Miksi jäädä kotihoidon tuella kotiäidiksi jos perheen taloudella ei ole

Täällä on kauheasti saivartelijoita, jotka tarttuvat jokaiseen pieneenkin sanaan. Se että itse olen aina omat laskuni maksanut tarkoittaa sitä, että ikinä en ole sossusta rahaa hakenut enkä hae, kuin äärimmäisessä hädässä.
Jos miehellä olisi todella hyvät palkka, niin kyllähän sitä kotia jäisi kotihoidontuelle, mutta harvalla miehellä sellaiset tulot on, että huoletta voisi elää.

Meillä ei olisi varaa mun jäädä vanhempainvapaan jälkeen kotiin, sillä laskut on maksettava ja sossusta en rahaa hae ja elintasosta on suostu niin paljoa luopumaan, minusta lapselle on parasta että vanhemmat eivät koko ajan stressaisi rahasta, vaan voisivat elää edes suht huoletonta elämää.

Niin, sitähän varmaan jokainen haluaisi, ei tarvitsisi rahasta stressata. Mutta ei tarvitsisi myöskään yrittää piikitellä tai jotenkin yrittää lytätä niitä, jotka eivät ihan samoja arvoja elämässään sun kanssasi jaa.

Mun miehellä on niin hyvät tulot, että hyvin voin jäädä hoitovapaalle. Tietenkin tulot ovat pienemmät kuin silloin kun ollaan molemmat töissä. Tietenkin pitää silloin jostakin tinkiä. Viimeksi vaihdettiin viimeiseksi vuodeksi rooleja. Emme ole tarvinneet sossun apua. Enkä siltikään tunne mitään ylemmyyttä asiasta, että mun täytyisi täällä mainostaa laskujeni maksuja, tulojani tai menojani.

 

Kaikki pienituloiset eivät hae sossusta rahaa. Itse olen kht:lla ja mies eläkkeellä ja tulot pienet mutta, näin on totuttu elämään eikä meiltä puutu mitään.Sossussa emme käy eikä olla menossakaan hakemaan.Voisin toki mennä opiskelemaan/töihin mutta,niiden aika on sit myöhemmin kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja. Jokainen tekee omat valintansa ja ne ei muille kuulu. Taitaa olla aika tylsä elämä jos muiden asioita ja valintoja täytyy kyylätä ja vatvoa palstoilla.

 

Tottakai jokainen elää kuten parhaaksi näkee, en mitenkään arvostele sitä, että haluaa jäädä lapsia kotiin hoitamaan. Mutta itse olen pari vuotta joutunut vierestä katselemaan ihmistä, joka haki sossusta kaikki mahdolliset rahat mitä vain sai ja voitte vaan arvata että se ärsytti. Ja kyseinen ihminen teki sen siksi, että niin kuuluu tehdä, ei hänen olisi tarvinnut, mutta kuulemma kaikki pitää ottaa irti mitä irti saa.

Ja täällä arvostellaan myös kovasti niitä, jotka laittavat lapsensa hoitoon. Itsehän en tuota tee, koska voidaan sumplia työaikoja miehen kanssa ja hoitoapua on lähellä. Se on yksi syy miksi en ole kotipaikkakunnalta pois lähtenyt, haluan että suku on lähellä.

 

siihen varaa?En tajua.Vaikka lapsen parhaalla tätä useimmat selittää,niin en silti tajua mitä parasta on elää talous kuralla, velkaisena ja köyhänä. Ymmärrän toki pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat joilla asumiskulut-asuntolainat yms kohtuullisia,mutta täällä ei mikään ole kohtuullista.

