miehen menot

Voi paska että ottaa pattiin taas. Meidän isi se lähti baariin ja ei kyllä auta vaikka sanois mitä , pakko mennä vaikka miten rukoilee ettei mene. kun nyt tuli mieleen että käyn..Joka vkl muutenkin juo kotona ja aina petyn uudestaan ja uudestaan kun kuitenkin pitää mennä.eikä mun tunteilla taida olla väliä.

Olen muutenkin niin pirun kyllästynyt ettei mitään enää tässä parisuhteessa ole mieltä. Viikot menee vauhdilla ja sit viikonloput kun vois vaikka nauttia toisten seurasta niin miehellä on vain oma aika. Keskustelut ei auta. Mitä tässä on mieltä kattoa tällasta. Itse se aina puhuu miten pitää perheestä huolta ja ollaan kaikki kaikessa. Tätäkö se sit on. että toinen tekee mitä huvittaa. ja saa erikseen pyytää voitko laittaa lapsia nukkumaan tai muuta. Täytyy karata lenkille että edes jotain joutuu tekemään. Miehillä on kumma kyky että voivat olla miten haluaa, tehdä mitä haluaa ja millon huvittaa joku. Kyllä saa vastuuta yrittää antaa kun täytyy pois lähteä kotoaan että on lasten kans. tai pitää pyytää että menetkö ulos lasten kans? onko liikaa pyydetty? Voi hemmetti.

Alkaa niin masentaa ku vkl tulossa. menee se arki edelle josta nauttii eri lailla. taas saa vain tän vkl touhuta yksin lasten kans ja mies sit taitaa nukkua huomenna pitkään ja alkuillasta käy kaljoilla ja sitten onkin kiva taas jatkaa ilta ja yö valvoen ja juoden. ja sit onki jo sunnuntai. ihanaa. nyt päätin sitten että en jaksa enää puhua , en pyytää , en kommentoida. aion olla ja annan olla toisen omassa rauhassaan. mutta löytäisinpä taas sen iloisen ja rennon oman itseni joka yleensä olin ennen.

 

Teillä on hyvin samanlaista kuin meillä. Irrottautuakaan tästä ei osaa kun niin tottunut tilanteeseen. Ei muuta kuin jaksamisia sulle mitä sitten päätätkin.

 

Voi että... Niin kuin meillä konsanaan. Maanantaisin toivoo, et jospa ens viikonloppu olis parempi...kissanpissat. Mä en kyllä ole viidessäkään vuodesa tähän "tottunut", päin vastoin. Huomaan olevani yhä enemmän ja enemmän ahdistuneempi. Entinen iloinen minäni on kadonnut ja minulla on häntä niin kova ikävä. Puhunut puhunut ja puhunut olen niin monesti, etten enää jaksa. Katson vain surullisesti, sillä olen päätökseni tehnyt. Kun kevät koittaa ja olen saanut asiat järjestykseen, sanon miehelleni, että en jaksa enää. En jaksa!!!! Lähden etsimään tyttöä, joka kerran hukkui sumuun. Annan kuningas alkoholille luovutusvoiton. Vie #&%£$!* ja pidä hyvänäs!

 

Pystyispä kans tekeen saman jutun. Tähän on jäänyt vain kiinni. Mies lupaa parantaa tavat, mutta aina lupaukset pettää. Sitä koittaa pysyä vahvana kun lapset pitää hoitaa ym ym. Olen tansseissa tavannut miehiä jotka eivät juo ollenkaan, on kateuden pistos tuntunut sydämessä.

 

Kiva huomata että muillakin on tälläistä! Olen tässä jo alkanut harkitsemaan että katkaisen tahallani jalkani tai jotain että pääsen sairaalaan lepäämään. Siinähän sitten mies koittaa hoitaa lapsen.
Mies on lapsen kanssa vain silloin kun sattuu huvittamaan mutta mitään hoitotoimenpiteitä ei vahingossakaan tee ja kaikenhuippu on se että meillä se oli mies joka sen lapsen halusi. En minä!
En tiedä mitä pitäisi tehdä, alan saada tarpeekseni.

