lilly.
Olen aivan hirveän pettynyt siihen, millä tavalla miehen sukulaiset (vanhemmat/sisarukset) suhtautuvat lapseemme. Esikoispoika on nyt 2-vuotta ja tähän asti kaikki kanssakäyminen on ollut joko väkinäistä tai sitä ei ole ollut ollenkaan. He eivät ole vaivautuneet tutustumaan lapseen ollenkaan. Lapsi on ujohko, mutta hyvin helposti lähestyttävissä ja häneen kyllä halutessaan tutustuu nopeasti, vaikka leikkimällä lapsen kanssa tämän leluilla.
Esim. miehen isä vetäytyy aina HETI ja sanoo ettei halua pelotella, eikä viitsi edes yrittää tutustua. Miehen äidillä on aina jotain tähdellisempää tekemistä, kuten piirustelu tai lukeminen. Lapsemme serkkuun (1v) miehen vanhemmat ovat vaivautuneet tutustumaan ja suhtautuvat tähän aivan eri tavalla. Miehen toisesta siskosta taas paistaa suoranainen inho, hän on ollut jopa tyly lasta kohtaan. Mulkoilee, ei ota kontaktia. Kuitenkin toisen siskon vauvasta hän on kiinnostunut. Kerran olimme samaan aikaan kylässä miehen vanhemmilla ja tuolloin 1-vuotias lapsemme leikki lattialla serkku-vauvan ollessa tämän toisen siskon sylissä. Lapsemme pitämät äänet ärsyttivät aivan suunnattomasti ja sisko mulkoili lattialla leikkivää lasta murhaavasti. (Mainittakoon, että lapsi on hyvin rauhallinen luonteeltaan, joten mistään riehumisesta ei ollut kyse.)
En osaa suhtautua näihin ihmisiin enää. Lapsemme saama kohtelu on aivan tyrmistyttävää ja äärettömän loukkaavaa. Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia? Ovat aika musertavia, eikä tee edes mieli nähdä moista sakkia enää
Esim. miehen isä vetäytyy aina HETI ja sanoo ettei halua pelotella, eikä viitsi edes yrittää tutustua. Miehen äidillä on aina jotain tähdellisempää tekemistä, kuten piirustelu tai lukeminen. Lapsemme serkkuun (1v) miehen vanhemmat ovat vaivautuneet tutustumaan ja suhtautuvat tähän aivan eri tavalla. Miehen toisesta siskosta taas paistaa suoranainen inho, hän on ollut jopa tyly lasta kohtaan. Mulkoilee, ei ota kontaktia. Kuitenkin toisen siskon vauvasta hän on kiinnostunut. Kerran olimme samaan aikaan kylässä miehen vanhemmilla ja tuolloin 1-vuotias lapsemme leikki lattialla serkku-vauvan ollessa tämän toisen siskon sylissä. Lapsemme pitämät äänet ärsyttivät aivan suunnattomasti ja sisko mulkoili lattialla leikkivää lasta murhaavasti. (Mainittakoon, että lapsi on hyvin rauhallinen luonteeltaan, joten mistään riehumisesta ei ollut kyse.)
En osaa suhtautua näihin ihmisiin enää. Lapsemme saama kohtelu on aivan tyrmistyttävää ja äärettömän loukkaavaa. Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia? Ovat aika musertavia, eikä tee edes mieli nähdä moista sakkia enää