Kannattaa miettiä, että mitkä ovat omat motiivit, jos muiden ratkaisut herättävät suuria tunteita? Itse olin kotihoidon tuella kahdesta lapsesta yhteensä kaksi vuotta, ja elettiin kädestä suuhun, eikä sinä aikana saatu kartutettua omaisuuttamme, taisimme jopa hieman velkaantua lisää, kun vaihdettiin autoa. Ja se kht-aika on ollut yksi elämäni parhaista. Eli mä kyllä ymmärrän hyvin ihmisiä, joille esim. lapsen kotihoito on niin tärkeää, että ollaan valmiita elämään talous kuralla

 

Täällä on kauheasti saivartelijoita, jotka tarttuvat jokaiseen pieneenkin sanaan. Se että itse olen aina omat laskuni maksanut tarkoittaa sitä, että ikinä en ole sossusta rahaa hakenut enkä hae, kuin äärimmäisessä hädässä.
Jos miehellä olisi todella hyvät palkka, niin kyllähän sitä kotia jäisi kotihoidontuelle, mutta harvalla miehellä sellaiset tulot on, että huoletta voisi elää.

Meillä ei olisi varaa mun jäädä vanhempainvapaan jälkeen kotiin, sillä laskut on maksettava ja sossusta en rahaa hae ja elintasosta on suostu niin paljoa luopumaan, minusta lapselle on parasta että vanhemmat eivät koko ajan stressaisi rahasta, vaan voisivat elää edes suht huoletonta elämää.

Sekin voi olla hyvin huoletonta elämää, kun vapautuu materialistisesta ajattelusta eikä stressaa turhanpäiväisyyksistä! Esim. vaatemerkillä ei ole niin väliä, puhdasta ja ehjää olla pitää. Ulkomaille ehtii myöhemminkin, lapselle riittä vähempikin matkustelu. Sääli, jos aikuiset eivät suostu siitä elintasostaan luopumaan edees pariksi vuodeksi, mutta olettavat sen pienen ihmisen joustavan mihin vaan. Miksei aikuinen jousta?

 

Mulla on korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka it-alalla, 10 vuotta työkokemusta - ja olen tällä hetkellä hoitovapaalla, ainakin siihen asti että lapsi on lähemmäs 3-vuotias. Nyt hän on 1,5-v. Pärjätään suht hyvin, koska mies käy töissä ja mulla on säästöjä. Meille tämä on ihan tietoinen VALINTA, ei mikään pakko eikä toisaalta myöskään mitään pakenemista huonosta/huonostipalkatusta työstä tms. Asioihin voi varautua etukäteen, esim. säästämällä ennen lapsen syntymää, ja menojakin voi karsia esim. ottamalla lyhennysvapaita kuukausia asuntolainaan. Siltikin, tämä on vain meidän valintamme eikä meille kuulu se, miten muut asiansa hoitavat. Ehkä itse kunkin aika tulisi paremmin käytettyä, jos mietittäisiin vähemmän niitä muiden asioita ja keskityttäisiin omiin? Vaikea kuvitella että jossain miesten foorumilla tällaisista asioista jaksettaisiin vuosi toisensa perään vääntää kättä...

 

Valintakysymyksistähän koko elämä koostuu, joka ikinen päivä.

Jos menee ottamaan asuntolainan, niin se valitettavasti tarkoittaa usein sitä että "ei ole varaa" jäädä kotihoidontuelle. Kenenkään ei ole pakko ostaa omistusasuntoa.
Itse olen valinnut lastenhoidon kotona kunnes nuorin on kolme, ja se tarkoittaa sitä että valintani takia luovun siitä asuntolainan otosta. Ja valitsen kotihoidontuen siksi että koen lasteni olevan onnellisempia vanhempansa kuin päiväkotiammattilaisten kanssa valtaosan hereilläoloajastaan.

 

Mun elintaso ei ole edes kauhean korkea, sillä meillä menee suurin osa rahoista asumiseen, ruokaan ja taloon, ja kyseessä ei todellakaan ole mikään suuri luksustalo vaan vanha ja rempattava talo.
Ulkomailla en ole käynyt 15 vuoteen, tosin nyt menen viikoksi lapsen kanssa, mutta tämäkin matka on normaalia halvempi kuin normi lomamatkat.
Niin ja vaatteita en ole juurikaan ostellut, sillä siihen ei ole varaa, merkkivaatteita en edes omista.

