Mietin vaan...

No mä olen kyllä samaa mieltä siinä asiassa että jos tietää ja arvelee että rankkaa tulee olemaan niin eikö sitä toisen lapsen "hankkimista" voi odottaa muutaman vuoden?
On se melko karua ajatella että olkoon se parivuotias päivät hoidossa jotta äiti saa levätä kotona vauvan kanssa, se päiväkotipäivä kun kuitenkin vastaa lapselle aikuisen työpäivää.

Tähän haluaisin ihan mielenkiinnosta kuulla hiukan perusteluja. Ihan vaan sen vuoksi, että mieheni hoitaa lapsia työkseen päiväkodissa, ja erilaisia lapsia ja vanhempiakin nähneenä on pikkasen eri mieltä tuosta asiasta.

No jos nyt oletetaan (juu ei pitäisi ehkä olettaa.. ) että pieni lapsi, miksei isompikin, on suuressa ryhmässä jossa kohtalainen häly kuitenkin pitkin päivää, virikkeitä ja ärsykkeitä jatkuvalla syötöllä sekä yleensä ainakin melko ripeässä tahdissa tapahtuvat päivittäiset toiminnat niin kyllä se mun kokemuksella ja aika monen muunkin on lapselle kuitenkin melko kuormittavaa.

 

Vinkki niille, jotka eivät jaksa esikoisen kanssa tai epäilevät jo ennen toisen odotusta sitä, etteivät sitten jaksa kahden lapsen kanssa kotona. Se seuraava lapsi kannattaa tehdä vasta siinä vaiheessa, kun esikoinen on ollut eskarissa tai koulussa. Typerää pukata lapsia pienellä ikäerolla ja uuden tullessa taloon aina vanhemmat lapset hoitoon. Ja siis tässä kohtaa puhun sellaisista 2-3 -vuotiaista. Ikävuosista 4-5 eteenpäin ymmärrän kyllä sen, että lapsen hoitopaikka osittaisena säilytetään.

 

Lapsen stressitaso nousee päiväkodissa ihan älyttömästä. Onhan sitä tutkittukin. Moni lapsi, joka on jättänyt päiväunet aiemmin pois, tarvitsee ne kuitenkin päiväkodissa.. Miksiköhän

Ja aika monet vanhemmat taas kieltävät hoitajia laittamasta lastaan nukkumaan tai sitten lapsi pitää väkisin herättää tiettyyn aikaan, koska vanhemmat vaativat. Meitä on joka lähtöön.

Mieheni oli joskus jutellut erään hoitolapsen isän kanssa, hän oli psykiatrinen sairaanhoitaja ja sanoi, että alle kolmevuotiaan olisi hyvä olla kotona (eli todellakin esim. 10kk vauva saa stressireaktioita hoitoonviemisestä), mutta sen jälkeen ei ole mitenkään haitallista laittaa lasta hoitoon, jossa oppii ryhmätoimintaa ja saa valmiuksia myöhempää elämää varten. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pitää lasta niin pitkään kotona, esim. yksinhuoltajien on pakko mennä töihin, ja monet heistä sitä surevat.

 

Mä ajattelin niin, että koska esikoinenkin sai jakamattoman huomioni vauvana, niin halusin suoda sitä edes vähän uudellekin vauvalle. Meillä oli esikoinen hoidossa 6h/3krt viikko, sai ikäistään seuraa (viihtyi hirmu hyvin tarhassaan) ja minä sain keskittyä vauvaan. En kadu yhtään, meillä toimi oikein hyvin.

Tämä esimerkki on mun mielestä juuri oikealla reitillä. Kaikki lapset saavat tässä järjestelyssä huomiota, ja äiti jaksaa paremmin eli jaksaa olla hyvä äiti lapsilleen.

mutta marge simpson on erimieltä ja hän tietää kaiken

Joo mä oon ihan omituinen kun kestän elämää, joo Hirveetä kun joku on eri mieltä... :'(

 

Mä ajattelin niin, että koska esikoinenkin sai jakamattoman huomioni vauvana, niin halusin suoda sitä edes vähän uudellekin vauvalle. Meillä oli esikoinen hoidossa 6h/3krt viikko, sai ikäistään seuraa (viihtyi hirmu hyvin tarhassaan) ja minä sain keskittyä vauvaan. En kadu yhtään, meillä toimi oikein hyvin.

