Miks mun pitää olla tällainen??

En pidä itsestäni en pidä elämästäni. Musta ei kerta kaikkiaan ole mihinkään. En ole koskaan pärjännyt yhtään missään. Kannattaako tällaisen ihmisen edes olla täällä läheistensä riesana? Ei töitä, jos yrittää hankkia jonkun uuden ammatin sekään ei onnistu. Kun ei tiedä mitä haluaa ja kun on niin älyttömän huono kaikessa enkä koskaan ole pärjännyt kouluissa. Lisänä kun piti olla aikoinaan niin hölmö että suostui muuttamaan miehen kanssa maalle pienelle paska paikkakunnalle jossa ei edes ole olemassa joukkoliikennettä. Olen niin huono ajamaan etten uskalla ajaa autolla pelkään että tapan jonkun tai ittenikin liikenteessä. Aina se autolla ajaminen jännittää yhtä paljon joskus melkeen niin että tuntuu että henkeä ahdistaa. Pahinta on ajaminen pimeällä kun ei näe mitään, vastaan tulevien autot sokeisee valoillaan mut niin etten näe sitten mitään. eikä se auta yhtään ettei katsoisi valoja päin.

miksi minusta piti tulla tällainen sonta?? jonka elämä on nyt pelkkää sontaa ilman mitään ihmeellisempää tarkoitusta.

Rakastan lastani ja tiedän että mä olen lapselle todella tärkeä. mutta se on vielä niin pieni ettei se ymmärrä millainen "luuseri" äitinsä on...

Kun mies taas huomaa että mun työttömyys venyy ja venyy enkä pääse mihinkään kouluun saan taas hävetä silmät päästäni eikä meidän perhe tule koskaan kasvamaan.

anteeksi kauhea epämääräinen purkaus...

 

Ootko käyny näköä tarkastuttaan millon? Ja muutama kertaustunti autokoululla maksaa itsensä takaisin Aikuiskoulutus on aika käytännönläheistä, tekemällä oppii.

 

Ei meistä kukaan muuaan juuri mitään näe kun pimeässä ajaa. Tuurilla mennään ja toivotaan että tie on siinä missä olettaa.

 

:hug:

Sä mikään sonta ole, vaan ryveskelet nyt liiaksi tuossa omassa pahassa olossasi ja "syntilistojesi kirjaamisissasi". Päivä kerrallaan eteenpäin, sitä ei koskaan tiedä milloin tilanteet kääntyvät parempaan suuntaan. Nyt on tiukempi tilanne mutta kun te kaksi puhallatte yhteen hiileen ja kumppanisi tukee ja ymmärtää sinua, niin selviätte kyllä . Ja et sinä suinkaan ainoa ole, joka painiskelee työttömyyden kanssa - yrität ja haet ja etsit parhaan kykysi mukaan. Koulutuksiin on toki hakijoita vaikka ja kuinka mutta siitä huolimatta kannattaa hakea - ei se ota jos ei annakaan. Kurssita itseäsi tai hae lisäpisteitä/-pätevyyttä mielenkiinnosta ja kehittämisen halusta puhumattakaan vaikka kansalaisopiston tai avoimen yliopiston kautta, vapaaehtoistyökin on pelkkää plussaa.

Mutta - sussa itsessäsi ei ole mitään vikaa, olet arvokas sellaisena kuin olet ja tärkeä perheenne jäsen .

Ja mitä autoiluun tulee, niin siihen ei oikeastaan auta muu kuin harjoittelu. Joka päivä. Vain sillä tavalla saat varmuutta itsellesi ja huomaat, että osaat kuitenkin .

 

:hug: Kuulosti melkein siltä että kuvailit miut.

 

Ootko käyny näköä tarkastuttaan millon? Ja muutama kertaustunti autokoululla maksaa itsensä takaisin Aikuiskoulutus on aika käytännönläheistä, tekemällä oppii.

Mulla on ajokortti ollu jo 11-vuotta. Mutta heti sen jälkeen kun sain ajokortin sillon 18-vuotiaana lopetin autolla ajon koska ei mulla ollut omaa autoa millä ajaa ja todella harvoin mistään sai autoa lainattua. Joten olin melkein 8-vuotta putkeen ajamatta autolla. Nyt on auto millä ajaa ollut viimeiset 2-vuotta. ja ajoin töihin joka päivä sillon kun mulla oli vielä työpaikka. Silti vaikka ajoin autoa joka päivä jännitin joka kerta ja jännitän edelleenkin yhtä paljon kun olisin menossa rattiin ekaa kertaa elämässä. Ei se epävarmuus ja jännitys siitä mihinkään ajamalla katoa ikävä kyllä.

