Mikä estää alatiesynnytyksen? Miten saada sektio?

Jos oikeasti raskaana oleva nainen vkolla 36 sanoo, että kuolee mieluummin kuin synnyttää ja suunnittelee lonkkansa murtamista, niin suosittelen sinua puhumaan neuvolassa vielä asiasta. Tarvitset ehdottomasti psyk puolen konsultaation. Jos kohta kolmen lapsi ÄITI KUOLEE mieluummin kuin synnyttää, niin silloin tarvitsee todellakin apua!
Tuosta perseen repimisestä sen verran, että se harvoin repiää uudelleensynnyttäjällä. Mä ponnistin ekaa pitkään, tehtiin eppari, joka aukes kokonaan. Toinen syntyi minuutin ponnistuksella ilman yhtään tikkiä (joo, arvaan jo, ettei lohduta yhtään)

 

Itselläni on sellainen vamma jonka takia ei ehkä kannattaisi synnyttää alateitse.

Mun mielestä sektio olisi kamala pettymys, mutta ymmärrän kyllä, ettei ole mitään järkeä vaarantaa tilannetta kun vaihtoehtokin on olemassa.

Kaikenlaisia kokemuksia on leikkauksista ja itselläni on sellainen käsitys että sektiotoipuminen tulee olemaan tuskallisempi ja pitkällisempi kuin synnytyksestä toipuminen - jos se vaan sujuisi normaalisti aiempaa vammaa pahentamatta.

 

[QUOTE="V ieras";29823201]Hmm, monet synnyttää ihan omasta tahdostaan ilman kivunlievitystä. Ja sehän onkin se normaali tapa.

Mietin vain, että miten tuossa tapauksessa syntyy synnytyspelko?[/QUOTE]

Siinäpähän mietit jos ei kokemusta synnytyksestä ole. Voin kuule sanoa että voi olla ihan toista kun mielikuvat rauhallisesta luomusynnytyksestä, musiikki soi taustalla ja mies hieroo selkää. Ei kaikilla mene homma kuten oppikirjoissa.

 

Jos oikeasti raskaana oleva nainen vkolla 36 sanoo, että kuolee mieluummin kuin synnyttää ja suunnittelee lonkkansa murtamista, niin suosittelen sinua puhumaan neuvolassa vielä asiasta. Tarvitset ehdottomasti psyk puolen konsultaation. Jos kohta kolmen lapsi ÄITI KUOLEE mieluummin kuin synnyttää, niin silloin tarvitsee todellakin apua!
Tuosta perseen repimisestä sen verran, että se harvoin repiää uudelleensynnyttäjällä. Mä ponnistin ekaa pitkään, tehtiin eppari, joka aukes kokonaan. Toinen syntyi minuutin ponnistuksella ilman yhtään tikkiä (joo, arvaan jo, ettei lohduta yhtään)

Mulla toinen syntyi kans tosi nopeasti muutamalla ponnistuksella, ja tuloksena vaiva joka haittasi vuoden ajan. että näin

 

Ymmärrän sinua ap. Itse synnytin kaksi ensimmäistä lasta normaalisti ja ilman kivunlievitystä omasta tahdostani. Kolmas synnytys ei mennytkään samalla kaavalla. Onneksi lapsi ei vammautunut synnytyksessä, mutta lähellä oli. Silti synnytykseni luokiteltiin "normaaliksi" alatiesynnytykseksi. Itse sain siitä vaan niin isot traumat, että enempää lapsia ei koskaan enää tule. Ja jos vahinko kävisi, niin vaatisin suunnitellun sektion.

Turha teidän on täällä nimettöminä haukkua ap:ta. Jos teillä ei ole omaa kokemusta traumatisoivasta synytyksestä, niin ette voi ymmärtää. Ap, sinä vaan tiukasti ilmoitat, että et suostu alatiesynnytkseen pelkosi vuoksi. Se riittää. Ja tarvittaessa yheys ylilääkäriin. Tsemppiä!