Tämä esimerkki on mun mielestä juuri oikealla reitillä. Kaikki lapset saavat tässä järjestelyssä huomiota, ja äiti jaksaa paremmin eli jaksaa olla hyvä äiti lapsilleen.

Edelleen, miks tehdä lisää, jos niiden ei kahden kanssa sitten jaksa normaalia ELÄMÄÄ?

Mä en missään kirjoittanutkaan, että kyse olisi ollut MINUN jaksamisestani, vaan siitä, että halusin tarjota myös uudelle vauvalle kahdenkeskistä aikaa kanssani. Olinhan sitä voinut antaa esikoisellekin, niin miksen saisi helliä kuopusta samoin?

 

no mua suoraan sanoen vituttaa kun täällä tiedetään aina kaikkien asiat ja miten on muiden parempi.
mulla on 1 lapsi tällä hetkellä ja kun/jos toinen tulee en tiedä vielä mitä teen.. onko esikoinen hoidossa vai ei, sen näkee sitten. mutta jos vauva valvottaa yöt ja taapero päivät niin ei siinä kyllä pysty/jaksa olemaan hyvä äiti kenellekkään.

sen tiedän etten esikoista pitäisi kokopäiväisesti ja jokapäivä ja kuten sanoin en tiedä jos ollenkaan, mutta se ei tarkota ettenkö haluisi hoitaa lapsiani.

minä vain en henkilökohtaisesti tarvi sitä supervalvoja äiti mitalia vaan haluan nauttia lapsistani.. ja siitä ajasta jota vietämme yhdessä.

Jos ei pysty/jaksa olemaan siinä tapauksessa hyvä äiti kenellekään, miksi ihmeessä pitää tehdä lisää lapsia?????

anteeksi mutta oletko sä jotenkin ihan hemmetin yksinkertanen??

ole ihmeessä superäiti ja kiillota kruunua ja valvo vaikka kuukausi putkeen.

jos on mahdollisuus hetkittäiseen hoitoon ja jos sitä käyttää ni so what?

mua oikeesti naurattaa että aina vedetään toi 'miksi hankkia lisää lapsia'- kortti...

Ei, en tosiaan oo mikään superäiti, kaukana siitä
Mä en todellakaan valvo kuukautta putkeen, nukun erittäin mukavasti joka yö
Hetkittäinen hoito on ihan eriasia kuin joka viikko useamman päivän päiväkodissa. Samalla kun äiti on kotona...

niin kun sä nukut hyvin joka yö niin älä ala todellakaan saarnaamaan asiasta mistä sulla ei nähtävästi ole harmainta aavistustakaan.

kun kuopus syntyi.. en nukkunut n.3kk. koliikki lapsi huusi illat ja yöt.. ehkä joskus päivisin nukkui (siltä ainakin tuntui) mutta päiväthän minä valvoin 2,5v tyttäreni kanssa joka oli erittäin aktiivinen lapsi. mies kävi 75km päässän töissä ja jos olisin tajunnut olisin todellakin laittanut esikoisen hoitoon...

tuosta on nyt jo aikaa ja aika on kullannut muistoja mutta parisuhteemme kyllä kärsi kyrvästä otsassani aika lailla

 

No mä olen kyllä samaa mieltä siinä asiassa että jos tietää ja arvelee että rankkaa tulee olemaan niin eikö sitä toisen lapsen "hankkimista" voi odottaa muutaman vuoden?
On se melko karua ajatella että olkoon se parivuotias päivät hoidossa jotta äiti saa levätä kotona vauvan kanssa, se päiväkotipäivä kun kuitenkin vastaa lapselle aikuisen työpäivää.

Tähän haluaisin ihan mielenkiinnosta kuulla hiukan perusteluja. Ihan vaan sen vuoksi, että mieheni hoitaa lapsia työkseen päiväkodissa, ja erilaisia lapsia ja vanhempiakin nähneenä on pikkasen eri mieltä tuosta asiasta.

No jos nyt oletetaan (juu ei pitäisi ehkä olettaa.. ) että pieni lapsi, miksei isompikin, on suuressa ryhmässä jossa kohtalainen häly kuitenkin pitkin päivää, virikkeitä ja ärsykkeitä jatkuvalla syötöllä sekä välillä ainakin melko ripeässä tahdissa tapahtuvat toiminnot niin kyllä se mun kokemuksella ja aika monen muunkin on lapselle kuitenkin melko kuormittavaa.

