Mikä työ sopisi introvertille? Ja miten olenkaan voinut valita itselleni näin väärän työn?

Mä olen siis hyvin vahvasti introvertti, tarviin omaa aikaa ja omaa tilaa, varsinkin vahvasti sitä omaa tilaa. En ole laiska enkä hidas, mutta sellainen ryhmässä toimiminen on mulle vaikeaa. Saan parhaat ideat yksin tai kun saan rauhassa toimia tai ajatella, na se ei tarkoita hitautta edelleenkään... Tuo rauhassa sana on siksi vähän hämäävä, mutta mun on vaikea heittää tai keksiä vaikka small talkia, vaikka sitten tutussa ja turvallisessa seurassa olenkin hyvin puhelias.

Mutta siis olen hammashoitaja ja työ on mulle kuin henkistä väkivaltaa joka päivä, mennä täysin hammaslääkärin rytmissä ja jaksamisen mukaan, hoitajahan myötäilee koko ajan sitä mitä hml tekee ja on tavallaan askeleen edellä. Mä menen siinä ihan paniikkiin ja kun hml seuraa miten sekoitan aineita tms. Niin välineet tippuu enkä osaa mitään. Vertauksena mä esim. Osaan ajaa autoa hyvin ja monenlaisessa ympäristössä, autolla ajo ei pelota mua yhtään ja on ihan lastenleikkiä, mutta kun vieras ihminen tulee mun kyytiin niin mä oon ihan eksyksissä, aivoista vaan ei löydy sitä reittiä minne kuuluisi ajaa. Ja olen jo reilusti päälle kolmekymppinen eli ei ole nuoruuden tottumattomuutta tämä.

Mutta mikä työ tälläisellä ihmiselle sopisi? On niin kamalaa tehdä työtä joka kuluttaa täysin loppuin, mä oon ihan uuvuksissa työpäivän jälkeen, ihan vaan siksi ettei se työ sovi mulle.

 

Tykkäisitkö kuitenkin siinä ympäristössä työskennellä, hammaslääkäriasemalla? Hygienistit työskentelee yksin asiakkaan kanssa, voisitko kouluttautua sellaiseen? Saisit tehdä omaan tahtiin.

 

Välinehuoltaja?

 

Miten olisi joku laborantti, siis kemian alan, ei tk:en paapoilta verinäytteitä ottamaan.

 

Mä olen siis hyvin vahvasti introvertti, tarviin omaa aikaa ja omaa tilaa, varsinkin vahvasti sitä omaa tilaa. En ole laiska enkä hidas, mutta sellainen ryhmässä toimiminen on mulle vaikeaa. Saan parhaat ideat yksin tai kun saan rauhassa toimia tai ajatella, na se ei tarkoita hitautta edelleenkään... Tuo rauhassa sana on siksi vähän hämäävä, mutta mun on vaikea heittää tai keksiä vaikka small talkia, vaikka sitten tutussa ja turvallisessa seurassa olenkin hyvin puhelias.

Mutta siis olen hammashoitaja ja työ on mulle kuin henkistä väkivaltaa joka päivä, mennä täysin hammaslääkärin rytmissä ja jaksamisen mukaan, hoitajahan myötäilee koko ajan sitä mitä hml tekee ja on tavallaan askeleen edellä. Mä menen siinä ihan paniikkiin ja kun hml seuraa miten sekoitan aineita tms. Niin välineet tippuu enkä osaa mitään. Vertauksena mä esim. Osaan ajaa autoa hyvin ja monenlaisessa ympäristössä, autolla ajo ei pelota mua yhtään ja on ihan lastenleikkiä, mutta kun vieras ihminen tulee mun kyytiin niin mä oon ihan eksyksissä, aivoista vaan ei löydy sitä reittiä minne kuuluisi ajaa. Ja olen jo reilusti päälle kolmekymppinen eli ei ole nuoruuden tottumattomuutta tämä.

Mutta mikä työ tälläisellä ihmiselle sopisi? On niin kamalaa tehdä työtä joka kuluttaa täysin loppuin, mä oon ihan uuvuksissa työpäivän jälkeen, ihan vaan siksi ettei se työ sovi mulle.

