Mies haluaa abortin. Miehen oikeus valita,mitä mieltä

Itse tulin keväällä raskaaksi vaikka käytimme ehkäisyä.Mies oli alusta asti sitä mieltä että kolmatta lasta ei tehdä. Pienoisesta miehen painostuksesta tein lääkkeellisen abortin rv 12. Mies oli kanssani sairaalassa koko toimenpiteen ajan. Elämäni vaikein asia koskaan ja mieskin oli abortin teon jälkeen sillä mielellä että se oli väärä valita eikä oisi aborttia halunnut jos oisi tiennyt miten se tehdään. Älä anna miehesi missään tapauksessa painostaa sinua asiassa suuntaan tai toisseen. Tee päätös itse ja niinkuin se sinulle oikealta tuntuu.

Me luettiin yksityiskohtaisesti ensin selostukset siitä, että miten abortti tehdään, ja se oli mun miehellä riittävästä sille, että se pyörsi mielipiteensä siitä että abortti pitäis tehdä.

 

Itse tulin keväällä raskaaksi vaikka käytimme ehkäisyä.Mies oli alusta asti sitä mieltä että kolmatta lasta ei tehdä. Pienoisesta miehen painostuksesta tein lääkkeellisen abortin rv 12. Mies oli kanssani sairaalassa koko toimenpiteen ajan. Elämäni vaikein asia koskaan ja mieskin oli abortin teon jälkeen sillä mielellä että se oli väärä valita eikä oisi aborttia halunnut jos oisi tiennyt miten se tehdään. Älä anna miehesi missään tapauksessa painostaa sinua asiassa suuntaan tai toisseen. Tee päätös itse ja niinkuin se sinulle oikealta tuntuu.

Kiitos tästä. =(

Tarkoitin että mukava lukea elämästä tämän päätöksen jälkeen.

 

Miehen päätettäväksi se asia ei kuulu, koska hän ei lasta kanna.

Mutta velvollisuudet koskevat? Tämänkaltaisissa tilanteissa ei toiselle osapuolelle saisi kyllä sitten mitään velvoitteitakaan tulla. Suuri vääryys, että miehellä ei ole sanavaltaa isyyteensä.

Miehellä on sananvalta pitää housut jalassa tai sekstata vain miesten kanssa.

Täydellisen varmaa ehkäisyä ei ole olemassa, vaikka hormonikierukan varmuus taitaa keskimäärin olla varsin hyvä...

 

En haluaisi lasta, joka ei olisi minulle ja miehelleni yhtä toivottu.

Minusta miehelläkin kuuluu olla sanavaltaa asiassa.

 

Mä en ymmärrä, että tosissaan joku mies kehtaa painostaa ja että nainen vielä ihan tosissaan edes miettii että pitäskö suostua.

Onhan se miehelläkin oikeus sanoa mielipiteensä ja haluamisensa.
Nainen se loppupeleis on kuka sen päätöksen raskauden jatkamisesta tekee.Ja siinä vaiheessa jos aborttiin päätyy,niin turha sitä on alkaa miestä syytteleen painostuksesta,kun tosiasia on ettei se mies sitä sulle väkisin voi tehdä.Omasta tahdosta sinne silloin mennään,ja jos ei tahdo niin jättää menemättä.

 

Kyllä se siitä miehellä mieli muuttuu kun raskaus etenee ja viimeistään kun näkee sen lapsen... Uskon kuitenkin että vain miehen tahdosta tapahtuva abortti olisi sinulle liian raskas päätös kantaa.
Tsemppiä!

 

En haluaisi lasta, joka ei olisi minulle ja miehelleni yhtä toivottu.

Minusta miehelläkin kuuluu olla sanavaltaa asiassa.

Jos hormonikierukka vastoin kaikkea todennäköisyyttä pettäisi, mä pitäisin lapsen, vaikka tietäisin, ettei sitä kumpikaan toivo. Toiseen vaihtoehtoon ei mulla riittäisi rahkeet.

 

Miehen päätettäväksi se asia ei kuulu, koska hän ei lasta kanna.

Mutta velvollisuudet koskevat? Tämänkaltaisissa tilanteissa ei toiselle osapuolelle saisi kyllä sitten mitään velvoitteitakaan tulla. Suuri vääryys, että miehellä ei ole sanavaltaa isyyteensä.