Toki isoissa ryhmissä on omat ongelmansa. Mutta entä jos lapsi pääsee pieneen päiväkotiin, jossa on riittävä määrä hoitajia ja leikkikavereita ja tekemistä päiväksi, ja iltapäivällä (ei siis maksimiajan jälkeen) hyvin levännyt ja vauvan hoitanut äiti hakee lapsen tarhasta ja jaksaa puuhata hänen kanssaan koko loppupäivän? Onko se vaihtoehto lapselle oikeasti huono?

 

Vinkki niille, jotka eivät jaksa esikoisen kanssa tai epäilevät jo ennen toisen odotusta sitä, etteivät sitten jaksa kahden lapsen kanssa kotona. Se seuraava lapsi kannattaa tehdä vasta siinä vaiheessa, kun esikoinen on ollut eskarissa tai koulussa. Typerää pukata lapsia pienellä ikäerolla ja uuden tullessa taloon aina vanhemmat lapset hoitoon. Ja siis tässä kohtaa puhun sellaisista 2-3 -vuotiaista. Ikävuosista 4-5 eteenpäin ymmärrän kyllä sen, että lapsen hoitopaikka osittaisena säilytetään.

Mä oon samaa mieltä. Tai sit voisivat jättää lapsluvun siihen yhteen.

 

Mä ajattelin niin, että koska esikoinenkin sai jakamattoman huomioni vauvana, niin halusin suoda sitä edes vähän uudellekin vauvalle. Meillä oli esikoinen hoidossa 6h/3krt viikko, sai ikäistään seuraa (viihtyi hirmu hyvin tarhassaan) ja minä sain keskittyä vauvaan. En kadu yhtään, meillä toimi oikein hyvin.

Tämä esimerkki on mun mielestä juuri oikealla reitillä. Kaikki lapset saavat tässä järjestelyssä huomiota, ja äiti jaksaa paremmin eli jaksaa olla hyvä äiti lapsilleen.

Edelleen, miks tehdä lisää, jos niiden ei kahden kanssa sitten jaksa normaalia ELÄMÄÄ?

Mä en missään kirjoittanutkaan, että kyse olisi ollut MINUN jaksamisestani, vaan siitä, että halusin tarjota myös uudelle vauvalle kahdenkeskistä aikaa kanssani. Olinhan sitä voinut antaa esikoisellekin, niin miksen saisi helliä kuopusta samoin?

tätä mä en ymmärrä.tai no,ymmärrän mut en silti Ymmärrä.
esikoinen on aina tietyllä tapaa eriasemassa,kuin seuraava ja siitä seuraava on aina eriasemassa kuin edeltävät jne jne. ei siitä voi lapsi kärsiä mitenkään,se on luonnollista ja elämää.
ei äiti ole vähemmän Äiti toiselle lapselleen,tai vähemmän läsnä, jos paikalla on esikoinenkin.sisaruksilla on oikeus toisiinsa ja vois ajatella myös niin, että miten paljon se kakkonen hyötyy ja ilahtuu siitä isommasta sisruksesta -sitä "oikeuttahan" taas esikoisella ei ollut

 

Mä ajattelin niin, että koska esikoinenkin sai jakamattoman huomioni vauvana, niin halusin suoda sitä edes vähän uudellekin vauvalle. Meillä oli esikoinen hoidossa 6h/3krt viikko, sai ikäistään seuraa (viihtyi hirmu hyvin tarhassaan) ja minä sain keskittyä vauvaan. En kadu yhtään, meillä toimi oikein hyvin.

Tämä esimerkki on mun mielestä juuri oikealla reitillä. Kaikki lapset saavat tässä järjestelyssä huomiota, ja äiti jaksaa paremmin eli jaksaa olla hyvä äiti lapsilleen.

mutta marge simpson on erimieltä ja hän tietää kaiken

Joo mä oon ihan omituinen kun kestän elämää, joo Hirveetä kun joku on eri mieltä... :'(

Kyllä tuon esimerkin kirjoittaja mielestäni ihan hyvin "kestää elämää" myöskin. Käsittämätöntä, jollei joku pysty ymmärtämään, että ihmiset rakentavat elämänsä omilla rakennuspalikoillaan, jokainen toivon mukaan niin, että perheen jokaisella jäsenellä on mahdollisuus jaksaa hyvin ja elää sitä omaa normaalia elämäänsä.

