Miks nää sunnuntait on niin perseestä... *ei mitään järkevää asiaa*

Mä oon siis kotiäiti, toisinsanoen aina kotona. AINA.
Mä en tiedä miks sunnuntait tympii mua kaikkein eniten... En käy shoppailemassa juur koskaan tai mitään muutakaan minkä pitäis vaikuttaa siihen että sunnuntaina en pääse.

Jos mies on kotona sunnuntaisin, niin mua tympii,että se vaan makaa ja kattoo telkkaria. Se on ÄRSYTTÄVÄÄ...enkä mä tiedä miks.
Jos mies EI ole kotona, niin se ÄRSYTTÄÄ mua koska se saa olla jossain muualla ja mun pitää olla tympeenä kotona.

Joo, mä tiedän että mä olen hankala ihminen, enkä mä itekkään tajua, miks mä oon näin hankala.
Tänäänki seisoin keittiössä ja pääs itku ku aloin jälleen tekemään kaikki rästikotityöt. Ja nekin on rästissä vaan siks ku en aikasemmin niitä jaksanu tehdä.
Nytkin pitäis olla vaikka vaihtamassa vihdoin noi jouluverhot pois, mut ku ei jaksa. Siis ei fyysisesti väsytä, mut muuten vaan ei jaksa.

Ja jos joku ihmettelee että missä mun mies sitten on, niin se on lähes 7 päivää viikossa remppaamassa autoaan, ainakin monta tuntia päivästä,ellei koko päivää.Ja jos se on muuten kotona, niin vähintään se käy siellä.
Eilen se ei käyny missään ku me oltiin yhessä koko perhe ostoksilla, sitte me tultiin kotiin niin äijä meni PÄIVÄUNILLE ja taas mua tympi.

Minä en halua maata päivällä, enkä ottaa päiväunia, vaikka oisin kuin väsyny.
Mua vaan niin tympii... *huoh*
Ja jostain syystä erityisesti sunnuntaisin.

Sori purnaus...

 

:hug:
Miulla sama juttu tuon päiväunien kans.

 

Tiedän tunteen. Tosin mulla on töitä ma-pe, niin senkin takia sunnuntait ahdistaa. Työssä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta ilmapiirissä aina silloin tällöin on :/
Ne sunnuntait, kun lapset ei ole kotona, on erityisen kamalia. Nytkin olen koko aamun miettinyt joko hakisin lapset kotiin.. taidan tästä pikkuhiljaa lähteä.

 

Tuttu tunne. :hug:

Mä oon yrittänyt opettaa itselleni, että mun ei ole mikään pakko olla koko ajan kotona, voin koska vaan pakata lapset autoon ja lähteä kyläilemään kavereilla tai mummolassa. Lähteminen on toki isolla porukalla vaivalloista, mutta se vaiva unohtuu heti kun auto on startattu ja musiikki laitettu päälle.

 

Tiedän tunteen. Tosin mulla on töitä ma-pe, niin senkin takia sunnuntait ahdistaa. Työssä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta ilmapiirissä aina silloin tällöin on :/
Ne sunnuntait, kun lapset ei ole kotona, on erityisen kamalia. Nytkin olen koko aamun miettinyt joko hakisin lapset kotiin.. taidan tästä pikkuhiljaa lähteä.

No mulla on lapsetki aina kotona... Ja sit kun on sunnuntai, niin mä en meinaa millään jaksaa sährätä niiden kanssa.
Johan mä niiden kanssa koko viikon oon sähränny. Siis noin kuvainnollisesti.
Eikä tää asia ois yhtään kummempi jos lapset ois pois. Siltikin mua alkais tympimään heti sunnuntai aamuna. Ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
Ja tosiaan jos se mies ois nyt kotona niin se makais tossa sängyssä ja sen koko olemus ärsyttäis mua ihan totaalisesti,että siinä mielessä parempi,ettei se ole kotona.

Mut mua ärsyttää sekin, kun lapset haluais nytkin luistelemaan... no mun piti alkaa ruuantekoon, eli en voinu heidän kanssa sinne nyt lähtee. Ja jos mennään ruuan jälkeen niin mä seison siellä just sen näkösenä,ettei mua vois vähempää kiinnostaa, koska me tehdään sitäkin aina. Minä ja lapset. Minä ja lapset sitä, ja tätä, ja tota.
Ja jos lapset kysyy mieheltä, niin ei se just nyt sovi ku pitää tehdä sitä ja tätä ja tota. YKSIN! Ei mulla oo mitään vastaan miehen harrastusta kohtaan. Ja onhan se toki hälle sallittua, koska hän ne rahatkin tienaa (ja ei, en aio sen takia lähteä töihin...) Mut jotenkin mua niin vaan TYMPIIIIII!!!!