Näkö on tarkistettu ja se on ok.

 

:hug: Kuulosti melkein siltä että kuvailit miut.

:hug:...Ihkunen...

 

Kaikille tulee luuserihetkiä tai aikakausia toisinaan eikä siinä ole mitään pahaa. Hyväksy tunteesi ja ajatusmaailmasi ja yritä keksiä ratkaisuja ongelmiin. En usko sinun olevan tyhmä. Ehkä et vain ole taistellut ongelmakohtien kanssa tarpeeksi kauan, jotta olisit ne saanut päätökseen. Ehkä olet luovuttanut liian helposti ja jäänyt kerta toisensa jälkeen siihen valheelliseen uskoon, että et pystyisi, osaisi tai oppisi. Muista, että luovuttaminen on aina helpoin vaihtoehto, mutta se ei johda mihinkään.

 

siis just nii samat fiilikset. Oon yritttäny miettiä mitä hyvää itsessä ois, mutta aika vähiin ne jää. Oon helvatan hyvä tuottamaan riitaa ympärilläni, hyvä itkemään, hyvä tyrimään asiat, hyvä saamaan muut vieroksumaan itseäni. Siinäpä hyvät puolet musta, ja sitten se totuus;
-olen pakka mutsi lapsilleni
-olen tosi surkea vaimo miehelleni
-olen huono lapsi vanhemmilleni
-huono sisarus veljilleni
-huono työntekijä, kohta ei enää töitäkään
-huono ystävä, kun ei ole enää ystäviäkään
-huono sukulainen kellekään
-huono kuimmi kummilapsilleni
-ruma
-lihava
-tyhmä
-ärsyttävä
-yksinkertainen
-säälittävä

että hyvin sulla menee!

 

Voih,toivottavasti tuo on ohimenevää ahdistuksen aikakautta ja itsesäälissä pyörimistä..
Been there done that..
Itse olen käynyt kanssa kaikenlaisia negatiivisia tuntemuksia läpi tässä verronkin viimeisen kolmen vuoden aikana,mutta päässyt niiden niskan päälle ja näyttänyt niille mistä kana pissii =)

 

Ap, miten menee vai vielläkkö samat tuntemukset ?

 

Ei nämä tunteet taida tästä mihinkään muuttua jos ei tapahdu jotain todella mullistavaa. Oon kamppaillu tämän asian kanssa jo parisen vuotta... Vähän tilanne oli helpompi sillon kun oli työpaikka, mutta nyt työttömänä on entistä pahemmaksi mennyt.

 

siis just nii samat fiilikset. Oon yritttäny miettiä mitä hyvää itsessä ois, mutta aika vähiin ne jää. Oon helvatan hyvä tuottamaan riitaa ympärilläni, hyvä itkemään, hyvä tyrimään asiat, hyvä saamaan muut vieroksumaan itseäni. Siinäpä hyvät puolet musta, ja sitten se totuus;
-olen pakka mutsi lapsilleni
-olen tosi surkea vaimo miehelleni
-olen huono lapsi vanhemmilleni
-huono sisarus veljilleni
-huono työntekijä, kohta ei enää töitäkään
-huono ystävä, kun ei ole enää ystäviäkään
-huono sukulainen kellekään
-huono kuimmi kummilapsilleni
-ruma
-lihava
-tyhmä
-ärsyttävä
-yksinkertainen
-säälittävä

että hyvin sulla menee!

Voimia sulle Varmasti olet, laillasi, arvokas, en usko kenenkään ihmisen olevan läpeensä paha. Ja jokaisen on mahdollista oppia esimerkiksi moraalia mietiskelyllä, lukemalla ja keskustelemalla, hyvien esikuvien vaikutuksessa.

 

elämä ikään kuin valuu hukkaan...

 

auttaiskohan joku säännöllinen harrastus? Ja joku uusi ystävä?

ps. olen joskus tuntenut niin todella samoin.

