Miksi en saa kertoa kenellekkään, että OLEN RASKAANA?

Kun haluaisin huutaa sen koko maailmalle! Mies sanoo, ettei saa kertoa kenellekkään. Onhan se hänenkin lapsensa yhtälailla kun minun, mutta... :/ Ja suunniteltu ja toivottu lapsi on, eikä edes ensimmäinen. Viikkoja tosin vasta 5.

 

Jos hän haluaa odottaa "turvallisemmille" viikoille? Myö pidettiin salassa puoleen väliin asti kun en ois jaksanu äitini ja anopin hössötystä mun diabeteksen takia..

 

Ehkä se halua olla varovainen.

 

En miekään ole koskaan kertonu kellekään tossa vaiheessa, vasta joskus rv 12-13.

 

En miekään ole koskaan kertonu kellekään tossa vaiheessa, vasta joskus rv 12-13.

En minäkään.

 

Tuttuja mietit

Mä olen kertonut omille vanhemmille heti, miehen vanhemmille myöhemmin kun he ovat sellaisia huolehtijoita. Takana on yksi km viikolla 11 ja onneksi silloin kerroin lähipiirille ajoissa raskaudestani niin saatoin puhua avoimesti myös keskenmenosta. En ikinä odottaisi "turvallisemmille viikoille" ennen kuin kertoisin lähimmilleni. Töissä kerron kyllä paljon myöhemmin.

 

Ehkä se halua olla varovainen.

Niin varmaan haluaa... Mutta minä haluaisin nauttia raskaudesta SALAILEMATTA! <3

 

Ehkä se halua olla varovainen.

Niin varmaan haluaa... Mutta minä haluaisin nauttia raskaudesta SALAILEMATTA! <3

Tarkoittaako tuo, ettet sitten enää muusta puhukaan kuin raskaudestasi
Kyllä sitä voi nauttia aluksi ihan salassakin...

 

Ehkä se halua olla varovainen.

Niin varmaan haluaa... Mutta minä haluaisin nauttia raskaudesta SALAILEMATTA! <3

Tarkoittaako tuo, ettet sitten enää muusta puhukaan kuin raskaudestasi
Kyllä sitä voi nauttia aluksi ihan salassakin...

Miusta ainakin ihanaa kun on salaisuus josta ei vielä tiiä kukaan muu kun minä + mies. :heart: :heart:

 

Minä olen lähimmille ystäville kertonut ja omille vanhemmille. Ihan sen takia, että jos sattuisikin menemään kesken haluan heidän täyden tuen. Ja on se vähän kummallista yhtäkkiä kertoa keskenmenosta, kun eivät ole edes tienneet raskaudesta. Töihin olen ensimmäsien ultran jälkeen kertonut, samoin sitten muille tutuille ja tuntemattomille.

 

Tuttuja mietit

Mä olen kertonut omille vanhemmille heti, miehen vanhemmille myöhemmin kun he ovat sellaisia huolehtijoita. Takana on yksi km viikolla 11 ja onneksi silloin kerroin lähipiirille ajoissa raskaudestani niin saatoin puhua avoimesti myös keskenmenosta. En ikinä odottaisi "turvallisemmille viikoille" ennen kuin kertoisin lähimmilleni. Töissä kerron kyllä paljon myöhemmin.

Niinpä. Kun tiedän, että menen aivan rikki jos tämä menee kesken, enkä todella silloin haluaisi olla yksin. Eihän tämä siis kesken mene, siihen haluan uskoa, mutta silti.

Omille vanhemmilleni en aijo kertoa missään vaiheessa, koska jo esikoisestakin vetivät sellaiset p*skaraivarit... Huomaavat, kun huomaavat. Mutta veljelle, kavereille, anopille...

 

Miksi siitä pitää toisille kertoa, voihan sitä siitä nauttia, vaikka muut eivät tiedäkään. Mä kerroin omalle äidille ekan neuvolassakäynnin jälkeen ja käskin häntä pitämään suunsa kiinni, kun en halunnut, että kaikki saa tietää. Noin viikkoa myöhemmin äiti kysyi, että kait hän voi kertoa mun sisarelle ja isälle, jotka siis asuivat samassa taloudessa äitini kanssa, sanoin että tottakai, ei se kielto niitä koskenut.

Muutenkaan en tykännyt hoilottaa koko kansalle raskaudesta, ei se muille kuulu.

 

Minä olen lähimmille ystäville kertonut ja omille vanhemmille. Ihan sen takia, että jos sattuisikin menemään kesken haluan heidän täyden tuen. Ja on se vähän kummallista yhtäkkiä kertoa keskenmenosta, kun eivät ole edes tienneet raskaudesta. Töihin olen ensimmäsien ultran jälkeen kertonut, samoin sitten muille tutuille ja tuntemattomille.

Just näin minäkin!

Oman keskenmenon jälkeen halusin puhua siitä vielä kavereille joille en ollut edes kertonut raskaudesta vielä, joten nykyisin en turhaan pihtaile raskausuutisen kanssa.

 

Miksi siitä pitää toisille kertoa, voihan sitä siitä nauttia, vaikka muut eivät tiedäkään.

No kun sillä kivasti kaiken huomion itselleen. Ja ennen kuin huomaakaan, on tylsistyttänyt läheisensä yksitoikkoisella aiheellaan.

 

Ehkä se halua olla varovainen.

Niin varmaan haluaa... Mutta minä haluaisin nauttia raskaudesta SALAILEMATTA! <3

Tarkoittaako tuo, ettet sitten enää muusta puhukaan kuin raskaudestasi
Kyllä sitä voi nauttia aluksi ihan salassakin...

