Miettikääpä ite, lasten joululahja-asiaa ja painavaa sellaista.

Se on vain joillekin vaikea ymmärtää, että joidenkin lapsilla on hyvä olla ilman niitä tiimarin tai stockmannin lahjoja... Suosittelen kokeilemaan: Lapsi tykkää yllättävän paljon siitä, että sen kanssa ollaan ja leikitään sen sijaan, että äiti-käy-nyt-kaupassa-tänään-ja-huomenna-etsimässä-ja-ostamassa-sitä-täydellistä-lahjaa.

Ja joillekin voi olla näköjään ylivoimaista ymmärtää se, että lasten jouluna saamat lahjat eivät sulje pois lasten kanssa leikkimistä ja yhdessäoloa...

 

Mä kysyisin vastavuoroisesti, että minkä takia aloittaja haluaa lahjoa lapsia juuri jouluna ja että miksi niitä lapsia pitäisi ylipäätään lahjoa? Siksi kun muutkin lahjoo? Siksi kun sinä et saanut pienenä hyvää lahjaa, niin nyt sinun lapsesi saavat?

Se on vain joillekin vaikea ymmärtää, että joidenkin lapsilla on hyvä olla ilman niitä tiimarin tai stockmannin lahjoja... Suosittelen kokeilemaan: Lapsi tykkää yllättävän paljon siitä, että sen kanssa ollaan ja leikitään sen sijaan, että äiti-käy-nyt-kaupassa-tänään-ja-huomenna-etsimässä-ja-ostamassa-sitä-täydellistä-lahjaa.

Ja miksi nämä asiat sulkisiva pois toisensa? Miksi ihmeessä jotkut kuvittelevat että jos lapset saavat lahjoja ei heitä rakasteta ja heidän kanssaan ei olla. Ja taas sellaiset lapset jotka saavat paljon huomiota eivät "tarvitse" lahjoja.


Meillä leikitään lasten kanssa, leivotaan, tehdään ruokaa, pihahommia, pelataan. yms yms. Välillä lapset myös leikkivät keskenään tai kavereiden kanssa. Meidän arkeen ja juhlaan kuuluvat lapset. He osallistuvat niin kaupassa käyntiin, ruuan laittoon, siivoamiseen kuin ulkohommiin ja remonttiinkin. Heidän kanssaan leikitään, pelataan ja ihan vain löhötään.

Ja siltikkin he saavat jouluna lahjoja, kuin myös synttäreillä ja joskus saatetaan pitkin vuottakin ostaa jotain kivaa. Ihan huvin vuoksi.

Eivät nämä asiat sulje toisiaan mitenkään pois.


Kyllä meidän lapset ainakin saavat rakkautta ja huomiota siitähuolimatta että saavat jouluna muutaman mieluisan joululahjan.



Ymmärrän kyllä tälläiset kommentit jos lapsille ostetaan uusimmat pelikoneet vain sen takia että pysyisivät hiljaa huoneissaan.


Mutta kaikessa on olemassa kultainen keskitie eikä kumpaankaan ääripäähän tarvitse mennä.

 

en ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos lapsi toivoo sitä "anttilan punaista hupparia kenkäosaston läheltä" lahjaksi. miksi olisi jotenkin parempi toivoa "vain hupparia" ?

Mun mielestä vain lahja on lahja ja jos jonkun haluaa ostaa, niin ostakoot itse tai oman lapsen kohdalla, käydään sitten yhdessä ostamassa se pusero. Miksi pistää pakettiin sellaista, jonka toinen on tilannut ja tietää sen saavan?

 

[QUOTE="vieras";25222443]Itse en myöskään muista lapsuudesta että olisin erityisemmin toivonut mitään tiettyä juttua lahjaksi. Olin aina tyytyväinen mitä sain ja osasin nauttia niistä. En koe että lapsuuteni oli jotenkin "huonompaa" vaikken niitä hienoja nukkekoteja tai barbeja saanutkaan.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa mutta siis haluaisin että ne lapset oppisivat nauttimaan siitä mitä saavat eikä niin että heti ollaan naama mutrussa jos sieltä paketista ei paljastukkaan juuri sitä mitä on haluttu.[/QUOTE]



Mutta miksi, miksi ei edes kerran vuodessa voisi saada sitä yhtä lahjaa minkä on halunnut???

aarhg, että mä inhoan tätä ole tyytyväinen siihen mitä sait äläkä valita. Varsinkin lasten pitäisi se palstan mukaan sietää nurisematta.