 

Lapsen stressitaso nousee päiväkodissa ihan älyttömästä. Onhan sitä tutkittukin. Moni lapsi, joka on jättänyt päiväunet aiemmin pois, tarvitsee ne kuitenkin päiväkodissa.. Miksiköhän

Meillä ei ole vaikuttanu päiväuniin mitenkään..ei tuo vanhempi ole vuosiin nukkunu päiväunia,sielä se touhuu sit hoitajien kanssa ku muut nukkuu.
Meille syntyy kolmonen loppu syksystä ja en ota lapsi pois pk:sta. Heillä on siellä kaverit ja saavat askarella,jumpata jne mihin taas kotona ei ole mahdollisuuksia.Meillä lapset tykkäävät hirveästi olla pk;ssa.
Toki pk:ssa ollaan esim 3kert/vko tai sit vain lyhempiä päiviä.Miksi repisin lapset pois pk:sta ja tuhoisin rutiinit kun uusi vauva syntyy?

 

no mua suoraan sanoen vituttaa kun täällä tiedetään aina kaikkien asiat ja miten on muiden parempi.
mulla on 1 lapsi tällä hetkellä ja kun/jos toinen tulee en tiedä vielä mitä teen.. onko esikoinen hoidossa vai ei, sen näkee sitten. mutta jos vauva valvottaa yöt ja taapero päivät niin ei siinä kyllä pysty/jaksa olemaan hyvä äiti kenellekkään.

sen tiedän etten esikoista pitäisi kokopäiväisesti ja jokapäivä ja kuten sanoin en tiedä jos ollenkaan, mutta se ei tarkota ettenkö haluisi hoitaa lapsiani.

minä vain en henkilökohtaisesti tarvi sitä supervalvoja äiti mitalia vaan haluan nauttia lapsistani.. ja siitä ajasta jota vietämme yhdessä.

Jos ei pysty/jaksa olemaan siinä tapauksessa hyvä äiti kenellekään, miksi ihmeessä pitää tehdä lisää lapsia?????

anteeksi mutta oletko sä jotenkin ihan hemmetin yksinkertanen??

ole ihmeessä superäiti ja kiillota kruunua ja valvo vaikka kuukausi putkeen.

jos on mahdollisuus hetkittäiseen hoitoon ja jos sitä käyttää ni so what?

mua oikeesti naurattaa että aina vedetään toi 'miksi hankkia lisää lapsia'- kortti...

Ei, en tosiaan oo mikään superäiti, kaukana siitä
Mä en todellakaan valvo kuukautta putkeen, nukun erittäin mukavasti joka yö
Hetkittäinen hoito on ihan eriasia kuin joka viikko useamman päivän päiväkodissa. Samalla kun äiti on kotona...

niin kun sä nukut hyvin joka yö niin älä ala todellakaan saarnaamaan asiasta mistä sulla ei nähtävästi ole harmainta aavistustakaan.

kun kuopus syntyi.. en nukkunut n.3kk. koliikki lapsi huusi illat ja yöt.. ehkä joskus päivisin nukkui (siltä ainakin tuntui) mutta päiväthän minä valvoin 2,5v tyttäreni kanssa joka oli erittäin aktiivinen lapsi. mies kävi 75km päässän töissä ja jos olisin tajunnut olisin todellakin laittanut esikoisen hoitoon...

tuosta on nyt jo aikaa ja aika on kullannut muistoja mutta parisuhteemme kyllä kärsi kyrvästä otsassani aika lailla

Kai se ois sit pakko uskoa että tuuri on käynyt... En kyllä usko varmaan ikinä. Ei tosiaan mun tuurilla. Jos jotkut, niin minä ja mies tykätään nukkua. Ehkä lapset on perineet sen... Vai voiko olla ees mahdollista
Jokatapauksessa, jos ekankin kanssa on mahdotonta, miten sitten toisen..? Jos kotona on, niin kyllä omat pitäis pystyä hoitamaan.

 

Miten voi olla niin vaikeeta???
Tuli mieleen tuosta ketjusta, taapero hoitoon kun vauva syntyy.
Aika luonnotonta, jos ei 2 lapsen kanssa pärjää...?

Jos mun äidiltä ois reilu 8v sitten kysytty, mä en pärjäis mitenkään yhdenkään kanssa. No, muutama vuosi kulunut, kotona lapsia 4 ja hyvin on pärjätty... Eikai mulla oo vaan voinut käydä hyvä tuuri? Oon nimittäin laiskoista laiskin ja rakastan nukkumista

Miks pitää tehdä lisää lapsia, jos ei halua aiempia hoitaa?