En osaa varsinaisessa asiassasi auttaa, mutta minä olen myös introvertti persoona ja työyhteisössä toimiminen on jossain määrin "hankalaa". Tai ei minusta, mutta tiedän, että muut pitävät minua outona.

Tuo autojuttu pätee myös minuun. En ole koskaan ajatellut, että se johtuu introverttiydestä. Tykkään ajaa autoa ja autoilen paljon. Pääasiassa yksin ja lasten kanssa. Mutta aina, kun joku (aikuinen) tulee kyytiini, niin en jotenkaan osaa keskittyä ajamiseen. Mieheni on yksi esimerkki, jos hän vaikka kerrankin kommentoi tekemistäni auton ratissa (eikä tarvitse olla mikään moittiminen, vaan ihan joku pikku huomautus), niin menen jotenkin ihan paniikkiin, eikä mikään enää ota onnistuakseen. Olen itsekin ihmetellyt miksi näin toimin, enkä mahda sille mitään. Alkaa vaan ahdistaa aivan suunnattomasti. Mutta mikäli se johtuukin introverttiydestä, se selittäisi aika paljon. Ja selittäisi muitakin vastaavia tilanteita. Kiitos sinulle tästä!

 

Tuo autojuttu pätee myös minuun. En ole koskaan ajatellut, että se johtuu introverttiydestä. Tykkään ajaa autoa ja autoilen paljon. Pääasiassa yksin ja lasten kanssa. Mutta aina, kun joku (aikuinen) tulee kyytiini, niin en jotenkaan osaa keskittyä ajamiseen. Mieheni on yksi esimerkki, jos hän vaikka kerrankin kommentoi tekemistäni auton ratissa (eikä tarvitse olla mikään moittiminen, vaan ihan joku pikku huomautus), niin menen jotenkin ihan paniikkiin, eikä mikään enää ota onnistuakseen. Olen itsekin ihmetellyt miksi näin toimin, enkä mahda sille mitään. Alkaa vaan ahdistaa aivan suunnattomasti. Mutta mikäli se johtuukin introverttiydestä, se selittäisi aika paljon. Ja selittäisi muitakin vastaavia tilanteita. Kiitos sinulle tästä!

Hei mulla on vähän sama autoilun kanssa. Tai ei silloin, jos kyydittävällä ei ole ajokorttia itsellään. Mutta jos on, niin se heti vaikuttaa omaan ajamiseeni. En ole koskaan aikaisemmin huomannut tuota asiaa ajatella, mutta nyt tuntuu kyllä, että joku löi lekalla päähän ja lujaa. En tiedä kiittäisinkö Mutta varmaan niin täytyy tehdä, sillä nyt tiedostan asian ja voin ehkä tehdä sille jotain.

 

Hei mulla on vähän sama autoilun kanssa. Tai ei silloin, jos kyydittävällä ei ole ajokorttia itsellään. Mutta jos on, niin se heti vaikuttaa omaan ajamiseeni. En ole koskaan aikaisemmin huomannut tuota asiaa ajatella, mutta nyt tuntuu kyllä, että joku löi lekalla päähän ja lujaa. En tiedä kiittäisinkö Mutta varmaan niin täytyy tehdä, sillä nyt tiedostan asian ja voin ehkä tehdä sille jotain.

Sama juttu täällä!! Introvertti minäkin...

 

labrajuttuja minäkin ehdotan, saa olla yksin ja rauhassa.

 

Täällä myös yksi introvertti johon tuo autolla ajo-esimerkki kolahti. Mulle on ihan kauhea paikka jos pitää olla kuskina jollekin. Samoin se että tiedän jonkun katsovan kun teen töitä.

Työskentelen siivoojana ja minulle tämä työ sopii hyvin vaikka toki joudun ihmisten kanssa olemaan siinäkin tekemisissä. Siivooja saa olla mahdollisimman huomaamaton ja yleensä siivota tyhjiä tiloja joissa ei ole mitään toimintaa sillä hetkellä.Jonkinlaiset sosiaaliset taidot on tietty hyvä olla mutta minusta tämä on ujolle hyvää hommaa.

