Mies ihastunut toiseen. Miten tästä selvitään?

Älkää ehdottako eroa. Pitkä liitto takana ja paljon ollaan yhdessä koettu ja paljosta selvitty.

Mies on rehellisesti tunnustanut että hällä tämmöisiä tunteita on toista kohtaan, eikä hän osaa/saa puhallettua peliä poikki.
Rakastaa kuitenkin mua, eikä halua erota eikä heittää meidän yhteisiä vuosia hukkaan.

Mun suhtautuminen vaihtelee kylmän viileästä hysteeriseen. Välillä onnistuu keskustelu asiallisesti, eilen meinasin heittää kuumat kahvit miehen naamalle.

 

Miehesi on itsekäs paskiainen.

 

Pitkässä suhteessa voi tapahtua ihastumisia, ei se ole haudan vakavaa. Miehesi kertoi sulle asian rehellisesti, harva toimii noin. Keskustelette asian selväksi. Kaikki on pelastettavissa.

 

Suosittelen sinuakin hankkimaan pientä sivusäpinää, niin huomaat, ettei se ole niin vakavaa. Kestää aikansa, mutta menee kyllä ohi. Oma perhe ja puoliso on silti tärkein.

 

Että teette selkeästi rajat mitä ei saa ja saa tehdä. Eli saa käydä kahvilla, mutta ei saa mennä sänkyyn. Mihin suutelu lasketaan. Entäs missä voinee jos voinee toista tavata jos vaikka sinun ystäväsi näkee yms.
Monelle tulee noita ihastuksia ja moni käykin esim treffeillä ennenkuin toteaa ettei se nyt kuitenkaan oikeasti mitään elämää suurempaa ole.
Huonona on että jos kokonaan kiellät niin voi alkaa valehtelemaan tai jos sallit jotain voi hän haluta toista sitäkin enemmän.

Jos mies on rehellinen niin kyllä sinunkin hänelle pitää olla. Mutta jos nyt alat ihan hulluksi niin ajat hänet vain toisen syliin.

Neuvoni on siis parisuhteen säännöt ja jos suhteenne haluat pitää niin hänelle himan muistutusta mitä kaikkea teillä on, pientä illallista yms pikku kivaa.

 

Että teette selkeästi rajat mitä ei saa ja saa tehdä. Eli saa käydä kahvilla, mutta ei saa mennä sänkyyn. Mihin suutelu lasketaan. Entäs missä voinee jos voinee toista tavata jos vaikka sinun ystäväsi näkee yms.
Monelle tulee noita ihastuksia ja moni käykin esim treffeillä ennenkuin toteaa ettei se nyt kuitenkaan oikeasti mitään elämää suurempaa ole.
Huonona on että jos kokonaan kiellät niin voi alkaa valehtelemaan tai jos sallit jotain voi hän haluta toista sitäkin enemmän.

Jos mies on rehellinen niin kyllä sinunkin hänelle pitää olla. Mutta jos nyt alat ihan hulluksi niin ajat hänet vain toisen syliin.

Neuvoni on siis parisuhteen säännöt ja jos suhteenne haluat pitää niin hänelle himan muistutusta mitä kaikkea teillä on, pientä illallista yms pikku kivaa.

Mitä tarkoitat tuolla, että munkin pitää olla miehelle rehellinen? Missä asiassa?

Kieltää en kai voi. Mies on aikuinen, eikä mulla satu olemaan kettinkiä ja munalukkoa jolla kahlita patteriin. Eikä halua kahlita.

Mies tietää, että parisuhde ei tän toisen kanssa onnistuisi. Ovat liian eri elämäntilanteissa. Ja kuten sanottu, mies ei halua menettää meitä.

Ja tuolle joka sanoi miehen olevan itsekäs sika. Niin miksi ajattelet näin? Vai oliko se pakollinen heitto tälläiseen aloitukseen..