Mutta aikuiset nuriset kyllä, anoppi osti väärän värisen astiaston, mies ei ostanut just sitä oikeaa timanttikaulahaunaa. Sain vääränväriset käsipyyhkeet.

olkaa hiljaa älkääkä valittako vaan olkaa tyytyväisiä siihen että saitte edes jotain.

 

Mutta miksi, miksi ei edes kerran vuodessa voisi saada sitä yhtä lahjaa minkä on halunnut???

aarhg, että mä inhoan tätä ole tyytyväinen siihen mitä sait äläkä valita. Varsinkin lasten pitäisi se palstan mukaan sietää nurisematta.


Mutta aikuiset nuriset kyllä, anoppi osti väärän värisen astiaston, mies ei ostanut just sitä oikeaa timanttikaulahaunaa. Sain vääränväriset käsipyyhkeet.

olkaa hiljaa älkääkä valittako vaan olkaa tyytyväisiä siihen että saitte edes jotain.

Tämä on jotenkin niin omituista kun lapsen pitäisi tosiaan sietää ihan mitä vain mukisematta ja aikuinen saakin sitten kiukutella ja rähistä ja valittaa ja ja ....

 

[QUOTE="vieras";25222443]Itse en myöskään muista lapsuudesta että olisin erityisemmin toivonut mitään tiettyä juttua lahjaksi. Olin aina tyytyväinen mitä sain ja osasin nauttia niistä. En koe että lapsuuteni oli jotenkin "huonompaa" vaikken niitä hienoja nukkekoteja tai barbeja saanutkaan.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa mutta siis haluaisin että ne lapset oppisivat nauttimaan siitä mitä saavat eikä niin että heti ollaan naama mutrussa jos sieltä paketista ei paljastukkaan juuri sitä mitä on haluttu.[/QUOTE]


Mä oon ollut just samanlainen. Tiedä sitten onko kyse luonteesta vai totutusta tavasta. Yleensä kuitekin jokainen lapsi saa jotain kivoja leluja, jotka on häntä ajatellen ostettu, oli ne sitten halppisbarbeja tai oikeita.

 

Mä en muista yhtäkään lahjatoivetta lapsuudestani, mutta muistan sen kuinka onnellinen olin siitä pienestäkin mitä sain..Mutta silti se lahja-asia on niistä muistoista pienin alue, kaikista parhaiten muistan meidän perhejoulut, kun koko suku kokoontui saman katon alle, kuinka tunnelma oli lämmin ja kaikki nauroivat..Muistan kuinka ihanaa oli haudoilla käymisen jälkeen mennä ruokapöytään joka oli kauniisti katettu ja siitä siirtyä sohvalle katsomaan samat jouluohjelmat joka vuosi ja syömään suklaata..

Mä voin rehellisesti siis sanoa että minulle lahjat ei koskaan olleet tärkeitä ja haluan opettaa myös omalle lapselleni sen että joulun paras lahja on se yhdessäolo.

En minäkään. Mutta mun lapsuudessani ei vielä ollutkaan mitään lelukuvastoja ja telkaristakin lapset saivat katsoa ainoastaan lastenohjelmia, jotka tuli Ylen kanavilta (ei paljon muita kanavia 60-luvulla ollutkaan) eikä siis ollut lasten näkyvillä televisiossa mainoksia. Sen ajan lapset olivat autuaan tietämättömiä kaikista uutuusleluista, joita markkinamiehet nykyisin tehokkaasti lasten silmien iloksi ja vanhempien lompakoiden harmiksi mainostavat. Toki sitä saattoi silloinkin toivoa joulupukilta vaikkapa nukkea, mutta se oli nukke eikä joku tietyn valmistajan tietyn sarjan tietyn vuosimallin tietty nukke.

