Mielipiteitä miehen käytöksestä

Ollaan tapailtu nyt noin 10 kuukautta. Kyseessä ns. kaukosuhde eli välimatkaa yli sata kilometriä. Nähdän 1-2 kertaa kuukaudessa.
Olen täysin hullu ja ahdistunut, koska suostun miehen käytökseen...pitää kyllä yhteyttä minuun joka päivä, mutta ei ikinä puhu mitään tulevaisuudesta, edes seuravaa tapaamista ei voida sopia, jollen minä sitä ehdota. Joskus toki ehdottaa tapaamista, jos minä olen tarpeeksi kauan hiljaa.
En tajua, miksi suostun tähän, mulla on varmaan joku pakkomielle, että san miehen lopulta omakseni, kun tarpeeksi kauan yritän. Tiedän, että tykkää minusta kovin, mutta ei sitten vissiin tarpeeksi.

 

Olet miehelle vain yksi monien joukossa. Vaihtelu virkistää. Varmasti tykkää sinusta paljon, mutta tykkää myös säilyttää vapautensa, jotta voi treffailla helposti samalla muitakin naisia. Etäsuhteessa se onnistuu kätevimmin.

 

Sata kilometriä ei ole pitkä matka, se on itse asiassa aika monen ihmisen päivittäinen työmatka yhteen suuntaan. Onko teillä joku syy nähdä noin harvoin, ja onko tämä nimenomaan miehen tahto, että näette pahimmillaan vain kerran kuukaudessa? Suhde ei kehity jos toisen kanssa ei ole. Toista ei opi kunnolla tuntemaan, ja silloin ne omat kuvitelmat toisesta voivat olla täysin vääriä.

 

Itse asiassa melkein tiedän, ettei tapaa muita, koska voin soittaa milloin vaan ja vastaa puhelimeen. Minun kanssa ollessaan ei vastaile puhelimeen. (3 vrk) Tietystikään täysin varma en voi olla. On myös sanonut joka kerta, kun kerran viikossa olen suhdetta lopettamassa, ettei tapaile muita.

 

10 kuukautta tuollaista säätämistä? Tapailua? Tapaatte vain pari kertaa kuukaudessa? Mä olin lopettanut tuon "suhteen" jo aikoja sitten.

Mä en ymmärrä tuota tapailua jota jotkut harrastavat kuukausikaupalla. Kyllä mä haluan, että kyse on seurustelusta melko nopeasti enkä todellakaan vain tapailisi 10kk. Nykyisen miehen kanssa muutettiin yhteen kun oltiin oltu yhdessä 10kk. Nykyään ollaan naimisissa ja yritetään lasta. Meillä oli kyse seurustelusta lähes alusta asti. Meni viikko ensi tapaamisesta kun aloitimme seurustelun.

Jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa, niin ei siihen tarvita kuukausien tai vuosien tapailua.

 

Sata kilometriä ei ole pitkä matka, se on itse asiassa aika monen ihmisen päivittäinen työmatka yhteen suuntaan. Onko teillä joku syy nähdä noin harvoin, ja onko tämä nimenomaan miehen tahto, että näette pahimmillaan vain kerran kuukaudessa? Suhde ei kehity jos toisen kanssa ei ole. Toista ei opi kunnolla tuntemaan, ja silloin ne omat kuvitelmat toisesta voivat olla täysin vääriä.

Ei se oikeastaan ole kenenkään "tahto", en vaan viitsi aina itse olla kysymässä, nähdäänkö, jos toiselle riittää n. kerran kolmessa viikossa. Itse olen myös totaali-yh, enkä saa lapsia hoitoon kovinkaan usein.

 

10 kuukautta tuollaista säätämistä? Tapailua? Tapaatte vain pari kertaa kuukaudessa? Mä olin lopettanut tuon "suhteen" jo aikoja sitten.

Mä en ymmärrä tuota tapailua jota jotkut harrastavat kuukausikaupalla. Kyllä mä haluan, että kyse on seurustelusta melko nopeasti enkä todellakaan vain tapailisi 10kk. Nykyisen miehen kanssa muutettiin yhteen kun oltiin oltu yhdessä 10kk. Nykyään ollaan naimisissa ja yritetään lasta. Meillä oli kyse seurustelusta lähes alusta asti. Meni viikko ensi tapaamisesta kun aloitimme seurustelun.

Jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa, niin ei siihen tarvita kuukausien tai vuosien tapailua.

Sitähän minäkin olen kipuillut jo kauan ja monta kertaa olen lopettanut suhteen, nyt kyllä olen jo 95% ulkona koko asiasta, on vaan ollut pitkä matka...