 

Tarkoitan että jos aamulla haluat heittää kahvit hänen päälleen niin näiden tunteiden läpi käyminen hänen kanssaa voisi olla hyvä. Usein ne todelliset tunteet eivät ole vain viha vaan pelko, pettymys, riittämättömyys jne... Mies ei taida ymmärtää mitä ja miten sinä asiassa tunnet. Mutta jos tuon selviätte niin taidatte selvitä mistä vaan.

Kieltää voit johonkin pisteeseen, mutta sen määrittäminen on tärkeää. Samat säännöt vain kummallekkin.

Kuulostaa myös siltä että olette olleet hyvin pitkään yhdessä ja mies voi kaivata hieman metsästystä ja rakastumista. Halutessasi voit ottaa myös tämän näkökannan ja nyt huomattuasi uhan suhteelle alat taistella sen puolesta et miestäsi vastaan.
Kettinki ja lukko on kyllä todettu toimivaksi, mutta se on kovin pitkäaikainen sitoumus. Sinä miehesi tunnet niin saat hänet kyllä rakastumaan itseesi uudelleen, jos niin vain haluat.

 

Tarkoitan että jos aamulla haluat heittää kahvit hänen päälleen niin näiden tunteiden läpi käyminen hänen kanssaa voisi olla hyvä. Usein ne todelliset tunteet eivät ole vain viha vaan pelko, pettymys, riittämättömyys jne... Mies ei taida ymmärtää mitä ja miten sinä asiassa tunnet. Mutta jos tuon selviätte niin taidatte selvitä mistä vaan.

Kieltää voit johonkin pisteeseen, mutta sen määrittäminen on tärkeää. Samat säännöt vain kummallekkin.

Kuulostaa myös siltä että olette olleet hyvin pitkään yhdessä ja mies voi kaivata hieman metsästystä ja rakastumista. Halutessasi voit ottaa myös tämän näkökannan ja nyt huomattuasi uhan suhteelle alat taistella sen puolesta et miestäsi vastaan.
Kettinki ja lukko on kyllä todettu toimivaksi, mutta se on kovin pitkäaikainen sitoumus. Sinä miehesi tunnet niin saat hänet kyllä rakastumaan itseesi uudelleen, jos niin vain haluat.

Kyllä mä olen kertonut, miltä tää tuntuu. Että välillä tekisi mieli kalauttaa pesismailalla tai heittää kahvit naamalle. Mies ymmärtää sen, ainakin sanoo ymmärtävänsä. Ja on pahoillaan, että tekee mulle näin ja satuttaa.

Ja kyllä mä pelkään niin perkeleesti, että kaikki kuitenkin loppuu tähän.
Se on viimeinen asia mitä haluan.
Lasten puolesta harmittaa, varsinkin vanhempi on jo huomannut että jotain on nyt hullusti. Kysyikin tässä jo yksi päivä, että onko isi lähdössä pois :/

 

Kyllä te selviitte - onhan teillä kahdella valttina nimenomaisesti juuri noi yhteiset vuotenne ja monet muutkin vaikeat tilanteet, joiden yli olette menneet. Rakastamalla ja rakastumalla toisiinne uudestaan, puhumalla ja tunteita avoimesti näyttämällä.

Se nyt on selvä asia, että tunnet itsesi loukatuksi ja osin syrjäytetyksi ja petetyksikin mutta - miehesi kertoi asian aivan suoraan ja tietää varmasti, mitä on pelissä. Niin kauan kun teillä kahdella puheyhteys pelaa ja tunteita on kummallakin toisianne kohtaan, niin ei teillä hätää ole. Uskokaa ja luottakaa toisiinne, vaalikaa sitä mitä teillä on, huomioikaa toisianne ja ennen kaikkea puhukaa toisillenne.

 

Niin, kyllä jos tästä selvitään, niin sitten selvitään kyllä mistä vaan. Ja paljosta ollaan jo selvittykin.

Enkä mä voi sanoa ihan syytön tähän tilanteeseen olevani. Ehkä tässä on lähiaikoina tullut kiukuteltua vähän turhasta.. Johtuu lähinnä oman ajan puutteesta ja tylsistymisestä.

