MIKSI mieheni on niin saamaton nykyään? Onko muitakin? LUKEKAA!

Voi että, mistähän sitä aloittaisi kertomaan. No aloitetaan tästä. Olemme perhe, 1 lapsi ja toinen tulossa. Mieheltäni puuttuu nykyään kaikki oma-aloitteisuus perheen arkea koskien. Siis ihan kaikki! Ei mikään silloin tällöin joku asia unohtuu/ei jaksa tehdä/ei kehtaa/tai muuten vaan ei ole kiire.

No tilanne on se, että minulla on selkä nyt ihan kamalan kipeä ja en saa kaikkea tehtyä itsekseni esim. painavien taakkojen nostelu on kiellettyä. Hoidan esikoistamme kotona, teen ruoan valmiiksi illaksi, pesen pyykit...käyn kaupassa...jne. jne. jne. JA MITÄ TÄMÄ HERRA TEKEE, NO EI VITTU YHTÄÄN MITÄÄN!!!

Jos jostain asiasta huomautan ja pyydän tekemään, niin silloin sen ehkä saa mies tehtyä. Muuten ei asiaa edes huomaa...paskapaperit, vaipat, ruoat saisivat varmaan kokonaan loppua ennenkuin hän mitään tekisi asian eteen. Ei suunnittele yhtään mitään, ei sitä milloin ehkä voisi käydä ostamassa säästöpakkaukset tavaroita kotiin jne. On kuin taantunut ja odottaa vain käskyä, mitä pitää tehdä. TUNTUU, ETTÄ MINÄ TEEN KAIKEN AJATUSTYÖN ARJEN PYÖRITTÄMISEN OHELLA NYKYÄÄN...Ja en minäkään kaikkea jaksa kun on pieni lapsi ja TUO ISO??? MIES HOLHOTTAVANA!

Ei ole aina ollut tälläinen siis. Olen kysynyt, että miksi on nykyään tälläinen. Ei vastaa. Ei saa juteltua, kun heittäytyy lapselliseksi kommenteillaan.

ESIM. viimeraskaudessa olin sairaslomalla ennenaikaisten supistuksien takia ja kävi tuolloin useammin kaupassa.

NYT HEITTI TUOSTA ASIASTA TÄLLÄISEN KOMMENTIN:

"Kuules, kukas se kävi viime raskaudessa kaupassa, kun yksi (siis minä) ei pystynyt"

SIIS MITÄ HITTOA!!!????

En jaksa tai osaa edes kirjoittaa enempää, kun sapettaa tämä tilanne ihan totaalisesti. En ihan oikeasti enää tiedä mitä minä teen...

 

Ei ollut tarkoitus mitään hymiötä tulla tuonne väliin...

 

Oisko miehes uupunut/masentunut?

Sitähän ei miehistä muuten huomaa, kuin tollasesta typerästä käytöksestä. Ne kun ei voi sanoa, että niillä olis väsy ja paha olo. Onko sen töissä tapahtunut jotain muutoksia tms? Sun tarvii urkkia...

 

meillä saa kans nykyään sanoa kaikesta vaikka ennen oli oma-aloitteinen. Ja kun sanon, valittaa että keksin hänelle koko ajan tekemistä, ikinä ei saa vaan olla (makaa koko ajan sohvalla) jne. Siis mä pyydän pikkujuttuja, viemään roskat samalla kun käy tupakalla, vaihtamaan pienemmälle vaipan kun teen itse ruokaa yms.

Lisäks on tällasta ihmeellistä avuttomuutta, ettei "tiedä" mitä laittaa lapselle päälle, mitä syömistä antaa, missä vaatteet on (!!), eikä esim. "osaa" syöttää kahta lasta samaan aikaan tai syödä samalla itse.

Eli jos hänet laittaa hoitamaan ruokailun, se menee näin: Syöttää eka esikoisen, menee sohvalle makaamaan, sanon että entäs pienempi, valittaa että pitääkö sekin, syöttää hänet, menee sohvalle, valittaa että on nälkä, valittaa lisää, jossain vaiheessa ottaa itse ruokaa ja vinkuu kun koko päivä on taas pitänyt tehdä koko ajan jotakin eikä ole saanut rentoutua.

 

Toisaalta liika holhoaminen tekee miehestä tuollaisen. Miksi se tekisi mitään, kun se nainen tekee sen asian kuitenkin.