Ah, samaa settiä, mutta oottelen vasta kolmatta, laiska paska olen ja voisin nukkua nukkumisen päälle mulla tulis mieleenkä laittaa hoitoon noita muksuja ku ite oon kotona täysin eri asia sitte ku ne oikeesti tarvii sitä hoitopaikkaa töiden tai opiskelun takia. NIH.

 

no mua suoraan sanoen vituttaa kun täällä tiedetään aina kaikkien asiat ja miten on muiden parempi.
mulla on 1 lapsi tällä hetkellä ja kun/jos toinen tulee en tiedä vielä mitä teen.. onko esikoinen hoidossa vai ei, sen näkee sitten. mutta jos vauva valvottaa yöt ja taapero päivät niin ei siinä kyllä pysty/jaksa olemaan hyvä äiti kenellekkään.

sen tiedän etten esikoista pitäisi kokopäiväisesti ja jokapäivä ja kuten sanoin en tiedä jos ollenkaan, mutta se ei tarkota ettenkö haluisi hoitaa lapsiani.

minä vain en henkilökohtaisesti tarvi sitä supervalvoja äiti mitalia vaan haluan nauttia lapsistani.. ja siitä ajasta jota vietämme yhdessä.

Jos ei pysty/jaksa olemaan siinä tapauksessa hyvä äiti kenellekään, miksi ihmeessä pitää tehdä lisää lapsia?????

anteeksi mutta oletko sä jotenkin ihan hemmetin yksinkertanen??

ole ihmeessä superäiti ja kiillota kruunua ja valvo vaikka kuukausi putkeen.

jos on mahdollisuus hetkittäiseen hoitoon ja jos sitä käyttää ni so what?

mua oikeesti naurattaa että aina vedetään toi 'miksi hankkia lisää lapsia'- kortti...

Ei, en tosiaan oo mikään superäiti, kaukana siitä
Mä en todellakaan valvo kuukautta putkeen, nukun erittäin mukavasti joka yö
Hetkittäinen hoito on ihan eriasia kuin joka viikko useamman päivän päiväkodissa. Samalla kun äiti on kotona...

niin kun sä nukut hyvin joka yö niin älä ala todellakaan saarnaamaan asiasta mistä sulla ei nähtävästi ole harmainta aavistustakaan.

kun kuopus syntyi.. en nukkunut n.3kk. koliikki lapsi huusi illat ja yöt.. ehkä joskus päivisin nukkui (siltä ainakin tuntui) mutta päiväthän minä valvoin 2,5v tyttäreni kanssa joka oli erittäin aktiivinen lapsi. mies kävi 75km päässän töissä ja jos olisin tajunnut olisin todellakin laittanut esikoisen hoitoon...

tuosta on nyt jo aikaa ja aika on kullannut muistoja mutta parisuhteemme kyllä kärsi kyrvästä otsassani aika lailla

Kai se ois sit pakko uskoa että tuuri on käynyt... En kyllä usko varmaan ikinä. Ei tosiaan mun tuurilla. Jos jotkut, niin minä ja mies tykätään nukkua. Ehkä lapset on perineet sen... Vai voiko olla ees mahdollista
Jokatapauksessa, jos ekankin kanssa on mahdotonta, miten sitten toisen..? Jos kotona on, niin kyllä omat pitäis pystyä hoitamaan.

kyllä, siis yksinkertainen.

 

Mä ajattelin niin, että koska esikoinenkin sai jakamattoman huomioni vauvana, niin halusin suoda sitä edes vähän uudellekin vauvalle. Meillä oli esikoinen hoidossa 6h/3krt viikko, sai ikäistään seuraa (viihtyi hirmu hyvin tarhassaan) ja minä sain keskittyä vauvaan. En kadu yhtään, meillä toimi oikein hyvin.

Tämä esimerkki on mun mielestä juuri oikealla reitillä. Kaikki lapset saavat tässä järjestelyssä huomiota, ja äiti jaksaa paremmin eli jaksaa olla hyvä äiti lapsilleen.

Edelleen, miks tehdä lisää, jos niiden ei kahden kanssa sitten jaksa normaalia ELÄMÄÄ?