En siis lähtisi vertaamaan oman ikäpolveni lapsia tämän päivän lapsiin. Nykyisin lapsille esitetään - siis mediassa - joulu kaupallisena tapahtumana, jossa pitäisi saada lelukuvastoista tai telkkarimainoksista haluamiaan leluja. Vielä jos mietin omaa lapsuuttani, niin eihän sitä päässyt kuin pari kertaa vuodessa käymään tavarataloissa ja silloinkin oli äidistä kiinni, käydäänö leluosastolla vai ei. Nykyisin lapset käyvät viikottain marketeissa, joissa on jos minkäkin näköistä lelua esillä. On ihan normaalia, että lapset alkavat haluamaan näkemäänsä.

Joku ehdotti lasten toivejoululahjojen ostamista alekoreista pitkin vuotta. Tämä on ihan hyvä ajatus, jos tietää, että se alekorista ostettu on vielä joulukuussakin lapsen toivelahja. Voi kuitenkin käydä niin, että kun lelukuvasto tipahtaa postiluukusta ja televisio alkaa mainostamaan joulun hittilelua, niin lapsen toiveet muuttuvat. Se alekorista ostettu viime joulun hittilelu onkin jo lääst siisön eikä lapsen viime jouluna sellaisen lahjaksi saaneet kaveritkaan sillä enää leiki.

 

Mä oon ollut just samanlainen. Tiedä sitten onko kyse luonteesta vai totutusta tavasta. Yleensä kuitekin jokainen lapsi saa jotain kivoja leluja, jotka on häntä ajatellen ostettu, oli ne sitten halppisbarbeja tai oikeita.

Se johtuu iästä

 

Mutta aikuiset nuriset kyllä, anoppi osti väärän värisen astiaston, mies ei ostanut just sitä oikeaa timanttikaulahaunaa. Sain vääränväriset käsipyyhkeet.

Mä oon vasta taltä palstalta oppinut, että sillä värillä on ihan oikeasti niin iso merkitys. Mä kun itse en edes osaa toivoa mitään jotain tiettyä vaan nautin siitä availusta ja yllätyksistä.

 

No toki voi toteuttaa toiveita, mutta ei se mielestäni joulua tee. Lapsenahan se mielipide muuttui jokaisen mainostauon jälkeen. Me ollaan mieheni kanssa päätetty, että lapsen täytyy oppia arvostamaan mitä saa, eikä itkemään sen perään mitä ei saa, se ei tarkoita sitä ettei koskaan ostettaisiin mitä lapsi haluaa.

 

Mä oon ollut just samanlainen. Tiedä sitten onko kyse luonteesta vai totutusta tavasta. Yleensä kuitekin jokainen lapsi saa jotain kivoja leluja, jotka on häntä ajatellen ostettu, oli ne sitten halppisbarbeja tai oikeita.

Itse olen sitä mieltä että varmaan kuitenkin on aika paljolti siitä kiinni mihin lapset oppivat.

 

Joku ehdotti lasten toivejoululahjojen ostamista alekoreista pitkin vuotta. Tämä on ihan hyvä ajatus, jos tietää, että se alekorista ostettu on vielä joulukuussakin lapsen toivelahja. Voi kuitenkin käydä niin, että kun lelukuvasto tipahtaa postiluukusta ja televisio alkaa mainostamaan joulun hittilelua, niin lapsen toiveet muuttuvat. Se alekorista ostettu viime joulun hittilelu onkin jo lääst siisön eikä lapsen viime jouluna sellaisen lahjaksi saaneet kaveritkaan sillä enää leiki.

Mä en tiedä ollaanko me vain maalaisjuntteja vai mitä. Mutta mulle ja 5v tytölleni selvisi vasta viime joulun jälkeen sen joulun hittituote. Nyt tyttö ihan innolla toivoo sitä hamsteria, minkä kaikki muut pikkutytöt saivat viime jouluna..., jota nyt toivon, että vielä löytyisi jostain aleloorista, jotta täksi jouluksi saisin pakettiin. Vai pitäisikö mun yrittää ennakoida ja antaakin tytölle, joku tämän joulun hittituote, josta me kumpikaan emme tiedä vielä mitään?

 

Mä olen ainakin sellainen ihminen, että jouluna hemmottelen itseäni ja lapsiani. Meillä ei muuten kauheasti ostella leluja/roinaa ympäri vuoden, lapset eivät ole tottuneet saamaan kaikkea haluamaansa. Mutta jouluna mä NAUTIN, kun lapset saavat mahdollisimman monta (5-10) oikeuin toivottua ja odotettua lahjaa. Ne saattavat olla kalliitakin, säästän koko vuoden joulua varten. Mutta pääasia kun saavat nimenomaan sitä mitä toivovat.

