Miksi ihmiset tekee lapsia? Miksi te teitte teidän lapset? :)

Enkä kysy mitenkään pahalla, vaan ihan mielenkiinnolla.

Mä tykkäsin ja halusin lapsia vielä kun olin about 18v, mut nyt kymmenen vuotta myöhemmin mä en halua lasta ja uskon vahvasti että tulen olemaan aina lapseton.

Miksi ihmiset haluaa lapsia?

 

Ja tää ajatus tuli mieleen kun katsoin noita satuhäitä kakkoselta ja niillä 2 lasta.

 

Miksi ihmiset ei halua lapsia?

Ihmiset on erilaisia. Kuka haluaa mitäkin.

Meille tehtiin kaksi lasta, koska me haluttiin.

 

Miksi ihmiset ei halua lapsia?

Ihmiset on erilaisia. Kuka haluaa mitäkin.

Meille tehtiin kaksi lasta, koska me haluttiin.

Mikä sai sut haluamaan lapsia, suvunjatkaminen vai mikä?

 

Ensimmäinen lapsi yllätti minut iloisesti ja sai mut tajuamaan, että lapset voikin olla tosi ihania. :heart:

Toisen lapsen tein, vaikka en koskaan lapsena haaveillut jälkikasvun saamisesta, koska minulle tuli aivan tajuttoman vahva, järjenvastainen vauvakuume ja pakonomainen tarve raskautua mahd. pian. Jauhoin siitä muutaman kuukauden miehelle ja poistatin kierukan.

 

Se on täällä olon tarkoitus, ei oman hyvän hakeminen.... Enkä tarkoita uskonnollisessa mielessä

 

elämään halusi sisältöä ja muutenkin elämää ja säpinää. Ja sitten kun sain sen lapsen, niin en edes osannut aiemmin kuvitellakaan kuinka rakas ja ihana voi oma lapsi olla.

 

Mikä sai sut haluamaan lapsia, suvunjatkaminen vai mikä?

En minä tiedä, mä vaan halusin saada lapsia, ja nimenomaan olla raskaana & synnyttää heidät itse.

 

Luulin kans pitkään etten halua lapsia, mutta nyt on yks tyttö ja voin sanoa että elämäni oli huomattavasti köyhempää ilman häntä. Mutta ei sitä toki voi tietää kuinka rakas oma lapsi on, ennenkuin sellaisen saa

 

Ensimmäinen lapsi yllätti minut iloisesti ja sai mut tajuamaan, että lapset voikin olla tosi ihania. :heart:

Toisen lapsen tein, vaikka en koskaan lapsena haaveillut jälkikasvun saamisesta, koska minulle tuli aivan tajuttoman vahva, järjenvastainen vauvakuume ja pakonomainen tarve raskautua mahd. pian. Jauhoin siitä muutaman kuukauden miehelle ja poistatin kierukan.

ELi luonto hoisi sulla homman ns, ensin tuli ensimmäinen ja sitten mieletön vauvakuume mikä täysin luonnollista Kiva =)

 

Kiinnosti miltä tuntuu olla raskaana. Ja kyllä haaveilin välillä että saisin oman tyttären.
Mitään vauvakuumetta en koskaan ole kokenu.


En tiedä miksi- yllätys se oli.

 

Mun mielestä se vähän niinkun kuuluu tähän hommaan. Siis elämään ylipäätään. Ja kyl mulla on ainakin perhe aina ollut kuitenkin sen verran läheinen, että haluan lapsia itsekin. On se kiva sitten kun on jälkikasvua, jotka tuo elämään sisältöä ja myöhemmin sitten toivottavasti käy muakin katsomassa vanhoilla päivilläni. Ja tuli mulle tossa jonkinlainen "vauvakuumekin", nyt siis ensimmäistä odotan.

 

Ensimmäinen lapsi yllätti minut iloisesti ja sai mut tajuamaan, että lapset voikin olla tosi ihania. :heart:

Toisen lapsen tein, vaikka en koskaan lapsena haaveillut jälkikasvun saamisesta, koska minulle tuli aivan tajuttoman vahva, järjenvastainen vauvakuume ja pakonomainen tarve raskautua mahd. pian. Jauhoin siitä muutaman kuukauden miehelle ja poistatin kierukan.

ELi luonto hoisi sulla homman ns, ensin tuli ensimmäinen ja sitten mieletön vauvakuume mikä täysin luonnollista Kiva =)

Joo, en usko, että mulle olisi tullut vauvakuumetta, ellen olisi tiennyt, miltä tuntuu pitää pientä OMAA nyyttiä sylissä, iho ihoa vasten ja juottaa sille omaa maitoa ja kuunnella sen hengitystä. En koskaan aiemmin kauheasti tykännyt lapsista, paitsi siskon lapsista tietysti.

 

Tuo ihme vauvakuume! Joka siis oli ihan järjetön. En voinut ajatella muuta kun vauvaa ja näinkin vaan raskaina olevia naisia tai vauvoja joka puolella. Kai se vauvakuume on jokin biologinen juttu oikeasti. Mulle nimittäin kävi niin, että tyyliin syyskuussa vielä mietin että haluankohan koskaan lapsia ja lokakuussa päässä napsahti, eli kello alkoi tikittään. Nyt kaks ja lisää en halua. Ja se tunne on yhtä vahva kuin vauvakuumekin.

 

Koska olen pitkään potenut vauvakuumetta ja ex:n kanssa ei niitä tullut. Onneksi vaihtamalla parani

 

Me ollaan kans miehen kanssa molemmat ajateltu nuorempana, että ei haluta lapsia. Siis molemmat on erikseen ajatellu näin.