Siitä oon kyllä valtavan tyytyväinen, että mies on ollut rehellinen tän asian suhteen. Tosin ehkä se lisää sitä pelkoa entisestään.. Että valmisteleeko mua vaan eroon.

 

Kyllä te selviitte - onhan teillä kahdella valttina nimenomaisesti juuri noi yhteiset vuotenne ja monet muutkin vaikeat tilanteet, joiden yli olette menneet. Rakastamalla ja rakastumalla toisiinne uudestaan, puhumalla ja tunteita avoimesti näyttämällä.

Se nyt on selvä asia, että tunnet itsesi loukatuksi ja osin syrjäytetyksi ja petetyksikin mutta - miehesi kertoi asian aivan suoraan ja tietää varmasti, mitä on pelissä. Niin kauan kun teillä kahdella puheyhteys pelaa ja tunteita on kummallakin toisianne kohtaan, niin ei teillä hätää ole. Uskokaa ja luottakaa toisiinne, vaalikaa sitä mitä teillä on, huomioikaa toisianne ja ennen kaikkea puhukaa toisillenne.

Kiitos kauniisti kirjoitettu.

Toisaalta tuntuu, että tää asia on nyt niin pinnalla, tai tietysti onkin! että ei enää puhuta muusta. Että kaikki muu hautautuu tän alle. Ei sekään pitemmän päälle hyvä asia ole.

 

Onko ihastus miehen työkaveri vai miksi sitä naista on pakko tavata ja sillä tavalla ruokkia ihastusta? Siis ymmärsin että mies tapaa naista säännöllisesti, vai? Ja jos ovat työkavereita niin onko mahdollista tehdä eri vuoroja tai vaihtaa työtehtäviä, ja joo ymmärrän ettei tuo monessakaan työpaikassa ole mahdollista.

Ja vaikka olisikin mahdollista järjestää niin ettei mies tapaa naista niin voihan se olla ettei halua olla tapaamatta tai muuten pitämättä yhteyttä. Se onkin sitten vaikeampi juttu koska jos tuota tunnetta ruokkii niin se voi kestää pitkäänkin ennen kuin laantuu. Ja kai se ihastus on kuitenkin aika syvä kun vaimolle kertoi ja lapsetkin huomanneet jotain.
Mietin nyt vain tuota että miten mies saisi ihastuksensa laantumaan kun en osaa sanoa siihen mitään että miten sinä voisit parhaiten kestää tuon asian.

Kysymys kai onkin että haluaako mies todella että ihastuksen tunteet loppuu? Eikös se sanontakin jotenkin niin mene että : poissa vierestä, poissa mielestä.

 

[QUOTE="Fiikus";30724937]Kiitos kauniisti kirjoitettu.

Toisaalta tuntuu, että tää asia on nyt niin pinnalla, tai tietysti onkin! että ei enää puhuta muusta. Että kaikki muu hautautuu tän alle. Ei sekään pitemmän päälle hyvä asia ole.[/QUOTE]

Totta - mutta vaikka teidän kummankin ajatukset nyt pyörivät enemmän tai vähemmän nyt tässä yllättävässä tilanteessa, niin yrittäkää kuitenkin jollain tavalla nähdä se teidän toimiva arkenne ja parisuhteenne eli hakekaa lohdutusta toisistanne ja sitä kosketuksen voimaa ja yhdessätekemisen riemua. Sä tiedät teidän kahden vahvuudet ja sen missä yhdessä loistatte - luo sellaisia heräämisiä teille kummallekin, missä pääset/pääsette yhdessä ääneenkin sanomaan, että - pirskatti, ollaan me vaan hyvä tiimi !

Ja - jos sua ei pelottaisi ollenkaan, niin silloinhan miehesi ihastuminen olisi aivan yhdentekevää eli silloin sulla ei olis tunteita pelissä ollenkaan. Joten - työstä tavallaan sitä omaa menettämisen pelkoasi siten, että laitat itsesi kokonaan likoon eli kaikki ne kenties arkisessa aherruksessa hetkittäin piilossa olleet keinosi kehiin, itse tiedät parhaiten mistä miehesi sinussa syttyy ja mikä herättää hänen mielenkiinnon.

