Mies kritisoi vartaloani - mitä pitäisi ajatella??

Olen normaalipainoinen, mutta ehkä hieman masua omaava nainen. Mieheni on jo pidemmän aikaa "kytännyt" syömisiäni, ei tykkää, että syön herkkuja jne. Nyt hän on sanonut aika suoraan, että voisin olla hoikempi nimenomaan masun kohdalta. Syy, miksi hän sanoi tuon asian ääneen on kuulemma vaan se, että hän haluaa parasta MINULLE eikä tietenkään kuulemma vaadi minulta mitään. Hän vaan halusi olla kuulemma minulle rehellinen, kuten puolisot toiselleen ovat. Minua asia arvatenkin loukkaa, sillä oikeasti haluaisin kelvata kumppanilleni sellaisena kun olen! Varsinkaan kun ole 150-kiloinen. Ja vaikka olisinkin, niin eikö silti tärkeintä ole se sisäinen kauneus?!? Tai no, tyhmä kysymys, eihän se ole niin! Joka tapauksessa pidän itsestäni muuten huolta, joten eikö miehet voi hyväksyä mitään "epäkohtia"?? :-(

 

Onpas sulla inhottava ja pikkumainen mies. Taitaa olla pinnallinen ? Olen samaa mieltä kanssasi että tärkeintä on "sisäinen kauneus" eli luonne ja muut perustekijät ja se että millainen suhteenne muuten on. Ei kukaan ole täydellinen ja ihminen pitäisi kyllä hyväksyä sellaisena kuin on. Ainakin niin kauan kun et makaa sohvalla ja popsi pussillista sipsejä ja muutamaa kaljaa per ilta...

 

Ennen reagoinkin niihin, nykyään viittaan kintaalla, koska ei voi vaatia toiselta täydellisyyttä, jos ei itsekkään ole. Tosin kelpaa minulle sellaisena kuin on ja sellaista kohtelua odotan myös itselleni.

 

minun mieheni tahtoo tehdä samoin. Olen ollut liiankin laiha, nyt saanut vähän lihaa ympärille, josta minua on kehuttu 8ulkopuoliset). Mies on hoikka, ihannoi sitä. Häpeän , kun seurassa olleessa kiinnittää huomion lihaviin ihmisiin ja niiden syömiseen, vaikka seurassa olisi ylipainoisia...
Vahtii minu syömisiäni. Tähän asti on mennyt vitsin varjolla, koska olen normaalivartaloinen. Mutta pänniä on alkanut. Onneksi ei ollut (ainakaan en nähnyt) tuttavia lähistöllä, kun luuli minun menevän marketissa irtokarkkihyllylle, ja hyökkäsi sormi pystyssä eteen.
iso ongelma on, ettei siedä minkäänlaista arvostelua itsestään. Seuraa pitkä mykkäkoulu, jos sanon jotain.

Muutamassa kyläpaikassa olen päättänyt, ettäviimeinen kerta kun täällä kuuntelen tälläista. Hän ei edes osaa kuvitellasyytä miksi en enää lähde . Muuten ok mies.

Tietty kriisi meillä on päällä, olen hänen mielestään ronkeli. En vain voi kertoa syytä. Hänen mielestään vaimon pitäisi olla tyytyväinen ja ihmettelee miksei ole...Ei tunne itsessään mitään vikaa. Arvostaa kyllä minua muuten, mutta taustalla on varmaan lapsuuskasvatus. Kasvanut veljesporukassa, suhde naisiin tyyliä...mies parempi.

Varmaan näyttää vieraasta että halveksii vaimoaan. Ihan niin ei kuitenkaan ole. Mutta julkisissa käytöstavoissa on vikaa. Vanhemmien näyttää kyllä vähän muuttuvan.

Toisaalta osoittaa tyytyväisyyttä kun oma vaimo on normaalivartaloinen, mutta oudolla tavalla.

Olen ajajtellut, että varmaan minun olisi pitänyt puuttua aikoinaan asiaan. Olisi ainakin huomannut käytöksensä. yhmä hän ei ole.

