Ehkä näin. Mutta onneksi makuja on monia. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Vai miten se nyt meni?
Mulla on välillä sanottavana lähinnä vain 5 sanaa. Jos ei ole sanottavaa, niin ei ole. Sitten laitetaan vain ne kuvat. Omassa blogissani ne kuvat kun ovat melko oleelliset ainakin silloin, kun tarkoitus on esitellä kirppislöytöjä. Ja jos ne löydöt ovat vain ihan sellaista peruskamaa (kuten esim. seuraavan postauksen löydät ovat), niin eipä niistä juuri sanottavaa irtoa. Eikä tarvitsekkaan
Toisaalta mulla on välillä tapana vetää ihan megapitkiä tarinoita blogiini. Kuten vaikka tuo viimeisin. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin se oli alkuun paljon pidempikin, mutta koitin hieman referoida sitä ja poistin yhden sun toisen asian, jotta edes suunnilleen pysyin asiassa.
Olenkin ajatellut niin, että blogillani on todennäköisesti aika monenlaisia lukijoista. Joku odottaa innolla kuvapainotteisisa kirppispostauksia, mutta lätinät (epäonnistuneista) laihdutuksista, tai tuunauksista ei voisi vähempää kiinnostaa. Joku toinen taas nimenomaan hakee inspiraatiota tuunauksistani ja lukee jokaisen sanan syvällä mielenkiinnolla, hypäten yli kaikki tylsät kirppispostaukset. Ja kolmas sitten odottelee, koska pääsen taas ompelukoneen ääreen ja postaan kuvia uusimmista ompeluksistani.
Ja ne muut lukijat ovat sitten jotain muuta. Luultavasti
Kiva, jos joku blogissani viihtyy. Edes jollakin sekametelisoppablogini osa-alueella. Ja uskon siis että sinunkin blogillasi on monenlaista lukijaa. Joku toinen tykkää kuvista enemmän, toinen taas vähemmän. Mutta ilmeisesti sulla ei ole lukijoista pulaa, eli aika moni kovasti siitä tykkää