Sitten kuitenkin kävi niin, että jossain vaiheessa oma elämä alko rauhottua. Huomattiin, että viikonloppusin istutaan vaan kotona ja loppujen lopuks ne omat kotipuuhat alko tuntua siltä, että kyllä tähän ehkä vähän kaipais jotain elämää... Sitten mies kerran kysyi, että mitä luulen, tulisko tähän kotona puuhastelemiseen enemmän sisältöö, jos tässä olis mukana yksi pikkuinen lisää. Ja kyllä siinä sitten niin kävi, että tuosta meidän taaperosta tuli se meidän elämän erikoissisältö. Vaikka molemmat ollaan aika kunnianhimosia työhommissamme jne, niin kuitenkin tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on lapsi ja sen kanssa oleminen. On niin ihmeellistä seurata, miten se kasvaa ja mitä kaikkea se oppii ja haluaa tehdä jne.

En nyt tiedä, vastasiko tämä kysymykseen, mutta näin meillä kävi.

 

Mietin tosiaan sitä onko lapsen haluamisella mitään syvempää tarkoitusta, tai miettiikö oikeesti kukaan että miksi haluan lapsen Ehkä sen tosiaan tajuaa sillon kun sen vauvakuumeen saa Rupesin sitä tosiaan vaan miettimään, mikä saa ihmisen tekemään lapsia tai haluamaan.

 

Emmä mitään vauvakuumetta oo tuntenut.
3-kymppiseksi asti perhe ei tuntunut mitenkään kiehtovalta ajatukselta.
Mutta tapasinkin miehen, jonka kanssa tuntuyi siltä, että "täytyy" perustaa perhe.

 

Mä vain halusin lapsen. Lapsia olen halunnut jo teini-iästä lähtien ja vauvakuume yltyi lopulta niin kovaksi, että pakkohan se vauva oli saada.

 

Mä oon aina tykkännyt lapsista, ja aina tiennyt haluavani omia. halusin olla äiti, kokea millaista on rakastaa ehdoitta ja tehdä kaikkensa toisen puolesta :heart: samoin haluan suoda itselleni mahdollisuuden seurata sitä ihmettä miten pienestä kääröstä kehittyy ihan oikea ihminen... en tiiä, halusin olla äiti, enkä ole katunut hetkeäkään :heart:

 

Ensimmäinen lapsi yllätti minut iloisesti ja sai mut tajuamaan, että lapset voikin olla tosi ihania. :heart:

Toisen lapsen tein, vaikka en koskaan lapsena haaveillut jälkikasvun saamisesta, koska minulle tuli aivan tajuttoman vahva, järjenvastainen vauvakuume ja pakonomainen tarve raskautua mahd. pian. Jauhoin siitä muutaman kuukauden miehelle ja poistatin kierukan.

Mulla täsmälleen sama tarina.

 

Mietin tosiaan sitä onko lapsen haluamisella mitään syvempää tarkoitusta, tai miettiikö oikeesti kukaan että miksi haluan lapsen Ehkä sen tosiaan tajuaa sillon kun sen vauvakuumeen saa Rupesin sitä tosiaan vaan miettimään, mikä saa ihmisen tekemään lapsia tai haluamaan.

Ei mulla ainakaan siinä mitään järkeä ollut. Vaan halu saada se tuhiseva tyyppi syliin. Toisaalta halusin kovasti myös siskon tai veljen ensimmäiselle lapselle... Niihin aikoihin mulla oli ollut kaikenlaisia kriisejä ja olin todennut, että oma sisko ja veli ymmärtää mun ajatusmaailmaa kaikista parhaiten. Ajattelin, että jos olen äitinä aiheuttanut traumoja, niin kukaan muu ei voi ymmärtää minun lasta kuin toinen, jolla on samat vanhemmat.

 

Lapsia saadaan.

 

Me ollaan kans miehen kanssa molemmat ajateltu nuorempana, että ei haluta lapsia. Siis molemmat on erikseen ajatellu näin.

Sitten kuitenkin kävi niin, että jossain vaiheessa oma elämä alko rauhottua. Huomattiin, että viikonloppusin istutaan vaan kotona ja loppujen lopuks ne omat kotipuuhat alko tuntua siltä, että kyllä tähän ehkä vähän kaipais jotain elämää... Sitten mies kerran kysyi, että mitä luulen, tulisko tähän kotona puuhastelemiseen enemmän sisältöö, jos tässä olis mukana yksi pikkuinen lisää. Ja kyllä siinä sitten niin kävi, että tuosta meidän taaperosta tuli se meidän elämän erikoissisältö. Vaikka molemmat ollaan aika kunnianhimosia työhommissamme jne, niin kuitenkin tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on lapsi ja sen kanssa oleminen. On niin ihmeellistä seurata, miten se kasvaa ja mitä kaikkea se oppii ja haluaa tehdä jne.

En nyt tiedä, vastasiko tämä kysymykseen, mutta näin meillä kävi.

Tämä vastasi kysymykseen oikein hyvin, nyt ymmärrän paremmin miksi ihmiset haluaa lapsia Siis mitä se todella tarkoittaa kun haluaa lapsen ja kuinka paljon iloa siitä omasta lapsesta on

 

Luulin kans pitkään etten halua lapsia, mutta nyt on yks tyttö ja voin sanoa että elämäni oli huomattavasti köyhempää ilman häntä. Mutta ei sitä toki voi tietää kuinka rakas oma lapsi on, ennenkuin sellaisen saa

niin totta tuo ettei ennen tiä kun sen saa. jos olisin tiennyt tämän rakkauden määrän ja ilon mitä oma lapsi tuo, olis mulle tullut lapsi jo kauan ennenmin.