Jos moitin itseäni lihavaksi, hän sanoo, ettenhän ole. En lähde enää hänen kanssaan saunaan, koska en jaksa mittailua. Tykkää huonoa siitäkin.

 

Meillä nimenomaan minä itse pidän huolen siitä, että olen timmi ja hoikka. Jokainen ylimääräiseksi haluava kilo ärsyttää juuri minua itseäni, ei miestäni.

Hänen ylikilonsa kyllä häiritsevät minua. Nuorena niin hoikka, lihaksikas ja timmi mies on alkanut pyöristyä. Puhe ei tunnu auttavan. Siksi teenkin kotona ns. terveysruokaa ja lataan hänenkin lautasen puolilleen vinanneksia.

Kyllä ylikilot seksikkyyttä vievät, ei sille mitään voi..

 

Itse en päivääkään kuuntelisi moista p*skaa. Sekä minä että mieheni molemmat olemme normaalipainoisia. Tosin molemmilla on suhteen aikana ollut muutamien kilojen heittoja puoleen ja toiseen. Ikinä, ei kertaakaan sinne päinkään, kumpikaan meistä ole toiselle vihjannut, että asialle pitäisi tehdä jotain. Päinvastoin, kun itse on joskus tuskaillut ns. läskejänsä kun on muutama kilo päässyt tulemaan, on mieheni kaikin tavoin vakuutellut, että kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Ja samaa minä hänelle. Ja missään olosuhteissa en voisi kuvitella, että minä tai mieheni nolaisi toisen julkisella paikalla ihmisten edessä nalkuttamalla toisen syömisestä. Sellainen olisi todella noloa ja lapsellista. Onneksi minun mieheltäni löytyy käytöstapoja.

 

Kyllä minä puuttuisin mieheni lihoamiseen, mikäli todella kyse olisi LIHOAMISESTA. Ei pienestä pyöristymisestä. Puuttuisin koska en kokisi hätä fyysisesti kovin viehättävänä, mikäli olisi iso maha ja kaksoisleuka.

Samoin saisi meillä mies puuttua minun LIHOAMISEEN. Jos alkaisin vaan paisua ja paisua, arvostaisin miestäni mikäki hän huomauttaisi siitä..ellen itse jostain syystä ymmärtäisi asiaa.

 

Kyllä se vain on niin että mies rakastuu silmillään, nainen korvillaan.
Teillä ei sitten kummallakaan ole enää aihetta rakkauteen.

 

Jätettyjä ja petettyjä naisia on paljon joilla oli tuo sama asenne: ei miehellä voi olla minulle ulkonäkövaatimuksia kun ei itse enää nuoruuden kunnossa. Kyllä voi. Miehen kysyntä ei riipu kropan kunnosta.

Niin se vain menee että vähän pyöristynyt mies voi muiden avujen kanssa saada timmin naisen, mutta pyöristynyt nainen ei saa timmiä miestä vaikka olisi mitä muita avuja.

 

Rehellisyys ei sulje pois hienotunteisuutta! Kaikkea saa sanoa mitä ajattelee, mutta täytyy miettiä miten toinen sen haluaa kuulla! Siinäpä pari viisaampien kehittämää ajatusta, joita miehesi sietäisi pohtia totuuden puuskissaan.

Toki on ystävällistä varjella sinua liikakiloilta jo terveyden nimissä. Ei aikaakaan kun saman asian sanoo lääkäri verenpainettasi mitatessa, joten ainahan meidän yhteiskunnan arvomaailmassa on perusteet pysytellä tietyissä mitoissa ja tietyssä kunnossa. Vuosien karttuessa yhä enenevässä määrin!

On vain oltava itse tarkkana, että pitää oman järkensä ja todellisuudentajunsa siinä mikä on liian lihavaa ja liian paljon syömistä.Suurin osa perussuomalaisista on lyhyenläntää pitkäselkäistä sorttia, joissa joskus voi pieni pyöreys pehmentää kokonaisuutta kuin langanlaihana korostaa jokaista nikamaansa.Minusta ihmisen on kyettävä olemaan yksilö ja parisuhteessa siihen on annettava tilaa olipa toinen miten hysteerinen tahansa oman ulkonäkönsä suhteen.