Itse en halua lahjoja lainkaan, hemmottelen sitten itseäni jouluruualla. Ostan sitäkin paljon ja kaikenlaista, vaikka normaalisti olen hyvinkin tarkka ruokaostoksistani. Mutta jouluna haluan että pöytä notkuu herkkuja, ja kuusenalus lahjoja. Joulu on joulu, silloin saa nauttia hyvästä ruuasta ja hemmotella lapsia lahjoilla. Ja jos jouluna näin tekee, niin lapsi ei varmasti opi sinä yhtenä päivänä materialistiksi, kyllä se taito opitaan/ei opita pidemmällä aikavälillä.

 

Mä en tiedä ollaanko me vain maalaisjuntteja vai mitä. Mutta mulle ja 5v tytölleni selvisi vasta viime joulun jälkeen sen joulun hittituote. Nyt tyttö ihan innolla toivoo sitä hamsteria, minkä kaikki muut pikkutytöt saivat viime jouluna..., jota nyt toivon, että vielä löytyisi jostain aleloorista, jotta täksi jouluksi saisin pakettiin. Vai pitäisikö mun yrittää ennakoida ja antaakin tytölle, joku tämän joulun hittituote, josta me kumpikaan emme tiedä vielä mitään?

Etkö sä just aiemmin sanonut, ettei sulle tehdä "tilauksia", vaan ostat mitä huvittaa? En nyt ihan tajua. Jos sulta "tilataan" tietty huppari, niin se on ehdoton eiei, kun sitten taas "tilattu" hamsteri on joojoo. Vai onko se teillä kiinni siitä, kuka lapsista "tilaa"?

 

Mä en tiedä ollaanko me vain maalaisjuntteja vai mitä. Mutta mulle ja 5v tytölleni selvisi vasta viime joulun jälkeen sen joulun hittituote. Nyt tyttö ihan innolla toivoo sitä hamsteria, minkä kaikki muut pikkutytöt saivat viime jouluna..., jota nyt toivon, että vielä löytyisi jostain aleloorista, jotta täksi jouluksi saisin pakettiin. Vai pitäisikö mun yrittää ennakoida ja antaakin tytölle, joku tämän joulun hittituote, josta me kumpikaan emme tiedä vielä mitään?

"Maalaisjunttiudessa" ei ole mitään vikaa. Mä aikoinaan viskasin lelukuvastot suoraan roskikseen enkä edes näyttänyt niitä lapsilleni. Mä ostin lapsilleni sellaisia joululahjoja, joista arvelin heille olevan iloa pitkään. Joku legopaketti sai olla sen joulun hittituote, koska tiesin, että niillä legoilla leikitään vielä monta vuotta eikä se hittituote mene puolessa vuodessa "pois muodista". Huonekaluja nukkekotiin, barbien vaatteita...hankin sellaisia, joilla on käyttöä pitkään. Furbie taisi olla ainoa, johon sorruin. Kallis lelu ja lapsi oli siitä kiinnostunut pari kuukautta : /

 

Etkö sä just aiemmin sanonut, ettei sulle tehdä "tilauksia", vaan ostat mitä huvittaa? En nyt ihan tajua. Jos sulta "tilataan" tietty huppari, niin se on ehdoton eiei, kun sitten taas "tilattu" hamsteri on joojoo. Vai onko se teillä kiinni siitä, kuka lapsista "tilaa"?

Tilaus ja toive on mielestäni eriasia. Jos tiedän tyttöni yhden toiveen olevan hamsteri (mikä se nyt onkaan), saatan täyttää hänen toiveensa, jos löydän jonkun kivan budjettiin sopivan. Se on eriasia, kuin, jos tyttö sanoo haluavansa juuri sen tietyn prinsessa hamsterin heppakärryineen.

 

]Mä en muista yhtäkään lahjatoivetta lapsuudestani, [/B]mutta muistan sen kuinka onnellinen olin siitä pienestäkin mitä sain..Mutta silti se lahja-asia on niistä muistoista pienin alue, kaikista parhaiten muistan meidän perhejoulut, kun koko suku kokoontui saman katon alle, kuinka tunnelma oli lämmin ja kaikki nauroivat..Muistan kuinka ihanaa oli haudoilla käymisen jälkeen mennä ruokapöytään joka oli kauniisti katettu ja siitä siirtyä sohvalle katsomaan samat jouluohjelmat joka vuosi ja syömään suklaata..

