Miks meijän 1v7kk vanha satuttaa itseään tahallaan?

Tai no tahallaan,mutta siis.. Hakkaa päätään seiniin,oviin,lattiaan,sohvaan ja sänkyyn! yks päivä otti leikkiruuvimeisselin ja painoi ja työnsi sitä kurkun kohdalta sisäänpäin..Sillon ei ollut edes mitään kiukunpuuskaa päällä vaan leikki ihan rauhassa mun kanssa.Muutenkin on tosi vilkas,joka paikkaan kiipeää, ei kuuntele mitään,on sellaset poikamaiset piirteet tossa tytössä jos voisi sanoa..tuo villeys on jotain ihan käsittämätöntä! Yöt nukkuu niin että jalat vispaa ja potkii kokoajan ja oon sänkyynkin joutunut laittaa pehmusteet kulmiin kun muuten on jalat ja pää ihan mustelmilla.Yhtään ei rauhotu,ei edes nukkuessaan:O. Tiedän että tuon ikäsillä on meno päällä muutenkin, ei siinä mitään mutta onko tuo jo liikaa ja mikä tuo ittensä satuttamisjuttu oikeen on? Muilla..?

 

juttele neuvolassa.

 

juttele neuvolassa.

Varmasti juttelen, mutta onko muita? Neuvola on ihan jees paikka jutella mutta omakohtasia kokemuksiakin olis kiva saada.

 

Ootko kysynyt neuvolasta? Kun mä mietin mun poikaa joka on 1v 9kk niin ei hän kyllä tuolleen toimi, siis satuta "tahallaan" itseään, mutta kyllä hän yöllä menee ja touhuaa unissaan niin että välillä pää kopsuu tai jalka kalahtaa laitaan yms.

 

jos lapsella on hahmottamisen kanssa ongelmia niin saattaa tehdä tollasta. hahmottaa paremmin kehonsa kun sitä kolhii. siinä yksi vaihtoehto.suosittelen ottamaan yhteyttä neuvolaan.

 

jos lapsella on hahmottamisen kanssa ongelmia niin saattaa tehdä tollasta. hahmottaa paremmin kehonsa kun sitä kolhii. siinä yksi vaihtoehto.suosittelen ottamaan yhteyttä neuvolaan.

Hmm..miten tällanen hahmotusvaikeus sitten ilmenee oikein? Mitä kaikkea siihen liittyy?

 

Mä pienenä olin kanssa hakannu päätä koko ajan seinään. Ei siinä ollu vissiin mitään ongelmaa kyllä, ihan normaali olen kuulemma..
Mutta tuo leikkiruuvimeisseli homma... Mistä tuollaista keksinyt, onko nähnyt telkkarissa noin tehtävän tms ?

 

Ja sitten tekee tätä että tulee nukkumaan meijän päälle, siis ihan PÄÄN päälle ja makaa siinä..onko se jotain hahmottamisongelmaa tavallansa vai muuta vaan?

 

Meillä saman ikäinen, tyttö myös ja tutulta kuulostaa. Jos varoitat että varo pöydän kulmaa, menee aivan varmasti päätään siihen monta kertaa kopsimaan tahallaan, sitten pitelee päätään ja ulisee että "pipiiii" ja on kovin surkeana.

Juoksee ja riehuu, ja monesti itseään kolhii tahallisestikkin, varsinkin kun hakee huomiota ja tahtoo että kaikki katsovat.

Öisin myös pyörii ja hyörii, ja koivet mustelmilla.

Älä ole huolissasi.

 

Mä pienenä olin kanssa hakannu päätä koko ajan seinään. Ei siinä ollu vissiin mitään ongelmaa kyllä, ihan normaali olen kuulemma..
Mutta tuo leikkiruuvimeisseli homma... Mistä tuollaista keksinyt, onko nähnyt telkkarissa noin tehtävän tms ?

Ei ainakaan telkkarista, meillä on aika tiukka tuo telkkari-juttu että mitä sieltä katotaan tai no oikeestaan telkkaria ei pahemmin kattele meilä kukaan. Teki tuota kesälläkin siis viime kesänä, löysi mummolasta naulan ja rupesi tökkimään sillä itseään jalkaan..

 

Ja sitten tekee tätä että tulee nukkumaan meijän päälle, siis ihan PÄÄN päälle ja makaa siinä..onko se jotain hahmottamisongelmaa tavallansa vai muuta vaan?

