Mielikuvia pitkäaikaisista kotiäideistä?

Eikö olekin helppoa heittää se ensimmäinen kivi ilman, että tietää toisen ihmisen elämästä yhtään mitään? Samantein kotiäidit voi siis mieltää tyhmiksi ja laiskoiksi, MS-tautiset humalaisiksi ja hyvätuloiset automaattisesti onnellisiksi.

Terveisin korkeakoulutettu, hyvätuloisen perheen kotiäiti sekä kivuliaan sairauden uhri.

--täsmennän vielä, että sairaus on ainoa syy jäädä kotiin. Kaikki muut edellytykset työuralle ovat olemassa.

 

Well in those cases, the woman should be able to stand up on her feet and get work / study to get a good job to provide for her kids...till then, stop trying to push people to act to and believe it will happen

I rewad something awesome one day: it was a picture of a very old couple in bed and it was written " we come from a time when something was broken, you'd fix it"

today's mentality is totally else which explains the high rate of divorces: people do not try to fix their marriages for most of the, they take the way out, they'll find somebody else with whom it is going to work. If your phone breaks, dont fix it, buy a new one, if your tv breaks dont fix it, get a new one, if your dress is a bit outdated, dont try to make it look better just buy a new one, if your house does not suit any longer, just change it, if your husband does not fit you anymore, that you're bored with him, just get a new one , if you're marriage is broken, don't fix it, just get out...

Tästä samaa mieltä - erotaan liian kepein perustein. Toisaalta yksi ilmiö on myös herännyt, ja mielestäni noin tasa-arvon kannalta erittäin oleellinen ilmiö. Miehet halauavat myö viettää aikaa perheen kesken. Pitää vanhempain vapaata, heittäytyä pois pahimmasta oravanpyörästä kun lapset ovat pieniä. He ovat alkaneet ymmärtää aiheen merkityksen. Mutta se että molemmat vahemmat on pois töistä lienee utopiaa. Ja valitettavasti edeleen osa naisista pitää tuota oikeutta iteoikeutetusti äidin "etuoikeutena". Moni mies kyllästyy elatusvastuuteen - vallankin kun huomaavat että nykymaailmasta löytyy naisia jotka haluavat mahdollistaa rakkaimmalleen mahdollisuuden myös ottaa rennommin.

Jonain päivänä toivon että Suomessa aletaan tukea mieluummin vanhempien osa-aikaista työkenteleyä. Niin että molemmat voivat tehdä lyhennettyä työaikaa. Näin äiditkään ei tipu työelämästä ja toisaalta miehet ja naiset näkyvät työnantajan silmissä tasavertaisempina. Lapsen tulo vaikuttaa niin isän työnantajaan kuin äidinkin. JA uskon että erot voisivat vähentyä kun perheillä olisi tuntuvasti enemmän oikeaa yhteitä aikaa.

 

Olen kotiäiti. Käyn lenkillä/salilla/jumppaan päivittäin. Meikkaan juhliin yms. Kuten töissä ollessakin. Olen normaalipainon alarajoilla. Vartaloltani urheilullinen. Hiukset on pitkät, värjätyt, aina puhtaat. Harvoin erityisemminlaitetut, kuten ei töissä ollessakaan.

Käyn lasten kanssa päivittäin puistossa, omassa pihassa tai lenkillä. Ja usein käydään kirjastossa, skeittirampeilla, kyläilemässä, kerhoissa, uimassa, hoplopissa tms. Keskustelen aikuiseten kanssa siitä, mikä kiinnostaa molempia (ihmissuhteista, politiikasta, työelämästä ja työstä, perheestä, lapsista, lemmikeistä, säästä, rahasta, ruuasta, liikunnasta, elämäntavoista yleisemmin, päivän uutisista, lukemistamme kirjoista ja lehtijutuista, tv-sarjoista jne.). Meillä on puolison kanssa hyvä ja aktiivinen seksielämä, keskustellaan samoista asioista kuin muidenkin kanssa ja liikutaan yhdessä kun ehditään. Meillä on myös alamäkiä suhteessa ja väsymystä ja stressiä.

