MIKSI ihmeessä joku ihminen hankkii kuusi lasta?!? Tai enemmän...!??

  • Viestiketjun aloittaja Just wondering
  • Ensimmäinen viesti
Mummoni on ainoa lapsi ja isäni oli myös ainoa lapsi ja ihan kunnon kansalaisia heistä on tullut. Eivätkä ole kärsineet siitä, että ei ole sisaruksia.
Eihän sitä tiedä minkälaisia heistä olisi tullut jos heillä olisi sisaruksia ollut.....
Ei tiedä mitä menettää jos ei ole koskaan sitä ollutkaan.
Eikä tällöin voi kärsiä.

Itse kärsin suunnattomasti kun mulla ei ole sisaruksia.
Sisko oli 15 v mutta kuoli onnettomuudessa. Kunpa olisi ollut edes toinen sisarus, niin ehkei kipu olisi niin kovaa.
Tiedän että joudun yksin hautaamaan vanhempani joskus, eikä siinä ole sisarusta mulla tukena eikä apuna.
 
sdvsdvcs
Joo ja sitten kun eivät ole enää lapsia vaan nuoria aikuisia niin mites sitte? ovat itsekin päivät koulussa - mitä se hyödyttää että sinä olet kotona?? miten jaat illan siten, että kaikille jää aikaa purkaa omia ajatuksiaan RAUHASSA ei jonotuslappusysteemillä? entä sitten kun tulee ongelmia ts. joku kuudesta lapsesta vaatiikin enemmän aikaa - joka päivä! miten sitten toimit?
Mä olen neljän lapsen yh, kolmivuorotyössä. Lapset on kiitelleet mua siitä, että olin enemmän kotona kuin kavereiden äidit, ja myös siitä, että mulla on aina ollut aikaa mun lapsille. Ja olen hoitanut siinä samalla naapureidenkin lapsia, paikkaillut pihassa tulleita naarmuja jne.

Ei ole kyse siitä, kuinka paljon on aikaa, samanverranhan sitä on meillä kaikilla vuorokauden mittaan, vaan siitä, miten sen ajan jakaa. Mä en ole ollut hetkeäkään pois kotoa muuten kuin töissä & kaupassa, kaverit on käyneet meillä kylässä tai sit mentiin koko perhe porukalla johonkin. Nyt lapset on aikuisia ja mä ehdin harrastaa omiani, kun eivät enää mua tarvitse kun asuvat jo omillaan jokainen.
 
neljä sisarusta omaava
Joo ja sitten kun eivät ole enää lapsia vaan nuoria aikuisia niin mites sitte? ovat itsekin päivät koulussa - mitä se hyödyttää että sinä olet kotona?? miten jaat illan siten, että kaikille jää aikaa purkaa omia ajatuksiaan RAUHASSA ei jonotuslappusysteemillä? entä sitten kun tulee ongelmia ts. joku kuudesta lapsesta vaatiikin enemmän aikaa - joka päivä! miten sitten toimit?
Täällä tämä ainoa lapsi purkaa pahaa oloa, kun on joutunut viettämään yksinäisen lapsuuden..
 
sldnflosdk
Mummoni on ainoa lapsi ja isäni oli myös ainoa lapsi ja ihan kunnon kansalaisia heistä on tullut. Eivätkä ole kärsineet siitä, että ei ole sisaruksia.
Mun vanhemmat on ainoita lapsia perheissään, ja mua harmitti muksuna, kun ei ollut sukua kuten kaikilla kavereilla. Ei serkkuja, tätejä, setiä, enoja.. isovanhemmatkin kuolivat ja siinä sitä sitten oltiin. Nyt mun lapsilla on ainakin toisensa ja niiden lapsilla sitten ehkä jonain päivänä serkkuja ja setiä ja tätejä .. sukua. Veri on vettä sakeampaa.
 
"Tuulia91"
Miksi ihmeessä joku hankkii vain yksi tai kaksi lasta??! Sama vastaus eri kysymykseen. Itse salaa kadehdin juuri sitä kaveriani, jolla on useampi sisarus. Heillä on aina menoa ja vilskettä ja muutenkin suku on rakas ja läheinen. Itse toivoin pienenäkin että olisi ollut pikkuveljen lisäksi myös isoveli ja isosisko. Mutta tämä on siis mun mielipide, en tietenkään pidä pahana kun jotkut tykkää perus äiti, isä ja kaksi lasta -asetelmasta.
 