 

Niin se vain menee että vähän pyöristynyt mies voi muiden avujen kanssa saada timmin naisen, mutta pyöristynyt nainen ei saa timmiä miestä vaikka olisi mitä muita avuja.

Tuo nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan.

 

Hienosti sanottu rouva 34: Rehellisyys ei sulje pois hienotunteisuutta. Tuntuu, että nämä puolisonsa kilojen kyttääjät aina vetoavat siihen, että he ajattelevat vain toista ja puolison terveyttä. Että sen varjolla voi sanoa ihan mitä vain. Ei se kyllä niin mene. Ei ainakaan omassa parisuhteessani, luojan kiitos.

Kyllä minäkin ymmärrän sairaalloiseen lihomiseen puuttumisen. Mutta senkin voi tehdä hienotunteisesti. Mutta jos puoliso on esim. normaalipainossa tai hoikka, niin syömisen kyttääminen ja toisen painosta huolehtiminen on kyllä silloin vain silkkaa itsekkyyttä. Jos lihominen niin pelottaa, niin kannattaa oikeasti vain keskittyä siihen omaan vaakalukemaan. Ja tuosta toisen nolaamisesta julkisesti olen samaa mieltä kuin nimimerkki voi ei mitä juntteja. Todellakin, voi ei mitä juntteja.

 

Olen ns. rehevä, eli isorintainen, vyötärö löytyy ja leveälanteinen, pituutta minulla on 165 cm ja painoa 65 kg, eli olen tosiaan pyöreä/rehevä, mutta en lihava. Mieheni sen sijaan on 180 cm ja 105 kg, ja nuo kilot eivät tule lihaksista. Olemme olleet koko suhteemme (7 vuotta) ajan suht samoissa mitoissa, joten kumpikin tiesi, mitä oli ottamassa. Tässä yhtenä iltana mies sanoi minulle, että kauankohan hän jaksaa katsella tuollaista ryhävalasta. Aluksi menin sanattomaksi, sitten totesin, että minun puolestani ei tarvitse katsella hetkeäkään. Eli kyllä ne miehet osaavat loukata, vaikkeivät itsekään olisi likikään täydellisiä.

Meillä menee muutenkin huonosti tällä hetkellä ja nuo miehen ryhävalaskommentit ja muut kivat pikku tempaukset (jätti asumiskulut maksamatta omalta osaltaan, tuo itselleen kaupasta olutta, mutta minulle ei edes pyynnöstä mehua, olutta en juo, raivoaa, jos joskus jossakin on sotkuista, mutta itse jättää esim. kaikki vaatteet ja astiat lojumaan sinne tänne jne. jne.) tuntuvat siltä, että hän yrittää saada minut jättämään itsensä, kun ei itse viitsi erota ja jos tilanne ei parane, niin pakkohan tuo onkin.

Tapahtuiko ap teillä jotakin merkityksellistä silloin, kun miehesi alkoi huomautella asioista? Meillä nämä kivat episodit alkoivat siitä, kun mieheni jäi yllättäin työttömäksi. Ja olemme siis ihan aikuisia, nelissäkymmenissä (minä muutaman vuoden alle, mies muutaman vuoden yli) olevia ihmisiä, emmekä mitään itseään etsiviä teinejä.

 

Kiitos vastauksista - mielenkiintoista lukea eri näkökulmia! Siis, meillä ei ole tapahtunut mitään erityistä. Tosin ollaan seurusteltu vasta muutaman kuukauden, joten ehkä sitten se alkuhuuma on katoamassa. Mistäs tiedän, jos mies vaikka heti tutustuttuamme päätti, että mukava nainen ja jos saan sitä vielä vähän muokattua, niin täydellinen minulle....?! En tiedä siis. Itsestäni tuntuu, että minua on "huijattu". Olis sitten heti sanonut, ettei tykkää muodoistani, niin en olisi lähtenyt edes koko touhuun mukaan. En siis ole mitenkään paisunut tämän seurustelun aikana. Tuo kritisointi kohdistuu joskus kyllä muuhun kuin vartaloon; pitäis olla pidemmät hiukset, pukeutua naisellisemmin jne. Eli olla jotain ihan muuta mitä oikeasti olen. :-/