Samaa on meidän 1v 5kk vanhalla tytöllä. Jos erehtyy lattialle makaamaan niin heti hyökkää kaulan/naaman päälle makoilemaan.

 

Hmm..miten tällanen hahmotusvaikeus sitten ilmenee oikein? Mitä kaikkea siihen liittyy?

no jos lapsella on vaikeuksia hahmottaa omaa kehoaan ja ympäröivää ympäristöä niin lapsi hakee tällästä fyysistä kontaktia rajummalla tavalla saadakseen ne rajat tuntumaan itsessään. En oikein osaa selittää. Koitappa googlettaa sanalla hahmotushäiriöt. hahmotushäiriöitä on erilaisia, niitä voi olla eri alueilla. Mun omalla 6vuotiaalla on visumotorinen hahmotushäiriö sekä lievempää ongelmaa motoriikan alueella ja se oli pienenä sellainen "räiskijä" eli meni välillä kirjaimellisesti päin seiniä hakeakseen kontatkia ulkomaailmaan. Ihmettelin sen käytöstä sillon mutta nyt kun toi hahmotushäiriö on todettu niin tajusin että se liittyy siihen jollain tavalla. Niin mulle sanottiin. Googlesta löytynee enempi tietoa, ite oon huono selittämään tätä asiaa.

 

Ja siis tuon naulankin löysi silleen että oli yksinään siinä hetken ja yksinään sitten myös tökki sillä itteään eli ei edes sillälailla niinkun hakeutunut aikuisten seuraan näyttääkseen että kattokaas kun tökin tässä itteäni.

 

Ei ainakaan telkkarista, meillä on aika tiukka tuo telkkari-juttu että mitä sieltä katotaan tai no oikeestaan telkkaria ei pahemmin kattele meilä kukaan. Teki tuota kesälläkin siis viime kesänä, löysi mummolasta naulan ja rupesi tökkimään sillä itseään jalkaan..

No tuo naulalla jalkaan tökkiminen voi olla ihan sitä että se tuntuu jännälle. Eka on vahingossa tehny ja sit uudestaaan! En usko että tässä mitään kovin vakavaa on taustalla..

 

Hei, työnnönpä oman lusikkani soppaan.

Taitaa lapsella olla se eka uhmäikä joka siinä 2 vuoden paikkeilla puhkeaa (kysy vaikka neuvolasta).Lapsesi koittaa löytää keinon oman tahtonsa ilmaisuun, kenties hakee huomiota, on huomannut että saa perheenjäsenissä voimakkaita (kauhistuineita) reaktioita aikaan? jne. Käytös voi siis olla alkanut kokeiluna, mutta ehkä sen jatkumista ruokkii jokin? Noinkin pieni lapsi on hyvin fiksu ja alkaa hahmottamaan syy-seuraus-suhteita. "Saadakseni huomiota kiljun/lyön itseäni/tms"... Tuon ikäinen lapsi ei kuitenkaan toimi ihan "järkevästi" vielä vaan kokeilunhaluisesti, joten on ymmärrettävää että menee "överiksi oman tahdon läpi vienti.

Itse olen muutamaa eri ikäistä poikaa (omaa ja muitten) rauhoittanut aikanaan sillä että otan tiukasti syliin istumaan riuhtovan lapsen(jottei satuta enää itseään) olipa syy itsensä/muiden satuttamiseen mikä hyvänsä. Siinä sitten pakolla rauhoitutaan ja lupaan/olen luvannut heti päästää otteen irti kunhan lapsi vapaaehtoisesti rauhottuu. Samalla olen varovasti kysellyt mikä harmittaa/mikä ongelmana/koittanut kääntää lapsen huomion muihin asioihin ja riippuen iästä olen kysellyt että miten voin auttaa/mikä ratkaisis ongelman. Kuitenkin se kiireetön asennoituminen, yhdessä oleminen ja lapsen saaminen ymmärtämään että äiti/täti on tässä näin sinua varten auttamassa, saa yleensä pienen rauhoittumaan.

Omasta kokemuksesta 2-vuotiaat opettelee paljon asioita ja tunnetilojen yms hallintaa ja turhautuvat herkästi kun heidän puhettaaan/eleitään/tahtoaan ei ymmärretä. Se saattaa sitten purkautua agressiivisena käytöksenä itseä/leluja/vanhempia/sisaruksia..melkein mitä tahansa tielle osuvaa kohtaan.

Kannattaa keskittyä lapsen rauhoittamiseen ja huomion ohjaamiseen muunlaiseen touhuiluun.