Ainut mihin mulla menee rahaa jonkin verran on harrastus ja siitä en kyllä luovu, en nimittäin suostu noista koirista luopumaan sen takia että voisin jäädä lapsen kanssa kotiin.

No meillä toi viime kevään iso remontti oli sellainen juttu, jonka takia on töihin mentävä ja se remppa oli pakko tehdä ja siitä päätettiin ennen kuin lapsi oli edes tulossa tai harkinnassa.

 

Olen mielestäni ihan hyvin koulutettu,olen erikoissairaanhoitaja. Minulla on neljä lasta,ja olin seitsemän vuotta kotiäitinä. Tiukkaa oli,tietysti. Silti en missään nimessä koe olleeni mikään luuserimamma. Syyskuussa palasin työelämään, minulla on vakituinen toimi. Näen molemmissa hyviä ja huonoja puolia, siis kotiäitiydessä ja "työäitiydessä", mutta olen tyytyväinen siihen, etten koskaan vienyt vaipoissaan konttaavaa vauvaa tarhaan.

Mitäköhän mahdetaan tarkoittaa tuolla ap:n "talous kuralla"-kommentilla? Onhan meilläkin pankin talo, ja jos ei lotossa voiteta, Nordea on linnamme vielä vuosia ja vuosia. Kenelläköhän taviksella on takataskussaan käteistä taloa ja autoa varten...

 

valinnat tehdään jo paljon aiemmin kun siinä vaiheessa kun äitiysvapaa alkaa loppumaan....ne jotka haluaa olla kotona hoitotuella, valitsee asuinpaikan sen mukaan, talon sen mukaan, lainan sen mukaan, elämäntyylin ja asenteen sen mukaan....

miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että se kertoo jokaisen arvomaailmasta haluaako laitta lapsen heti pienenä hoitoon vai haluaako hoitaa kotona sen mitättömän lyhyen alkulapsuuden ajan.

 

ei nämä asiat ole helppoja, eikä perheiden toimeentulo ym. ratkaisuja tehdä yhdessä yössä. Itse olen yrittänyt kompromissia ja teen osittaista työaikaa. Saadaan lapsi hoidettua kotona työaikoja sumplimalla ja isovanhempien tuella.
Hassua kuitenkin , miten ensin korkeakoulutetussa työyhteisössä arvostellaan sitä, että tulee osittaistakaan työaikaa tekemään lapsen ollessa 9kk ikäinen. Sitten kun oikeasti itse yrittää pitää kiinni 30h/vko maksimityöajasta, niin samat tahot on urputtamassa siitäkin ettei tee virka-ajan ulkopuolisia lisätöitä

 

Olen mielestäni ihan hyvin koulutettu,olen erikoissairaanhoitaja. Minulla on neljä lasta,ja olin seitsemän vuotta kotiäitinä. Tiukkaa oli,tietysti. Silti en missään nimessä koe olleeni mikään luuserimamma. Syyskuussa palasin työelämään, minulla on vakituinen toimi. Näen molemmissa hyviä ja huonoja puolia, siis kotiäitiydessä ja "työäitiydessä", mutta olen tyytyväinen siihen, etten koskaan vienyt vaipoissaan konttaavaa vauvaa tarhaan.

Mitäköhän mahdetaan tarkoittaa tuolla ap:n "talous kuralla"-kommentilla? Onhan meilläkin pankin talo, ja jos ei lotossa voiteta, Nordea on linnamme vielä vuosia ja vuosia. Kenelläköhän taviksella on takataskussaan käteistä taloa ja autoa varten...

Erikoissairaanhoitaja valmistui aikoinaan amiksia eli eivät ole korkeakoulutettuja..vain uudemmat sairaanhoitaja amk:t ovat korkeakoulutettuja.

