mies, joka ei osaa pyytää anteeksi rikkomuksiaan :(

Surullista, mutta niin totta, että elän suhteessa, jossa mies ei pyydä virheitään anteeksi. Hän voi myöntää niitä (kylläkin harvemmin), mutta sana anteeksi on niin kova pala, että olen kymmenvuotisen taipaleen aikana kuullut sen pari kertaa, ja senkin lähes anelemalla ja vaatimalla. mikä on, kun ihmisellä ei itsellään tule tunnetta, että haluaisi pyytää virheitään anteeksi. tiedän mistä se tässä tapauksessa osittain johtuu. miehen kotona ei ole opetettu nöyrtymään ja pyytämään virheitä anteeksi, edes vanhemmat eivät ole koskaan pyytäneet lapseltaan anteeksi. ihan sairasta. Mitä teen tässä tilanteessa? En halua kasvattaa lastani sellaisen miehen kanssa, joka ei osaa pyytää anteeksi. Voiko sitä oppia aikuinen? ja jos, niin olisi kyllä erittäin mielenkiintoista tietää jo että miten sitten.

 

No älä lisäänny tuon miehen kanssa.

 

kun tunnun elävän samanlaisen miehen kanssa;

Onko ainoa lapsi? Oma mieheni on ja luulen että osittain johtuu ihan siitä. On saanut aina kaiken, äiti palvelisi vieläkin jos antaisin sen tulla meille huseeraamaan..

 

ei ole kyllä ainut lapsi :/ tää on ihan sairasta :/ välillä tuntuu, että en halua jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä anteeksipyytämisestä mitään. muuten meillä ei ole ongelmia, tämä on isoin ongelma suhteessa, jonka kanssa tulee kyllä törmäyksiä. en minä silloin nuorena tyttösenä tajunnut, että tästä asiasta voi tulla ongelma. ei kukaan tajunnut neuvoa mutta toisaalta, meillä on hyvä elämä yhdessä muuten.. haluaisin vielä yrittää auttaa miestäni löytämään keinot anteeksipyytämisen oppimiseen. voiko sitä opettaa aikuiselle? jos siitä ei tule mitään, en mä siis ala tollasta touhua katteleen lopun ikääni. mieheni perhe on muutenkin tosi ujoa ja sellaista, että mistään tunteista ei puhuta. kai perheen äiti on jotenkin tunnevammainen, ja tartuttanut lapsiin saman olisi kiva, jos mieheni pääsisi kyseisestä traumasta eroon.

 

ja mä sitten räjähtelen miehelleni siitä, kun hän ei voi edes lapsensa edessä nöyrtyä ja pyytää anteeksi. miten voikin olla niin vaikeeta. näen, että hän haluaisi pyytää anteeksi, mutta hän ei osaa lausua sanaa "anteeksi". mutta joku, mikä lie noyrtymisen vaikeus, estää pyytämästä anteeksi. miten voikin olla niin vaikeeta, niin yksinkertainen asia????

 

Voithan antaa anteeksi , vaikka sita ei edes pyydettais.
Ymmarran ,etta aloituksesi poin ei ollut anteeksi antaminen , vaan pyytaminen.
Voinet kai opettaa sen miehellesi ihan vai itse pyytamalla tekojasi anteeksi.
( jos sulla on antaaksi pyydettavia tekoja).

 

jokaisella ihmisellä tietenkin tulee anteeksipyydettäviä ja -annettavia asioita elämässä, ja varsinkin parisuhteessa. tietenkin pyydän itse anteeksi asioita ja virheitä joita teen, mutta mielestäni ei ole oikein , jos minä aina pyydän anteeksi. odotan, että joskus mieskin olisi se, joka pyytää anteeksi. ja hän saa jotenkin aina käännettyä asian niin, että kun alunperin syy on ollut minussa eihän vi olla aina niin, että minusta johtuvia on sovittavat asiat. hänen on välillä hankala myöntää, että on tehnyt virheen, vaikka sitten hän myöhemmin keskustelussa myöntää olleensa väärässä. mielestäni olisi tervettä, että lapsi näkee vanhemmiltaan mallin, miten asiat korjataan. ja halaus sekä anteeksipyyntö ei ole liikaaa vaadittu mielestäni. en oikeasti voi käsittää anteeksi-sanan vaikeutta.. miten voi olla niin vaikeata?? ja miten opin saa aikuisen ppäähän? ja sellaisen aikuisen, jonka lapsuus ja nuoruus on pilattu tunnevammaisten vanhempien toimesta

 

up

 

Mitä ne virheet ja rikkomukset ovat, noin niin kuin esimerkkinä?