Olen kotona, koska mielestäni se on koko perheen etu ja puolisokin pitää hyvänä ratkaisuuna (miehellä vähemmän kotihommia, ehtii olla lastenkin kanssa ja haluaakin olla, itsellä aikaa myös olla lasten kanssa, jutella, kuunnella ja touhuta kotihommien lisäksi, lapset on oikeasti vaan hetken pieniä/kotona ja haluan olla heille läsnä). Teen kotihommien ja lastenhoidon lisäksi markkinointitöitä puolison yritykseen ja hoidan myös toisten lapsia, osallistun mielelläni talkoisiin tai auttelen siivous/pihatöissä muitakin, avustan tietokoneen käytössä vanhempia jne. Vaatteet ei ole viimeisintä pintamuotia. Mutta haluan ulkoiluvaatteidenkin mieluusti olevan hyvin istuvia ja kauniita. Siistimmät vaatteet vedän päälle esim kauppaan lähtiessä. On toki päiviä kun hiippailen enintään postilaatikolle verkkareissa ja lymyillään lasten kanssa kotona katsomassa piirretttyjä. Mutta harvemmin näin.

Kotona olo on tylsää ja raha on tiukassa. Olen kunnianhimoinen ja joskus pelkään uran ja muun karkaavan lopullisesti ulottumattomiin. Uskon kuitenkin, että minulla on vielä 30 vuotta ainakin aikaa tehdä työtä ja saavuttaa asioita kodin ulkopuolella. En koe eristäytyväni ulkomaailmasta tai työelämästä. Olen kiinnostunut asioista kodin ulkopuolellakin ja mielelläni otan asioista selvää. Olen kouluttautunut myös kotona ollessani. Lähinnä jurppii, kun kotivuosien jälkeen aletaan pitää aivottomana laiskurina, vaikka todellisuudessa olen aktiivinen ja ihan hyvällä järjenjuoksulla varustettu nainen.

 

En oikein edes tiedä miten muotoilisin järkytykseni nykyajan ihmisten ajatusmaailmasta. Enkä siis tarkoita noita stereotypiakuvauksia vaan siis sitä miten herkästi nykyään ihmiset leimataan pummeiksi. Jokainen sentti pitää tienata ihan itse ja jokainen sentti mikä on tienattu on ihan omaa rahaa, ei edes perheen rahaa vaan Omaa rahaa. En ihmettele erotilastoja kun miettii miten vähän ihmiset on tietyillä osa-alueilla valmiita panostamaan perheeseen tai parisuhteeseen. Entisaikoina oltiin sentään perhe 110%:sti eikä jotain sinne suuntaan. Ja naapuriakin autettiin. Oletteko koettaneet antamisen iloa? Se on 20 kertaa parempaa kuin saamisen ilo, puhun ihan kokemuksesta.

Ja mitä kotiäitiys vs. uraäitiys keskusteluun tulee niin molemmissa / kaikessa on puolensa, ei voi sanoa oikeaa tai väärää tapaa tässä asiassa. On se tosi hienoa jos perheellä on niin hyvä taloudellinen tilanne, että vanhempi (= mies tai nainen) kykenee halutessaan olemaan lasten kanssa pitkään kotona ja nauttimaan tästä elämänvaiheesta. Korostan sanaa elämänvaihe, lapset kun eivät ole ikuisesti lapsia ja jossain vaiheessa vanhemman pitää jo alkaa miettiä tulevaisuutta eli mitä sitä itsellään tekee. Eiköhän jokaisessa perheessä ole vanhempien kesken ollut keskustelua siitä, miten tässä vaiheessa toimitaan, toiset kokevat työelämään palaamisen paremmaksi vaihtoehdoksi kun taas toiset kotona olemisen. Ihan ylhässä yksinkertaisuudessaan tämä valinta on jokaisen perheen ihan ikioma päätös ja se päätös on varmasti ko. perheelle juuri se oikea.

Itse aiheeseen:
Oma mielikuva/stereotypia pitkäaikaisesta kotiäidistä:
- Hieman ylipainoinen, rempseä, lämmin, ulospäinsuuntautunut ja iloinen tyyppi joka pukeutuu farkkuihin ja merkkituulitakkiin. Ulkoilmaihminen. Ihminen, jolta voisin oppia paljon äitiydestä - varsinkin jos on useampi lapsi. Ehdottomasti ihminen jonka kanssa olisi mukava viettää aikaa.
(Ja siis mielikuva, ei mikään minkä kuvittelisin olevan totuus)

(En ole itse pitkäaikainen kotiäiti.)

 

Työssäkäyvät puhuu vaan itsestään ja työstään sekä matkoistaan... minäminäminä. Olin kotiäitinä hoikka, nätti ja älykäs. Menin töihin, lihosin reilusti stressin ohella ja saan/joudun kuulla noita itsekkäitä lehmiä nyt sitten päivät pitkät... puistomammat älykkäämpiä.