Mä en missään kirjoittanutkaan, että kyse olisi ollut MINUN jaksamisestani, vaan siitä, että halusin tarjota myös uudelle vauvalle kahdenkeskistä aikaa kanssani. Olinhan sitä voinut antaa esikoisellekin, niin miksen saisi helliä kuopusta samoin?

tätä mä en ymmärrä.tai no,ymmärrän mut en silti Ymmärrä.
esikoinen on aina tietyllä tapaa eriasemassa,kuin seuraava ja siitä seuraava on aina eriasemassa kuin edeltävät jne jne. ei siitä voi lapsi kärsiä mitenkään,se on luonnollista ja elämää.
ei äiti ole vähemmän Äiti toiselle lapselleen,tai vähemmän läsnä, jos paikalla on esikoinenkin.sisaruksilla on oikeus toisiinsa ja vois ajatella myös niin, että miten paljon se kakkonen hyötyy ja ilahtuu siitä isommasta sisruksesta -sitä "oikeuttahan" taas esikoisella ei ollut

Peesi. Mä olen meidän perheessä vanhin muksu, ja vaikka en kaikessa olekaan äitini kanssa samaa mieltä, niin hienoa että hoiti meitä kotona (otti pois päiväkodista) vaikka pienempiäkin oli

 

Mä ajattelin niin, että koska esikoinenkin sai jakamattoman huomioni vauvana, niin halusin suoda sitä edes vähän uudellekin vauvalle. Meillä oli esikoinen hoidossa 6h/3krt viikko, sai ikäistään seuraa (viihtyi hirmu hyvin tarhassaan) ja minä sain keskittyä vauvaan. En kadu yhtään, meillä toimi oikein hyvin.

Tämä esimerkki on mun mielestä juuri oikealla reitillä. Kaikki lapset saavat tässä järjestelyssä huomiota, ja äiti jaksaa paremmin eli jaksaa olla hyvä äiti lapsilleen.

mutta marge simpson on erimieltä ja hän tietää kaiken

Joo mä oon ihan omituinen kun kestän elämää, joo Hirveetä kun joku on eri mieltä... :'(

Kyllä tuon esimerkin kirjoittaja mielestäni ihan hyvin "kestää elämää" myöskin. Käsittämätöntä, jollei joku pysty ymmärtämään, että ihmiset rakentavat elämänsä omilla rakennuspalikoillaan, jokainen toivon mukaan niin, että perheen jokaisella jäsenellä on mahdollisuus jaksaa hyvin ja elää sitä omaa normaalia elämäänsä.

Nii no joiltakin sit puuttuu muutama palikka B)

 

Toki isoissa ryhmissä on omat ongelmansa. Mutta entä jos lapsi pääsee pieneen päiväkotiin, jossa on riittävä määrä hoitajia ja leikkikavereita ja tekemistä päiväksi, ja iltapäivällä (ei siis maksimiajan jälkeen) hyvin levännyt ja vauvan hoitanut äiti hakee lapsen tarhasta ja jaksaa puuhata hänen kanssaan koko loppupäivän? Onko se vaihtoehto lapselle oikeasti huono?

Niin, voisi toki olla huonomminkin.

 

Mä ajattelin niin, että koska esikoinenkin sai jakamattoman huomioni vauvana, niin halusin suoda sitä edes vähän uudellekin vauvalle. Meillä oli esikoinen hoidossa 6h/3krt viikko, sai ikäistään seuraa (viihtyi hirmu hyvin tarhassaan) ja minä sain keskittyä vauvaan. En kadu yhtään, meillä toimi oikein hyvin.

Tämä esimerkki on mun mielestä juuri oikealla reitillä. Kaikki lapset saavat tässä järjestelyssä huomiota, ja äiti jaksaa paremmin eli jaksaa olla hyvä äiti lapsilleen.

mutta marge simpson on erimieltä ja hän tietää kaiken

Joo mä oon ihan omituinen kun kestän elämää, joo Hirveetä kun joku on eri mieltä... :'(

Kyllä tuon esimerkin kirjoittaja mielestäni ihan hyvin "kestää elämää" myöskin. Käsittämätöntä, jollei joku pysty ymmärtämään, että ihmiset rakentavat elämänsä omilla rakennuspalikoillaan, jokainen toivon mukaan niin, että perheen jokaisella jäsenellä on mahdollisuus jaksaa hyvin ja elää sitä omaa normaalia elämäänsä.