 

Meillä ei liioin mies kyllä paljon ota osaa kotitöihin. Joskus harvoin on lasten kans kotona hetken. Mies yleensä menee eikä kysy mitään. Jos mentäis yhdessä niin minun pitää kattella lapsille hoitaja. Raivostuttavaa!

 

Kuulostaa niiiin tutulta! Tätäkö se elämä on? Uusi elämä odottaa oven takana, kun vain uskaltaisi ottaa sen askelen; jättää mies ja talo, aloittaa elämä omilla (ja lasten) ehdoilla! Olen alkanut yhä enemmän ja enemmän ajattelemaan avioeroa. Lopullinen käännekohta oli, kun noin vuosi sitten mies haukkui minut, työni (+kotiäitinä olemiseni), periaatteeni, sukuni ym., sen jälkeen en ole pystynyt häntä rakastamaan niinkuin aviomiestä pitäisi.
Pelottaa lähteä. Mies uhkailee itsarilla. Mistä voin tietää, ettei hän vahingoita minua tai lapsia jos ilmoitan todella lähteväni?? Koitetaan jaksaa!

 

Meilläkin miehellä on oma vapaa-aika silloin kun huvittaa, ja minulla sillon, kun miehelle sopii. Eli toodella harvoin. Tähän alkaa vaan väsymään, enemmän on alkanut miettimään sitä että, jos muuttaisi lapsen kanssa ihan kaksistaan; silloin edes tarjottaisiin apua, jotta saisin välillä olla ihan itsekseni, ja tehdä mitä huvittaa ja nukkua pitkään aamulla =).

Joskus sitä miettii, miten onkaan valinnut lapsensa isäksi tuommoisen retaleen, kyllähän mies lapsen kanssa leikkii ja nyt on alkanut vähän enemmän osallistumaan kodin arkeen, mutta silti tuntuu että ne omat jutut on päällimmäisenä mielessä eikä perhe..Nytkin on taas kaljalla. Miksi mies ei voisi joskus kysyä, minulta että haluanko kenties minä lähteä johonkin iltaani viettämään? Tai vaikka mennä johonkin muualle yöksi, jotta voisin ladata ihan rauhassa akkuja? Mutta ei, kun neiti saatu nukkumaan, kutsuu miehen omat menot ja minä jään yksin neljän seinän sisälle potemaan tätä hatutusta.

 

Tuntuu siltä ettei miehet näe omaa nenää pidemmälle. Meillä vielä anopin puheista saa sen käsityksen niin kuin pystyisin vaikuttaan menemisiin. Stemppiä vain kaikille kohtalo tovereille.

 

Voi kuinka tuttua!! Meillä oli aikoinaan ihan sama tilanne. Minä hoidin työn, lapsen ja kodin, mies oli työttömänä kotona. Arkisin joi vaan muutaman mutta kun viikonloppu koitti, niin johan lähti hippulat vinkuen baariin tai milloin mihinkin. Lupaili ettei enää ja seuraavana viikonloppuna on kotona. Eipä ollut. Aikani katselin tilannetta ja lopulta kyllästyin ja ilmoitin että tämä oli tässä. Mies uhkaili tekevänsä itselleen vaikka ja mitä, mutta olin jo niin väsynyt, etten jaksanut välittää. Nyt mies asuu äitinsä helmoissa ja sama meno jatkuu. Itse löysin jo pari vuotta sitten uuden miehen, joka on täysi vastakohta. Käy töissä ja katselee lapsia todella mielellään, että minä pääsen harrastamaan. Ei myöskään vieroksu kotitöitä, vieroksuu ainoastaan baareja. Ottaa todella harvoin ja silloinkin kotona. Eli paistoi se päivä risukasaankin!
Voimia teille kaikille! :hug:

 

Mahtavaa kuulla tuollaisesta. Onko teillä yhteisiä lapsia? Siis tosi hienoo. Meillä meni viime viikonloppu hyvin ilman alkoo. Mutta kauhulla odotan tulevaa. Toivossa on hyvä elää niinku sanotaan.

