Mitäköhän lie miettinyt kasvattaessaan miestäni... mies on ihana tyyppi suoraan sanottuna anopista huolimatta, ei hänen ansiostaan. Viimeaikoina olen miettinyt, että mitä liikkuu äidin päässä jos valitsee kuten anoppi aikanaan. Pieniä esimerkkejä:
- miehellä lapsena lääkäri kehoittanut leikkaamaan hengitystiet kuntoon, ovat TODELLA ahtaat. Anoppi jätti hoitamatta ja hammaslääkärin mukaan siitä johtuen paha yläpurenta, koska kieli aina väärässä paikassa suu auki nukkuvalla (nukkuu edelleen suu auki)
- ei vienyt lapsena oikomishoitoihin kehoituksista huolimatta, miehellä nyt huonot hampaat (ei myöskään pessyt lapsen hampaita)
- kysyi haluaako mies 6v iässä eskariin, mies ei halunnut joten ei käynyt eskaria
- kysyi joka aamu peruskoulun ajan, haluaako poika lähteä kouluun... no arvatkaa halusiko noin 15v sälli? Anoppi kirjoitti viestivihkoon sitten jotain, kysyi yleensä mun mieheltä, että mitäs kirjoitetaan. Kirosi opettajan kun ope soitteli lintsaamisesta...
- sai KAIKEN mitä halusi, rahasta viis, vaikka lainalla sitten...
jne jne
On kai sitten halunnut olla vaan kaveri? Mies ei ole kovin sinut esim. hampaidensa kanssa, mutta ei kehtaa nytkään oikoa niitä. Ihme, kuinka ahkera, tunnollinen ja ihana hänestä kasvoi. Arvatkaas onko nyt rattoisaa, kun anoppi kertoilee esim työpaikalla hirviöminiästä jonka alle kouluikäisillä lapsilla on kauhea kuri (sen mielestä esim. nukkumaanmenoajat on kidutusta pienelle lapselle)!
- miehellä lapsena lääkäri kehoittanut leikkaamaan hengitystiet kuntoon, ovat TODELLA ahtaat. Anoppi jätti hoitamatta ja hammaslääkärin mukaan siitä johtuen paha yläpurenta, koska kieli aina väärässä paikassa suu auki nukkuvalla (nukkuu edelleen suu auki)
- ei vienyt lapsena oikomishoitoihin kehoituksista huolimatta, miehellä nyt huonot hampaat (ei myöskään pessyt lapsen hampaita)
- kysyi haluaako mies 6v iässä eskariin, mies ei halunnut joten ei käynyt eskaria
- kysyi joka aamu peruskoulun ajan, haluaako poika lähteä kouluun... no arvatkaa halusiko noin 15v sälli? Anoppi kirjoitti viestivihkoon sitten jotain, kysyi yleensä mun mieheltä, että mitäs kirjoitetaan. Kirosi opettajan kun ope soitteli lintsaamisesta...
- sai KAIKEN mitä halusi, rahasta viis, vaikka lainalla sitten...
jne jne
On kai sitten halunnut olla vaan kaveri? Mies ei ole kovin sinut esim. hampaidensa kanssa, mutta ei kehtaa nytkään oikoa niitä. Ihme, kuinka ahkera, tunnollinen ja ihana hänestä kasvoi. Arvatkaas onko nyt rattoisaa, kun anoppi kertoilee esim työpaikalla hirviöminiästä jonka alle kouluikäisillä lapsilla on kauhea kuri (sen mielestä esim. nukkumaanmenoajat on kidutusta pienelle lapselle)!