Olet kyllä aloittaja tällä kertaa poikkeuksellisen ilkeä ja veikkaan, ettet edes ole lukenut koko juttua. Miksi teet noin?
Mulla on just nyt yksinäinen yläkoululainen ja alakuloinen nuori, ja sattuu muuten olemaan poika.
Nostin tämän ketjun illalla ylös iltauutisten jälkeen. Tein myös valvojalle yhden ilmoituksen hyvin törkeästä viestistä, ja se on näköjään onneksi poistettu. Asiantuntuja A-studiossa neuvoi keskustelemaan paljon lasten kanssa. Ehkä lapsellasi on jotain ongelmia, joita hän vatvoo mielessään. Ei aina voi olla iloinen ja reipas. Ylen ohjelmassa annettiin hyviä ohjeita mielen tasapainoon, jotka sopivat kaiken ikäisille. Ahdistus on normaali tunne, mutta tilanteen pitkittyessä pitää tarttua ongelmien ratkaisuun.
Olen tullut hyvin tutuksi tuon tunteen kanssa. Sain kerran rajun paniikkikohtauksen Sveitsin vuoristossa käynnin jälkeen. Matka oli liian raskas 1-vuotiaan tyttäreni kanssa. Myöhemmin mietin paljon asiaa ja kävin juttelemassa lääkärin kanssa. Hän tutki keuhkot ja asia jäi siihen. 1900-luvulla ei tiedetty paljoakaan mielenterveyden vaikutuksesta fyysisiin oireisiin.
Sen jälkeen aina pelkäsin kohtauksen uusimista. Olen kävelevä tietosanakirja psykologiassa kiitos tuon hirveän paniikkikohtauksen. Nykyään asiasta puhutaan hyvin paljon häpeämättä.
Häpeän tunnetta tällä palstalla käyttävät alkoholistit ruoskanaan. Niin minunkin ex-ouoliso toki. Kun haukoin henkeä ja luulin kuolevani, hän sanoi: Rauhoitu tai jätän sinut. Sama uhkailu toistui aina ristiriitaisissa tilanteissa.
Pidän hyvää huolta itsestäni ja olen täysin oireeton. Jopa allergiani ovat jo kauan pysyneet kurissa mielenhallinnalla ilman lääkkeitä. En ole koskaan syönyt mitään reseptilääkkeitä näihin vaivoihin. Olen kai erikoinen tapaus näissä vaivoissa. Suomessa ylilääkitään ihmisiä monesta syystä.
Kiitos jos luit viestini. En enää palaa aiheeseen mahdollisen törkypalautteen takia.
yle.fi