 

Itse en ehkä edes niinkään pelkää sitä kipua yksin tai sitä repeämistä yksin. Vaan koko tilannetta. Viimeksi oli hiuskarvan varassa ettei molemmat vauvan kanssa kuoltu, silti synnytys papereissa muka näyttää ihan normaalilta, hiukan hankala ja pitkä mutta ihan normaali?!?
Juu en ole murtamassa itse lonkkaani enkä vetämässä itseäni jojoon, varmasti kirjoitin aika kärjistetysti. Mutta en ole myöskään menossa alatiesynnyttämään. Dilemma.

 

Jos oikeasti raskaana oleva nainen vkolla 36 sanoo, että kuolee mieluummin kuin synnyttää ja suunnittelee lonkkansa murtamista, niin suosittelen sinua puhumaan neuvolassa vielä asiasta. Tarvitset ehdottomasti psyk puolen konsultaation. Jos kohta kolmen lapsi ÄITI KUOLEE mieluummin kuin synnyttää, niin silloin tarvitsee todellakin apua!

Pakkohoitoahan tuollainen jo tarvitsee! Tiedä milloin naksahtaa päässä kun noin ajattelee ja taas saamme lukea lehdistä
Toivottavasti ketjun aloittaja oikeasti on jo soittanut itselleen apua.

 

Siinäpähän mietit jos ei kokemusta synnytyksestä ole. Voin kuule sanoa että voi olla ihan toista kun mielikuvat rauhallisesta luomusynnytyksestä, musiikki soi taustalla ja mies hieroo selkää. Ei kaikilla mene homma kuten oppikirjoissa.

Kaksi luomusynnytystä takana, tiedän siis mistä puhun. Kolmaskin menee ilman kivunlivityksiä.

 

Itse en ehkä edes niinkään pelkää sitä kipua yksin tai sitä repeämistä yksin. Vaan koko tilannetta. Viimeksi oli hiuskarvan varassa ettei molemmat vauvan kanssa kuoltu, silti synnytys papereissa muka näyttää ihan normaalilta, hiukan hankala ja pitkä mutta ihan normaali?!?
Juu en ole murtamassa itse lonkkaani enkä vetämässä itseäni jojoon, varmasti kirjoitin aika kärjistetysti. Mutta en ole myöskään menossa alatiesynnyttämään. Dilemma.

"silti synnytys papereissa muka näyttää ihan normaalilta, hiukan hankala ja pitkä mutta ihan normaali"

Ettekö te käyneet synnytystä läpi jälkikäteen tai pelkopolilla?
Miten niin MUKA synnytys näytti normaalilta papereissa,
sinä olit siellä paikalla, puuttuuko papereista jotakin tietoa? Jos näin niin miksi et heti vaatinut oikaisua tilanteeseen.

 

Sitten jos sektio pelottaa, niin se on vähän niinkun voi voi jos se on määrätty tehtäväksi. Ei voi pelkopolin kautta päästä alatiesynnytykseen.

 

Suosittelen sulle jotain keskusteluapua...

Ja ihan oikeasti JOKAINEN synnytys on erilainen. Vaikka sun eka alatiesynnytys olisikin mennyt jollain tapaa pieleen, niin se ei tarkoita että seuraavakin menisi.

Pelkäsin itsekin kolmatta synnytystä, koska toinen synnytys oli aika järkky... Mutta kolmas olikin ihan mielettömän helppo ja ihana synnytys.

 

Sitten jos sektio pelottaa, niin se on vähän niinkun voi voi jos se on määrätty tehtäväksi. Ei voi pelkopolin kautta päästä alatiesynnytykseen.

Menee ohi aiheen, mutta totta. Minulla jäi lapsen kiireellisestä sektiosta ja sen jälkeisestä ajasta sairaalassa niin suuri sektiopelko, että sen takia ei toista lasta tule.

Perussairauteni vuoksi yleensä joko käynnistetään viikolla 38 tai tehdään sektio. Ja yhden sektion jälkeen kai yleensä ei mielellään käynnistetä?

Niin ja "pääsin" sektioon vakavan raskausmyrkytyksen vuoksi.

 

"silti synnytys papereissa muka näyttää ihan normaalilta, hiukan hankala ja pitkä mutta ihan normaali"

Ettekö te käyneet synnytystä läpi jälkikäteen tai pelkopolilla?
Miten niin MUKA synnytys näytti normaalilta papereissa,
sinä olit siellä paikalla, puuttuuko papereista jotakin tietoa? Jos näin niin miksi et heti vaatinut oikaisua tilanteeseen.

