Mies ei vielä halua lasta :(

Heippa kaikille. Tiedän, että aiheesta on ollu keskusteluja aiemminkin, mutta en saa tota perhanan hakua jostain syystä toimimaan?
Täällä on siis myös yksi kuumeilija. Mulla on ollu vauvakuume jo siitä saakka, kun kuukautiset alkoi, eli n. 13-vuotiaasta. Laskin silloin vuosia, et milloin olisin täysikänen ja äiti ei vois enään sanoo mitään asiaan..

Tällä hetkellä tilanne on kumminkin tämä, ikää on reilu 25-vuotta ja ollaan avokin kanssa seurusteltu kohta kolme vuotta, vakaalla pohjalla siis ollaan. Olen valmistumassa ensi keväänä ammattikorkeastakin, joten ajankohta ois ihan hyvä.
Mies on mua muutaman vuoden nuorempi ja sanoo, että haluais odottaa vielä hetken..on itseasiassa sanonut näin jo pari vuotta. Seksissä meillä kumminkin on "ehkäisynä" käytössä keskeytetty yhdyntä, joten pitäähän hänen jollain tavoin olla siis varautunu myös siihen, että se raskaus on myös mahdollista?
Tilannetta ei todellakaan helpota se, että epäilen mulla olevan Pco, monet oireet viittaisivat siihen. Myös äitini on todennut, et raskaaksi tuleminen oli hänelle tosi vaikeeta, muakin tehtiin neljä vuotta, että kannattaa aloittaa ajoissa..
Tuntuu ihan kamalalta, että jos nyt joudun vielä odottamaan muutaman vuoden ja sen jälkeen vasta ruvetaan YRITTÄMÄÄN ja sen jälkeenkin menee vielä useempikin vuosi, että raskaudun.
Oon aina haaveillut suuresta perheestä ja jos saan esikoisen vasta 30-vuotiaana, niin ei hyvältä näytä..
Jotenkin niin surullinen olo, koko asiasta pelkään, että odotan liian kauan ja sitten onkin jo liian myöhästä tai sit pahimmassa tapauksessa mies ei haluakaan ikinä lapsia.

Ehkä pitäis ainakin gynellä käydä varmistaan toi Pco ja sais hyvässä tapauksessa lääkkeet heti, että sitten, kun olis aika, vois heti aloittaa syömään niitä ja moninkertaistaa mahdollisuutensa.
Miestä en kuitenkaan halua vauvaan painostaa, vaikka tiedänkin, että alkujärkytyksen jälkeen olis varmaankin ihan innoissaan asiasta. Alan oleen niin rikki tän tilanteeni kanssa

 

Kannattaa keskustella asiasta mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti avokin kanssa, että tiedät tarkalleen hänen ajatuksensa asiasta. Minulla on myös vastaavia kokemuksia (mies ei halunnut lasta, minulla endo ja pcos, joten raskauden piti olla miltei mahdotonta) ja nyt vasta melkein nelikymppisenä olen viimein onnellisesti raskaana. Menetettyä aikaa ei saa takaisin, joten kannattaa toimia! Tsemppiä

 

Totta, aika kuluu kokoajan. Jotenkin vain tuntuu, että kun puhutaan asiasta, saan sen jotenkin kuulostamaan painostukselta miestä kohtaan. Täytyy kuitenkin ottaa asia jälleen kerran puheeksi, kun sopiva hetki löytyy.

 

Mulla alkaa täs alkailemaan vauvakuume. Syön pillereitä joten raskaus ei oo sunniteltu, mut joka kerta ku menkat alkaa petyn. Nyt ne oli melkein vuorokauden myöhässä (ei oo koskaan ollu) niin tein 4 raskaustestii ja kaikki negatiivisia ja petyin pahasti joka kerta ja tietty ne menkatki sitte äsken alko. Mies on mua 5 vuotta nuorempi (oon 27) ja se vissiin haluis lapsii vast joskus kymmenen vuoden päästä. Mä oon sit jo 37 ja kiva siin vaihees alkaa yrittää. Se kyl eilen sano et jos mä nyt oon raskaana ni se haluis pitää sen lapsen mut antaa mun päättää (sano samaa ku oltiin seurusteltu kuukaus), joten ei se ihan täysin asiaa vastaan ole. Mietin nyt et pitäiskö mun puhua sen kanssa tänään siitä et oisko sen mielestä ihan hirvee asia jos jättäsin e-pillerit pois. Voihan siin mennä ties kuinka kauan ennenku tuun raskaaks (tai sit onnistuu ekalla yrityksellä ).