Miusta ainakin ihanaa kun on salaisuus josta ei vielä tiiä kukaan muu kun minä + mies. :heart: :heart:

Huh, minä en salaisuuksia osaa pitää! Nyt joudun kyhjöttämään vain kotona, koska muuten tiedän että möläyttäisin. Ja yksi ystäväni kysyy joka kerta kun nähdään, että joko on tärpännyt enkä minä osaa valehdella...

Minä en yleensä ole sitä tyyppiä, että puhuisin omista asioistani koko ajan, mutta en esim jaksaisi peitellä turvotusta tai keksiä selityksiä ikuisesta oksennustaudista...

 

Miulla henk.koht. ei olis mitään tukea odotettavissa läheisten taholta mikäli kesken menis, joten senkin takia oon mielummin kertomatta raskaudesta ihan alussa.
Enkä varmaan viittis sit kertoa mahdollisesta keskenmenostakaan, mikäli en ois raskaudestakaan kerenny vielä kertoa.

 

Miksi siitä pitää toisille kertoa, voihan sitä siitä nauttia, vaikka muut eivät tiedäkään.

No kun sillä kivasti kaiken huomion itselleen. Ja ennen kuin huomaakaan, on tylsistyttänyt läheisensä yksitoikkoisella aiheellaan.

OHO! Mistäs sinä noin katkera olet?

 

en esim jaksaisi peitellä turvotusta tai keksiä selityksiä ikuisesta oksennustaudista...

Mitä turvotusta??
Ei sitä turvotusta tule, jos syö ihan normaalisti. Ja harvoilla pahoinvointi aiheuttaa oksentelua 24/7.

 

Miksi siitä pitää toisille kertoa, voihan sitä siitä nauttia, vaikka muut eivät tiedäkään.

No kun sillä kivasti kaiken huomion itselleen. Ja ennen kuin huomaakaan, on tylsistyttänyt läheisensä yksitoikkoisella aiheellaan.

OHO! Mistäs sinä noin katkera olet?

En ole katkera mistään, mutta äärettömän kyllästynyt tietyntyyppisiin ihmiseen, jotka raskaana ollessaan eivät muusta puhukaan. Kaiken he kääntävät itseensä ja raskauteensa.

 

Miulla henk.koht. ei olis mitään tukea odotettavissa läheisten taholta mikäli kesken menis, joten senkin takia oon mielummin kertomatta raskaudesta ihan alussa.
Enkä varmaan viittis sit kertoa mahdollisesta keskenmenostakaan, mikäli en ois raskaudestakaan kerenny vielä kertoa.

No minulla on yksi lapseton ystävä, jolle viimeksi ensimmäiseksi kerroin. Hän oli korvaamaton tuki koko vaikean raskauden. Uskomatonta kyllä. Kerroin hänelle siis ensin, koska olin häntä "pitänyt kädestä" jo pitkään vaimonsa lapsettomuus hoitojen aikana, enkä todellakaan halunnut hänen kuulevan uutista muualta. Sanoin silloinkin, että jos tekee pahaa eikä enää halua minua tavata, ymmärän sen. Niin ei käynyt, päin vastoin. Nyt en saa hänellekkään kertoa. :/

 

Mä olen tai olisin nyt rv 4+5 ja olen parilla palstalla ehtinyt hehkuttaa asiaa ja ostella vähän vauvanvaatettakin. Tein sitten huvikseni uuden raskaustestin eilen enkä saanutkaan enää siihen viivaa Tänään kävin verikokeessa, jossa katsotaan veren hcg-hormonimäärä eli olenko (vielä) raskaana. Nyt tunnen itseni niiiin tyhmäksi, kun riemuitsin ja haaveilin jo vaikka mitä ja nyt mato vetästiinkin jalkojen alta. Tätä lasta tehtiin 2 vuotta.

Kakspiippunen juttu. Ei voi elää koko ajan pahinta peläten ja raskaus on sellanen asia, josta pitääkin olla onnellinen ja antaa sen näkyä. Mutta itse ainakin ens kerralla, jos sellanen tulee, yritän hillitä itteeni vähän pidemmälle.

 

Miksi siitä pitää toisille kertoa, voihan sitä siitä nauttia, vaikka muut eivät tiedäkään.

No kun sillä kivasti kaiken huomion itselleen. Ja ennen kuin huomaakaan, on tylsistyttänyt läheisensä yksitoikkoisella aiheellaan.

Mä taas en kertonut yhdelle kaverilleni ennen viidettä raskauskuukautta, koska tiesin, et HÄN ei enää muusta puhuisikaan. Ja näin oli.

 

asiaton hymiö tuolla ja jalkojen alta vetästiin matto ei mato

 

En ole katkera mistään, mutta äärettömän kyllästynyt tietyntyyppisiin ihmiseen, jotka raskaana ollessaan eivät muusta puhukaan. Kaiken he kääntävät itseensä ja raskauteensa.

Oletpas sinä kyllä inhottava. Minä en viimekään raskaudessa siitä muuta puhunut, kun mitä kysyttiin, mutta kyllä minä olen muiden raskaustouhotuksuia ihan mieluusti kuunnellut. Se nyt on aika ainutkertainen kokemus, joten antaa ihmisetn iloita. Sinunlaisia ilonpilaajia ei minun ystäväpiirissäni onneksi ole.

 

Mä kärähdän raskaudesta läheisille heti koska lopetan sitten tupakoinnin. Jokainen tyhmäkin, joka minut tuntee, tietää sillä samalla minuutilla. Joten ei auta salailu.