 

No minä just laskeskelin, että meidän perheen pienillä tuloilla saamme asumistukea yhtiövastikkeeseen sekä asuntolainan korkoihin ja hoito+kuntalisän kotihoidontuen lisäksi, niin yhteensä tällä summalla jo päästään lähelle sitä, mitä vanhempainpäivärahaa tällä hetkellä saan. Siis eihän tietenkään tällä rikastumaan pääse, mutta tähänkin saakka pärjätty, niin varmasti pärjätään hoitovapaallakin!

meil ainakin heitti kelan laskuri melkeen 200? ku laskettiin asumistuen määrä,ei kannata siihen luottaa,laskurin mukaan piti saada n.250? ja saatiin 66?

 

Mun elintaso ei ole edes kauhean korkea, sillä meillä menee suurin osa rahoista asumiseen, ruokaan ja taloon, ja kyseessä ei todellakaan ole mikään suuri luksustalo vaan vanha ja rempattava talo.
Ulkomailla en ole käynyt 15 vuoteen, tosin nyt menen viikoksi lapsen kanssa, mutta tämäkin matka on normaalia halvempi kuin normi lomamatkat.
Niin ja vaatteita en ole juurikaan ostellut, sillä siihen ei ole varaa, merkkivaatteita en edes omista.

Ainut mihin mulla menee rahaa jonkin verran on harrastus ja siitä en kyllä luovu, en nimittäin suostu noista koirista luopumaan sen takia että voisin jäädä lapsen kanssa kotiin.

No meillä toi viime kevään iso remontti oli sellainen juttu, jonka takia on töihin mentävä ja se remppa oli pakko tehdä ja siitä päätettiin ennen kuin lapsi oli edes tulossa tai harkinnassa.

Nyt sä saat älähtää sitten oikein kunnolla, mutta mun mielestä ihmisellä on pahasti vikaa päässä, jos se pistää jotkut koirat oman lapsensa hyvinvoinnin edelle. Ehkä olisi sitten parempi hyysätä koiria ja leikkiä nukeilla.

 

No minä just laskeskelin, että meidän perheen pienillä tuloilla saamme asumistukea yhtiövastikkeeseen sekä asuntolainan korkoihin ja hoito+kuntalisän kotihoidontuen lisäksi, niin yhteensä tällä summalla jo päästään lähelle sitä, mitä vanhempainpäivärahaa tällä hetkellä saan. Siis eihän tietenkään tällä rikastumaan pääse, mutta tähänkin saakka pärjätty, niin varmasti pärjätään hoitovapaallakin!

Juuri noi, tuilla elää, koulutetut eivät niitä tukia saa ja näin ollen ei voi jäädä kotiin.

 

Olen mielestäni ihan hyvin koulutettu,olen erikoissairaanhoitaja. Minulla on neljä lasta,ja olin seitsemän vuotta kotiäitinä. Tiukkaa oli,tietysti. Silti en missään nimessä koe olleeni mikään luuserimamma. Syyskuussa palasin työelämään, minulla on vakituinen toimi. Näen molemmissa hyviä ja huonoja puolia, siis kotiäitiydessä ja "työäitiydessä", mutta olen tyytyväinen siihen, etten koskaan vienyt vaipoissaan konttaavaa vauvaa tarhaan.

Mitäköhän mahdetaan tarkoittaa tuolla ap:n "talous kuralla"-kommentilla? Onhan meilläkin pankin talo, ja jos ei lotossa voiteta, Nordea on linnamme vielä vuosia ja vuosia. Kenelläköhän taviksella on takataskussaan käteistä taloa ja autoa varten...

Erikoissairaanhoitaja valmistui aikoinaan amiksia eli eivät ole korkeakoulutettuja..vain uudemmat sairaanhoitaja amk:t ovat korkeakoulutettuja.

Tää sun korjauksesi siis liittyi mihin?