 

Työssäkäyvät puhuu vaan itsestään ja työstään sekä matkoistaan... minäminäminä. Olin kotiäitinä hoikka, nätti ja älykäs. Menin töihin, lihosin reilusti stressin ohella ja saan/joudun kuulla noita itsekkäitä lehmiä nyt sitten päivät pitkät... puistomammat älykkäämpiä.

Hei ei oo totta, ihan sama kokemus!!!!

 

Joku kyseli, sh töihin tarttee 140op, en ole valmis.

Ap

 

Minä, kuuden lapsen pitkäaikainen kotiäiti, laitan itteni kuntoon aina heti aamulla. Meikkaan siis ja laitan hiukset hyvin. Pukeudun mieluisasti, ei mitään lökövaatteita. Käytän AINA korkkareita kun lähden kotoa, lukuunottamatta sitä jos lähden esim lenkille. Käytän lenkkareita tms vain urheillessani. Pidän kotini siistinä ja lapset puen nätisti. Minusta on ihanaa kun meillä käy vieraita, ja heitä käy usein.

Niin ja mun mielikuvat pitkäaikaisista kotiäideistä on hyvä, tunnen monta ja he ovat kyllä sellaisia että huolehtivat itsestään.

Ihanaa, korkkareissa lasten kanssa puistoon Olis kiva kyllä nähdä..

 

Sen perusteella, mitä perhekerhoissa olen näihin törmännyt, niin suurin osa on aika tylsiä tyyppejä. Jakaisin heidät kahteen ryhmään:
20+ koulut jääneet kesken tai heti valmistumisen jälkeen ensimmäinen lapsi syntynyt. Asutaan kaupungin vuokrakämpässä, poikaystävä on amis tai jossain työllistämistuella töissä. Lävistyksiä, tatskoja, tupakkaa, yleissivistys ylettyy kebab-pitserian aukio-oloaikojen tietämiseen. Lapsia tehdän, kun ei oikein ole muutakaan suuntaa tulevaisuudelle. Tai sitten ei ole rahaa hakea e-pillereitä.
35+ Kulissit kunnossa, mies tekee pitkää päivää töissä, omistusasunto ja Reimatecciä. Vaikuttaa ensinäkemältä oikein täydelliseltä äidiltä, mutta kun kukaan ei näe, huutaa ja räyhää lapsille ja on tosi kyllästynyt elämäänsä. Tunnollisesti tekee mitä kunnon äidin kuuluukin, vaikka kukaan ei edes juo niitä vaivalla tehtyjä mustaviinimarjamehuja.

 

Henkisesti vahvoja ja itseriittoisia.

 

 

Pitkäaikaiset kotiäidit ovat ylipainoisia, tai jos eivät niinkään, niin vyötäröllä on pelastusrengas. Hiukset ponnarilla, ei meikkiä. Ovat katkeria niille jotka pääsevät harrastamaan, kateellsiia niistä jotka meikkaavat ja laittavat hiuksiaan (kun oikeat äidithän eivät niin tee). Tissit roikkuu jossain navan kohdalla ja allit heiluu tuulessa.

Voi olla että osa kotiäideistä onkin jotain vallan muuta mutta mun kokemusten mukaan ei, ja tätä mielikuvaa, mutu-tuntumaa, ei saa mikään muuttumaan.

 

No ohoh, jopas on ihmisillä negatiivinen kuva kotiäitiydestä... Itse tunnen sattuneesta syystä hyvin montakin kotiäitiä, enkä kyllä pysty mielessäni edes luomaan mitään yleistyksiä, koska kaikki tuntemani kotiäidit ovat hyvinkin erilaisia persoonia. En kuitenkaan tunne yhtäkään homssuista, epäsosiaalista, miehensä elättiä, joka kotona loisii työtä vältelläkseen.

Itse olen jo 5 vuotta ollut kotona, enkä kyllä pysty samaistumaan oikein mihinkään noista tyypillisistä stereotypioista, joita täällä on lueteltu. Minulla on 2 yliopistotutkintoa, on vakituinen työpaikka odottamassa, tulemme taloudellisesti toimeen loistavasti ilman yhteiskunnan avustuksia, treenaan 5 kertaa viikossa salilla/jumpissa, pukeudun joka päivä puhtaisiin ja tyylikkäisiin vaatteisiin ja sipaisen ainakin ripsiväriä...lapseni puen sekä kirppis- että merkkivaatteisiin, mieheni ei kontrolloi elämääni eikä rahankulutustani, luen uutisia päivittäin ja pystyn keskustelemaan kenen kanssa tahansa ja aiheesta kuin aiheesta...

