Mies haukkuu lasta (mm. idiootiksi, tolloksi), mikä neuvoksi?

[QUOTE="vieras";26007949]Näitä on siis ajoittain ollut ja niistä miehelle puhunut ja haukkuminen on loppunut siis joksikin aikaa. Nyt alkaa mittani siis täyttyä, sillä muutosta ei ainakaan tällä tavalla ole tiedossa. Senpä vuoksi haluaisin yrittää vielä jotain muuta keinoa ennen sitä lopullista päätöstä, mutta tosiaan lapsen etu on se tärkein! Mutta milläs minä estän miestä haukkumasta poikaa, vaikka erottaisiin.. [/QUOTE]

Muutosta ei tule koskaan, vaan mies pilaa lapsen itsetunnon. Auttaahan se jonkin verran, että eroatte ja mies on lapsen kanssa harvemmin tekemisissä. Sitten voi myös tehdä selväksi että tapaamiset loppuvat jos mies jatkaa henkisen väkivallan käyttöä lasta kohtaan.

 

Sanoisin, että idiootilla on idiootti lapsi! Kerro miehellesi, että lapsi voi käyttäytyä hullusti, mutta ei silti ole hullu! Miehesi on idiootti, jos ei ymmärrä millaiset traumat lapsen itsetunnolle aiheuttaa!

 

Eli näiden palstan "neuvojen" mukaan mies saa edelleen nimitellä ja haukkua lasta kunhan vain pyytää pojalta anteeksi??????Uskomatonta

 

mitäs sitten jos on lapsi joka käyttäytyy jatkuvasti niinkuin olisi jokin edellä mainituista? Tekee jatkuvasti tahallaan kaikkea typerää, oikeesti typerää. Pitääkö sittenkin aina aikuisen kärsivällisyys riittää? Miksi lapselle ei saa sanoa suoraan? (enkä tarkoita varsinaisesti haukkumista,sehän antaa vaan huonoa esimerkkiä ratkaista ongelmia). Mutt miksi ei esim.saa sanoa että en tykkää sinusta tällä hetkellä koska sinä lyöt siskoasi sadatta kertaa ja se suututtaa.

Miksi pitää erottaa teko ja lapsi toisistaan? sanomalla että en tykkää sinun teoistasi. Kuka ne teot valitsee? lapsi itse. Ei aikuisiakaan rangaista erottamalla teko ja persoona toisistaan. Vai miksi sanotaan esim. murhaajaksi? miksei taputeta päähän että sä olet ihan hyvä ihminen teit vaan vähän väärin.

Periaatteessa siis ymmärrän asian,mutta toisaalta kyllä ihminen on yhtä tekojensa kanssa eikä erillinen olento.

Mut siis niin kertokaa entä jos lapsi oikeesti aamusta iltaan vaan hölmöilee ja hölmöilee(esim. koululainen) pelleilee ruokapöydässä,pukiessa,hammaspesulla,nukkumaan mennessä,kiusaa,satuttaa rikkoo kaikkia sääntöjä,karkailee. Eikö hän silloin ole hölmö? kysynpä vaan. Jos kyse ois vaikka 15vuotiaasta.. olisitteko kaikki että voi voi ethän sä tahallaan?

 

Huhhuh ärsyttäviä nämä jotka heti käskevät eroamaan. Tajuatteko mitä SE tekee lapselle?? Jos isän saa lopettamaan tuon typerän tavan niin onhan se paras vaihtoehto!

 

Perheneuvola olis oiva apu. Se on alle 13 vuotiaiden lasten perheille suunnattu melko matalan kynnyksen palvelu jossa voidaan ratkoa ja miettiä yhdessä perheen arkipäiväisiäkin tai vähän haastavampia pulmia ja juttuja. Sieltä vanhemmat ja lapset saa tukea ja sinne pääsee asiakkaaksi soittamalla vaan ei tarvitse mitään lähete juttuja sun muita.

