Miehestä, valitusta taitaa olla... ARGH!

Tuli puhetta,että mun pitäisi ruveta käymään salilla. Synnytyksestä on nyt 5kk ja olen aika huonossa kunnossa raskautta edeltäneeseen aikaan nähden.. Yhtäkkiä keskustelu kääntyi huonontuneeseen ryhtiini ja siihen että se näyttää pahalta, ja että takapuoli on isohko. Keskustelimme tästä suht asiallisesti, mutta jotenkin musta äkkiä rupesi tuntumaan tosi pahalta ja loukkaannuinkin aiheesta, vaikka oltiin yhdessä puhuttu siitä (ei siis mikään haukkuminen kyseessä). Sanoin tämän, ja mies vain tokaisi, että no, minkä mä tosiasioille voin. Minä siihen, että kun musta tuntuisi hyvältä kuulla, että olen sulle täydellinen, ja että musta tuntuu etten nyt ole, kun en ole itsellenikään. ja hän siihen, että niinno. Mähän ehdotin että meet salille. :kieh: VOI JUMALAUTA! Mä halusin vaan että se ottais syliin ja rakastais mua mun huonona hetkenä! Ja tästä kun mainitsee, niin sanoo vain, että en mä ala mitään kaunistelemaan tässä. Ei sitten puhuta ikinä enää mistään ulkonäköasioista.

Apua.Aikuiset ihmiset.
Nyt ärsyttää, että tuli koko paha mielikään, ja että en halunnut sitä peitellä.

 

Siis ihan oikein että loukkaannuit. Kyllä minäkin olisin tuollaisesta suuttunut... Jos mies ei rakasta sua omana itsenäsi niin jo on kumma. Ja hyvähän se miesten on arvostella kun ei ne voi tulla raskaaks eikä synnyttää.

 

No voihan kökkö, en kyllä itse olisi tollasta kommenttia kuunnellut yhtään. Mä tiedän että mun perse on levinnyt lapsien jälkeen mutta mies sanoo että se on just sopiva ja hyvä. Onko sun mies muuttunut yhtään vuosien varella? Älä nyt anna miehen ihan lytätä sun itsetuntoa!

 

Niin, on kovat paineet olla kaikenlaista jo muutenkin: äiti, siivooja, kokki, puutarhuri, ... Mitä kaikkea. Ja joku ryhti on aika loppupäässä prioriteettilistalla. Ikävää että pitää jankata tällaisesta.

 

Ymmärrän tunteesi. Itse olen synnyttänyt yhden lapsen ja synnytyksen jälkeen en todellakaan näyttänyt siltä miltä olisin halunnut. Ja paino ei alkanut pudota kuten olin kuvitellut. Olen todella herkkä tuomitsemaan itseni ja luulin jo jääväni ylipainoiseksi. Olen pienikokoinen normaalisti joten oli kova paikka huomata että painoa jäi 8kg eikä alkanut tippua. Puhuin siitä usein miehelleni, koska en osannut hyväksyä itseäni sen näköisenä. Mieheni kuitenkin muistutti minua aina ettei minun ulkonäköni ole se tärkein asia ja että ymmärtää todellakin että raskaus jättää jälkensä. Hän kannusti minua kun puhuin laihduttamisesta, mutta kuitenkin antoi aina ymmärtää ettei hänen takiaan tarvitse laihduttaa, vaan jos se on itseni takia tärkeää.

En yleistä, mutta joillakin miehillä on vaan vaikea hyväksyä sitä miltä vaimo näyttää synnytyksen jälkeen. He eivät voi ymmärtää minkälaisen "prosessin" me käymme läpi raskauden ja synnytyksen myötä. Olisin itsekkin painunut aika pohjalle jos mieheni olisi siinä vaiheessa, kun tarvitsin tukea, antanut ymmärtää etten kelpaa ellen laihduta.