 

Mies 1harm, kiitos???? Mutta tämä tilanne on ollut harkinnassa jo pitkään. Tavallaan tunnen (olen mielestäni äärimmäisen ja liiankin empaattinen) mutta kun tarpeeksi kuulee kettuiua itsestään, niin uskon kyllä siihenkin. Tiedän olevani lapsille kuitenkin jonkinlainen auktoriteetti, mutta totuus on että OLEN PASKA SELLAINEN. Totuus on että en anna miehelleni mitä hän ansaitsisi, en lapsilleni mitä haluaisi olla, en ole itse sellainen kuin haluaisin olla. Ihmettelen tosissani miksi mieheni o yhä perheesä (3lasta) kun vois ja ansaitsii pajon parempaa. Ja tämä ei ole itsesääli, tiedän kyllä totuuden. Onko hän masokisti kun sietää mua vai o lenko vaan ihan pihalla? Oikeesti tiedä mikä paskaläjä oon...mutta mikä on totuus? Kertokaapa mulle suorinsanoin...

 

Eniten mä kaipaan töitä ja rahaa. ei tää elämä muutoin koskaan etene mihinkään.

 

..mulla on töitä ja rahaa ja elämä ei kuiteskaan muuta ku ulkokultasta kulissia...jotain henkistä puuttuu..pieni ja hento ote siinä kaikki, tuhanpäivänen äykkyys syö ihmistä rotan lailla miten kaikki voi olla valmista kun ei ole edes tehty mitään...(dave lidholm)?

 

Sinussa on kyllä hyviäkin puolia, sä et vaan huomaa niitä koska pidät kiinni siitä uskomuksesta että olet luuseri ja muuta sontaa, huomaat siis vain sellaiset asiat jotka tukee tuota sun uskomusta. Yritä siis ensin luoda sellanen uskomus, että olet arvokas ja riittävän hyvä sellaisena kuin olet. Sä voit muuttaa sen miten itses näet.

 

Mies 1harm, kiitos???? Mutta tämä tilanne on ollut harkinnassa jo pitkään. Tavallaan tunnen (olen mielestäni äärimmäisen ja liiankin empaattinen) mutta kun tarpeeksi kuulee kettuiua itsestään, niin uskon kyllä siihenkin. Tiedän olevani lapsille kuitenkin jonkinlainen auktoriteetti, mutta totuus on että OLEN PASKA SELLAINEN. Totuus on että en anna miehelleni mitä hän ansaitsisi, en lapsilleni mitä haluaisi olla, en ole itse sellainen kuin haluaisin olla. Ihmettelen tosissani miksi mieheni o yhä perheesä (3lasta) kun vois ja ansaitsii pajon parempaa. Ja tämä ei ole itsesääli, tiedän kyllä totuuden. Onko hän masokisti kun sietää mua vai o lenko vaan ihan pihalla? Oikeesti tiedä mikä paskaläjä oon...mutta mikä on totuus? Kertokaapa mulle suorinsanoin...

Kuule, aina arki ei ole kaunista eikä sen tarvi ollakaan. Sun arvoa ei mitata sillä, mitä teet, ja etenkään sillä, miten onnistuneesti teet, vaan sillä, mitä edustat ja olet. Ja se on jo hyvä merkki, että olet itse asiasta huolissasi: kaikki ei läheskään ole yhtä rehellisiä. Seuraavaksi tarvittaisiin ymmärtäväisyyttä mieheltäsi, jota rakkaudessa kyllä on, jos se on vahvaa. Me emme ole täydellisiä, mutta juuri siksi rakkaita. Eli jos puhut asiasta hänelle niin hänen ei saisi sua tuomita vaan voisitte yhdessä yrittää ratkaista asiaa pala kerrallaan paremmaksi. Hän tietää totuuden susta paremmin kuin täällä kukaan.

Kaikkea hyvää

 

Mies 1harm, kiitos???? Mutta tämä tilanne on ollut harkinnassa jo pitkään. Tavallaan tunnen (olen mielestäni äärimmäisen ja liiankin empaattinen) mutta kun tarpeeksi kuulee kettuiua itsestään, niin uskon kyllä siihenkin. Tiedän olevani lapsille kuitenkin jonkinlainen auktoriteetti, mutta totuus on että OLEN PASKA SELLAINEN. Totuus on että en anna miehelleni mitä hän ansaitsisi, en lapsilleni mitä haluaisi olla, en ole itse sellainen kuin haluaisin olla. Ihmettelen tosissani miksi mieheni o yhä perheesä (3lasta) kun vois ja ansaitsii pajon parempaa. Ja tämä ei ole itsesääli, tiedän kyllä totuuden. Onko hän masokisti kun sietää mua vai o lenko vaan ihan pihalla? Oikeesti tiedä mikä paskaläjä oon...mutta mikä on totuus? Kertokaapa mulle suorinsanoin...