 

No se sai viime vuonna ylennyksen ja on nyt vaativimmissa hommissa. Töissä on rankkaa ja on oikeasti puhunutkin siitä. Sitten olen sanonut, että olet varmasti uupunut töiden takia. Mutta ei vaan sitten myönnä sitä...

Töistä puhuu paskaa vaikka kuinka paljon. Mutta mä en voi enempää auttaa, jos ei sitten puhu enempää asioista. Ja ei se voi kaikesta varmaan luottamuksen takia puhuakaan. :'(

On oikeasti harmittava tilanne, kun kohta mulla pamahtaa tuo selkä, kun esitän urheaa itse kotona. Ja sitten minä väsyn

Hän vain tokaisee kaikkeen takaisin, että kukahan se rahan perheeseen tuo. No tietysti hän, mutta tilanne nyt on vähän sellainen, että en mä nyt vois ollakaan töissä raskauden takia enää...

Äh, on hankala tilanne. :'(

 

meillä saa kans nykyään sanoa kaikesta vaikka ennen oli oma-aloitteinen. Ja kun sanon, valittaa että keksin hänelle koko ajan tekemistä, ikinä ei saa vaan olla (makaa koko ajan sohvalla) jne. Siis mä pyydän pikkujuttuja, viemään roskat samalla kun käy tupakalla, vaihtamaan pienemmälle vaipan kun teen itse ruokaa yms.

Lisäks on tällasta ihmeellistä avuttomuutta, ettei "tiedä" mitä laittaa lapselle päälle, mitä syömistä antaa, missä vaatteet on (!!), eikä esim. "osaa" syöttää kahta lasta samaan aikaan tai syödä samalla itse.

Eli jos hänet laittaa hoitamaan ruokailun, se menee näin: Syöttää eka esikoisen, menee sohvalle makaamaan, sanon että entäs pienempi, valittaa että pitääkö sekin, syöttää hänet, menee sohvalle, valittaa että on nälkä, valittaa lisää, jossain vaiheessa ottaa itse ruokaa ja vinkuu kun koko päivä on taas pitänyt tehdä koko ajan jotakin eikä ole saanut rentoutua.

Tarvii äitiänsä neuvomaan

Monet miehet on tälläsiä! Älkää kasvattako omista pojistanne näitä, jotka "ei osaa" mitään |O

 

Mähän kirjoitin, että ei ole ollut tälläinen ennen. Mikä meni osalta ohi??

Siis ennen teki oma-aloitteisesti hommia. Nyt vain muuttunut omituiseksi haahuilijaksi. :/

 

No se sai viime vuonna ylennyksen ja on nyt vaativimmissa hommissa. Töissä on rankkaa ja on oikeasti puhunutkin siitä. Sitten olen sanonut, että olet varmasti uupunut töiden takia. Mutta ei vaan sitten myönnä sitä...

Töistä puhuu paskaa vaikka kuinka paljon. Mutta mä en voi enempää auttaa, jos ei sitten puhu enempää asioista. Ja ei se voi kaikesta varmaan luottamuksen takia puhuakaan. :'(

On oikeasti harmittava tilanne, kun kohta mulla pamahtaa tuo selkä, kun esitän urheaa itse kotona. Ja sitten minä väsyn

Hän vain tokaisee kaikkeen takaisin, että kukahan se rahan perheeseen tuo. No tietysti hän, mutta tilanne nyt on vähän sellainen, että en mä nyt vois ollakaan töissä raskauden takia enää...

Äh, on hankala tilanne. :'(

Oisko tuo ensimmäinen muutettava asia. Ei miehes välttämättä huomaa, miten uhmaat jatkuvasti terveyttäs kun vaan teet ja teet.

 

Mähän kirjoitin, että ei ole ollut tälläinen ennen. Mikä meni osalta ohi??

Siis ennen teki oma-aloitteisesti hommia. Nyt vain muuttunut omituiseksi haahuilijaksi. :/

No ollaanpa sitä ärtsyjä. Me vaan yritetään auttaa.

Toi on oikeesti NIIIN ärsyttävää. Mut molemmilla on rankkaa, ja eihän siin auta kun yrittää jutella ja selvittää asiat. Toisen syyllistäminen vie suurempiin vaikeuksiin.

 

meillä saa kans nykyään sanoa kaikesta vaikka ennen oli oma-aloitteinen. Ja kun sanon, valittaa että keksin hänelle koko ajan tekemistä, ikinä ei saa vaan olla (makaa koko ajan sohvalla) jne. Siis mä pyydän pikkujuttuja, viemään roskat samalla kun käy tupakalla, vaihtamaan pienemmälle vaipan kun teen itse ruokaa yms.