 

Täällä näköjään on muitakin samasta tilanteesta kärsiviä.Meillä mies käy päivät töissä ja minä hoidan kodin jne.Sitte kun se tulee kotiin,niin sillä on mahollisuus levätä ja tehä omia juttujaan.Ovesta voidaan vaan lähtee ulos,mitään sanomatta,kyllähän me täällä lapsen kanssa odotetaan kotona.Jos se joutuu kattomaan lasta niin se on hirveen vastahakosta,'en mä nyt jaksa.'Ja munko pitäis jaksaa?'No mee ite eka kaheksaks tunniks töihin,ite makaat aamulla pitkään blaablaa.'Luulee että kotiäitiys on helppoo,ONKO??Ei mun mielestä.Viikonloppusin on joskus sellasta,et kotona ollaan,sillonkin jää kaikki mun kontolle,mut useimmin kiinnostaa kaverit enemmän ku perheen kanssa oleminen.Sitten tullaan yöllä kotiin ja maataan aamulla pitkään ja minä herään lapsen kanssa.Niin rasittavaa!Olis kiva todellakin,jos mieheni joskus ite tarjoutuis olemaan lapsen kanssa,mutta ei.Sillä taitaa olla pinttynyt ajatus päähän,että naiset hoitaa lapset ja kodin.Niinkun sen äiti on tehny.Mutta mun mielestä pitäs olla tasa-arvosta.Vastuu lapsesta kummallakin.Ja sitten ihmetteee,kun ei ole lapsensa kanssa,kun se viihtyy vain äitinsä kanssa.. :kieh:

 

Onse nyt prkl, jos aikuinen mies ei tiedä missä raja kulkee. Onhan perhe ja lapset ensisijaisia ja heidän onni. Eri juttu sitten jos joskus käy ulkona, mutta jatkuva ralli.

Jos ryypystä kärsii koko orkesteri on sedällä mennyt joku pahasti pieleen. Eikä ole oikein, että siitä kärsii kaikki. Eikä sellaiseen pidä alentua!

Nyrkki pöytään, onhan tuommoinen jo loputtava lasten takia. Vaikket itse jaksaisikaan sanoa, kannat vastuuta lapsista sen verran, että sanot heidän takiaan. On se nyt kumma jos ei tuollaista asiaa normi ihminen ymmärrä.

:headwall:

 

Monta kertaa olen ainakin sanonu, mutta on kuin päätä löis seinään. Hetken muistaa ja ymmärtää. Sitten saa taas päähänsä lähteä omille teille. Lähteminen on helpommin sanottu kuin tehty.

 

Meillä myös tälläistä. Olen sanonut miehelle, että en jaksa jatkaa näin, mutta hän vain huutaa takaisin,et ai väitätkö että mulla on alko-ongelma?? Hänen vain pitää päästä nollaamaan raskas viikko baariin. Voi olla että muutetaan muksujen kanssa omilleen kohta. En todellakaan jaksa enää!

 

minkä ikäisiä miehenne ovat,jos saan kysyä? Oma kultani on jo yli 30v täyttänyt ja nyt vasta alkaa perhe ottaa voiton muista menoista. Toki kerran pari kuussa käy ulkona, mutta KAIKEN MUUN AJAN ON PERHEEN KANSSA SIIVOAA JA LEIKKII LASTEN KANSSA!!!! Ja minäkin pääsen ulos tuulettumaan aina kun vain tahdon, meillä ei lupia kysellä vaan kyllä tarve näkyy toisen naamasta...
Eli jaksamisia kaikille ja kyllä se elämä siitä suttaantuu ja ellei niin vaikeitakaan ratkaisuja ei kannata pelätä. Elämällä on tapana kantaa vaikeidenkin aikojen yli.

 

Mun on vähän yli 30v. Olo on niin voimaton kun ei pysty tilanteeseen itse vaikuttamaan. Tilanne oli tosi huono silloin kun esikoinen oli ihan pieni ja jälkikäteen on sanonutkin ettei muista tämän vauva ajasta. Surettaa niin vietävästi.