 

Kiitos vastauksista - mielenkiintoista lukea eri näkökulmia! Siis, meillä ei ole tapahtunut mitään erityistä. Tosin ollaan seurusteltu vasta muutaman kuukauden, joten ehkä sitten se alkuhuuma on katoamassa. Mistäs tiedän, jos mies vaikka heti tutustuttuamme päätti, että mukava nainen ja jos saan sitä vielä vähän muokattua, niin täydellinen minulle....?! En tiedä siis. Itsestäni tuntuu, että minua on "huijattu". Olis sitten heti sanonut, ettei tykkää muodoistani, niin en olisi lähtenyt edes koko touhuun mukaan. En siis ole mitenkään paisunut tämän seurustelun aikana. Tuo kritisointi kohdistuu joskus kyllä muuhun kuin vartaloon; pitäis olla pidemmät hiukset, pukeutua naisellisemmin jne. Eli olla jotain ihan muuta mitä oikeasti olen. :-/

Vasta muutama kuukausi seurustelua takana, ja mies alkaa kritisoida sinua? Huh huh. Harvoin se alkuhuuma noin nopeasti haihtuu, joten voi kysyä, onko sitä (miehen puolelta) ollutkaan. Itse en kuuntelisi moista vinkumista hetkeäkään, vaan lähtisin kun vielä voin. Voi nimittäin olla, että jos vuosien ajan kuuntelet tuollaista sinusta ei enää olekaan lähtijäksi, kun itsetuntosi on painettu alas.

 

Jos olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden ja et ole tuona aikana muuttunut suuntaan tai toiseenkaan, tuntuvat miehesi huomauttelut vielä hullummilta. Yleensähän sitä aluksi ihastustaan ulkonäköön ja kun suhde etenee, tulee se luonne tärkeämmäksi ja se ulkonäkö jää ikään kuin taka-alalle. (Joitakin tietysti haittaa se, jos puoliso yhtä äkkiää lihoo/laihtuu 30 kg, mutta kaikki eivät välitä edes moisesta).

 

Lähdin vetämään. Ja laihdutin. Läskit saa aina pois, idiotismia ei sitten millään.

 

Syy, miksi hän sanoi tuon asian ääneen on kuulemma vaan se, että hän haluaa parasta MINULLE eikä tietenkään kuulemma vaadi minulta mitään. Hän vaan halusi olla kuulemma minulle rehellinen, kuten puolisot toiselleen ovat.

Tai sitten hän haluaa parasta itselleen. Ja rehellisyyskin voi olla naamioitua halua saada sinut tuntemaan itsesi huonoksi, ja sen taustalla saattaa olla hänen oma huono itsetuntonsa. Puolisot ovat usein toisiaan kohtaan kunnioittavia ja hienotunteisiakin, hyvällä tilannetajulla varustettuna, joten tuntuu aika luokattoman huonolta syyltä vedota rehellisyyteen. Varsinkin kun kyse on oikeasti mielipiteestä. Mielipiteet eivät ole koskaan absoluuttisesti tosia.

Onko hän rehellinen itselleenkään?

 

Kiitos vastauksista - mielenkiintoista lukea eri näkökulmia! Siis, meillä ei ole tapahtunut mitään erityistä. Tosin ollaan seurusteltu vasta muutaman kuukauden, joten ehkä sitten se alkuhuuma on katoamassa. Mistäs tiedän, jos mies vaikka heti tutustuttuamme päätti, että mukava nainen ja jos saan sitä vielä vähän muokattua, niin täydellinen minulle....?! En tiedä siis. Itsestäni tuntuu, että minua on "huijattu". Olis sitten heti sanonut, ettei tykkää muodoistani, niin en olisi lähtenyt edes koko touhuun mukaan. En siis ole mitenkään paisunut tämän seurustelun aikana. Tuo kritisointi kohdistuu joskus kyllä muuhun kuin vartaloon; pitäis olla pidemmät hiukset, pukeutua naisellisemmin jne. Eli olla jotain ihan muuta mitä oikeasti olen. :-/

