viera.s
[QUOTE="viola";30439102]Huolimatta siitä, että se sikiö saattaa tuntea kipua koko ajan kohdussa ollessaan, epämuodostumiensa takia? Ystävältäni abortoitiin sikiö myöhäisessä vaiheessa, sikiöltä puuttui mm. munuaiset, pikkuaivot ja maksa kokonaan ja sydän oli kaksilokeroinen. Nämä kehityshäiriöt tulivat ilmi vasta viikolla 22 tehdyssä rakenneultrassa ja siitä meni vielä toista viikkoa, että valviralta tuli lupa keskeytykseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että sikiön olo kohdussakin oli jo tuskaista ja että sikiö tuskin olisi pysynyt hengissä raskauden loppuun. Mielestäsi olisi pitänyt odottaa, että sikiö kuolee ja syntyy ajallaan??[/QUOTE]
Ei, minähän kirjoitin, että myöhäinenkin abortti on ok, jos sikiö ei kerrassaan vaan ole elinkelpoinen tai kärsisi kovasti lyhyen elämänsä ajan. Kärsimykset jo kohdussa tietysti vaikuttaisivat myös, mutta tällaiseen sikiöön pätisi tietysti nuo edelle mainitut myös. Sen sijaan mitkään lievemmät kehityshäiriöt, joiden vuoksi varhaisemmassa vaiheessa abortin teko olisi vielä ok, kuten vaikka Down tai puuttuva raaja, ei minusta saisi olla perusteina abortille raskauden ollessa yli puolenvälin. En tunne Valviran lupakäytäntöä, joten en tiedä tapahtuuko edes sellaisia abortteja, joita en itse voisi hyväksyä. En kuitenkaan ole mikään abortinvastustaja, ainakin pääosin olen ihan nykylinjan kannalla.
Henkilökohtaisesti, jos sikiö olisi elinkelvoton mutta ei todennäköisesti kärsisi (siis tyyliin puuttuvat aivot), ja tämä paljastuisi vasta raskauden puolivälin jälkeen, minun olisi todennäköisesti helpompi surra menetys rauhassa ja antaa raskauden jatkua kuin rynnätä kiireellä aborttiin. Sikiö joko kuolisi luonnostaan tai jos kuitenkin lapsi elävänä syntyisi, voisi häntä pitää viime hetket sylissä, pikkukeskosta isommalle vauvalle voidaan myös antaa tarvittaessa kivunlievitystä helpommin. Saisi järjestää hautajaiset ja myös läheisten tukea surutyöhän eri tavalla, kuin jos raskaus olisi keskeytetty ja sikiö heitetty roskiin (tehdäänkö muuten niin noissa myöhäisissä keskeytyksissä, vai saako sikiön halutessaan haudata?). Jos tietäisin, että sikiö kärsii joko jo kohdussa tai viimeistään synnytyksen jälkeen vailla toivoa paremmasta, olisi varmaan pakko aborttiin mennä, vaikka se kamalaa olisikin siinä vaiheessa.
Minua häiritsee jyrkkä rajanveto. Pelkäisin kyllä ja keskustelisin etukäteen, että ei kai sitä vaikeasti vammaista vauvaa kiidätetä tehohoitoon. Jos raskautta päättäisin jatkaa vaikka sikiön elinmahdollisuudet ovat huonot eikä lainkaan mahdollisuuksia likimainkaan normaaliin elämään, toivoisin että vauva saisi elää vanhempien kanssa viimeiset hetkensä ja lääketieteen apua käytettäisiin vain tarvittaessa kipujen lievittämiseen. Muutenkin minusta tuntuu, että vauvoja tehohoidetaan liikaa tilanteissa, joissa siitä aiheutuu lähinnä kärsimyksen pitkittymistä. Ei taideta vanhempia edes alussa juuri kuunnella asiassa, vaan vauvat kiidätetään rankkoihin toimenpiteisiin ja keskustellaan vasta sen jälkeen, irrotetaanko jossain vaiheessa vauva koneista vai ei.