Nii no joiltakin sit puuttuu muutama palikka B)

Niin, sulla ilmeisesti ei ole kykyä käsittää, että eri ihmiset toimii eri tavalla, eikä muiden tapa ole automaattisesti huonompi kuin sinun. Sopiikin miettiä, keneltä se palikka silloin puuttuu, jos noin hanakasti tuomitsee aikamoisen joukon ihmisiä maailmassa tietämättä kunkin elämäntilanteesta mitään.

 

Mä ajattelin niin, että koska esikoinenkin sai jakamattoman huomioni vauvana, niin halusin suoda sitä edes vähän uudellekin vauvalle. Meillä oli esikoinen hoidossa 6h/3krt viikko, sai ikäistään seuraa (viihtyi hirmu hyvin tarhassaan) ja minä sain keskittyä vauvaan. En kadu yhtään, meillä toimi oikein hyvin.

Tämä esimerkki on mun mielestä juuri oikealla reitillä. Kaikki lapset saavat tässä järjestelyssä huomiota, ja äiti jaksaa paremmin eli jaksaa olla hyvä äiti lapsilleen.

mutta marge simpson on erimieltä ja hän tietää kaiken

Joo mä oon ihan omituinen kun kestän elämää, joo Hirveetä kun joku on eri mieltä... :'(

Kyllä tuon esimerkin kirjoittaja mielestäni ihan hyvin "kestää elämää" myöskin. Käsittämätöntä, jollei joku pysty ymmärtämään, että ihmiset rakentavat elämänsä omilla rakennuspalikoillaan, jokainen toivon mukaan niin, että perheen jokaisella jäsenellä on mahdollisuus jaksaa hyvin ja elää sitä omaa normaalia elämäänsä.

Nii no joiltakin sit puuttuu muutama palikka B)

Niin, sulla ilmeisesti ei ole kykyä käsittää, että eri ihmiset toimii eri tavalla, eikä muiden tapa ole automaattisesti huonompi kuin sinun. Sopiikin miettiä, keneltä se palikka silloin puuttuu, jos noin hanakasti tuomitsee aikamoisen joukon ihmisiä maailmassa tietämättä kunkin elämäntilanteesta mitään.

Tietyllä tapaa ok. Mutta miten voi olla järkevää tehdä lisää lapsia, jos ei edellisiä jaksa hoitaa??? Ja jos se elämäntilanne tosiaan on sellainen, että jotkut on liikaa, ylimääräisiä.

 

Tietyllä tapaa ok. Mutta miten voi olla järkevää tehdä lisää lapsia, jos ei edellisiä jaksa hoitaa??? Ja jos se elämäntilanne tosiaan on sellainen, että jotkut on liikaa, ylimääräisiä.

ei se olekaan järkevää,jos sen oikeasti tietää jo etukäteen että ei jaksa. oli elämäntilanne mikä tahansa.
sillon se on vaan tätä nykyaikaa. kun halutaan sekä syödä kakkua että säästää.
ja kuka siitä sitten mahdollisesti kärsii ,jos on kärsiäkseen ? lapset.valitettavasti.

 

Tietyllä tapaa ok. Mutta miten voi olla järkevää tehdä lisää lapsia, jos ei edellisiä jaksa hoitaa??? Ja jos se elämäntilanne tosiaan on sellainen, että jotkut on liikaa, ylimääräisiä.

ei se olekaan järkevää,jos sen oikeasti tietää jo etukäteen että ei jaksa. oli elämäntilanne mikä tahansa.
sillon se on vaan tätä nykyaikaa. kun halutaan sekä syödä kakkua että säästää.
ja kuka siitä sitten mahdollisesti kärsii ,jos on kärsiäkseen ? lapset.valitettavasti.

Näin.

:flower:

 

Tietyllä tapaa ok. Mutta miten voi olla järkevää tehdä lisää lapsia, jos ei edellisiä jaksa hoitaa??? Ja jos se elämäntilanne tosiaan on sellainen, että jotkut on liikaa, ylimääräisiä.

ei se olekaan järkevää,jos sen oikeasti tietää jo etukäteen että ei jaksa. oli elämäntilanne mikä tahansa.
sillon se on vaan tätä nykyaikaa. kun halutaan sekä syödä kakkua että säästää.
ja kuka siitä sitten mahdollisesti kärsii ,jos on kärsiäkseen ? lapset.valitettavasti.

Näin.

:flower:

:/ Niinpä...