 

no..
jos mies haukkuu lasta ja hahmottaa samalla että siitä on lapsen kehitykselle haittaa ja tekee niin silti, ei ratkaisua varmaan löydy.

jos mies taas haukkuu lasta koska ei näe siinä mitään 'pahaa', ts. kokee sanovansa niinkuin asia on (siis, kyllähän on tyhmästi tehty lapseltasi nuo) ja kasvattavansa lasta, eli tarkoittaa lapselle parasta on tilanne varmaan korjattavissa.

Eli jos on noin kuin jälkimmäisessä, niin hankkisin miehelle luettavaksi (jos on lukutyyppiä vähänkään) jonkun hyvin selkeän ja yksiselitteisen asiantuntijan kirjoittaman tekstin siitä miten lapsen kasvuun tuo vaikuttaa ja vakavan keskustelun siivittämänä 'pakottaisin' miehen siihen paneutumaan (='tämä on minulle vakava asia, en suostu jatkamaan näin, olen harkinnut jopa eroa')

tai jos ei ole yhtään lukutyyppiä, vaikka aika jollekin lasten psykiatrille / psykologille joka voi kertoa näkemyksensä ja auttaa teitä löytämään yhteisen sävelen.

 

No huh huh. Voiko tässä enää Miehestä puhua? Naapurin pikkupoikienkaan sanavarastoon en idioottien ja tollojen usko tuollaisissa arkielämän tilanteissa kuuluvan, joten en tiedä, miksikä tuollaista suupalttia sitten oikein kutsuisin.

Joka tapauksessa kyseessä on lapsi ja hänen itsetuntonsa, joka mitä todennäköisimmin tulee romuttumaan, jos aina saa kuulla olevansa idiootti tai tollo tai jotain muuta. Tuollainen haukkuminen on erittäin typerää ja epäkypsää, eikä todellakaan anna miehestäsi miehenä eikä isänä kovin aikuismaista tai isyyteen kykeneväistä kuvaa, saati sitten että tuosta olisi pojalle esimerkiksi.

Idiootittelu ja tollottelu on saatava loppumaan, vai haluatko, että poikakin oppii samanlaista kielenkäyttöä?

Minkälaisesta lapsuudenkodista miehesi oikein on, onko tuollainen kenties ollut heillä niin arkipäiväistä että ukkopaha on erehtynyt pitämään moista kielenkäyttöä täysin normaalina? Onko idiootittelu ja tollottelu alkanut hiljattain, vai kestänyt jo pidempäänkin? Jos, niin moniko vuotiaana poika on ensimmäisen kerran saanut kuulla olevansa idiootti, tollo tai jotain muuta?

Mitä luulet tuollaisen idiootittelun ja tollottelun tekevän isä-poika- suhteelle? Mitäpä, jos poikakin alkaisi puhutella isäänsä idiootiksi tai tolloksi? "Hei, idiootti, annatko mulle sen suolan siitä maitopurkin vierestä?" Tai jos mies etsisi puhelintaan ja kuulisi tämän vuoksi olevansa idiootti? Tuskinpa antaisi pojan käyttäytyä noin. Varmaan suuttuisi ja loukkaantuisikin. Lapsien tulee toki kunnioittaa vanhempiaan, mutta eivät vanhemmatkaan saa asemaansa väärinkäyttää; normaalit käytöstavat pitää olla, ja niitä tulee toteuttaa puolin ja toisin. Kai nyt järki sanoo tämän aikuiselle ihmiselle, jos kyseessä ihan täyspäinen kaveri on?

Kyllä miehesi pitäisi ymmärtää, että jokainen ihminen töpeksii ja tekee virheitä, ja myös niiden tekemiseen (etenkin, kun nämä eivät ole elämää suurempia asioita) on annettava mahdollisuus, jotta niistä voi myös oppia jotain. Lisäksi tällaisille tavallisille virheille ja unohduksille, joita aikuisille ihmisillekin saattaa silloin tällöin sattua, on annettava ymmärrystä. Eli sen sijaan, että mies haukkuu poikaa idiootiksi tai tolloksi, koska tämä luulee hukanneensa avaimen, hän voisi käyttäytyä täysin normaalisti ja sanoa vaikkapa vain, että pojan tulee pitää parempi huoli tavaroistaan/pitää avain aina samassa paikassa, jotta sen olinpaikka olisi aina selvillä.