Jos sikiö on kertakaikkiaan ja varmuudella elinkelvoton, mitään viikkorajaa ei minusta varsinaisesti pitäisi olla. Siis aivan yhtä lailla voitaisiin synnytys käynnistää ennenaikaisesti, jos mitään toivoa ei kuitenkaan ole. Äidille saattaisi olla henkisesti helpompaa näin ja käytännöt ennenaikaisissa synnytyksissä joissa päädytään vain palliatiiviseen hoitoon ovat mukavampia sekä vanhemmille että mahdollisesti myös vauvalle, jos sattuu tarvitsemaan jotain kipua lievittävää lääkitystä. Sitä kun ei taideta aborttivauvoille antaa.
Ei, minähän kirjoitin, että myöhäinenkin abortti on ok, jos sikiö ei kerrassaan vaan ole elinkelpoinen tai kärsisi kovasti lyhyen elämänsä ajan. Kärsimykset jo kohdussa tietysti vaikuttaisivat myös, mutta tällaiseen sikiöön pätisi tietysti nuo edelle mainitut myös. Sen sijaan mitkään lievemmät kehityshäiriöt, joiden vuoksi varhaisemmassa vaiheessa abortin teko olisi vielä ok, kuten vaikka Down tai puuttuva raaja, ei minusta saisi olla perusteina abortille raskauden ollessa yli puolenvälin. En tunne Valviran lupakäytäntöä, joten en tiedä tapahtuuko edes sellaisia abortteja, joita en itse voisi hyväksyä. En kuitenkaan ole mikään abortinvastustaja, ainakin pääosin olen ihan nykylinjan kannalla.
Henkilökohtaisesti, jos sikiö olisi elinkelvoton mutta ei todennäköisesti kärsisi (siis tyyliin puuttuvat aivot), ja tämä paljastuisi vasta raskauden puolivälin jälkeen, minun olisi todennäköisesti helpompi surra menetys rauhassa ja antaa raskauden jatkua kuin rynnätä kiireellä aborttiin. Sikiö joko kuolisi luonnostaan tai jos kuitenkin lapsi elävänä syntyisi, voisi häntä pitää viime hetket sylissä, pikkukeskosta isommalle vauvalle voidaan myös antaa tarvittaessa kivunlievitystä helpommin. Saisi järjestää hautajaiset ja myös läheisten tukea surutyöhän eri tavalla, kuin jos raskaus olisi keskeytetty ja sikiö heitetty roskiin (tehdäänkö muuten niin noissa myöhäisissä keskeytyksissä, vai saako sikiön halutessaan haudata?). Jos tietäisin, että sikiö kärsii joko jo kohdussa tai viimeistään synnytyksen jälkeen vailla toivoa paremmasta, olisi varmaan pakko aborttiin mennä, vaikka se kamalaa olisikin siinä vaiheessa.
Minua häiritsee jyrkkä rajanveto. Pelkäisin kyllä ja keskustelisin etukäteen, että ei kai sitä vaikeasti vammaista vauvaa kiidätetä tehohoitoon. Jos raskautta päättäisin jatkaa vaikka sikiön elinmahdollisuudet ovat huonot eikä lainkaan mahdollisuuksia likimainkaan normaaliin elämään, toivoisin että vauva saisi elää vanhempien kanssa viimeiset hetkensä ja lääketieteen apua käytettäisiin vain tarvittaessa kipujen lievittämiseen. Muutenkin minusta tuntuu, että vauvoja tehohoidetaan liikaa tilanteissa, joissa siitä aiheutuu lähinnä kärsimyksen pitkittymistä. Ei taideta vanhempia edes alussa juuri kuunnella asiassa, vaan vauvat kiidätetään rankkoihin toimenpiteisiin ja keskustellaan vasta sen jälkeen, irrotetaanko jossain vaiheessa vauva koneista vai ei.
Jos sikiö on kertakaikkiaan ja varmuudella elinkelvoton, mitään viikkorajaa ei minusta varsinaisesti pitäisi olla. Siis aivan yhtä lailla voitaisiin synnytys käynnistää ennenaikaisesti, jos mitään toivoa ei kuitenkaan ole. Äidille saattaisi olla henkisesti helpompaa näin ja käytännöt ennenaikaisissa synnytyksissä joissa päädytään vain palliatiiviseen hoitoon ovat mukavampia sekä vanhemmille että mahdollisesti myös vauvalle, jos sattuu tarvitsemaan jotain kipua lievittävää lääkitystä. Sitä kun ei taideta aborttivauvoille antaa.