Yhteistä huomista kohti !

 

Aapee, sä oot vahva nainen. Mä olisin heittänyt miehen jo pihalle heikko kun olen.

Sun miehes taas on ihana mies kun ei ole ihastumiselleen tehnyt mitään vaan on asiasta kertonut sinulle.

 

Inhottava tilanne. Mikähän mahtanut ajaa miehesi moiseen ahdinkoon.

Tunnustan, että itsekin ihastun helposti ja yleensä ne jäävät pieniksi. Vuosi sitten ihastuin todella vakavasti ja olin jo valmis luopumaan kaikesta yhteisestä. Onneksi se toinen ei ollut samoissa ajatuksissa, näin ollen perhe on vielä koossa. Mies ei tiedä, että olen ollut lähellä pettää/jättää. :ashamed:

 

Mun mielestä kaikesta ei pitäis olla niin rehellinen. Nyt sun ukkos siirsi oman kamppailunsa sun niskaan.
Itsekästä ja kusipäistä.

 

Mun mielestä kaikesta ei pitäis olla niin rehellinen. Nyt sun ukkos siirsi oman kamppailunsa sun niskaan.
Itsekästä ja kusipäistä.

Samaa mieltä olen. Mitä mies hyötyi kertomisestaan, jos kerran ei aio kuitenkaan ruokkia ihastustaa ja lopettaa nykyistä suhdetta? Sai kevennettyä omaa paskaa oloansa toisen kannettavaksi. Ehkä yrittää kertomisella myös saada toista käyttäytymään oman pillinsä mukaan mielin kielin.

 

Muuten ihan tavanomaista mutta se peli vain on puhallettava poikki! Ettei lipsahda pettämisen puolelle. Mäkin oon ollu ihastunut toiseen useasti. On menny ohi, mutta jos ei peliä oo laittanu poikki, niin on petettyäkin tullut. Joskus nuorempana, ei tässä suhteessa. En ole ollu edes ihastunut muihin.

 

Ihastumiset pitkässä suhteessa normaalia ja hienoa että teillä on niin vahva ja avoin suhde että mies koki että voi tuon kertoa sinulle. Seuraava askel kyllä kuitenkin olisi se että mies selkeästi puhaltaa pelin poikki ja jättää sen ihastumisen siihen missä se on nyt - siis ei tapailua, ei chattailyä, ei flirttailua. Jos todella rakastaa ja ennen kaikkea kunnioittaa sinua ja olet kertonut asian aiheuttavan sinulle negatiivisia tunteita niin totta hitossa mies sitten tekee asiat niin että ei satuta sinua enempää?!

Jos mies taas oikeasti aikoo jatkaa tilannetta näin niin olen kyllä samaa mieltä että itsekäs paska on. Ei ota vastuuta teoistaan vaan antaa vastuun sinulle.

 

Mun mielestä kaikesta ei pitäis olla niin rehellinen. Nyt sun ukkos siirsi oman kamppailunsa sun niskaan.
Itsekästä ja kusipäistä.

Mä en näe asiaa näin.
Mun mielestä on parempi että tiedän. Näin me voidaan yhdessä työstää tätä tilannetta.
Me ollaan muistakin kriiseistä selvitty sillä, että ne hoidetaan yhdessä.

Kun onhan tää mullekin itseensä menemisen paikka. Koska kuten tuolla jo kirjoitin, oon kiukutellut miehelle turhasta ja purkanut omaa turhautumistani häneen väärällä tavalla. Pitänyt häntä vähän kuin kaatopaikkana.
Älkääkö nyt käsittäkö niin, että syytän tästä itseäni. Kun mä en säätele miehen tunteita. Mutta pakko tajuta se, että oma käytös vaikuttaa siihen toisenkiin.