Kuka on tuo ääni sinussa joka sanoo sinulle noin? Kuka aikuinen tai sinun lapsuutesi henkilö mitätöi sinua?

Tiedät itsestäsi hyviä asioita, mutta vähättelet samantien.

Sinä olet hyvä äiti ja sinä tiedät sen.
Olet hyvä vaimo, olet antautunut perheellesi.

Kun kerran asut maalla, haasta itsesi kasvimaan kanssa. Aloita vaikka luomuvihannesten kasvattaminen.
Tee asioita, joilla on sinulle merkitys.

Joillakin meille on annettu lapsesta saakka hyvä itsetunto, toisten ovat aikuset pilanneet tai koulussa joku pahvi.

Mitään ei ole menetetty, voit aina kehittää itseäsi ja löytää oman tiesi onnellisuuteen.
Sinä löydät perille, mutta vain jos teet hommia sitä kohden, joka on sinulle onnea.

Aja sitä autoa!

Anna mennä! Sano sille vähättelijälle itsessäsi: et määrää minua! Olen sinusta vapaa, olen aikuinen ja päätän itse.

Tiedoksi: kukaan meistä ei ole selviytynyt vailla traumoja tai "linttajia"..niille on annettava "köniin".... ja sinussa on naista siihen.

 

...oho...mies1harm. kylläpä sanasi koskettaa. Tiedän että olemme "hitsautuneet" tavallan yhteen, koska takana jo 25 yhteistä vuotta, mutta elämäntilanteet muutuu. Hän koulutettu ja harrastaa, kavereita, menoja, tavallaan arvostettu...miä vaan luuseri, pätkätyöläinen, rumalihava, tyhmä ja kaikkee noin pois päin. Mies syyttää kaikkee minusta, laittaa itsensä jeesuspallille ja ei nää omassa käytöksessään mitään. Toki tiedn itse olevani tosi provosoituva ja vittumainen, mutta kun ei vaan yksin jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Jaa, no minnekähän mörrimöykyn koloon tästä ryömisi että ympärillä valliutsisi tyyneys ja rauha...

 

...oho...mies1harm. kylläpä sanasi koskettaa. Tiedän että olemme "hitsautuneet" tavallan yhteen, koska takana jo 25 yhteistä vuotta, mutta elämäntilanteet muutuu. Hän koulutettu ja harrastaa, kavereita, menoja, tavallaan arvostettu...miä vaan luuseri, pätkätyöläinen, rumalihava, tyhmä ja kaikkee noin pois päin. Mies syyttää kaikkee minusta, laittaa itsensä jeesuspallille ja ei nää omassa käytöksessään mitään. Toki tiedn itse olevani tosi provosoituva ja vittumainen, mutta kun ei vaan yksin jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Jaa, no minnekähän mörrimöykyn koloon tästä ryömisi että ympärillä valliutsisi tyyneys ja rauha...

Löydät tyyneyden parhaiten itse, mutta kyllä siihen auttaa hyvät ihmissuhteet, rentoutuminen, riittävä vapaa-aika ja lepo ja se, että muistat olla armelias itsellesi. Sun pitäis miehesi kanssa olla tiimi eikä taistelupari, sehän kuluttaa pirusti. Hänen ei saisi kipata sua roskikseen kuin ongelmajätettä, edes silloin, vaikka et aina käyttäytyisi hienosti. Lisäksi toivon ettet vertailisi itseäsi häneen eikä hän vertailisi itseään sinuun, se on väärä lähtökohta.

Häneen olisi hyvä saada kuunteluyhteys hyvänä hetkenä, ja voit esittää asian oikealla tavalla, et tiuskimalla tms. Sillä se kuluttaa ja turruttaa. Asia on hankalampi jos teille on tullut tavaksi viestiä epäkunnioittavasti toisillenne. Se pitäisi saada korjattua eka. Ja sitten kun sanoma menee perille ja hetki on hyvä niin lähtisitte ratkomaan ongelmia. Edellyttäen että mies on yhteistyöhaluinen, sitähän se vaatii, oikean puhumisen ja ajan lisäksi.

 

Juuri näin..
Yhdessä.

 

Mutta halu muuttua lähtee itsestä. Myös rajojen asettaminen.

Sinua kohdellaan vain niin huonosti kuin sen sallit.