 

Tuttu tunne. :hug:

Mä oon yrittänyt opettaa itselleni, että mun ei ole mikään pakko olla koko ajan kotona, voin koska vaan pakata lapset autoon ja lähteä kyläilemään kavereilla tai mummolassa. Lähteminen on toki isolla porukalla vaivalloista, mutta se vaiva unohtuu heti kun auto on startattu ja musiikki laitettu päälle.

No mies on sen meidän auton kanssa remppaamassa sitä omaa autoaan...

Huoh, eikä mulla kyllä ois mitään paikkaa minne mennä ees

 

Kannattaisi varmaan puhua sen miehen kanssa että välillä voisi tehdä perheenkin kesken jotain. Mitä teillä sitten lauantaisin tapahtuu? Eihän sitä koko viikonloppua tarvitse makoilla, jos lauantain lööbaa ja sunnuntaina sitten tekisi jotain koko perheen kesken? Puhukaa.
Marttyyriasenne ei ainakaan asiaa auta =)

 

Kannattaisi varmaan puhua sen miehen kanssa että välillä voisi tehdä perheenkin kesken jotain. Mitä teillä sitten lauantaisin tapahtuu? Eihän sitä koko viikonloppua tarvitse makoilla, jos lauantain lööbaa ja sunnuntaina sitten tekisi jotain koko perheen kesken? Puhukaa.
Marttyyriasenne ei ainakaan asiaa auta =)

Kuka täällä on marttyyri????

Mä just annoin miehelle tässä joku aika sitte luvan mennä sinne autoremonttiinsa, mielummin kuin maata kotona. Sanoin vielä,että koska en kertakaikkiaan kestä kattoa sitä makaamista.

No ei meillä lauantaisin tapahdu mitään muuta kuin muinakaan päivinä. AInoa ero on,ettei lapsilla ole koulua eikä eskaria. Eli siis vapaata on. Mulla ja lapsilla. Mies sitte tekee yleensäki mitä tahtoo.
Mulla on varmaan jotenkin keskivertoa idiootimpi tuo mies, koska se ei ymmärrä jos mä puhun sille jostain semmosesta asiasta kuten että tehtäis yhessä vähän ja hän ois sitte sen autonsa kimpussa vähän. Ku ei hän osaa organoida asioitaan niin. Pirusti vaan on saanu itellensä kiirettä,ettei EHDI olemaan kotona, tai sitte se homma on niin kiinnostava,ettei se tässä kotona ollessa sitte ajattele mitään muuta ku sitä. Parempi olla siellä sitte siis.

Ehkä mä sitten leikin vaan marttyyriä ja olen vaan keskivertoa tyhmempi ihminen =)

*jatkaa tympääntymistä ruuanlaiton merkeissä*

 

itsehän olet valinnut kotiäityden. ei se työssä kävällä äidilläkään helppoa ole mutta mieli pysyy virkeänä kun töissä on se ihan toinen mailma. ja muista miehesiki tarvii lepoa, kyllä sitä saa sunnuntaina levätä.

 

itsehän olet valinnut kotiäityden. ei se työssä kävällä äidilläkään helppoa ole mutta mieli pysyy virkeänä kun töissä on se ihan toinen mailma. ja muista miehesiki tarvii lepoa, kyllä sitä saa sunnuntaina levätä.

Mihin se mies nyt tarvii lepoa? Ainoo mihin se tarvii lepoa on se,että se pääsee kotoota pois koska nuppi ei kestä (ja kyllä, on itse sanonut näin).
Ja kyllä minä olen valinnut kotiäitiyden enkä ole sitä lopettamassakaan vielä. Enkä ole niin sanonutkaan että mua tympis olla kotona aina.

Sanoin että mua tympii jostain syystä erityisesti nää sunnuntait. Kun ei tapahdu mitään.
Ja voin kertoa,ettei pitäis olla liian rankkaa miehelläkään, sillä se on ollu sairaslomalla työstään joulukuun alusta lähtien.

 

kaikki päivät ovat niin samanlaisia. En minäkään tiedä oikein mitä haluaisin viikonloppuna tehdä, mutta en ainakaa tätä! Samaa koko ajan: siivoamista, ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä... Hirveä kiire koko ajan mukamas ja silti ei mitään saa aikaiseksi. sitten ukko istuu tietokoneella tai katsoo telkkaa eikä sitä häiritse yhtään, että mitään ei tapahdu että mihinkään ei mennä.... Vaikea selittää olotilaa...