 

[QUOTE="Fiikus";30725165]Mä en näe asiaa näin.
Mun mielestä on parempi että tiedän. Näin me voidaan yhdessä työstää tätä tilannetta.
Me ollaan muistakin kriiseistä selvitty sillä, että ne hoidetaan yhdessä.

Kun onhan tää mullekin itseensä menemisen paikka. Koska kuten tuolla jo kirjoitin, oon kiukutellut miehelle turhasta ja purkanut omaa turhautumistani häneen väärällä tavalla. Pitänyt häntä vähän kuin kaatopaikkana.
Älkääkö nyt käsittäkö niin, että syytän tästä itseäni. Kun mä en säätele miehen tunteita. Mutta pakko tajuta se, että oma käytös vaikuttaa siihen toisenkiin.[/QUOTE]

Jotenkin kauheen jaloa ja fiksun kuuloista.
Mun mielestä puolisot nyt vaan tuppaa olemaan niitä henkisiä kaatopaikkoja, jotka kärsii toistensa mielialojen vaihtelusta ja pohjamutien rypemisistä. Puolisot myös nauttivat niistä parhaista ja rennoista hetkistä.

Mä en missään nimessä, ikinä haluaisi kuulla mieheni ihastuneen toiseen. Mä en yksinkertaisesti haluaisi tietää. Itseni tuntien, meidän avioliitto olisi siinä. Vaikka ymmärrän, että pitkässä suhteessa varmaan jonkinlaisia ihastumisia muihin tulee, niin mun mielestä niiden pitää olla aika hemmetin isoja, että edes vaivautuu kertomaan puolisolleen. Ja jos taas mun puolisolla olisi suuren suuri ihastus johonkin toiseen, niin hittojako minä siinä enää hengaisin.

 

Siis mitä? Miehes kertoi sulle olevansa ihastunut toiseen ja ilmoitti, ettei aio tehdä asialle mitään? Mitä se sulta sitten odottaa.

Ihmiset on erikoisia olentoja.

 

Siis mitä? Miehes kertoi sulle olevansa ihastunut toiseen ja ilmoitti, ettei aio tehdä asialle mitään? Mitä se sulta sitten odottaa.

Ihmiset on erikoisia olentoja.

Ei erikosia, vaan kusipäitä.

 

Jotenkin kauheen jaloa ja fiksun kuuloista.
Mun mielestä puolisot nyt vaan tuppaa olemaan niitä henkisiä kaatopaikkoja, jotka kärsii toistensa mielialojen vaihtelusta ja pohjamutien rypemisistä. Puolisot myös nauttivat niistä parhaista ja rennoista hetkistä.

Mä en missään nimessä, ikinä haluaisi kuulla mieheni ihastuneen toiseen. Mä en yksinkertaisesti haluaisi tietää. Itseni tuntien, meidän avioliitto olisi siinä. Vaikka ymmärrän, että pitkässä suhteessa varmaan jonkinlaisia ihastumisia muihin tulee, niin mun mielestä niiden pitää olla aika hemmetin isoja, että edes vaivautuu kertomaan puolisolleen. Ja jos taas mun puolisolla olisi suuren suuri ihastus johonkin toiseen, niin hittojako minä siinä enää hengaisin.

No meillä on sitten ihan erilaiset parisuhteet. Ja me ollaan ihmisinäkin erilaiset.

Tietysti pitkissä parisuhteissa on ylä-ja alamäkiä. Mutta kyllä sitä hiukan tarvii miettiä, että miten ne negatiiviset asiat purkaa. Viitaten tähän kaatopaikka-ajatukseen.

Ja ehkä tää sitten on hemmetin iso ihastus kun siitä kertoi. Mutta miksi sen takia tarvis erota? Kun asian luultavimmin voi korjata. Ei meidän keskinäinen rakkaus mihinkään oo hävinnyt.

 

Ei erikosia, vaan kusipäitä.

Mä vaan mietin, että mikä on miehen motiivi kertoa ja laittaa vastuu toisen harteille? Eikö järkevämpää olis ollut vaan pitää asia omana tietonaan ja diilata.