 

siis ihan pieniä juttuja, ja isompiakin juttuja. esim että sanoo mua lapsen kuullen typeräksi, tyhmäksi, tolloksi, läski, ja jotain muita arkisia tilanteita...

 

[QUOTE="vierasvieras";28873588]siis ihan pieniä juttuja, ja isompiakin juttuja. esim että sanoo mua lapsen kuullen typeräksi, tyhmäksi, tolloksi, läski, ja jotain muita arkisia tilanteita...[/QUOTE]

öööö, Onko noi teidän arkisia tilanteita? Ei noin puhuta kenellekkään, koskaan, missään tilanteessa. Se anteeksi pyytäminen on kyllä sun miehes ongelmista pienin.

 

öööö, Onko noi teidän arkisia tilanteita? Ei noin puhuta kenellekkään, koskaan, missään tilanteessa. Se anteeksi pyytäminen on kyllä sun miehes ongelmista pienin.

Elä saatana? Itse haukut muita ja vielä paljon vittumaisemmalla tavalla.

 

Olin itse pitkässä parisuhteessa ja avioliitossa naisen kanssa joka ei osannut pyytää anteeksi. Ei edes vaikka sitä erikseen pyysin ja selitin miten pieni mutta tärkeä asia minulle on.

Se suhde ja liitto on mennyttä ja samanlaisen ihmisen kanssa en enää ikinä suhteeseen lähde. Suhteen ensimmäiset vuodet olivat niin seesteisiä ja riidattomia että ongelma ei silloin tullut ilmi.

Kyseinen ihminen ei ollut ainoa eikä hemmoteltukaan lapsi varsinaisesti mutta hänen vanhemmistaan toinen oli täysin, siis aivan täysin tunne- ja empatiakyvytön joten en syytä ex-puolisoani kaikesta, hän oli oppinut sen käyttäytymismallin kotoa.

 

[QUOTE="vieras";28873759]Elä saatana? Itse haukut muita ja vielä paljon vittumaisemmalla tavalla.[/QUOTE]

Miten se on haukkumista jos toiset tekevät lapsellisiä asioita ja siitä huomauttaa?

 

Miten se on haukkumista jos toiset tekevät lapsellisiä asioita ja siitä huomauttaa?

Huomiohuoraksi nimittely ei ole haukkumista? Ja tässä ketjussa ei sitten "koskaan, missään tilanteessa" sanota toista tolloksi. Voiko kaksinaamaisempi olla?

 

Olin itse pitkässä parisuhteessa ja avioliitossa naisen kanssa joka ei osannut pyytää anteeksi. Ei edes vaikka sitä erikseen pyysin ja selitin miten pieni mutta tärkeä asia minulle on.

Se suhde ja liitto on mennyttä ja samanlaisen ihmisen kanssa en enää ikinä suhteeseen lähde. Suhteen ensimmäiset vuodet olivat niin seesteisiä ja riidattomia että ongelma ei silloin tullut ilmi.

Kyseinen ihminen ei ollut ainoa eikä hemmoteltukaan lapsi varsinaisesti mutta hänen vanhemmistaan toinen oli täysin, siis aivan täysin tunne- ja empatiakyvytön joten en syytä ex-puolisoani kaikesta, hän oli oppinut sen käyttäytymismallin kotoa.

Olen itsekin ajatellut usein näissä tilanteissa, ettei tästä tule oikeasti yhtään mitään :/ ja mietin edelleenkin sitä. olen miettinyt parisuhdeterapiaa, onko se sitten ehkä se ainut vaihtoehto joka voisi auttaa. En minä silloin nuorena tajunnut, että on olemassa ihminen, joka ei oikeasti osaa pyytää anteeksi. Hän on siis sen muutaman kerran tehnyt tuon, aneltuani aikani. Olen yrittänyt selittää miksi on tärkeää pyytää anteeksi tekojaan. Hän on niin "raukka", että hän yleensä sanoo, että minä olen se joka joutuu pyytämään anteeksi, koska minä olen aloittanut riidan. Vaikka oikeasti asia ei ole edes niin todellakaan aina, että ihan yhtä lailla hän aloittaa riidat kuin minäkin. Mutta kyse on siitä, että hän ei osaa tunnustaa tehneensä virheitä. Mieheni äiti ei osaa tunnustaa tehneensä virheitä, ja sieltä kaikki periytyy. Mieheni on oikeasti ihana ihminen, ja toisaalta haluan ymmärtää häntä erittäinkin paljon, mutta toisaalta, kyllä hänen täytyy oppia myös anteeksi pyytäminen, jotta tästä suhteesta tulee jotain.
Ehkä minun kannattaisi ottaa yhteyttä terapeuttiin, että tämä solmu lähtisi aukenemaan. Välillä olen aivan rikki tämän asian kanssa. En jaksa olla suhteessa, jossa yksi elämän tärkeimmistä perusasioista ei toimi. Toivon tähän muutosta. Olisi kiva tietää onko kohtalotovereita, ja onko puoliso voinut oppia puhumaan tunteista sekä ymmärtämään anteeksi pyytämisen taidon tärkeyden.