Mä voin rehellisesti siis sanoa että minulle lahjat ei koskaan olleet tärkeitä ja haluan opettaa myös omalle lapselleni sen että joulun paras lahja on se yhdessäolo.

En minäkään muista lapsuuteni lahjatoiveita. Enkä juuri muista saamiani lahjojakaan. Yhden synttärilahjatoiveen muistan (mikä oli pehmolelu), ja sen myös, että sen sain (koska minulla on se yhä). Jouluista ja synttäreistäkin kaikkein parhaiten mieleen on jäänyt ystävät, perhe, ruoka, valmistautuminen ja iloinen yhdessäolo. En todellakaan ymmärrä tätä lahjahöpötystä. Olisin kyllä varmaan ollut pettynyt jos en olisi saanut mitään, mutta ei sillä loppujen lopuksi kyllä minulle ollut mitään väliä, mitä sain.

Ja todellakin, lahjoista pitää olla kiitollinen. Niin aikuisten kuin lastenkin.

 

"Maalaisjunttiudessa" ei ole mitään vikaa. Mä aikoinaan viskasin lelukuvastot suoraan roskikseen enkä edes näyttänyt niitä lapsilleni. Mä ostin lapsilleni sellaisia joululahjoja, joista arvelin heille olevan iloa pitkään. Joku legopaketti sai olla sen joulun hittituote, koska tiesin, että niillä legoilla leikitään vielä monta vuotta eikä se hittituote mene puolessa vuodessa "pois muodista". Huonekaluja nukkekotiin, barbien vaatteita...hankin sellaisia, joilla on käyttöä pitkään. Furbie taisi olla ainoa, johon sorruin. Kallis lelu ja lapsi oli siitä kiinnostunut pari kuukautta : /

Näissä ketjuissa vain tunnen itseni niin syylliseksi, kun tosiaan itselläkin on ollut aina toi linja kuten sulla. Voi kun voisikin pitää omat arvot joulunakin, ilman syylisyyttä.

 

Tilaus ja toive on mielestäni eriasia. Jos tiedän tyttöni yhden toiveen olevan hamsteri (mikä se nyt onkaan), saatan täyttää hänen toiveensa, jos löydän jonkun kivan budjettiin sopivan. Se on eriasia, kuin, jos tyttö sanoo haluavansa juuri sen tietyn prinsessa hamsterin heppakärryineen.

Ok, nyt ymmärsin. Toivottavasti ne teidän perheen raha-asiat ratkeavat onnellisesti ja sen lisäksi löydät lapsillenne mukavat lahjat!

 

Kyllä ne lahjat tekee joulun, mutta toki yhdessä muiden asioiden kanssa. Meillä poika pettyi viimeksi eilen, kun ei saanut kaupasta jalkapallokortteja. Illalla pettyi, kun piti mennä pulkkamäkeen, mutta olikin vesikeli.
Mä olen ostanut esikoiselle monta lahjaa ja lähes kaiken mitä on toivonut. Poika toivoi jotakin gormiittiötököitä myös ja ne on ainut toive mitä en toteuta.
Tyttö on vielä vauva ja ei toivo mitään, mutta jotakin pientä saa hänkin.

PS: Mekin ollaan käyty Pariisissa itseasiassa kolme kertaa ja vaikka missä muualla. Silti lapsi saa jouluna sitä mitä toivoo.

 

Näissä ketjuissa vain tunnen itseni niin syylliseksi, kun tosiaan itselläkin on ollut aina toi linja kuten sulla. Voi kun voisikin pitää omat arvot joulunakin, ilman syylisyyttä.

Miksi pitää tuntea syyllisyyttä? Mä olen aina vastustanut sitä, että markkinamiehet yrittävät jo pienistä lapsista tehdä kerskakuluttajia. Ei sen mainonnan tarkoitus ole tehdä lapsia onnelliseksi vaan saada firmoille ja sijoittajille mahdollisimman paljon rahaa. Markkinamiehet vaan ovat keksineet nerokkaan keinon: värvätään lapset sitä heille tuomaan. En vastusta markkinointia sinänsä, mutta mielestäni kohderyhmä pitäisi olla aikuiset eikä lapset.