No just! Mieheni totesi jo toisena iltana ensimmäisestä tapaamisestamme että sulla on vähän massua ja näinkös tässä nyt kävi Hän sanoi ihan suoraan haaveilleensa fittivartaloisesta vaimosta ja sitten me halattiin hirmu rakastuneina. Nyt ollaan oltu naimissa kymmenen vuotta ja joskus lihoo mies, jos minä. Me jaetaan nyt paljon vaikeampia asioita keskenämme kuten vanhempien kuolemat sunmuut ja on ihanaa kun voi vähän kinastella masun koosta.Älä siis ihan heti ota nokkiisi! Rakkaus ratkaisee

 

Kannattaa muistaa että tyhmään ehdokkaaseen on turha jäädä kiinni..

Minullakin oli 2kk tuttavuus tölkki vahdista..
Rentoudut parin oluen verran ja jos et heti vie niitä pussiin (hänen määräämään paikkaansa) tuli vinoilua..
En mitään saa paikoilleen. Itse asiassa en uskaltanut tehdä miehen kämpässä mitään, koska sekin olisi voitu tulkita varpaille astumiseksi.

Kannattaa miettiä kertooko rehellisesti ihmiselle ihan kaiken ellei halua sitten nukkua yksin.
Joillekin on vain luontaista purkaa paha olonsa oksentamalla sen verbaalisti toisen niskaan..
Rehellisyyteen ja toisen hyvään vetoava on varsinainen pikku hitler.
Muokkausta ja rotu määritelmäähän sieltäkin tuli...

 

Varsinkaan kun ole 150-kiloinen. Ja vaikka olisinkin, niin eikö silti tärkeintä ole se sisäinen kauneus?!?


joo se on hyvä jos ihmisen sisäpuoli on kunnossa ja näyttää terveeltä ja on kaunis esm. suolet/ maha/ virtsaputki/ aivot/ maksa jne jne.

 

Joskus ilkeys verhotaan rehellisyyteen. Tai sitten sanotaan, että "Sun parastasihan mä vain ajattelen" ja sitten tokaistaan päin naamaa ikävästi yksityiskohtaista kritiikkiä toisen ulkonäöstä. Kyllä se lihonut/laihtunut osapuoli ihan varmasti tietää, että paino on muuttunut ilman ulkopuolisen sanomista. Harva osaa negatiivisia asioita sanoa nätisti, vaan sanotaan töksäyttämällä. Joskus tosiaan tuntuu siltä, että toinen sanoo niin ihan ilkeyttään, jotta saa satuttaa.

Ex-mieheni muisti muistuttaa lihomisistani ihan alusta asti. Tosin hän ei koskaan muistanut kehua minua. Jos hän olisikin löytänyt jotakin hyvää minusta, niin ehkä painoni arvostelua olisi ollut helpompi sietää. Hänen mielestään oli ihan okei, että hän mussuttaa olohuoneessa chipsejä, juo limua, syö suklaata jne. Pyysin, että hän menisi syömään ne jonnekin pois luotani, jotta en sorru kiusaukseen. Hänen mielestään pitää vain olla selkärankaa... Mies ei suostunut millään ymmärtämään, että miten voin olla niin tyhmä, että olen hankkinut ylipainoa. Mies teki fyysistä työtä ja pystyi syömään ihan mitä tahansa.

Tuo mies on ex-mieheni ja iso osa tympiintymisestä johtui juuri siitä, että arvostelua kyllä sai päivittäin, mutta kehuja ei lainkaan. Ehkei mies sitten arvostanut eikä rakastanut, vaikka eroa halutessani hän muuta väittikin. Siinä vaiheessa se vain oli ihan liian myöhäistä yrittää pyytää anteeksi.

Niin miesten kuin naistenkin pitäisi hyväksyä jo seurustelua aloittaessa toisen ulkonäkö. Jos jompikumpi on todella pinnallinen eikä siedä yhtään lihomista, niin kummassa se ongelma on: läskikammoisessa arvostelijassa vai lihoneessa. Jos pieni lihominen ei haittaa itseä, ei sen pitäisi haitata puolisoakaan. Runsas ylipaino, joka vaikuttaa terveyteen, jaksamiseen yms. on eri asia ja tietysti talouden päällekin se käy, jos vaatteet pitää uusia puolen vuoden välein.