 

öööö, Onko noi teidän arkisia tilanteita? Ei noin puhuta kenellekkään, koskaan, missään tilanteessa. Se anteeksi pyytäminen on kyllä sun miehes ongelmista pienin.

nämä valitettavasti ovat viikottaisia tilanteita meidän perheessä :/ ja siksipä täältä vähän jo neuvoja kyselen, kun tiedän, ettei tilanne ole normaali. olen neuvoton. tiedän, ei ole normaalia lytätä lapsen kuullen toista. tämä on hankala tilanne, elän vaikeassa elämäntilanteessa. mutta tosiaan, uskon, että mies ei ole ainut syyllinen, olen minäkin, itsekin saatan nimitellä häntä mutta myös hän. minä kuitenkin pyydän anteeksi, ja olen vähentänyt sen aivan minimiin, enkä halua lapseni kuullen nimitellä miestäni.

 

up

 

Mulla kans herratäydellinen joka ei tee ikinä mitään väärin tai hänessä ei ikinä ole mitään vikaa! Eikö olekkin ihanaa olla yhdessä niin täydellisen ihmisen kanssa?? Tietää aina misssä vika ja kenen syy.. Ah tätä autuutta kun on herratäydellinen!

 

niinpä niin.... onneksi on näköjään kohtalotovereita, vaikka sinänsä harmi, että joudutte muutkin kokemaan tällaista mä en tiedä oikeasti mikä mulle on neuvoksi tässä tilanteessa, haluan, että parisuhde saa uuden alun, kukoistuksen. uskon ja luotan siihen. mies on kuitenkin sellainen, että hän ymmärtää jotain tunteista, vaikkei osaa niistä niin puhuakaan, vielä. mä ajattelen, etten halua antaa periksi hänen suhteensa. rakastan häntä niin paljon, ja haluan, että suhteemme alkaa toimimaan niin kuin sen pitäisi. ehkä tarvimme tähän ulkopuolista apua, kun emme itse kykene toisiamme auttamaan.. toivon parasta meille ja muille samoissa ongelmissa oleville...

 

Löysin tän ketjun kun googletin tilannettani... eli meillä tänä aamuna kun oltiin sovittu että mies jää vahtimaan pienempää siksi aikaa että vien isomman hoitoon niin kun ei heränny ni sanoin nätisti että sä voisit mennä kyl nukkuun ennen 2-3 niinkun nyt on menny vasta siihen aikaa... niin tää ärähtää sängystä että "ole sitte hiljaa vitun läski" ja en siis ole läski, painoindeksi on normaali ja olen pitkä ja hoikkavartaloinen... ongelmana on se myös että hän ei koskaan pyydä anteeksi. ennenkin haukkunut ja anteeksi pyyntöä ei ole tullut. Rakastan miestäni silti ja hän on luotettava ja se oikea mulle. onko teillä muilla tilanne korjaantunut mitenkään... ? mulla on tosi huono itsetunto muutenkin niin tällänen saa tuntemaan olon vielä huonommaksi.

 

Löysin tän ketjun kun googletin tilannettani... eli meillä tänä aamuna kun oltiin sovittu että mies jää vahtimaan pienempää siksi aikaa että vien isomman hoitoon niin kun ei heränny ni sanoin nätisti että sä voisit mennä kyl nukkuun ennen 2-3 niinkun nyt on menny vasta siihen aikaa... niin tää ärähtää sängystä että "ole sitte hiljaa vitun läski" ja en siis ole läski, painoindeksi on normaali ja olen pitkä ja hoikkavartaloinen... ongelmana on se myös että hän ei koskaan pyydä anteeksi. ennenkin haukkunut ja anteeksi pyyntöä ei ole tullut. Rakastan miestäni silti ja hän on luotettava ja se oikea mulle. onko teillä muilla tilanne korjaantunut mitenkään... ? mulla on tosi huono itsetunto muutenkin niin tällänen saa tuntemaan olon vielä huonommaksi.

Sano näin: ”Oletpa sinä epäluotettava ihminen. Nouse ylös ja ole lapsesi kanssa, nyt ja HETI! Moikka!”