 

Kyllä muakin tympii sunnuntait, vaikka työelämässä olenkin. Nää on jotenkin niin hukkapäiviä. Mitään ei viitsi aloittaa,kun kuitenkin jää töiden takia kesken. Ruokaa laitan ja pyykkiä pesen, siinäpä sunnuntaihommat. Sunnuntait on kivoja vain silloin, kun tulee vieraita. Usein alankin sunnuntai-iltapäivisin tekemään työjuttuja.

 

Me on tehty päätös, että sunnuntai on koko perheen "lompa/lepopäivä".. kotitöitä ei tehä kuin pakolliset esim. ruoka ja sekin vain kerran päivässä (tosin 1v:lle annetaan 2, mut saa toisen ruokansa purkista).. ollaan ja lekotellaan! Ja meil päävastuu lapsen hoidosta sunnuntaisin on isällä... tai oikeestaan lapsen viihdyttämisestä!
Opetelkaa tekin olemaan se sunnuntai tekemättä mitään!! Tai sit teette koko perheellä yhdessä (meil oli kotona jo lapsuudessa tällainen "tapa" ja olen halunnu siirtää sen omaan perheeseeni)

 

Kotona minäkin ja viikonloput tympii yleensä aina.Päivästä toiseen samaa rataa ja sit oottas et viikonloppu jotenkin poikkeais arjesta,mutta kun ei niin ei

 

kaikki päivät ovat niin samanlaisia. En minäkään tiedä oikein mitä haluaisin viikonloppuna tehdä, mutta en ainakaa tätä! Samaa koko ajan: siivoamista, ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä... Hirveä kiire koko ajan mukamas ja silti ei mitään saa aikaiseksi. sitten ukko istuu tietokoneella tai katsoo telkkaa eikä sitä häiritse yhtään, että mitään ei tapahdu että mihinkään ei mennä.... Vaikea selittää olotilaa...

Siis JUST näin... Jotenkin se odotus kiinteytyy siihen viikon viimeiseen päivään ja koska ei sitäkään päivää voi vaan OLLA.
Enkä tosiaankaan tiedä itekään mitä mä haluaisin oikeesti tehdä, mut jostain syystä en nyt nimenomaan ainakaan tätä mitä aina.

 

löytyskö sunnuntaiksi jotain harrastusta, missä voisit käydä

 

Me on tehty päätös, että sunnuntai on koko perheen "lompa/lepopäivä".. kotitöitä ei tehä kuin pakolliset esim. ruoka ja sekin vain kerran päivässä (tosin 1v:lle annetaan 2, mut saa toisen ruokansa purkista).. ollaan ja lekotellaan! Ja meil päävastuu lapsen hoidosta sunnuntaisin on isällä... tai oikeestaan lapsen viihdyttämisestä!
Opetelkaa tekin olemaan se sunnuntai tekemättä mitään!! Tai sit teette koko perheellä yhdessä (meil oli kotona jo lapsuudessa tällainen "tapa" ja olen halunnu siirtää sen omaan perheeseeni)

Mutta kun ne on pakko tehdä... ne kaikki samat mitä muullonkin koska muuten mulla kilahtaa maanantaisin koska ne kaikki hommat mitä jätin sunnuntaina tekemättä oottaa maanantaina mua.
En tiiä... tää on vaan niin.... tätä.

 

Kyllä muakin tympii sunnuntait, vaikka työelämässä olenkin. Nää on jotenkin niin hukkapäiviä. Mitään ei viitsi aloittaa,kun kuitenkin jää töiden takia kesken. Ruokaa laitan ja pyykkiä pesen, siinäpä sunnuntaihommat. Sunnuntait on kivoja vain silloin, kun tulee vieraita. Usein alankin sunnuntai-iltapäivisin tekemään työjuttuja.

Se ois IHANAA ku joku tulis käymään, mut jostain syystä mä olen varmaan niin epäsosiaalinen,etten oo saanu tämmösiä tuttavuuksia aikaseksi jotka tykkäis vierailla sunnuntaisin tai muulloinkaan.
Jotenkin sitte taas jos ite lähtis kylään, niin ärsyttäis jo valmiiks se kaikki valmistautuminen siihen lähtöön
Että mä olen hankala

 

Kotona minäkin ja viikonloput tympii yleensä aina.Päivästä toiseen samaa rataa ja sit oottas et viikonloppu jotenkin poikkeais arjesta,mutta kun ei niin ei

Nimenomaan... ei.. niin ei...

 

Mä tein kotona ollessakin aina viikolla kaikki hommat kuten töissä ollessa. Perjantai-iltana siivous ja viikonlopulla vain ollaan ja nautitaan.
Sinäkin voit pitää vapaapäivä, lue hyvää kirjaa, rentoudu, ulkoile, maanataina taas alat viikon kotitöihin.

