Mikä on sinun henk.koht. ylä- ja alaikärajasi lasten saamiselle?

Tai mikä tuntuisi nyt ajatellen olevan? Ikä jolloin et vielä/enää tekisi ikäsi vuoksi lapsia, vaikka muuten olosuhteet olisi suotuisat?

Itselläni ehkä 20-40v haitarilla. 20v+risat sainkin esikoiseni, aiemmin jo vauvakuumeilin ja oltiin seurusteltu mieheni kanssa siitä saakka kun olin 16v, 17v kihloihin jne. mutta ennen tuota noin 20v ikää en viitsinyt ryhtyä vauvantekohommiin, vaikka valmistuin ensimmäiseen ammattiini alle 18v ja olisin heti saanut töitäkin ellen olisi jatkanut opintoja... Yläikäraja iän puolesta olisi mulla ehkä tuo 40v, tosin taitaa olla niin, että nää 2 riittää. Ikää mulla nyt 30v. Eli vaikka itse sainkin lapseni alle 30v niin mun kohdalla kyse ei ollut siitä, että olisin pitänyt 30v jotenkin yläikärajana kuten vissiin jotkut pitää. Ja nuorten äitien -"solvausketjuista" päätellen osalla on se alaikäraja lasten saamiseen aika korkea.

Mites sulla?

Ihan mielenkiinnosta, mikä on sun "ikähaitari" lasten saamiselle? =)

 

21-35v

 

Omalla kohdalla 25-40. Nuorempana olin liian kakara, vanhempana en jaksaisi vaan enää sitä vauvaruljanssia.

 

25->vaihdevuodet

 

22-32, noin karkeasti. ITSE en henk. koht jaksaisi enää nelikymppisenä pikkulapsiarkea, enkä toisaalta haluakaan enää elää siinä ässä sitä aikaa. Lisäksi pelkään iän tuomia riskejä raskaudelle.

 

et voisi olla varmaan 25-45 välillä

 

mun ajtukset on 24-31 meillä kolmonen syntyi puolitoista kuukautta ennen kuin täytin 31 eli nyt kiintiö täynnä eikä yhtään enää lisää kiitos.

 

Alaraja on mennyt jo, yläraja on 34-vuotta. Sain lapseni 26v. ja 28v. Tämä oli aika vanhana minun mielestäni.

 

(18/)20-32(/35)

 

19v sain esikoisen ja 39v kuopuksen.
En toisen puolesta asettele mitään ikähaitareita lasten saamiselle, mutta itsellä 18v-40v. En olisi enää ryhtynyt yrittämäänkään jos ikää mulla olisi ollut 40v.

 

No, tulin raskaaksi 17 vuotiaana joten kai se on alaikäraja. Vähän olisi voinut odottaa ja suunnitella, kun näin jälkeenpäin ajattelee mutta hyvin on pärjätty kuitenkin..
Yläikärajaa on vähän vaikea määritellä kun vielä olen niin nuori, mutta tällähetkellä ajattelen että jos vielä teen lisää lapsia, niin ennen kuin olen 25. Siksi, että olisin sitten vielä nuori, kun he kasvavat aikuiseksi. Ehtisin elellä vielä miehen kanssa kaksin ja jaksaisin hoitaa lapsenlapsia innolla. Oma äitini on alle 50, mutta jo melko huonossa kunnossa. Jaksaa ja haluaa silti jonkin verran hoitaa meidän lasta. Mm selkävaivoja löytyy jokaiselta sukulaiselta, ja itselläkin jo tässä iässä oireilee.

 

35 on viimeinen vuosi kun teen lapsia jos oon tehdäkseni..sit menee putket kiinni ja se loppuu siihen=)

 

25-35

 

Alaikäraja mulla on ollu n. 25v eli kun oli ammatti ja vakityöpaikka sekä muuten talous kunnossa.
Yläikäraja on sitte kun niitä lapsia ei enää ilman apukeinoja voi saada eli sitte kun kroppa ei kykene raskautumaan.

 

no en mä tekemällä lähtis tekee lapsia alle 20v, ehkäsyn pettäminen ym asiat olis sitte eriasia... Ja 30v jälkeen en lähtis enää tekee lapsia....

 

Yläraja oli 37 jolloin heräsin (kello rämähti päässä soimaan, apua, olenko sittenkin missannut jotain) miettimään, nyt tai ei koskaan. Aikaisemmin en olisi ollut valmis. Lapset eivät kiinnostaneet ja elämä tuntui täydelliseltä. Onneksi kuitenkin ihmisenä pehmenin (mies suostui mihin tahansa päätyisinkään) ja päätin että NYT. En ole katunut, elämä on vieläkin täydellisempää. Jos olisin kypsynyt ajatukselle aiemmin, niin ehkä meillä olisi kaksi lasta.

Jos joku alaraja pitää sanoa, niin kai se on siinä n. 19v. Ei suoraan omasta lapsuudesta vanhemmuuteen ja riippuu tietysti eniten ihmisen kypsyydestä ja vastuuntuntoisuudesta, ei niinkään iästä.

 

20v-30v.

 

Omalla kohdallani 22-30. Eka lapsi kohta tulossa, oon silloin 24 ja tavoitteena olisi, että lapset on tehty ennen ku oon 30v. Jos ylipäänsä asiaa mietin, niin alaraja varmaan menisi jossain 20 tienoilla ja yläraja n.35v.

 

18-> niin kauan kun voi tulla raskaaksi.

 

20v-35v en usko että jaksaisin vauva-aikaa jo lähes nelikymppisenä ja alle 20v on kakara!

 

mulla varmaan 20-40 ekan lapsen sain 22v,aikalailla sen jälkeen kun olin saanut vakituisen työpaikan.nyt 24 eikä mitään hirveää stressiä vielä hankkia toista lasta kun saa tuohon yhteen rakkaaseen keskittyä

 

20v-35v en usko että jaksaisin vauva-aikaa jo lähes nelikymppisenä ja alle 20v on kakara!

Täähän se on aika ratkaiseva juttu! Joku on väsynyt jo 20v eikä voi kuvitella elämää 40v. Ja uskoo olevansa kykenemätön nauttimaan elämästä 50v. Toinen tuntee itsensä 35v ihan nuoreksi ja päättää hankkia lapsia vasta aikuistuttuaan, ehkä 40v.

Onko kuppi lähes tyhjä, vai puoliksi täynnä.

 

Itseni tuntien sanoisin henkilökohtaisiksi ikärajoikseni 15/55.
Jollain toisella toisin.

 

26-38 vuotta. Aikaisemmin en halunnut lapsia kun oli kaikkee muuta, korkeakoulututkinto piti saada ja pari työvuotta vakituisessa työpaikassa ja omakotitalo pystyyn. Lisäksi minusta ennen lapsien saamista olisi hyvä seurustella aikuisena (yli 18 v) ainakin 5 vuotta, että on täysin varma mitä on tekemässä. En ainakaan omalla toiminnallani halua aiheuttaa yh:ksi jäämistä.

38 on yläraja, mieluummin kuitenkin tekisin nää lapset nyt sarjana. Ainakin 3 pienellä ikäerolla. jos tekee iltatähteä mieli, niin se pitää sit viimeistään tollon 38 v tehdä. Siihen mulla ei oo järkiperusteita ja saattaa mieli muuttua kun oon sen ikäinen.

 

25 - 37 v.