Miehellä on sananvalta pitää housut jalassa tai sekstata vain miesten kanssa.

Täydellisen varmaa ehkäisyä ei ole olemassa, vaikka hormonikierukan varmuus taitaa keskimäärin olla varsin hyvä...

pyh

 

Miehen päätettäväksi se asia ei kuulu, koska hän ei lasta kanna.

Mutta velvollisuudet koskevat? Tämänkaltaisissa tilanteissa ei toiselle osapuolelle saisi kyllä sitten mitään velvoitteitakaan tulla. Suuri vääryys, että miehellä ei ole sanavaltaa isyyteensä.

Miehellä on sananvalta pitää housut jalassa tai sekstata vain miesten kanssa.

Täydellisen varmaa ehkäisyä ei ole olemassa, vaikka hormonikierukan varmuus taitaa keskimäärin olla varsin hyvä...

Hahaa! Täytyypä sanoa miehellle, että etsii itselleen rattopojan. :kieh:

 

Pääsisiköhän johonkin esim kaupungin psykologille puhumaan aiheesta vai onko mentävä yksityiselle puhumaan? Tuntuu kun olisi pakko puhua jollekin fiksulle,vaikka minunhan se on päätettävä lopulta.

 

Pääsisiköhän johonkin esim kaupungin psykologille puhumaan aiheesta vai onko mentävä yksityiselle puhumaan? Tuntuu kun olisi pakko puhua jollekin fiksulle,vaikka minunhan se on päätettävä lopulta.

Olisko neuvolasta apua, tai voiko ne kirjoittaa lähetettä mihinkään? Entä onko kaupungissasi/kunnassasi kriisikeskusta ym josta kysyä mihin pääsisi puhumaan?

 

AP: Oletteko keskustelleet miehen kanssa perusteellisesti siitä, miten abortti tehdään ja miten se saattaa vaikuttaa suhteeseenne? Miehet eivät välttämättä ymmärrä, mien tunnepitoinen juttu asia on naiselle.
Jos keskustelu ei onnistu voimakkaiden tunteiden purkausten takia, kirjoittakaa toisillenne kirjeet. Yrittäkää päästä yhteisymmärrykseen. :hug:

 

Miehen päätettäväksi se asia ei kuulu, koska hän ei lasta kanna.

Mutta velvollisuudet koskevat? Tämänkaltaisissa tilanteissa ei toiselle osapuolelle saisi kyllä sitten mitään velvoitteitakaan tulla. Suuri vääryys, että miehellä ei ole sanavaltaa isyyteensä.

Miehellä on sananvalta pitää housut jalassa tai sekstata vain miesten kanssa.

Täydellisen varmaa ehkäisyä ei ole olemassa, vaikka hormonikierukan varmuus taitaa keskimäärin olla varsin hyvä...

pyh

Kolmantena vaihtoehtona voit yrittää etukäteen varmistua, että olet tekemisissä kanssasi samoinajattelevan kanssa [ennen kuin riisut housut].

 

Mun yli 60v äitini "sekosi" kun me saatiin yllätyksenä kolmas lapsi, vaikka taloudellisesti meillä on tiukkaa. Kävi sitten ilmi että hän oli aikoinaan tehnyt abortin samanlaisessa tilanteessa. Oli pitkään sairaslomalla ja sai jotkut masennuslääkkeetkin, on kuulemma katunut aina sitä omaa aborttiaan ja meidän elämäntilanne laukaisi sitten ne vanhat muistot. Toisaalta taas tunnen naisen joka on tehnyt kolme aborttia ja on ihan tyytyväinen elämäänsä..

 

Miehen päätettäväksi se asia ei kuulu, koska hän ei lasta kanna.

Mutta velvollisuudet koskevat? Tämänkaltaisissa tilanteissa ei toiselle osapuolelle saisi kyllä sitten mitään velvoitteitakaan tulla. Suuri vääryys, että miehellä ei ole sanavaltaa isyyteensä.

Miehellä on sananvalta pitää housut jalassa tai sekstata vain miesten kanssa.

Täydellisen varmaa ehkäisyä ei ole olemassa, vaikka hormonikierukan varmuus taitaa keskimäärin olla varsin hyvä...

pyh

Kolmantena vaihtoehtona voit yrittää etukäteen varmistua, että olet tekemisissä kanssasi samoinajattelevan kanssa [ennen kuin riisut housut].