 

Kun saimme ensimmäisen lapsemme mies oli 24v. ja baarissa istuminen erittäin tärkeetä....nyt mies on kohta 31v. ja asuu eri asunnossa...n. seitsemän vuotta katseltuani menokengän vipattamista kyllästyin ja ilmoitin että hän voi lähteä!
Ja lähti!
Tosin, oli kyllä alkanut rauhoittua loppua kohden, mutta minulle se viimeinen biletys-yö, jolta palattiin vasta aamulla kahdeksalta, oli täysin viimeinen niitti.
Nyt sitten tuntuu istuvan baareissa niinä iltoina kun ei lapsia tapaa...ja siinähän istuu...se ei ole enää tavallaan meiltä pois.Voin sanoa, että olen kyllä tyytyväinen tähän tilanteeseen.Oikeastaan aika vähän on käytännössä muuttunut....paitsi tietty se, että nyt mies viettää viikonloput LASTEN kanssa, eikä baarissa...ja vielä vapaaehtoisesti!

 

Tutulta kuulostaa teidän tarinat, en siis ole yksin!

Mieheni iästä ei taida hänen menoissaan enää olla kyse, ikää on kohta 37 vuotta. Lapsemme on nyt vähän yli vuoden ikäinen. Ennen lasta oli puhe että menoja sitten vähennetään ja juomista myös, kun vauva on perheessä. Ja mieskin sanoi että on varmasti sitten parempaakin tekemistä kuin juopotella.

Nyt tilanne on se, että menot ovat vain lisääntyneet, samoin kuin juominen muutenkin \|O . Jos tätä alkuvuotta jatellaan niin baarissa on mies käynyt jos nyt ei joka viikonloppu niin ainakin joka toinen. Ja kotona ainakin on pitänyt sitten juoda jollei baariin ole lähtenyt. Bonuksena ovat vielä viikolla juomiset esim autoa remontoidessa.

Lisäksi kotiin tulo siirtyy aina vain myöhäisemmäksi ja myöhäisemmäksi.

Alkaa tuntumaan että ei minun tarvitse elää näin. Ei kai minun aina tarvitse odottaa miestä viikonloppuöinä baarista? On ka miehiä jotka tejevät lapsen kanssa jotain pyytämättäkin!! Ja kai on miehiä jotka eivät aina tarvitse alkoholia siihen että on kivaa.

Viime lauantaina olimme menossa ulkoilutapahtumaan perheen kesken, ja sinnekin sitten piti saada terästettyä glögiä termaRissa mukaan. Puhumattakaan siitä että edellisenä yönä piti olla baarissa puoli kolmeen asti vaikka tiesi ennakkoon että lähtö on aamulla klo 9.00. Ja helvetti sentään; kyse oli ulkoilusta lapsi mukana!! Haloo, onko mitään järkeä :x Itkin ja rukoilin että älä juo tänään. Vastaus oli että pari siideriä ja vähän glögiä vain otan mukaan...

Pari kertaa olen nakannut miehen peiton ja tyynyn makuuhuoneen ulkopuolelle kun mies on ollut baarissa, että voi mennä toiseen huoneeseen kuorsaamaan kännissä ja haisemaan viinalle ja tupakalle. Minun ja vauvan yöunia ei tarvitse niillä häiritä.

Jos tähän ei parannusta tule, lähden kyllä lapsen kanssa. Puhua on yritetty. Ilmeisesti kaverit ja viina on tärkeämpää kuin me :'(

 

Ei #&%£$!* mitä miehiä teillä on! Omallani ollut vähän vastaavaa.. Hauskaa ei tosiaan osata pitää ilman viinaa. Käy baareissa hieman harvemmin (olosuhteiden pakosta, kävisi useammin jos minä en estelisi) mutta silloin kun käy, juo todella paljon ja tulee yleensä kotiin vasta seuraavana päivänä, menee baareista jatkoille juomaan lisää tms. Eikä ilmoita minulle mitään missä mennään. Kun vauva oli kolmen viikon ikäinen, mies teki 2 päivän ryyppyreissun eikä ilmoitellut mitään. Kotona pitää joka ikikinen viikonloppu juoda pari kaljaa ja muutama viinapaukku. Minä olen kuulemma kauhea kyykyttäjä ja turhasta nurisija. Kuulemma minunkin pitäisi relata (ja juoda). Itse käyn baareissa kavereiden kanssa muutaman kerran vuodessa ja tulen mielelläni kotiin viimeistään valomerkin jälkeen! En edes jaksaisi mitään parin päivän putkia tai jatkoja aamuun saakka..

