksen (haloo yli viikko??) vaihda puheenaihetta.

 

No ihan alkuun kannattaa sisäistää ajatus, että Suomessa ei käsitöistä makseta muuta kuin materiaalikulut, ellei tilaaja ole suuri hyväntekijä, joka muutenkin lahjoittaa rahaa eri asioiden hyväksi. Kulujen korvaaminen tarkoittaa aina vain halvimpien materiaalien hintaa.

Kun joku ihastelee käsitöitä, ei siis kannata ryhtyä suin päin tekemään, vaan miettiä ensin, haluaako lahjoittaa toiselle niin paljon työtä vai ei.

Ja sitten kannattaa muistaa vielä vanha totuus, ettei kavereilta koskaan pidä ostaa mitään, eikä heille koskaan pidä myydä mitään. Noista seuraa vain riitoja.

 

Kannattaa sopia hinta aina ennen kuin tekee ja luovuttaa toiselle mitään

 

ehdottomasti kannattaa aina sopia hinnoista etukäteen! Käsitöistä on tunnettua että harva on oikeasti halukas (tai omaa mahdollisuuksia) maksaa sellaisia hintoja jotka edes jossain määrin kattaisivat sitä työtä mikä tekemiseen menee. Suurin osa ei-harrastajista ei edes omaa käsitystä siitä mitä materiaalit maksaa, saati niistä työtuntien määristä. Ja kun kaupasta saa halvalla kaikenlaista, niin helposti päässä ne hinnat mielletään tosi alakanttiin.

Mä itse neulon, mutta en juuri halua neuloa kenellekään läheiselle maksua vastaan juuri tästä syystä. Siksi jonkun ihastellessa tekeleitäni ja ilmoittaessaan kiinnostuksen ostaa samanlaiset, olen joko päätynyt tekemään ne hänelle lahjaksi. Tai sitten olen pyytänyt vain langan hintaa, sanoen että se oli materiaalikulu ja itse työ tulee ystävän lahjana.

Kun vieraammat ovat jotain halunneet tilata, olen heti alkuun kertonut materiaalikulut ja siihen päälle sopivaksi katsomani hinnan mikä pitää sisällään jonkinlaisen korvauksen työstä. Tuolloin ei tule yllätyksiä puoleen eikä toiseen.

 

Mä en ota mitään palveluksia vastaan keltään. Eräs sukulainen väenvängällä yritti kysellä lapsen kokoa neulomista varten, kiersin aiheen enkä suostunut sanomaan. Liikaa kokemusta siitä miten kaikki lainaamiset, muuttoavut ja neulomiset hierotaan naamaan vuosia myöhemmin. Parempi ostaa rahalla kaupasta mitä tarvii tai tekee itse!

 

Joskus ennen oli tapana laittaa kaikki risat lakanat tai reikäset kalsarit matonkuteiksi. Olettikohan sun kaveri että tarvikkeet olisi nykyäänkin tai ostettuna yhtä edullisia?

 

Olisit sanonut hinnan etukäteen. En minäkään noin suolasta hintaa maksais. Kai kuteita saa vanhoista rievuista, ne on ilmasia. Työstä vois antaa 50.

 

No ihan alkuun kannattaa sisäistää ajatus, että Suomessa ei käsitöistä makseta muuta kuin materiaalikulut, ellei tilaaja ole suuri hyväntekijä, joka muutenkin lahjoittaa rahaa eri asioiden hyväksi. Kulujen korvaaminen tarkoittaa aina vain halvimpien materiaalien hintaa.

Kun joku ihastelee käsitöitä, ei siis kannata ryhtyä suin päin tekemään, vaan miettiä ensin, haluaako lahjoittaa toiselle niin paljon työtä vai ei.

Ja sitten kannattaa muistaa vielä vanha totuus, ettei kavereilta koskaan pidä ostaa mitään, eikä heille koskaan pidä myydä mitään. Noista seuraa vain riitoja.

Niin tässä se lähimmäisenrakkauden vaikeus. On paljon helpompi käydä kauppaa tuntemattomien kanssa. Ei tarvi painia oman eikä toisen ahneuden kanssa.

Se, joka todella haluaa rakastaa lähimmäisiään "käy kaupantekoon" ennen kaikkea heidän kanssaan ja antaa sen mikä oikein on, maksaa kuin maksaisi itselleen, ja tekee työn kuin tekisi itselleen. Sanotaanpa jopa: rakastaa lähimmäistään niin kuin itseänsä.

Nykyajan tekopyhät vaan eivät tahdo antaa lähimmilleen, koska vihaavat heitä. Etsitään jotain tuntemattomia hyväntekeväisyyden kohteita, joille voi antaa ja saada kunnia ja "hyvää mieltä". Ei tarvi olla katsomassa, miten ne tuntemattomat sitten käyttävät ne almunsa. Se olisi liian raskasta tälle hyväntekijälle.

Sanomattakin lie selvää, että en arvosta tätä sun neuvoa lainkaan, onhan se varmasti helpompi tie, mutta luulisi hävettävän. Saa tehdä toki omat ratkaisunsa, mutta miksei tarvitse kantaa häpeää siitä? No siksi tietysti, kun tämä nyt on maan tapa..

 

Niin tässä se lähimmäisenrakkauden vaikeus. On paljon helpompi käydä kauppaa tuntemattomien kanssa. Ei tarvi painia oman eikä toisen ahneuden kanssa.

Se, joka todella haluaa rakastaa lähimmäisiään "käy kaupantekoon" ennen kaikkea heidän kanssaan ja antaa sen mikä oikein on, maksaa kuin maksaisi itselleen, ja tekee työn kuin tekisi itselleen. Sanotaanpa jopa: rakastaa lähimmäistään niin kuin itseänsä.

Nykyajan tekopyhät vaan eivät tahdo antaa lähimmilleen, koska vihaavat heitä. Etsitään jotain tuntemattomia hyväntekeväisyyden kohteita, joille voi antaa ja saada kunnia ja "hyvää mieltä". Ei tarvi olla katsomassa, miten ne tuntemattomat sitten käyttävät ne almunsa. Se olisi liian raskasta tälle hyväntekijälle.

Sanomattakin lie selvää, että en arvosta tätä sun neuvoa lainkaan, onhan se varmasti helpompi tie, mutta luulisi hävettävän. Saa tehdä toki omat ratkaisunsa, mutta miksei tarvitse kantaa häpeää siitä? No siksi tietysti, kun tämä nyt on maan tapa..

Mä oon vähän eri mieltä, avustustyötä tehneenä.

On sanottu että kaverille ei kannata myydä autoa tai taloa. Koska jos jommassakummassa tulee vikoja, niin siinä voi mennä välit. Parempi jupista tuntemattoman myyjän kanssa.

Olen auttanut kavereita, mutta kun on samantasoinen kaveri kyseessä (opiskelu kaveri, toinen perheellinen tms.) niin tietysti hän haluaa hyvittää sen jotenkin. Ja sitten ollaan siinä kierteessä "otaotaota tää raha kun silloin autoit mua." Edelleen autan kavereita jos tarvis, mutta ystävät ja raha-asiat ei aina kauhean hyvin käy yhteen.

 

Lopeta turha ulina

 

Käsitöitä ihastellaan ja niitä halutaan, mutta niistä ei haluta maksaa mitään. Ei edes materiaalikuluja. Tämä on ikävä totuus.
Itse teen paljon käsitöitä ja silloin tällöin kysytään jonkin ostamista. Sanon suoraan materiaalikulut ja sen lisäksi työpalkan - kyselijä hiljenee kummasti.