Miulla on kaksi hankalaa synnytystä ja muutama ns helpompi. paperillahan se joko näyttää hyvälle tai ei,riippuen paperin lukijasta. Mm. Se lääkäri joka ihan itse ei suostunut sektioon luki papereita seuraavan odotuksen aikana ja kysyi että miks tätä ei leikattu kun papereissakin näkyy et oli hankala ja virheasentoa jne. Niinpä niin.....

 

Miksi eteläeuroopassa saa äidit itse päättää ottaako sektion vai alatiesynnytyksen?

Musta tuntuu että suomalainen terveydenhuolto on jotenkin hysteerinen siitä että pitää viimeiseen asti yrittää alateitse, on monta tuttua joilla vauvalla loppunut happi jo kun on viety hätäsektioon, liian kauan odotettu mun mielestä.

Mulla kanssa eka synnytys edessä ja tottakai pelottaa, mutta päätin että luotan kehoni tekevän tehtävänsä ja että kipu on mulle apuna sekä valmistaa minua synnyttämään turvallisemmin. En ainakaan vielä ajattele ottavani kivunlievitystä koska en halua synnytyksen pidentyvän, haluan myös tuntea oman kehoni mitä merkkejä se antaa, milloin ponnistaa ja milloin odottaa.

Voihan olla että sitten kun h-hetki tulee niin heti ensimmäisenä olen huutamassa lääkkeitä, mutta uskon että oma rauhallisuus ja asenne vaikuttaa myös synnytykseen. Lämmin suihku ja kävely varmasti myös auttavat.

 

Sektioon liittyy enemmän riskejä, siksi siihen ei "pääse" Suomessa noin vain. Itsellä takana molemmat synnytystavat ja minun kohdalla sektio oli paljon pahempi kokemus (alatie synnytyskin oli 16 h:n setti ilman kivunlievitystä lääketieteellisistä syistä tunnin ponnistusvaiheella).

Itse sektiossa tuli jo haasteita, ajauduin leikkauksessa melko huonoon kuunton itse ja en siis muista ensimmäisestä vuorokaudesta mitään. Sektion ongelmien vuoksi olin tehohoidossa ja minulla oli useita päiviä katetri, joka aiheutti paljon enemmän haittaa alapäähän kuin aiempi luomusynnytys. Sektiohaava ei lähtenyt myöskään sulkeutumaan kunnolla ja siihen oli ilmeisesti tullut joku bakteeri sairaalavaiheessa, niinpä jouduin palaamaan itse vielä sairaalaan kipeän haavan kanssa uudelleen hoidettavaksi.

Alatiesynnytyksessä sain 20 tunnin kärsimysnäytelmän jälkeen kuitenkin palkkiona hoitaa ja ottaa kontaktia vauvaan. Sektion kanssa kärsimysnäytelmä alkoi sitten kun vauva oli maailmassa, isä toki auttoi vauvan kanssa, mutta itselle oli aika uuvuttavaa se avuttomuus ja ne kivut olivat paljon pahempia kuin normaalisynnytyskipu kun tulehtuneen vatsan kanssa yritti edes vessaan päästä. En valita, sektio tehtiin pelastaakseeen minun ja vauvan henki. En kuitenkaan ymmärrä miten kukaan maallikko uskoo olevansa tilastotieteen ja lääketieteen yläpuolella siitä mikä oikeasti on "pelottavaa".

 

Aloitus oli aika dramaattinen. mutta luulavasti halusit vain purkautua. minulla on 2 täysiaikasta synnytystä takana. Eka kesti 3 vuorokautta, sain kyllä lääkkeitä mutta en saanut nukuttua. sain itse siitä kohtutulehduksen ja vauva pahan infektion ja joutui olemaan sairaalassa melkein 2kk. toinen oli nopeampi 30 min ja vauva ulkona. en onneksi revennyt ja vauvakin voi hyvin. siinä ei ehitty mitään tekemään. Tokasta jäi jonkinlainen kammo. mutta nyt odottelen kolmatta, eka olin paniikissa, mutta nyt odottelen miten menee. synnytystä kun ei voi suunnitella. toivon etten joudu sektioon. istukka aika alhaalla ja sellainen tunne että vauva tajoaa takapuoltaan. enkä usko että pikkuinen on niin pieni että mahtuu ulos väärinpäin.