"Tuulia91"
Miksi ihmeessä joku hankkii vain yksi tai kaksi lasta??! Sama vastaus eri kysymykseen. Itse salaa kadehdin juuri sitä kaveriani, jolla on useampi sisarus. Heillä on aina menoa ja vilskettä ja muutenkin suku on rakas ja läheinen. Itse toivoin pienenäkin että olisi ollut pikkuveljen lisäksi myös isoveli ja isosisko. Mutta tämä on siis mun mielipide, en tietenkään pidä pahana kun jotkut tykkää perus äiti, isä ja kaksi lasta -asetelmasta.
 
En ole koskaan ymmärtänyt (nykypäivänä) sellaista, että joku perhe hankkii esim. viisi, kuusi lasta tai jopa enemmän! Kenen etu sellainen on? Siinä pilataan kaikkien elämä... Miten muka kaksi aikuista pystyy yksilöllisesti huomioimaan esim. juuri kuutta lasta?! Mielestäni 3 lasta on EHDOTON maksimi kahdelle ihmiselle...
Se on yksi mielipide.
Jollain toisella on toisenlainen.
Useimmat pyrkivät valitsemaan elämäntyylinsä sen mukaen minkä olettavat tuottavan eniten onnellisuutta ja tyytyväisyyttä itselleen ja läheisilleen.
:)
 
"elli"
Meillä on 5 lasta. Viides on iltatähti ja ikäeroa isompiin sisaruksiin on reilu 10vuotta. Nyt on harkinnassa pikkusisko/-veli iltatähdelle :)
Aikaa on riittänyt kaikille. Kaikilla on omia harrastuksia ja menoja. Aikaa on myös yhdessäolemiseen :)
Mikä tässä oli ongelmana? Ai niin, olen korkeasti koulutettu. Eikä olla vl. Tykätään lapsista, asutaan maalla ja nautitaan elämästä. Opetetaan lapsille sellaisia arvoja, joita halutaan. Suurperhe on aina ollut haaveena ja olemme onnekkaasti saaneet sellaisen :)
 
BJ
Mun mielestä jokainen saa tehdä niin monta lasta kuin vain sielu sietää niin kuan kun pystyy ne kunnialla elättämään ja huomioimaan! Meillä nyt kolme lasta ja oikein hyvin huomio riittää näille ja vaikka vielä isommallekin perheelle. Taloudellisen tasapainon vuoksi nämä meidän lapset ovat nyt kuitenkin tässä! :D
 
"kukka"
Samaa ihmettelen, nykyaikana kumminkaan ei ole kenenkään pakko sellasta tarhaa hankkia. Siinä ei kyllä ainakaan lapsirakkaudesta ole kyse, sillä eihän isolla lapsimäärällä edes voi perehtyä yksittäiseen lapseen. Jokainen lapsi jää ikäänkuin toisarvoiseksi, yhteenkään ei voi luoda vankkaa sidettä 8ainakaan ilman että muut jäisivät huomiotta). En ymmärrä enkä arvosta sellaisia lapsitehtailijoita.
 
7 lasta
Oman lapsuuden kotini naapurissa asui 7 lapsinen perhe. Yksi perheen tyttäristä on edelleen paras ystäväni. Muistan, kuinka he kouluikäisinä häpesivät isoa perhettään. Muut mahtuivat ns. normaali henkilöautoon, mutta tämä perhe ajoi asuntoautolla. Kulkivat toistensa vanhoissa vaatteissa ja kasvatus oli mitä oli. Kaveni tuli usein meille yöksi, jotta sai nauttia rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Heidän äitinsä oli opettaja ja isänsä yrittäjä, joten kovin pitkiä työpäiviä ei ainakaan äidillä ollut. Jotenkin mulla oli aina tunne, että kilpailivat vanhempiensa huomiosta ja tappelivat ihan valtavasti keskenään. En muista koskaan nähneeni vanhempien leikkivän/harrastavan mitään lastensa kanssa.


Perheen äiti kuoli sairaskohtaukseen nuorimman ollessa muistaakseni 12-v. Perheen isä alkoholisoitui. Siinä vaiheessa sisarusparvi tiivistyi, pitivät huolta toisistaan, alaikäiset muuttivat täysi-ikäisten hoiviin (toisin sanoen olivat kiertolaisia kodista kotiin :( ).
Mutta nykyään ovat erittäin hyvissä ja läheisissä väleissä keskenään ja onnellisia siitä, että heitä on niin monta. Viettävät aina Joulut yhdessä jne.
 