Miksi sitten olen valinnut kotiäitiyden enkä uraa työelämässä...? Haluan keskittyä lapsiini nyt kun he ovat pieniä ja tarvitsevat minua eniten, töitä ehdin tehdä kyllä vielä kymmeniä vuosia. En myöskään ole kunnianhimoinen, vaikka paljon olen opiskellutkin. Tämä järjestely sopii tässä elämänvaiheessa koko perheelle erinomaisesti, joten miksi ihmeessä tietentahtoen tekisin elämästämme monimutkaisempaa...

 

[QUOTE="aloittaja";26947216]Ugh, tiukkia mielikuvia.

Tämä kotiäiti on 22, ehkä keskimääräistä nätimpi jos saa kehua, koulu kesken ja sitä tehdään lapsen ehdoilla, todellakin kuljen aina näteissä vaatteissa ja meikattuna, treenaan monta kertaa viikossa ja näen usein lapsettomia ystäviä kun ei lapsellisia ole. Keskustelen aina jostain muusta kuin lapsista. Haalarit ei kiinnosta. Harrastuksia paljon ja itsensä kehittäminen mahdollista kun aikaa lapselta jää.

Stereotypiat kohdillaan : ) tietenkin hoidan lapsen ja kodin kunnialla, ruokaa pöydässä ja koti siisti. Mies kiittää

Harvemmin kukaan edes äidiksi uskoo, saatika kotisellaiseksi...

Ap[/QUOTE]

Niin minäkin tuossa iässä olin hehkee, nätti, ihana, treenaava, 50kiloinen kotiäiti =) ja ajattele mulla li 22vuotiaana jo kolmas tulossa. ja oon edelleen....
Mietihän sitten uudelleen tuota hehkeyttäsi, kun olet synnyttänyt viisi lasta ja jatkat vielä kotiäitiyttä =)

Kotiäitiys on vaan niin ihanaa!!
nimim:
Edelleen kaunis, treenaava ja hoikka viiden lapsen äiti!!

 

Työssäkäyvät puhuu vaan itsestään ja työstään sekä matkoistaan... minäminäminä. Olin kotiäitinä hoikka, nätti ja älykäs. Menin töihin, lihosin reilusti stressin ohella ja saan/joudun kuulla noita itsekkäitä lehmiä nyt sitten päivät pitkät... puistomammat älykkäämpiä.

HUH! Miten osuvaa. Itsekin olin kotiäitinä hoikka, sekä kauniskin, ainakin nuorempien miesten kommenteista päätellen Sitten kun aloitin rankan kokopäivätyön, kilot alkoivat kerääntyä ja olen vanhentunut vuosilla. Toki huolehdin ulkonäöstä edelleenkin, mutta ihana vartalo ei enää palaa.

Kotiäitinä pystyin keskittymään onnellisena moniin ihaniin asioihin, nyt pelkkä työ vie ajatukset :/ Jaksoin laittaa ruuan perheelle, mutt nyt kaikki syövät sitä, mitä löytyy ja itse tehtyä ruokaa on ehkä kerran viikossa tai parissa.

 

Nostan hattua, jos kotiäitiys on valinta lasten vuoksi. Jos taas äiti makaa kotona siksi, että saa paremmat tuet, en nosta hattua.
Naapurissamme on 5-lapsinen perhe, ja ihaillen katson päivittäin tämän äidin organisointikykyä ja kärsivällisyyttä. Lapset ovat 3-17-vuotiaita, ja tällä hetkellä kaikki eri kouluissa: Yksi 2x vko kerhossa, toinen eskarissa päiväkodilla, kolmas ala-asteella, neljäs ysiluokalla ja vanhin ammattikoulussa. Tämä äiti huolehtii isompien lasten jääkiekkotreenit + sählytreenit ja kamat, kaikkien lasten kuljetukset, reissuvihot, aikataulut, ruokailut, välipalat, korvatulehduskierteet ja vaikka mitä, ja aina on siistiä. Uskomatonta.

Muistan, kun yliopistolle tuli laitosmestariksi 4 lapsen äiti, joka oli ollut kotiäitinä. Hän oli liikuttavan onnellinen siitä, että oli oikeasti rentouttavaa, kun oli 15 minuutin kahvitauko ja puolen tunnin ruokatauko, jolloin sai ihan todella istua ja syödä rauhassa.

 

Nostan hattua, jos kotiäitiys on valinta lasten vuoksi.

Eiköhän suurimmalla osalla äideistä ole juuri tuo motiivi.