Kyllä mä en itse kuuntelisi tuollaista miestä päivääkään. Eli lapsen haukkuminen saisi luvan loppua, tai sitten mies saisi pistää viitosvaihteen silmään ja häipyä sinne minne tie vie. Tai sitten lähtisin itse lapsen kanssa. Joka tapauksessa edessä olisi pesäero, ellei tuo käytös lopahtaisi samantien.

Lapsi tarvitsee turvallisen kodin, turvalliset huoltajat, rakkautta ja lämpöä - toki rajoja ja kuriakin - mutta ap:n kuvailemaa haukkumista ei, ei sitten missään muodossa.

 

mitäs sitten jos on lapsi joka käyttäytyy jatkuvasti niinkuin olisi jokin edellä mainituista? Tekee jatkuvasti tahallaan kaikkea typerää, oikeesti typerää. Pitääkö sittenkin aina aikuisen kärsivällisyys riittää? Miksi lapselle ei saa sanoa suoraan? (enkä tarkoita varsinaisesti haukkumista,sehän antaa vaan huonoa esimerkkiä ratkaista ongelmia). Mutt miksi ei esim.saa sanoa että en tykkää sinusta tällä hetkellä koska sinä lyöt siskoasi sadatta kertaa ja se suututtaa.

Miksi pitää erottaa teko ja lapsi toisistaan? sanomalla että en tykkää sinun teoistasi. Kuka ne teot valitsee? lapsi itse. Ei aikuisiakaan rangaista erottamalla teko ja persoona toisistaan. Vai miksi sanotaan esim. murhaajaksi? miksei taputeta päähän että sä olet ihan hyvä ihminen teit vaan vähän väärin.

Periaatteessa siis ymmärrän asian,mutta toisaalta kyllä ihminen on yhtä tekojensa kanssa eikä erillinen olento.

Mut siis niin kertokaa entä jos lapsi oikeesti aamusta iltaan vaan hölmöilee ja hölmöilee(esim. koululainen) pelleilee ruokapöydässä,pukiessa,hammaspesulla,nukkumaan mennessä,kiusaa,satuttaa rikkoo kaikkia sääntöjä,karkailee. Eikö hän silloin ole hölmö? kysynpä vaan. Jos kyse ois vaikka 15vuotiaasta.. olisitteko kaikki että voi voi ethän sä tahallaan?

Totta kai lapselle pitääkin kertoa, jos tämä tekee väärin. Ja saa myös tuoda esille sen, että vanhempi ei tästä pidä. Mutta keinoja näiden asioiden esille tuomiseen on useita paljon parempia, kuin tämä ap:n kuvailema käytös; idiootittelu ja tollottelu. Tuollaisesta idiootittelusta ja tollottelusta ei ole kuin haittaa. Mutta lapselle voi sanoa, että "En pidä käytöksestäsi" tai "Et saa tehdä noin, käyttäydyt nyt väärin/tyhmästi" tms.

Eikä lapsen hölmöily välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi hölmö. Tuollainen hölmöily voi olla ihan vain jonkinsorttista rajojen koettelua ja uhmaa (kyllä, myös isommillakin kuin ns. uhmaikäisillä) tai huomionhakuisuutta. Voi olla taustalla myös jotain muuta.

Jos nyt 15-vuotias pelleilisi nukkumaanmennessä, ruokapöydässä ja hampaiden pesulla niin kyllähän minä ihmettelisin. Mutta jos kiusaisi, satuttaisi muita, karkailisi tms., niin ajattelisin, että on ongelmia, jotka pitää jollakin tavalla ratkaista. Onko taustalla sitten paha olo, ajautuminen väärään seuraan, tms.

 

Palasin taas töiden jälkeen vilkaisemaan ketjua ja oli taas vastauksia tullut, ihan kiva että saa erilaisia näkökulmia asiaan. En ole miestä tänään nähnyt, mutta aamupäivällä lähettelimme muutamia tekstiviestejä, kirjoitan niitä nyt tähän, jos voisitte kertoa, kuinka pahana tilanteen näette (eli onko muutokseen mahdollisuuksia?)