Lisäks on tällasta ihmeellistä avuttomuutta, ettei "tiedä" mitä laittaa lapselle päälle, mitä syömistä antaa, missä vaatteet on (!!), eikä esim. "osaa" syöttää kahta lasta samaan aikaan tai syödä samalla itse.

Eli jos hänet laittaa hoitamaan ruokailun, se menee näin: Syöttää eka esikoisen, menee sohvalle makaamaan, sanon että entäs pienempi, valittaa että pitääkö sekin, syöttää hänet, menee sohvalle, valittaa että on nälkä, valittaa lisää, jossain vaiheessa ottaa itse ruokaa ja vinkuu kun koko päivä on taas pitänyt tehdä koko ajan jotakin eikä ole saanut rentoutua.

Tarvii äitiänsä neuvomaan

Monet miehet on tälläsiä! Älkää kasvattako omista pojistanne näitä, jotka "ei osaa" mitään |O

Ja kun tuo todellakin osaa, esikoisen ollessa vauva ei mitään ongelmaa missään.

Mutta on sillä hyvätkin hetkensä. Enemmän tuo mua naurattaa ku v*tuttaa. Mut jos olisin tosi väsy ja kipee niinku aapee niin sit ei kyllä naurattas.

AP, jos mies mouhkaa olevansa se joka tuo rahan taloon eikä hänen tarvii tehä mitään vaikka sä et pystyisi niin sano, että käytetään ne rahat sitten ulkopuoliseen apuun.

 

Tiedän tunteen. Mun ukko on samalainen.

 

Toisaalta liika holhoaminen tekee miehestä tuollaisen. Miksi se tekisi mitään, kun se nainen tekee sen asian kuitenkin.

+1. Toinen konsti tehdä miehestä aloitekyvytön on se, että moittii kaikki miehen tekemiset.

Tällöin mies ajattelee, että ei kannata yrittää kun se ei kuitenkaan kelpaa.

 

Winhiksen kans samaa mieltä, urhean esittäminen pois. Heittäydy kunnolla avuttomaks. Anna esikoisen sotkee paikat ja sano ettet pysty siivoomaan kun selkään sattuu niin paljon. Ei miehet tajua marttyyritouhujen päälle yhtään mitään.

 

Oko tuollaista siis ihan oikeasti olemassa? Mä oon aina kuvitellut, että toi on vaan urbaanilegendaa, että tuollaista kotielämää voi olla olemassakaan.. Noh, meillä ei ole ikinä tarvinnut vääntää mistään asioista ja kaikki hommat hoidetaan tasapuolisesti, niin eipä sitä voi tietääkään.

Tsemppiä, toivottavasti tajuaa tilanteen.

 

Mieheni tietää selkäni tilanteen. Tuo urheaa esittäminen vain oli sanonta, että tuntuu, kun minun pitäisi sairaana tehdä kaikki. Henkeni uhalla, lapsemme ja tulevan lapsemme kustannuksella.

Olen soittanut hänelle kaksi kertaa itkien puhelimessa, että sanoo missä vika. Onko oikeasti töissä raskasta ja on uupunut. Ei sanoo vain että on ollut idiotti. SANOIN HÄNELLE, ETTÄ ET OLE OLLUT TUOLLAINEN ENNEN, joten jossain pitää nyt mättää.

Haluan, että perheessä tehdään tasapuolisesti asiat. Niinkuin vielä tähän asti on tehty. Nyt vain tilanne mennyt tähän...

Ehkä hän tajuaa tilanteen lopulta sitten, kun oikeasti jotain pahaa sattuu...mahassa olevalle tulokkaalle tai minulle...Ehkä sitten lopulta hän tietää, että pitäisi tehdä itsekin jotain muutakuin käydä töissä. Jos käy töissä, se ei tarkoita sitä, ettei tarvitsisi sen lisäksi tehdä enää yhtään mitään.

Eikös perhe-elämä ole sitä, että koti on toinen työpaikka, vai??? Hänen mielestään varmaan ei, vaan löhöämispaikka... :'(

 

Ja tuo oma-aloitteisuuden puute varmaan ilmenisi kärjistetysti sanoen näin.

Jos syttyisi tulipalo, niin mieheni varmaan jäisi sohvalle makaamaan, kun ei vaan jaksa tai osaa tehdä muuta.