 

"Maalaisjunttiudessa" ei ole mitään vikaa. Mä aikoinaan viskasin lelukuvastot suoraan roskikseen enkä edes näyttänyt niitä lapsilleni. Mä ostin lapsilleni sellaisia joululahjoja, joista arvelin heille olevan iloa pitkään. Joku legopaketti sai olla sen joulun hittituote, koska tiesin, että niillä legoilla leikitään vielä monta vuotta eikä se hittituote mene puolessa vuodessa "pois muodista". Huonekaluja nukkekotiin, barbien vaatteita...hankin sellaisia, joilla on käyttöä pitkään. Furbie taisi olla ainoa, johon sorruin. Kallis lelu ja lapsi oli siitä kiinnostunut pari kuukautta : /

Itse olen pyrkinyt vähän samaa linjaa noudattamaan eli olen pyrkinyt ostamaan lahjoja joista olisi iloa pitkään ts. jaksaisivat kiinnostaa vielä vuoden päästäkin. Esim legot on minusta silleen hyviä leluja koska ne muuntuvat moneen leikkiin ts. kuin esim joku puhuva hamsteri. Toinen mistä olen tykännyt on tämä puinen rautatie. Samoin esim barbeilla meillä leikitään aina uudestaan ja uudestaan.

 

LUKEKAAPA MAMMAT TÄMÄ!

Mun lapsuudenkodissa oli kaikenlaisia sääntöjä ja periaatteita. Mä kirjoitin pienin kätösin joka ikinen joulu kirjeen pukille. Ikinä en saanut mitä halusin. Se oli joku mun vanhempieni periaate. Yleensä sain jotakin sellaista, joka ei ollut kovin lapselle suunnattua. Esim. ala-asteiässä isältäni (uskokaa tai älkää!) ison aikuisten lumikolan.
Mä itkin joka joka joulu ja teininä en edes pitänyt jouluista.

Nyt tilanne purkautuu sillä tavoin, että ostan omille lapsilleni aina kaiken mitä ne ikinä pyytää ja vähän ekstraakin. Paikkaan näin omia menetyksiä.

 

[QUOTE="PAris";25222711]Kyllä ne lahjat tekee joulun, mutta toki yhdessä muiden asioiden kanssa. Meillä poika pettyi viimeksi eilen, kun ei saanut kaupasta jalkapallokortteja. Illalla pettyi, kun piti mennä pulkkamäkeen, mutta olikin vesikeli.
Mä olen ostanut esikoiselle monta lahjaa ja lähes kaiken mitä on toivonut. Poika toivoi jotakin gormiittiötököitä myös ja ne on ainut toive mitä en toteuta.
Tyttö on vielä vauva ja ei toivo mitään, mutta jotakin pientä saa hänkin.

PS: Mekin ollaan käyty Pariisissa itseasiassa kolme kertaa ja vaikka missä muualla. Silti lapsi saa jouluna sitä mitä toivoo.[/QUOTE]

Mä en voi muuta sanoa kuin

 

[QUOTE="Vieras";25222724]LUKEKAAPA MAMMAT TÄMÄ!

Mun lapsuudenkodissa oli kaikenlaisia sääntöjä ja periaatteita. Mä kirjoitin pienin kätösin joka ikinen joulu kirjeen pukille. Ikinä en saanut mitä halusin. Se oli joku mun vanhempieni periaate. Yleensä sain jotakin sellaista, joka ei ollut kovin lapselle suunnattua. Esim. ala-asteiässä isältäni (uskokaa tai älkää!) ison aikuisten lumikolan.
Mä itkin joka joka joulu ja teininä en edes pitänyt jouluista.

Nyt tilanne purkautuu sillä tavoin, että ostan omille lapsilleni aina kaiken mitä ne ikinä pyytää ja vähän ekstraakin. Paikkaan näin omia menetyksiä.[/QUOTE]

Eikö tällainen ole vähän kypsymätöntä, varsinkin jos tiedät mistä se johtuu? Teet lapsillesi hallaa, mutta toisinpäin kuin omat vanhempasi.