Minä: "Mä olen oikeasti huolissani *****sta ja et miten toi sun käytös sitä kohtaan vaikuttaa. Itsetunto on tosi tärkeä juttu ja jos sä mollaat sitä noin niin sille tulee huono itsetunto. Mä en usko että sä lopetat sitä vaikka mä kuinka pyydän, onhan se nähty. Joten joko mä pyydän jotain ulkopuolista apua tähän tai mä lähden lasten kanssa. Saat valita, otatko apua vastaan? Mä en kuuntele enää yhtään sun haukkumista, tiedähän se!"

Mies: "Tälläinen mä vaan olen.. joskus ehkä sanon turhan rumasti asiasta mutta kun ei tunnu viesti menevän muuten perille!! Olen kyllä sanonut samasta asiasta myös nätistikin ja selittänyt asian monta kertaa miksi niin ei kuulu tehdä. En mä mitään pahaa sillä tarkota että tosiaan joskus sanon pahemmin ehkä kuin mitä tarkotan... en vaan aina osaa sanoa asiaa nätimminkään :O"

Minä: "Sen takia tässä apua tarvitaankin, jos sä et itse pysty sitä lopettamaan. Kyllä sä voit muuttua tossa asiassa jos haluat ja yrität. Sen haukkumisen pitää loppua, seuraukset ei ehkä näy vielä mutta muutaman vuoden päästä on iso ongelma jos sä et tee asialle mitään. Sulla on nyt vaihtoehdot, valitse niistä."

Mies: " Mä en apua kuule lähde mistään kyselemään voit olla siitä aivan varma! On tässä ja muissakin perheissä ongelmia ja muillakin kuin vaan mulla! En se voi aina minä ollan jonka täytyy muuttua ja parantaa tapojaan vaikka voin sitä kyllä yrittää ja olen yrittänytkin. Kyllä ihmisillä vaan on erilaisia luonteita ja ihmiset uskoo eri asioihin ja toimii eri tilanteissa eri tavalla.. välillä sitä vaan suuttuessa toimii sen oman luonteensa mukaan tai jotain.. varmasti jotkut sanoo paljon pahemminkin ja paljon useammin pahasti kuin mitä mä. En mä nyt ******a kuitenkaan koko ajan hauku ja asiasta pitää voida sanoa vaikka pahasti jos ei muuten mene jakeluun. Sitäpaitsi musta sä taas suurentelet koko asiaa!"

Minä: " Sä voit olla sitä mieltä sitten. Mut omaa lasta ei kukaan sais haukkua, opettele joku toinen keino opettaa! Se ei sillä haukkumisella edes opi sitä asiaa. Ja omia tunteita voi opetella hallitsemaan."

Mies: " Vaan eipä ole kierittäny pyyhettä ainakaan toistaiseksi enää!! Olisin toki toivonu että se ois sen oppinu muistamaan ilman suuttumista.. vaan eipä menny jakeluun. Sit kun mä suutun sanon toki aina välillä turhan rumasti ja kyllä mä sen tiedän mutta sille asialle ei aina oikein mahda mitään vaikka kuinka yrittääkin."

Minä: " On se sitä kierittänyt mut mä oon laittanut sen takas joten älä erehdy luulemaan et se haukkuminen on auttanut"

Mies: " Sitten siitä pitää sanoa sille koska kyllä toi on sellanen asia mikä pitäisi tajuta! Sanon kyllä tällä kertaa nätimmin sen voin luvata..."

Ja siihen päättyi viestittely (anteeksi pitkät monologit ja nyt tuo teksti kuulostaa niiin lapselliselta kuin olla ja taitaa, mutta menkööt).

Noin rivien välistä, miltä vaikuttaa, voiko muuttua vai ei? :/ Mihinkään ulkopuolisen järjestämään apuun se ei siis suostu, joten voisinkohan jollain ammattilaisten faktoilla perustella tätä asiaa tarpeeksi hänelle, jotta tuo käytös loppuisi. Ja kuten viesteistä huomaatte, tämä asian käsittely tosiaan alkoi siitä pyyhkeestä ja se on puheenaiheena tällä hetkellä, vaikka haukkumista on tapahtunut siis toki muissakin tilanteissa.

 

en lukenut kovin pitkälle, siis oliko teillä ap lapsia?