Ero on jo vakavan harkinnan alla!

 

\

Kotona pitää joka ikikinen viikonloppu juoda pari kaljaa ja muutama viinapaukku. Minä olen kuulemma kauhea kyykyttäjä ja turhasta nurisija.Ero on jo vakavan harkinnan alla!

Joo, mä sain taas viime vklp kuulla olevani dominoiva idiootti, kun en halunnut miehen juovan (ja joi sitten nekin vähät "ylimääräiset" rahat, jotka meillä vielä oli). Ja sitten kun hän sais tehdä jotain - olen pyytänyt miestä vaihtamaan auton halvempaan, kun hän itse meille liian kalliin auton osti - hän suuttuu ja käskee minun tehdä sen itse. Kaikenlisäksi hän on nyt myös ruvennut juomaan velaksi, lainaa kavereilta rahaa baarissa. En tiedä mitä tässä enää pitäisi tehdä, noin joka toinen pv meillä menee loistavasti, hän saa minut nauramaan, hellii jne. Mutta kun ei ongelmiin auta puhuminenkaan... :'(

 

Tuo kaikki kuullostaa niin tutulta... Mutta ymmärrättekö että te kaikki dominoitte miehiänne juomaan ? Seuraavan kerran kun miehenne lähtevät/alkavat juomaan , ottakaa lapsenne ja jättäkää mies juomaan. Itse tein niin, poika oli hoidossa vanhemmillani sen aikaa kun itse kävin päivisin töissä ja illat pakkasin tavaroitamme. Selvän hetken tullessa älysi ( toivottavasti ) että olemme tosissamme lähtömme kanssa. Nyt takana 2 kuukauden raitis jakso sekä antabusta ja a-klinikkaa.

 

Niin...olen käsittänyt,että tässä yhteiskunnassa ja varsinkin omassa elämässä on vapaus valita!Jos haluatte katsoa miestenne ainaista rilluttelua ja menemistä niin se on teidän valintanne!Minä en katsos päivääkään.Ihmisellä on todellakin vapaus valita millaisen elämän haluaa ja millainen elämän laatu kohentaa omaa ja toisen mieltä ja koko perheen oloja!!!! :kieh: Jaksoja vaan ja laittakaa harkintaan oman elämän kohentaminen,kerrankin itsekkäästi ajatellen!

 

Kyllähän te kaikki muistatte, että miehet eivät osaa lukea ajatuksia Niissä tapauksissa, jossa miehellä on alkoholiongelma, tästä ei tietenkään ole mitään apua, mutta monessa tapauksessa voisi auttaa, jos lätkäisette miehelle vauvan syliin ja kerrotte, että nyt minulla on meno. Hoidapa lapsi. Sitten poistutte takavasemmalle ja palaatte kun palaatte.

Meillä naisilla on turhan usein kuvitelma, että miehet lukevat eleitä ja ruumiinkieltä yhtä hyvin kuin me itsekin. Eivät ne osaa. Ne ymmärtävät vain, jos heille sanotaan suoraan: Minulla on ohjelmaa silloin ja silloin, hoida lapsi. On sinun vuorosi laittaa ruokaa huomenna, teetkö ostoslistan nyt vai illalla? Vessa on pestävä, teetkö sen nyt? Kyllä sieltä purpatusta kuuluu, jos mies on ehtinyt tottua siihen ajatukseen, että hänellä ei ole vastuuta muusta kuin itsestään.

 

\

Kyllähän te kaikki muistatte, että miehet eivät osaa lukea ajatuksia Niissä tapauksissa, jossa miehellä on alkoholiongelma, tästä ei tietenkään ole mitään apua, mutta monessa tapauksessa voisi auttaa, jos lätkäisette miehelle vauvan syliin ja kerrotte, että nyt minulla on meno. Hoidapa lapsi. Sitten poistutte takavasemmalle ja palaatte kun palaatte.

Siinä on vaan se riski, että hyvässä tapauksessa voit saada tuosta heitteillejätöstä syytteen. Tai sitten selkäsaunan niin kuin minä ex:ltä

. Joten kannattaisi miettiä kaksi kertaa ottaakko riski vai ei...