 

mulle kotihoidon tuelle jäämiseen oli isona syynä se että avioero ja muutto oli lapsillekin niin isoja muutoksia että halusin rauhoittaa tilanteen. eka meenasin että lähden töihin kun kuopuksen äitiysloma loppuu, mutta katsoin kuitenkin paremmaksi sen että ollaan oltu viel kotona tähän asti. nyt sitten tässä kuussa lapset aloittavat hoitonsa. lisäks katsoin että itsellekään ei työelämä siinä saumassa ollut paras vaihtoehto.

 

Olen mielestäni ihan hyvin koulutettu,olen erikoissairaanhoitaja. Minulla on neljä lasta,ja olin seitsemän vuotta kotiäitinä. Tiukkaa oli,tietysti. Silti en missään nimessä koe olleeni mikään luuserimamma. Syyskuussa palasin työelämään, minulla on vakituinen toimi. Näen molemmissa hyviä ja huonoja puolia, siis kotiäitiydessä ja "työäitiydessä", mutta olen tyytyväinen siihen, etten koskaan vienyt vaipoissaan konttaavaa vauvaa tarhaan.

Mitäköhän mahdetaan tarkoittaa tuolla ap:n "talous kuralla"-kommentilla? Onhan meilläkin pankin talo, ja jos ei lotossa voiteta, Nordea on linnamme vielä vuosia ja vuosia. Kenelläköhän taviksella on takataskussaan käteistä taloa ja autoa varten...

Erikoissairaanhoitaja valmistui aikoinaan amiksia eli eivät ole korkeakoulutettuja..vain uudemmat sairaanhoitaja amk:t ovat korkeakoulutettuja.

siis ennen valmistuivat opistoasteelta nuo sairaanhoitajat, oli kouluaste, opistoaste ja sitten tuo korkeakoulu ja yliopisto. Eivät koskaan ole olleet normaali amislaisia sen enempää kuin nytkään.

Mutta sitten itse asiaan, eli minä olin lapsen kanssa kotona hiukan yli 2v. Työhön palasin miehen ja minun kompromissin takia tuolloin. Taloudellista syytä ei ollut, olemme velattomia olleet jo pitkään ja asunto on ja samoin kesämökki hankittu. Auto on vain työsuhdepeli, mutta meille hyvä vaihtoehto, vaikkakin aika kallis.

En joutunut elämään mitenkään talodellisesti tiukasti kotihoidontuella. Rahan käytin itseeni ja lapseeni, lähinnä lapsen menoihinhan se riitti. Toki olen aika höveli ostamaan vaatetta, joku muu eläisi samalla rahalla ehkä järkevämmin, mutta elämät ja tilanteet on niin eri kaikilla, et aika vaikeaa on niitä vertailla ja vielä muka voida arvostella toisten valintoja.

Itse olen ollut suht tyytyväinen valintaamme, toki olisin voinut olla kotona vielä vuoden, helpommalla olisi varmaankin päästy ainakin osin, mutta kaikella on ne omat hyvät puolensa. Niin myös on ollut hoitoon viemiselläkin, mutta myös negatiivisia puolia on asiassa. Vaan elämää tämäkin vain on ja nautin siitäkin, toki jos lottovoitto kohdalle tulee aion jäädä ikuisesti kotiin. Olen meinaan luonteeltani kotiäiti, jos arvon lukijat hernettä nenään vetämättä voitte sitä ymmärtää. Minä vain nautin kaikesta puuhastelusta kotona, siivoamisesta, leipomisesta, lapsen kanssa olemisesta jne. Nyt työssä olevana äitinä nautin lapsen kanssa olemisesta, muu on jäänyt odottelemaan vuoroaan.

 

miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että se kertoo jokaisen arvomaailmasta haluaako laitta lapsen heti pienenä hoitoon vai haluaako hoitaa kotona sen mitättömän lyhyen alkulapsuuden ajan.

Ehkä siksi, koska asiat ei vaan ole niin yksinkertaisia kuin miltä kirjoituksesi saa ne näyttämään. Kyse EI TODELLAKAAN ole pelkästään arvovalinnasta.

Kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia jäädä kotiin vanhempainvapaan jälkeen. Kehäkolmosen ulkopuolella ehkä näin voi juuri ja juuri ollakin, mutta ei tasan tarkkaan täällä Kehäkolmosen sisäpuolella.

Lisäksi me ihmiset olemme yksilöitä siinäkin suhteessa, miten kenenkin pää ja kantti kestää pitempää kotonaoloa lapsen/lasten kanssa, ilman normaaleja aikuisten ihmisten asioita. Jos ihminen voi henkisesti huonommin kotiäitinä kuin töissä, on aika selvää, että siinä kohtaa kotiäitiyden jättäminen sellaisille, joille se paremmin sopii, on lapsenkin kannalta paras vaihtoehto.

 

Yleensä huonosti koulutetut naiset näkevät kotiäitiyden uranaan.He eivät myöskään jaksa lisä kouluttautua ja saavat hengähdys taon tyydyttämättömästä työstään kotiin jäädessään.Usein selittelevät valintaansa lapsen parhaana vaikka taustalla oman mukavuuden halun tyydyttäminen.

PEESI

 

Yleensä huonosti koulutetut naiset näkevät kotiäitiyden uranaan.He eivät myöskään jaksa lisä kouluttautua ja saavat hengähdys taon tyydyttämättömästä työstään kotiin jäädessään.Usein selittelevät valintaansa lapsen parhaana vaikka taustalla oman mukavuuden halun tyydyttäminen.

PEESI

Itsekkin tunnen yhden tälläisen tapauksen. Helppo tehdä lisää lapsia ja olla kotona. Ei työpaikkaa eikä koulupaikkaa odottamassa ja 4,5vuodessa 4 lasta. Kiva lähteä etsimään sitten töitä tai koulua kun lapsia noin monta, eikä työkokemusta yhtään, eikä minkäänlaista koulutusta.

 

Mun elintaso ei ole edes kauhean korkea, sillä meillä menee suurin osa rahoista asumiseen, ruokaan ja taloon, ja kyseessä ei todellakaan ole mikään suuri luksustalo vaan vanha ja rempattava talo.
Ulkomailla en ole käynyt 15 vuoteen, tosin nyt menen viikoksi lapsen kanssa, mutta tämäkin matka on normaalia halvempi kuin normi lomamatkat.
Niin ja vaatteita en ole juurikaan ostellut, sillä siihen ei ole varaa, merkkivaatteita en edes omista.

Ainut mihin mulla menee rahaa jonkin verran on harrastus ja siitä en kyllä luovu, en nimittäin suostu noista koirista luopumaan sen takia että voisin jäädä lapsen kanssa kotiin.

No meillä toi viime kevään iso remontti oli sellainen juttu, jonka takia on töihin mentävä ja se remppa oli pakko tehdä ja siitä päätettiin ennen kuin lapsi oli edes tulossa tai harkinnassa.

Nyt sä saat älähtää sitten oikein kunnolla, mutta mun mielestä ihmisellä on pahasti vikaa päässä, jos se pistää jotkut koirat oman lapsensa hyvinvoinnin edelle. Ehkä olisi sitten parempi hyysätä koiria ja leikkiä nukeilla.

Ai niin olisi pitänyt muistaa, että tällä palstalla on monia niitä, joiden mielestä lapsen syntyessä äidin tulee unohtaa kaikki muu ja elää vain ja ainoastaan lapsen ehdoilla, anteeksi nyt vaan mutta minulta se ei onnistu, minulla on omakin elämä ja lapsi kuuluu osana siihen, mutta ei ole se ainoa asia. Niin ja tuo koiraharrastus on siitä hyvä asia, että se on lapsellekin hyväksi ja lapsi kulkee tuossa harrastuksessa mukana ja oppii. Mutta kukin tyylillään, tää on meidän tapamme, tehkööt muut mitä lystäävät.