"elli"
Ei lapset ole itsestäänselvyys- ei ollenkaan. Vaikka meilläkin on iso perhe, eikä ole tarvinnut kauaa sisaruksia odotella, niin silti jokainen perheemme jäsen on kovasti odotettu ja rakastettu. Tuntuu tosi pahalta, että kaikki eivät voi saavuttaa unelmaansa isosta perheestä, lapsiperheestä tai perheestä yleensäkin. Mikä isossa perheessä sitten rasittaa? Kertokaapas se. Ei kannata eläytyä sellaisiin saappaisiin, mitä ei omista (eli turha kuvailla riutunutta lapsilauman äitiä, jolla ei aikaa riitä- jos et itse sellainen ole :D )
Niin notta mikä se alkuperäinen ongelma oikein olikaan? ärsyttää joo, mutta miksi?
Tästä voisi oikeasti syntyä hyväkin asiallinen keskustelu :)
 
"minna"
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa..."
Hyvähän se on, että sullakin on jotain tekemistä,kun saat tuotakin ihmetellä. Näköjään sullakin sitä luppoaikaa on ihan liikaa, kun kaikkea täytyy pohtia ja hämmästellä :D
 
"äiti"
Voi....... mitä se ap:lle kuuluu? Jos Luoja suo, lapsia saa. Ei se sulle kuulu.
Et taida tajuta että ne vanhimmat lapset kasvaa ja niistä tulee i s o j a.
Silloin ei tarvii enää vaippoja eikä perään katsoa joka minuutti.
Tiedän yhden äidin jolla monta lasta ja mikä hoitaminen on esim. 13-vuotiaassa enää?
Itse asiassa vanhimmat lapset voivat olla apuna taloudenhoidossa ja kaitsemisessa.
 
"mä"
[QUOTE="vieras";22767247]Päivän paras :D[/QUOTE]

Hah hah :D Meillä kuusi lasta ja minä tienaan paremmin kuin ukkoni ja työkokemusta on 20 vuotta... eli revi siitä. Minä elätän ukkoni toisin sanoen :D
 
Kärjistäen
Mun mielestä nim. MYRKKY kertoi aika hyvin toisen puolen asiasta. Toinen puoli (kirjoituksesta kummunnut ajatus) on sitten se, että missä spontaanisuus, jos elämä on niin organisoitua, että lapsille on ihan kerhot järjestettynä ja aikaa jaetaan kuin jossain virastossa.

Arjen voi tosiaan saada toimimaan, mutta eihän perheyhteisö ole mikään armeija tai koulu jossa toimitaan järjestelmällisesti ja organisoidusti.
 
"vilja"
Joidenkin suurperheiden kohdalla sitä miettii samaa, että miksi niiden on pitänyt hankkia niin suuri perhe, kun homma ei pysy hanskassa. Onhan niitä toisenlaisiakin, sellaisia positiivisella tavalla vilkkaita suurperheitä. Mutta kun itse miettii esimerkiksi naapurista päivittäin monta kertaa kuuluvaa raivoamista ja huutamista ja haukkumista, niin kyllä sitä miettii että olisko sen perheen kannattanut jättää lapsiluku pienemmäksi kun ei tunnu vanhemmilla kuuppa kestävän sitä kahdeksaa lasta. Ja samanlaista se oli silloin mun omassa lapsuudekodissani, en vieläkään tajua että miks mun vanhemmilla oli niin monta lasta kun ne ei yksinkertaisesti tuntuneet kestävän.

Mut jotkut klaaraa sen kyllä, oikein mainostikin. Harmi, että kaikki eivät.
 
miehellä on 8 sisarusta (yht.7poikaa ja 2 tyttöä) ja on katraan vanhin. Tosin amerikassa tuo on vielä pähkähullumpaa hommata monta lasta JOS miettii koulutusta,vakuutuksia yms. menoja mihin ei saa tukia kuten Suomessa. Onhan se hassua että täti on 10v vanhempi :D ja kaipa se huonoin puoli suurissa ikäeroissa on se että vanhin ja nuorin jäävät aika etäiseksi toisilleen. En varmaa itse pysty samaan.
 

Yhteistyössä