Mun isäpuoli haukkui sekä äiti että mua, just noi tyhmä, ruma, ikinä ei saada miestä jne. Se jätti muhun tosi syvät jäljet.
Pahinta se, että kohtelin aluksi niin omia lapsiani. Meni pitkä aika, ennenkuin opin siitä tavasta eroon. Vieläkin tosin vähättelen itteeni vaikka musta on vaikka mihin ja niin kaikista muistakin.

 

Itsellä jotenkin samantyylinen tilanne, tosin vielä selkeästi pahempi. Olen ajatellut eroa, mutta lapsethan olisi sitten isällä ilman minun valvontaa vähintään joka toinen viikonloppu. Enhän minä pysty mitenkään todistamaan, että mies on epäkypsä ja tasapainoton.

 

[QUOTE="vieras";26013761]Itsellä jotenkin samantyylinen tilanne, tosin vielä selkeästi pahempi. Olen ajatellut eroa, mutta lapsethan olisi sitten isällä ilman minun valvontaa vähintään joka toinen viikonloppu. Enhän minä pysty mitenkään todistamaan, että mies on epäkypsä ja tasapainoton.[/QUOTE]

Mutta pystyt osoittamaan olevasi itse kypsä. Se nimittäis periytyy lapsillesi, miehen käytös.

 

[QUOTE="vieras";26013661]Palasin taas töiden jälkeen vilkaisemaan ketjua ja oli taas vastauksia tullut, ihan kiva että saa erilaisia näkökulmia asiaan. En ole miestä tänään nähnyt, mutta aamupäivällä lähettelimme muutamia tekstiviestejä, kirjoitan niitä nyt tähän, jos voisitte kertoa, kuinka pahana tilanteen näette (eli onko muutokseen mahdollisuuksia?)

Minä: "Mä olen oikeasti huolissani *****sta ja et miten toi sun käytös sitä kohtaan vaikuttaa. Itsetunto on tosi tärkeä juttu ja jos sä mollaat sitä noin niin sille tulee huono itsetunto. Mä en usko että sä lopetat sitä vaikka mä kuinka pyydän, onhan se nähty. Joten joko mä pyydän jotain ulkopuolista apua tähän tai mä lähden lasten kanssa. Saat valita, otatko apua vastaan? Mä en kuuntele enää yhtään sun haukkumista, tiedähän se!"

Mies: "Tälläinen mä vaan olen.. joskus ehkä sanon turhan rumasti asiasta mutta kun ei tunnu viesti menevän muuten perille!! Olen kyllä sanonut samasta asiasta myös nätistikin ja selittänyt asian monta kertaa miksi niin ei kuulu tehdä. En mä mitään pahaa sillä tarkota että tosiaan joskus sanon pahemmin ehkä kuin mitä tarkotan... en vaan aina osaa sanoa asiaa nätimminkään :O"

Minä: "Sen takia tässä apua tarvitaankin, jos sä et itse pysty sitä lopettamaan. Kyllä sä voit muuttua tossa asiassa jos haluat ja yrität. Sen haukkumisen pitää loppua, seuraukset ei ehkä näy vielä mutta muutaman vuoden päästä on iso ongelma jos sä et tee asialle mitään. Sulla on nyt vaihtoehdot, valitse niistä."

Mies: " Mä en apua kuule lähde mistään kyselemään voit olla siitä aivan varma! On tässä ja muissakin perheissä ongelmia ja muillakin kuin vaan mulla! En se voi aina minä ollan jonka täytyy muuttua ja parantaa tapojaan vaikka voin sitä kyllä yrittää ja olen yrittänytkin. Kyllä ihmisillä vaan on erilaisia luonteita ja ihmiset uskoo eri asioihin ja toimii eri tilanteissa eri tavalla.. välillä sitä vaan suuttuessa toimii sen oman luonteensa mukaan tai jotain.. varmasti jotkut sanoo paljon pahemminkin ja paljon useammin pahasti kuin mitä mä. En mä nyt ******a kuitenkaan koko ajan hauku ja asiasta pitää voida sanoa vaikka pahasti jos ei muuten mene jakeluun. Sitäpaitsi musta sä taas suurentelet koko asiaa!"