 

Tunnan pari lähemmin ja muutaman vähän kauvempaa. Ja kaikki on lihavia. En nyt tiiä laiskasta, mutta ei niin kauheen aikaansaaviakaan. Puhuvat ainoastaa lapsista. Lapsi sitä, lapsi tätä. Perhekerho sitä, perhekerho tätä. Paitsi mahdolliset kirjoitusvirheet, facebookissa. Mistä pitää aina kommentoida Ja facebook päivityksetkin liittyy aina lapsiin. Ja muitten kasvatuksen arvosteluun... yms

Ja vaikka ollaankin ylpeitä kotiäitiydestä. Niin työssäkäyvän äidin palkkapäivänä. kyllä jaksetaan mainostaa sitä käyhyyttä, ja valintoja. EI SE RAHA TYÖSSÄKÄYVÄLEKKÄÄN MAKAAMALLA TULE. SIITÄKIN ON MAKSETTAVA OMA HINTANSA. EI SE MITÄÄN LUKSUSTA OLE. Ei päivä unia, ei kokopäivää aikaa siivota, millon haluaa....yms Turha sitä on kadehtia. kannattaa itse kokeilla.

 

Kyllä, varmasti onkin. Ja heille hattua nostan. Tällaisesta äidistähän itsekin esimerkin kirjoitin.

 

Tunnan pari lähemmin ja muutaman vähän kauvempaa. Ja kaikki on lihavia. En nyt tiiä laiskasta, mutta ei niin kauheen aikaansaaviakaan. Puhuvat ainoastaa lapsista. Lapsi sitä, lapsi tätä. Perhekerho sitä, perhekerho tätä. Paitsi mahdolliset kirjoitusvirheet, facebookissa. Mistä pitää aina kommentoida Ja facebook päivityksetkin liittyy aina lapsiin. Ja muitten kasvatuksen arvosteluun... yms

Ja vaikka ollaankin ylpeitä kotiäitiydestä. Niin työssäkäyvän äidin palkkapäivänä. kyllä jaksetaan mainostaa sitä käyhyyttä, ja valintoja. EI SE RAHA TYÖSSÄKÄYVÄLEKKÄÄN MAKAAMALLA TULE. SIITÄKIN ON MAKSETTAVA OMA HINTANSA. EI SE MITÄÄN LUKSUSTA OLE. Ei päivä unia, ei kokopäivää aikaa siivota, millon haluaa....yms Turha sitä on kadehtia. kannattaa itse kokeilla.

Tunnan. Kauvempaa. Ym.

Ehkä ei kannattaisi kirjoitusvirheistä kovasti kuittailla.

 

[QUOTE="aloittaja";26916558]Olen opiskelija enkä ole valmistunut, eli työelämästä en ole jäänyt edes pois. Eikä sinne kyllä tällä hetkellä huvita mennäkään

ap[/QUOTE]

Sulla onkin oikein hyvä työllistymismahdollisuus kun oot oikein monta vuotta kotiäitinä. Ei ammattia, ei työkokemusta, ei mitään. Mutta et ole varmasti yksin. Suuri osa kotiäideistä jotka ovat olleet vuosia kotona, on varmasti aika sama tilanne. Mitäs kun lapset kasvaa ja aikuistuu?

 

Tutkinto valmistuu tasan sitten kun olen työelämää aloittelemassa. Nykyään ammattikorkeakoulussakin on mahdollista "lusia" hävettävän pitkään, järjestelyideni ansiosta viiden vuoden hoitovapaa on ihan mahdollista. Ja hoitoalalla ei työntekijöitä ole ikinä liikaa. Työkokemusta kerääntyy jatkuvasti pienimuotoisesti, ja olenhan toki tehnyt jo monta vuotta töitä ennen kotiäitiyttä. Aloitin 16-vuotiaana. Edellisessä paikassa, jossa olin harjoittelemassa, oli kaksi seitsemän lapsen äitiä. Takanaan 10 vuoden kotiäitiurat ja siellä painoivat kätilöinä

ap

 

[QUOTE="Susu";26950900]Sulla onkin oikein hyvä työllistymismahdollisuus kun oot oikein monta vuotta kotiäitinä. Ei ammattia, ei työkokemusta, ei mitään. Mutta et ole varmasti yksin. Suuri osa kotiäideistä jotka ovat olleet vuosia kotona, on varmasti aika sama tilanne. Mitäs kun lapset kasvaa ja aikuistuu?[/QUOTE]


Mun kohdalla secei eroaisi mitenkään.

Kumpi parempi: kärsiä 15 v vai 30 v työelämässä? Mitä vähemmän, sen parempi.