Olen usein miettinyt hammaslääkärissä tuota hammaslääkärin/hoitajan työtä, kuinka vaikeaa se olisi kaltaiselleni ihmiselle. Tsempit vaan ap:lle! On varmaan vaan vaikea lähteä vaihtamaan ammattia jos on työpaikka ja sellainen ala millä hyvin työllistyy. Kanssaihmisiltä ei välttämättä ymmärrystä heru.

 

[QUOTE="hmm";29634936]labrajuttuja minäkin ehdotan, saa olla yksin ja rauhassa.[/QUOTE]

Olen töissä laboratoriossa ja kyllä pitää täälläkin sumplia juttuja paljon muiden ihmisten kanssa, vaikken asiakaspalvelutyötä teekään. Olen myös introvertti ja silloin kyllä pidän työstäni, kun pystyn tekemään omat aikataulut ja hoitamaan työn itsenäisesti. Valitettavasti se ei ole aina mahdollista. Olenkin ajatellut, että joku konttorirotan työ voisi olla parempi kaltaiselleni.

 

Välinehuoltoa minäkin ehdotan. Välinehuoltajista on pulaa koska moni pitää työtä tylsänä. Kun kävin joskun katsomassa sairaalan välinehuoltajien työtä, niin työ oli yksinäistä koneiden käyttämistä, instrumenttien lajittelua, putsaamista. ym. Osaamistahan tuossa vaaditaan mutta voisitko kysyä vaikka jos pääset työnkiertoon sinne puolelle ensin kokeilemaan sopiiko se sinulle.

 

[QUOTE="joo";29635223]Välinehuoltoa minäkin ehdotan. Välinehuoltajista on pulaa koska moni pitää työtä tylsänä. Kun kävin joskun katsomassa sairaalan välinehuoltajien työtä, niin työ oli yksinäistä koneiden käyttämistä, instrumenttien lajittelua, putsaamista. ym. Osaamistahan tuossa vaaditaan mutta voisitko kysyä vaikka jos pääset työnkiertoon sinne puolelle ensin kokeilemaan sopiiko se sinulle.[/QUOTE]

Yhdyn tähän kommenttiin. Meidän välinehuoltaja oli aikoinaan töissä hammaslääkäriasemalla ja kertoi, että siitä hän todella piti. Työ oli kevyttä ja itsenäistä.

 

Ne paikat missä itse olen ollut on välinehuoltajat olleet aina todella sosiaalisia. Jutelleet lääkäreille tai hoitajille ym. Itsellä sama ongelma ja mietin mikä ammatti olisi hyvä. Olen siis suuhygienisti ja ei sovi oikein introvertille. Pitäisi luoda verkostoja ja olla sosiaalinen. Palkkakin kyllä vaikuttaa kun on tuota asuntolainaa. Ei voi ihan todella pienelle palkalle ruveta. En tosin mistään ökypalkoista edes haaveile tällä luonteella.

 

Kommentoin jo tuossa aiemmin auto-juttuun ja piti tulla vielä jatkamaan, kun mietin asioita.

Joudun työssäni käyttämään paljon englannin kieltä ja hallitsen sen ihan hyvin. Asiassa ei ole ongelmaa kun luen sähköposteja ja vastailen niihin. Pystyn myös itsekseni puhumaan mitä vaan englanniksi ja pystyn esimerkiksi pitämään esityksiä ja puheenvuoroja palavereissa englanniksi. Nämä ovat ennalta suunniteltuja. MUTTA sitten kun tulee tilanne, että pitää keskustella esim ulkomaisten vieraiden kanssa, niin menen vaan ihan käsittämättömästi jumiin ja kaikki yksinkertaisetkin sanat katoavat päästä. Pystyn vetämään tehdaskierroksia (esittelyjä) ihan moitteetta ja vastailemaan tarkentaviin kysymyksiin. MUTTA kun mennään kahville juttelemaan niitä näitä, niin menee tuskaiseksi. Jälkeenpäin ajatellen en ymmärrä miksi en saanut/osannut jotain asiaa sanottua. Pystyn kyllä jollain tasolla keskustelemaan, mutta en niin hyvin kuin kielitaitoni oikeasto edellyttäisi. Onko tääkin introverttiyteen liittyvää?