No mutta näinhän ap:n mies luuli. Mutta katsos kun kaikki ei ole niin mustavalkoista. Mieli voi muuttua.

 

Pääsisiköhän johonkin esim kaupungin psykologille puhumaan aiheesta vai onko mentävä yksityiselle puhumaan? Tuntuu kun olisi pakko puhua jollekin fiksulle,vaikka minunhan se on päätettävä lopulta.

Olisko neuvolasta apua, tai voiko ne kirjoittaa lähetettä mihinkään? Entä onko kaupungissasi/kunnassasi kriisikeskusta ym josta kysyä mihin pääsisi puhumaan?

En tiedä kun ei ole ollut tarvetta. Voisin tietysti huomenna soittaa neuvolaan ja kysyä.

 

Miehen päätettäväksi se asia ei kuulu, koska hän ei lasta kanna.

Mutta velvollisuudet koskevat? Tämänkaltaisissa tilanteissa ei toiselle osapuolelle saisi kyllä sitten mitään velvoitteitakaan tulla. Suuri vääryys, että miehellä ei ole sanavaltaa isyyteensä.

Miehellä on sananvalta pitää housut jalassa tai sekstata vain miesten kanssa.

Täydellisen varmaa ehkäisyä ei ole olemassa, vaikka hormonikierukan varmuus taitaa keskimäärin olla varsin hyvä...

pyh

Kolmantena vaihtoehtona voit yrittää etukäteen varmistua, että olet tekemisissä kanssasi samoinajattelevan kanssa [ennen kuin riisut housut].

No mutta näinhän ap:n mies luuli. Mutta katsos kun kaikki ei ole niin mustavalkoista. Mieli voi muuttua.

Niinpä,luulin tosiaan että siinä tilanteesa missä oli pari viikkoa sitten olisin vain marssinut sairaalaan ja vaatinut aborttia.

 

Tosi kurja tilanne teillä.
Jos kerran näin on käynyt, niin vaikuttaisi että lapsi tosiaan haluaisi teille vaikka läpi kierukan.

Minä uskon että jos abortin teet, kadut sitä koko lopun ikääsi. Kannatan tuota että selvitätte koko prosessin tarkalleen miten abortti tehdään ja vauvan pitämisvaihtoehdon jo tiedättekin neljän lapsen kokemuksella, ja sitten mietitte kumpi kuulostaa kivemmalta.

Ja voihan lapsen myös synnyttää ja antaa adoptioon. Ottajia kyllä riittää.

 

Vahinko on jo sattunut, ja miehesi ei voi pyytää sinua tappamaan lastasi (sillä sinä selvästi koet sikiön jo omaksesi.) Olen aina ollut aborttioikeuden kannattaja, mutta abortti on silti harvemmin oikea ratkaisu.

Tietenkin tämä on miehellesi stressaava asia; hän kokee tehtävänsä perheen elättäjänä tärkeäksi, ja pelkää, ettei pysty täyttämään sitä, jos ruokittavana on vielä yksi suu. Ehkä voit jotenkin selittämällä näyttää hänelle, että te kyllä pystytte ja selviätte siitä? Yritä kertoa omista tunteitasi, ja kuuntele hänen tunteitansa.

 

Pääsisiköhän johonkin esim kaupungin psykologille puhumaan aiheesta vai onko mentävä yksityiselle puhumaan? Tuntuu kun olisi pakko puhua jollekin fiksulle,vaikka minunhan se on päätettävä lopulta.

Olisko neuvolasta apua, tai voiko ne kirjoittaa lähetettä mihinkään? Entä onko kaupungissasi/kunnassasi kriisikeskusta ym josta kysyä mihin pääsisi puhumaan?

En tiedä kun ei ole ollut tarvetta. Voisin tietysti huomenna soittaa neuvolaan ja kysyä.

Tai katso nyt netistä, löytyykö kotikunnastasi jotain kriisipalvelun tapaista. Kuulostaa liioittelulta mutta luulisi ainakin heidän tietävän minne soittaa. Ja ota mies mukaan keskusteluun?

Jaksamisia sinne :hug:

 

Miehen päätettäväksi se asia ei kuulu, koska hän ei lasta kanna.