 

Tosiaan, tässä on hyvä aihe joka varmasti koskettaa suurinta osaa parisuhteessa eläviä!

Itselläni on se tilanne, että tiedostan täysin sen että olen vuoden aikana lihonut jonkun verran (en ole edelleenkään ylipainoinen mutta voin pahoin nykyisessä kehossani), ja minulta ei vain löydy sitä "selkärankaa", jotta voisin nämä muutamat kilot pudottaa. Mieheni aina kauniisti sanoo että rakastaa vartaloani ja on siihen edelleen tyytyväinen, mutta melkein toivoisin että saisin häneltä jotain "palautetta", jotta saisin päähäni iskostettua näiden ylimääräisten kilojen pudottamisen. Olen kuitenkin huomannut, että mieheni ei halua minua enää niin usein kuin ennen eikä kehu joitain tiettyjä vartaloni yksityiskohtia, joten tiedän hänen halunneen minua enemmän hoikempana. Nyt välillä tulee mieleen että välittääkö hän... Typerää naisten haihatusta ja analysointia, tiedän, mutta silti tarvitsisin sen potkun persauksille, ja haluaisin sen mieheltäni!

Tässä siis vain yksi näkökulma aiheeseen.

 

Kiitos vastauksista - mielenkiintoista lukea eri näkökulmia! Siis, meillä ei ole tapahtunut mitään erityistä. Tosin ollaan seurusteltu vasta muutaman kuukauden, joten ehkä sitten se alkuhuuma on katoamassa. Mistäs tiedän, jos mies vaikka heti tutustuttuamme päätti, että mukava nainen ja jos saan sitä vielä vähän muokattua, niin täydellinen minulle....?! En tiedä siis. Itsestäni tuntuu, että minua on "huijattu". Olis sitten heti sanonut, ettei tykkää muodoistani, niin en olisi lähtenyt edes koko touhuun mukaan. En siis ole mitenkään paisunut tämän seurustelun aikana. Tuo kritisointi kohdistuu joskus kyllä muuhun kuin vartaloon; pitäis olla pidemmät hiukset, pukeutua naisellisemmin jne. Eli olla jotain ihan muuta mitä oikeasti olen. :-/

No just! Mieheni totesi jo toisena iltana ensimmäisestä tapaamisestamme että sulla on vähän massua ja näinkös tässä nyt kävi Hän sanoi ihan suoraan haaveilleensa fittivartaloisesta vaimosta ja sitten me halattiin hirmu rakastuneina. Nyt ollaan oltu naimissa kymmenen vuotta ja joskus lihoo mies, jos minä. Me jaetaan nyt paljon vaikeampia asioita keskenämme kuten vanhempien kuolemat sunmuut ja on ihanaa kun voi vähän kinastella masun koosta.Älä siis ihan heti ota nokkiisi! Rakkaus ratkaisee

Mistä tiedät, ettei miehesi edelleen salaa haaveile fittivartaloisista naisista? Saattaa pettääkin sua sellaisen kanssa selän takana...

 

Mieheni ihhoaa oikeaa LIIKALIHAVUUTTA. Hän sanoo että iso voi olla, jos on kiinteä, mutta höllyvä läski on inhottavaa.
Tuskailin kevätalven vyötärölle kertyvästä massasta. Loukkaantumisen takia en pystynyt ulkoilemaan liukkailla keleillä.

Nyt lomalla ollessamme mies sanoin useaan kertaan, että sinä tuskailet muka lihavuuttasi, katsopa ympärillesi. Ikäisitäsi naisista olet hoikin!

Tunsin, että kelpaan tälläisena, ylikilot haittaavat minua itseäni.

Olemme molemmat liikunnallisia. Uskon kyllä, että jos alan holtittomasti lihoa, mieheni yrittäisi puuttua siihen. Ja en vähoten itse.
On eri asia, jos lihominen johtuu lääkkeistä tms, siinä on sopeutumisen paikka.

Mutta aiheettoman huomauttelun voi kuitata kehoituksella katsoa peiliin! Sydämellä, jos muuten ei näe.