njoo
Hei, tilanne ollut tässä jo jonkun aikaa päällä, musta tuntuu että mies viettää liian vähän aikaa lapsen kanssa. meillä on taaperoikäinen lapsi,arkipäivät menee siten että aamiainen syödään yhessä, kun tullaan töistä syödään päivällinen yhdessä, minä hoidan lapsen iltapuuhat ja laitan lapsen nukkumaan. Luonnollisesti viikonloppuina olisi kiva tehdä jotain yhdessä tai edes niin että mies tekisi kahdestaan jotain lapsen kanssa. Mutta ei niin ei, pyydän miestä ulos minun ja lapsen kanssa, ei aina on mukamas jotain remppaa tehtävänä tai muuta. joten tietty päivä menee siinä että mies esim remppaa jotain osaa talossa ja minä leikin sitten lapsen kanssa ja hoidan myös ilta jutut. olen yrittänyt asiasta puhua mutta ei mene perille tänään sanoin jo vähän ilkeästi ,sanoin että sehän on melkein sama kun lapsella ei olisi isää. Mies luonnollisesti suuttui tästä sitten.
onhan tuo tietty muuten ollut aina mukana ,vaihtaa vaippoja yms, mutta nyt kun lapsen kanssa voisi myös oikeasti leikkiä ja tehdä tuntuu että ei mukamas lydy aikaa.ja niin nämä"rempat" on sellaisia ei niin pakollisia.
Tänään kun taas kuuntelin miehen valitusta siitä että ei hän viitsi lähteä ulos alkoi kiehumaan ja tuli jo ero mieleen. Miten tästä nyt eteenpäin miten saisin miehen ymmärtämään ja jos en saa pitäiskö erota? ja niin asiat on muuten parisuhteessa ihan ok ,minua vaan säälittää kun lapsi ei pääse ikinä isänsä kanssa tekemään mitään.
onhan tuo tietty muuten ollut aina mukana ,vaihtaa vaippoja yms, mutta nyt kun lapsen kanssa voisi myös oikeasti leikkiä ja tehdä tuntuu että ei mukamas lydy aikaa.ja niin nämä"rempat" on sellaisia ei niin pakollisia.
Tänään kun taas kuuntelin miehen valitusta siitä että ei hän viitsi lähteä ulos alkoi kiehumaan ja tuli jo ero mieleen. Miten tästä nyt eteenpäin miten saisin miehen ymmärtämään ja jos en saa pitäiskö erota? ja niin asiat on muuten parisuhteessa ihan ok ,minua vaan säälittää kun lapsi ei pääse ikinä isänsä kanssa tekemään mitään.