 

[QUOTE="V ieras";29824345]Kaksi luomusynnytystä takana, tiedän siis mistä puhun. Kolmaskin menee ilman kivunlivityksiä.[/QUOTE]

Toivottavasti menee! Noin minäkin luulin, mutta ei sitten mennytkään ilman kivunlievitystä. Vaikka se nyt oli pienin murhe siinä synnytyksessä...

 

Onpa täällä ilkeistä ihmisiä taas liikkeellä! Miten voitte olla noin sadistisia paskiaisia, joutaisitte itse pakkohoitoon!

Tuli vain mieleeni tämäkin tapaus, jossa ei hyvin käynyt. Kertoo myös siitä että ei tämä suomalainen terveydenhoito taida aina niin kovin sivistyneen valtion tasoa olla vaikka niin luulisi.

Ex-jalkapalloilija kertoo surustaan – Eric-vauvan kuolemasta vuosien oikeusriita - Kotimaan uutiset - Ilta-Sanomat

Ap, pidä puolesi ja taistele että saat sektion jos se todellakin tuntuu välttämättömältä! On se kumma että toiset saa sen niin helposti ja toisten pelkoja ei oteta huomioon, todella epäreilua!

Ja juu, en itse ole mikään sektion kannattaja sen erityisemmin, mutta ymmärrän että se on joillekin välttämättömyys ja pienempi paha. Itsellä on takana kaksi alatiesynnytystä ja kiireellinen sektio. Molemmista sekä pahaa että hyvää sanottavaa..

 

Eipä onneksi tarvi itse tuota enää miettiä, eka synnytyksessä sain kolmanneen asteen syvät repeämät, joita korjasi sekä gastro&gyne kirurgit.. En SAA siis synnyttää koskaan enää ja tää toinen siis tulee syntymään sektiolla (jumalan kiitos)

 

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta sektiolla, pelkosektiolla. Olen aina pelännyt synnytystä valtavasti, en vain omia vaurioita vaan sitä että lapsi vammautuisi. Synnytyksen suunnittelussa vk 36 sanoin, että haluan sektion. Lääkäri oli aluksi vastaan, mutta sanoi lopulta ettei ala kinaamaan kanssani koska olen näköjään asian jo päättänyt, ja kenenkään ei ole pakko synnyttää alakautta Suomessa.

Jos olisin suostunut synnyttämään alakautta ja jotain peruuttamatonta olisi tapahtunut vauvalle tai minulle, olisin katkerana syyttänyt suomalaista sairaanhoitoa koko loppuiän. Jos sektiossa olisi mennyt jotain pieleen, olisi se kuitenkin ollut valintani. Nyt kahden terveen lapsen jälkeen olen edelleen hyvässä kunnossa ja tyytyväinen valintaani. Tietysti hyvin sujunut alatiesynnytys olisi ollut paras, mutta olen melko varma ettei alatiesynnytys olisi sujunut kohdallani. Sektio ei ole helppo tai kivuton tapa synnyttää. Mutta naisella on itsemääräämisoikeus kehoonsa.

Pidä pääsi ja vaadi sektio niin sen myös saat!

 

Ketään ei voi pakottaa synnyttämään alakautta.

 

Äitini ei saanut sektiota vaikka miten halusi ja synnytyksessä minä vammauduin iäksi ja äiti sai karmeat repeämät. Juurikin tuon sektion saamisen epävarmuuden takia ei ole aikomustakaan hankkia biologisia lapsia, liian suuret riskit, etenkin kun olen kutakuinkin äitini klooni, rakenteellisesti ehkä jopa vielä hullumpi.

 

Ketään ei voi pakottaa synnyttämään alakautta.

vähän niinkuin että ketään ei voi pakottaa tekemään itsemurhaa vaikka kaikki me kuollaan kuitenkin

 

voin todeta vain että perseenne ei liene revennyt synnytyksessä. Jos se taas on revennyt, niin haluatte vaan saada muutkin samaan ansaan.