Mutta velvollisuudet koskevat? Tämänkaltaisissa tilanteissa ei toiselle osapuolelle saisi kyllä sitten mitään velvoitteitakaan tulla. Suuri vääryys, että miehellä ei ole sanavaltaa isyyteensä.

Miehellä on sananvalta pitää housut jalassa tai sekstata vain miesten kanssa.

Täydellisen varmaa ehkäisyä ei ole olemassa, vaikka hormonikierukan varmuus taitaa keskimäärin olla varsin hyvä...

pyh

Kolmantena vaihtoehtona voit yrittää etukäteen varmistua, että olet tekemisissä kanssasi samoinajattelevan kanssa [ennen kuin riisut housut].

No mutta näinhän ap:n mies luuli. Mutta katsos kun kaikki ei ole niin mustavalkoista. Mieli voi muuttua.

Niinkö luuli? Oikeasti ei taida olla kovin yleistä, että etukäteen keskustellaan siitä, että mitä tehdään, jos luotettavimmalla mahdollisella tavalla hoidettu ehkäisy kaikesta huolimatta pettää.

Ei mullakaan ole [yleensä] tapana siitä keskustella. Onneksi en kuulu siihen prosentin murto-osaan, jolle moinen olisi käynyt.

 

Kumpi nyt sitten on raskaampaa, se tietoisuus, että lapsi olisi ollut tulossa, mutta sitä ei haluttu, vai se, että se lapsi tulee ja se otetaan vastaan?

Mä en haluais olla se, joka laskee ja miettii, että nyt se olisi 2 vuotta, nyt se menisi kouluun tai millainen hänestä olisi tullut.

mulle on tehty abortti. Teimme miehen kanssa päätöksen yhdessä. Mies oli mukana ja kaikki meni hyvin. Olemme miehen kanssa edelleen yhdessä.
Enkä mieti mitä sille lapselle kuuluisi.
Olemme erilaisia vai mitä?

 

Olen ollut täysin samassa tilanteessa kanssasi. Neljä lasta, pillerit käytössä ja tulin raskaaksi.
Kumpikaan meistä ei halunnut lisää lapsia, mies ei painostanut minua aborttiin mutta pari viikkoa mietittiin joka ilta mitä tehdään asian kanssa, meillä oli sinänsä kiire että raskaus oli jotain 6viikolla kun se huomattiin ja lääkkeellisen keskeytyksen saa vain 9viikolle asti.
Lopulta minä päätin tehdä keskeytyksen, mies oli sitä mieltä että minä päätän asian mutta tiesin ettei mies lasta halua, minä taas olin varma etten järjissäni selviä jos sen lapsen pidän, takana oli jo kaksi synnytyksen jälkeistä masennusta. Joten tein keskeytyksen. En ole katunut, ei se helppo päätös ollut, varmasti elämäni vaikein mutta luulen että minulle se oli oikea päätös.
Voimia sinulle, sanoisin että sinä itse tiedät mikä sinulle ja perheellesi on paras ratkaisu.

 

Täytyy sanoa, että se vasta avioliiton hajottaisikin, jos tekisin abortin miehen toivomuksesta, vaikka itse ajattelisin toisin.

 

koska en halua mustana kertoa tarinaani.

Meille kävi vahinko kun kaksi lasta oli hankittu eikä lisää ollut suunnitelmissa. Meillä oli asuntolaina maksettavana, minulla koulutus kesken, mies onnellinen kun lapset olivat jo kasvaneet yövalvomisista.
Miehen painostuksesta tein abortin, ja kuvittelin toipuvani siitä suht helposti. Mietin harva se päivä menetettyä lastani ja sitä millaista elämä olisi jos olisin ollut kotona vielä kun isommat aloittivat koulun. Olisimmeko muka kärsineet siitä että lapsia olisi ollut kahden sijasta kolme, kukaan ei olisi nähnyt nälkää ja vaatteet olisivat olleet ehjiä. Lainanmaksu olisi hidastunut mistä mieheni valitti, mutta siinä oli kyseessä vain raha. Olen edelleen ihan katkera asiasta.

Käännyin miestäni vastaan, miten hän saattoi tehdä minulle näin vaikka selvästi näki ja tiesi että minä olisin halunnut pitää lapsen, vaikken ollut sellaista suunnitellutkaan. Päädyimme eroon, vaikka voi toki olla että olisimme päätyneet eroon siitäkin syystä että olisin pitänyt lapsen jota mies ei halunnut.