Minä: " Sä voit olla sitä mieltä sitten. Mut omaa lasta ei kukaan sais haukkua, opettele joku toinen keino opettaa! Se ei sillä haukkumisella edes opi sitä asiaa. Ja omia tunteita voi opetella hallitsemaan."

Mies: " Vaan eipä ole kierittäny pyyhettä ainakaan toistaiseksi enää!! Olisin toki toivonu että se ois sen oppinu muistamaan ilman suuttumista.. vaan eipä menny jakeluun. Sit kun mä suutun sanon toki aina välillä turhan rumasti ja kyllä mä sen tiedän mutta sille asialle ei aina oikein mahda mitään vaikka kuinka yrittääkin."

Minä: " On se sitä kierittänyt mut mä oon laittanut sen takas joten älä erehdy luulemaan et se haukkuminen on auttanut"

Mies: " Sitten siitä pitää sanoa sille koska kyllä toi on sellanen asia mikä pitäisi tajuta! Sanon kyllä tällä kertaa nätimmin sen voin luvata..."

Ja siihen päättyi viestittely (anteeksi pitkät monologit ja nyt tuo teksti kuulostaa niiin lapselliselta kuin olla ja taitaa, mutta menkööt).

Noin rivien välistä, miltä vaikuttaa, voiko muuttua vai ei? :/ Mihinkään ulkopuolisen järjestämään apuun se ei siis suostu, joten voisinkohan jollain ammattilaisten faktoilla perustella tätä asiaa tarpeeksi hänelle, jotta tuo käytös loppuisi. Ja kuten viesteistä huomaatte, tämä asian käsittely tosiaan alkoi siitä pyyhkeestä ja se on puheenaiheena tällä hetkellä, vaikka haukkumista on tapahtunut siis toki muissakin tilanteissa.[/QUOTE]

Ihmisillä tosiaan on erilaisia luonteita ja toimintatapoja, mutta ei sillä voi perustella tai puolustella sitä, että haukkuu lasta idiootiksi tai tolloksi. Se nyt vain pitäisi miehen, aikuinen kun on, tajuta ihan sen enempiä selvittelemättä.

Jos miehellä on itsellä halu muuttaa itseään tai paremminkin tässä tapauksessa toimintatapojaan, niin pystyy siihen kyllä. Vaikeaa se voi olla, mutta milloinpa huonojen tapojen poiskitkeminen helppoakaan olisi. Olipa kyse sitten tupakoinnista, herkuilla mässäilystä tms. Mahdotonta tällaisista asioista luopuminen ja irti pääseminen ei kuitenkaan ole, enkä näe syytä, miksi se mahdotonta olisi tässäkään tapauksessa.

Joskus on tosiaan pakko sanoa vähän rumemmasti, jos ei viesti mene muuten perille. Mutta rumuuttakin voi säädellä. Tarkoittaen nyt siis sitä, että voihan sille lapselle karjaista tai ärähtää tai muuten osoittaa suuttumuksensa, mutta haukkuminen... no, tiedät varmaan.

Sä voisit mielestäni soittaa perheneuvolaan, ja jollei mies sinne suostu lähtemään, niin kävisit siellä sitten vaikkapa pojan kanssa kahden. Sieltäkin varmasti saisit eväitä, joilla asiaa perustella miehelle.

Oletko muuten kysynyt, miltä hänestä tuntuisi, jos kuulisi "jatkuvasti" olevansa idiootti tai tollo? Tai kokeillut samaa taktiikkaa häneen? Kovat keinot nyt tosiaan käyttöön, ei tuossa muu auta!!!

Kaikista parasta olisi, mikäli mies kykenisi muuttumaan, jotta eron teitä ei tarvitsisi lähteä kulkemaan, sillä vaikuttaahan sekin lapseen. (Siis jos teillä muuten asiat kunnossa.) Mutta jollei hommaan tule muutosta, niin mies ulkoruokintaan vain, koska ei tuolla menolla tosiaan aiheuta kuin hallaa lapsen itsetunnolle ja psyykkiselle kehitykselle, henkisestä tasapainosta nyt puhumattakaan.