 

Yleensä huonosti koulutetut naiset näkevät kotiäitiyden uranaan.He eivät myöskään jaksa lisä kouluttautua ja saavat hengähdys taon tyydyttämättömästä työstään kotiin jäädessään.Usein selittelevät valintaansa lapsen parhaana vaikka taustalla oman mukavuuden halun tyydyttäminen.

 

Mun elintaso ei ole edes kauhean korkea, sillä meillä menee suurin osa rahoista asumiseen, ruokaan ja taloon, ja kyseessä ei todellakaan ole mikään suuri luksustalo vaan vanha ja rempattava talo.
Ulkomailla en ole käynyt 15 vuoteen, tosin nyt menen viikoksi lapsen kanssa, mutta tämäkin matka on normaalia halvempi kuin normi lomamatkat.
Niin ja vaatteita en ole juurikaan ostellut, sillä siihen ei ole varaa, merkkivaatteita en edes omista.

Ainut mihin mulla menee rahaa jonkin verran on harrastus ja siitä en kyllä luovu, en nimittäin suostu noista koirista luopumaan sen takia että voisin jäädä lapsen kanssa kotiin.

No meillä toi viime kevään iso remontti oli sellainen juttu, jonka takia on töihin mentävä ja se remppa oli pakko tehdä ja siitä päätettiin ennen kuin lapsi oli edes tulossa tai harkinnassa.

Nyt sä saat älähtää sitten oikein kunnolla, mutta mun mielestä ihmisellä on pahasti vikaa päässä, jos se pistää jotkut koirat oman lapsensa hyvinvoinnin edelle. Ehkä olisi sitten parempi hyysätä koiria ja leikkiä nukeilla.

lopettaa koiransa sen takia että voi jäädä kotiin lusmuilemaan. Ymmärrän, jos lapsi sairastuu vaikka vakavasti ja vaihtoehtona on joko koiran kuolema/lapsen hyvinvointi, mutta että sen takia murhaisi omat koiransa että voi jäädä kotiin... huhheijakkaa.

Se päiväkoti kun ei nyt ole mikään helvetistä seuraava.

 

Mun elintaso ei ole edes kauhean korkea, sillä meillä menee suurin osa rahoista asumiseen, ruokaan ja taloon, ja kyseessä ei todellakaan ole mikään suuri luksustalo vaan vanha ja rempattava talo.
Ulkomailla en ole käynyt 15 vuoteen, tosin nyt menen viikoksi lapsen kanssa, mutta tämäkin matka on normaalia halvempi kuin normi lomamatkat.
Niin ja vaatteita en ole juurikaan ostellut, sillä siihen ei ole varaa, merkkivaatteita en edes omista.

Ainut mihin mulla menee rahaa jonkin verran on harrastus ja siitä en kyllä luovu, en nimittäin suostu noista koirista luopumaan sen takia että voisin jäädä lapsen kanssa kotiin.

No meillä toi viime kevään iso remontti oli sellainen juttu, jonka takia on töihin mentävä ja se remppa oli pakko tehdä ja siitä päätettiin ennen kuin lapsi oli edes tulossa tai harkinnassa.

Nyt sä saat älähtää sitten oikein kunnolla, mutta mun mielestä ihmisellä on pahasti vikaa päässä, jos se pistää jotkut koirat oman lapsensa hyvinvoinnin edelle. Ehkä olisi sitten parempi hyysätä koiria ja leikkiä nukeilla.

lopettaa koiransa sen takia että voi jäädä kotiin lusmuilemaan. Ymmärrän, jos lapsi sairastuu vaikka vakavasti ja vaihtoehtona on joko koiran kuolema/lapsen hyvinvointi, mutta että sen takia murhaisi omat koiransa että voi jäädä kotiin... huhheijakkaa.

Se päiväkoti kun ei nyt ole mikään helvetistä seuraava.

;D Ai oikein MURHAISI , hiukan lisädramatiikkaa. Koirathan voi aina ANTAA toiseen kotiin. HALOO pahvi! Kyllä LASTEN pitäisi tulla ykkösenä, vasta sitten se "äidin harrastus". Itsestäänselvä asia.