 

löytyskö sunnuntaiksi jotain harrastusta, missä voisit käydä

Jaa lasten kanssa? Me asutaan pienellä paikkakunnalla joka suoraan sanottuna nukkuu sunnuntait, eli täällä ei tapahdu missään mitään sunnuntaisin ja mulla pitäis aina olla lapset mukana. Jotenkin en saa hohtoa siihenkään...

 

Musta taas sunnuntait on yksi parhata päiviä viikossa.
Vaikka mä kyykinkin täällä ipanan kanssa kaksin kun mies on reeneissä, niin sunnuntait on yleensä ainoa päivä kun päästään pelaamaan (roolipeliä) ja poikakin pääsee leikkimään kavereiden kanssa =) Tulee elettyä vähän sitä sosiaalista elämääkin, nähtyä muitakin aikuisia kun miestä ja ennenkaikkea saa Puhua muiden aikuisten kun miehen kanssa

Ehkä vaan lauantai vetää vertoja sunnuntaille, sillon ollaan vaan kotosalla yleensä koko perhe, mieskään ei lähde yleensä mihinkään =) Siivotaan, leikitään (lapsen kanssa) ja vietetään aikaa toistemme seurassa eikä tartte olla juoksemassa pää komantena jalkana mihinkään.

 

Mä tein kotona ollessakin aina viikolla kaikki hommat kuten töissä ollessa. Perjantai-iltana siivous ja viikonlopulla vain ollaan ja nautitaan.
Sinäkin voit pitää vapaapäivä, lue hyvää kirjaa, rentoudu, ulkoile, maanataina taas alat viikon kotitöihin.

Perjantaisin mäkin siivoan, mut voin kertoa,että sitäkin näemmä vois taas harrastaa. Me ollaan varmaan Suomen sotkuisin perhe.

Mä en osaa pitää vapaapäivää Joku kirjaki ois niin ihana, mut ehin lukemaan sivun tai kaks ja sitte pitää taas auttaa jossain lapsia, tai tehdä se ruoka, tai sovitella paisunu riita tai jotain.
Ja kirjastossa pitäis käydä,että ois kirja mitä lukea ja lapset räplää kaikki kirjat läpi mitä ne keksii, ja kyllä, he osaa kyllä käyttäytyä, mut lapset on silti lapsia, kaikki semmonen vaan kiinnostaa. Eli mun kirjan miettiminen ois sitä,että lopulta nappaan hyllystä vaan jotain,että saan lapset ulos sieltä.

Ja sitten kun sen kerran sanon miehelle,että menisin mielelläni yksin jonnekin, niin siitä saa kuulla sen saakelin vuoden sen jälkeen. että NIIN SINÄKIN MENIT!!!
tai JUSTIINHAN SÄ OLIT!!!
tai "Mun piti just sillon tehdä se ja tää ja toi, mut okei, mee sä sit vaan, niin kai mä ehdin sen sitte joskus toistekin" Eikä mua sen jälkeen huvita mennä enää mihinkään...

 

Mie inhosin nuorempana kans sunnuntaita, kun ei ollu mitään tekemistä. Nyt kun on äitiytyny ja vakiintunu niin ei ne sunnuntait olekaan niin ikäviä ihanan rauhallista. Erityisesti nyt kun viikot menee opiskellessa. Ei tarvii mennä minnekään ellei halua. Ehtii leikkiä muksun kanssa, käydä pulkkamäessä, jos jaksaa, tai uimassa. Edes kaupat ei ole auki (vaikka mulla ei olekaan mitään su-aukioloa vastaan) ja on niin rauhallista. Vaikka tenttiin pitäisi lukea niin lykkään sitä sen verran että saa edes hetken hengähtää. Sen verran vain puuhaa että pyykkää ja ruuat laittaa. Ah!

 

Anteeks nyt tosiaan kaikille tää purnaus...
Mä lähden huuteleen nyt lapset syömään... koska sunnuntaisin syödään myöhemmin ja vaan yhden kerran ja sekin vaan mun omaa "laiskuuttani" ettei mun sunnuntaisinkin tarttis vääntää kahta ruokaa... :ashamed: Vaikka ei nuo lapset siitä tunnu kärsivän kuitenkaan, sunnuntaisin aamupalakin syödään vähän myöhemmin ja välipalat on sitten niitä tuhdimpia...

No mut sanoista tekoihin ja sarvesta härkää... Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille =)
Kyllä se helpottaa ku saa vähän purnata jonnekin päin =)