MIKSI MUIDEN LAPSIA TARVITSEE ARVOSTELLA?

Mistä on tehty vanhemmat, jotka arvostelee jatkuvasti muiden lapsia, ja vertailee omaansa??
Arvostelu on nimen omaan kriittistä ja halveksuvaa..omassa kullannupussa ei mitään vikaa...Muut lapset arvostellaan vaatetusta ja käytöstä myöten..onkohan omassa ITSETUNNOSSA VIKAA??
HÄVETKÄÄ!!

 

Olen samaa mieltä.Ja sitä en ymmärrä myöskään miksi jotkut vanhemmat arvostelevat/vertailevat lasten kokoja ym. esim. isolle lapselle suorastaan nauretaan vaikka lapsi on vasta 1v!! siis ihan älytöntä. jokainen on omanlainen jne.

(JOTKUT) AIKUISET, KASVAKAA ITSE ENSIN ENNENKUIN TEETTE LAPSIA!!!

 

Minuu kans ärsyttää toden teolla ja kun sukulaisiakin löytyy, jolla pikkasen vanhempi lapsi ni eikös kuulu: kyllä teidänkin ku meidänki, ei teidänkään ku ei meidänkään, kyll meian jo ton ikäsenä jne. jne. :headwall:

Tekis mieli tirvasta.

 

Yhdyn samaan. Sukulaiset melkein pahimpia, isän puolelta. Kummitäti jopa haukkui poikaamme hörökorvaksi. Kaksi kertaa sanonut, jonka jälkeen sanoin miehelleni, että kerrankin vielä niin alan myös latelemaan kohteliaisuuksia. En tiedä sanoiko mieheni hänelle, mutta ei sen jälkeen ole tullut suoraan arvostelua, mutta piikittelyä yms.

 

Just sen huonon itsetunnon vuoksi aikuiset arvostelevat muiden lapsia, ja pelkäävät samalla omien lapsien virheitä!!

 

siksi että se on hauskaa....samasta syystä sitä arvostelee asioita ylipäätänsä

harvemmin kait sitä mitään tekee mistä ei jotain irti saa

 

Kyllä minä arvostelen muiden lapsia. Nimittäin sillon kun toinen lapsi tulee viemään lelua omaltani niin kyllä mä puhun niistä lapsista että "kaikki lapset eivät osaa ottaa toisia huomioon". Kun on kuitenkin paljon niitäkin lapsia jotka osaavat!!!!!
Jos joku lapsi on häirkkö niin kyllä se on ympäristöllekin sellainen shokki että siitä saa puhua ystävilleen ja miettiä kuinka olis paras toimia. Moittimiseksihan se puhe suomessa koetaan, kaikki puhuminen.

 

\

Kyllä minä arvostelen muiden lapsia. Nimittäin sillon kun toinen lapsi tulee viemään lelua omaltani niin kyllä mä puhun niistä lapsista että "kaikki lapset eivät osaa ottaa toisia huomioon". Kun on kuitenkin paljon niitäkin lapsia jotka osaavat!!!!!
Jos joku lapsi on häirkkö niin kyllä se on ympäristöllekin sellainen shokki että siitä saa puhua ystävilleen ja miettiä kuinka olis paras toimia. Moittimiseksihan se puhe suomessa koetaan, kaikki puhuminen.

Aivan järjetön shokkihan se ympäristölle on, jos taapero tulee viemään lelun toiselta. Kannattaa ihan ystäväpiirissä pohtia, miten tällaisen häirikön saa kuriin. Nähdään puistossa !

 

Niinpä niin, juuri te joiden oma mussukka on kaikkein kiltein eikä ikinä kiukuttele..Käyttäytyy, niinkuin aikuiset.Ei sotke eikä temppuile...niinhän..

 

\

Kyllä minä arvostelen muiden lapsia. Nimittäin sillon kun toinen lapsi tulee viemään lelua omaltani niin kyllä mä puhun niistä lapsista että "kaikki lapset eivät osaa ottaa toisia huomioon". Kun on kuitenkin paljon niitäkin lapsia jotka osaavat!!!!!
Jos joku lapsi on häirkkö niin kyllä se on ympäristöllekin sellainen shokki että siitä saa puhua ystävilleen ja miettiä kuinka olis paras toimia. Moittimiseksihan se puhe suomessa koetaan, kaikki puhuminen.

Löisinpä vetoa että omatkin lapsesi ovat taatusti vieneet joskus toiselta lapselta lelun. Eikait semmosta lasta olekkaan joka ei jossakin ikävaiheessa haluais juuri sitä mikä on toisella.
Ja toisekseen sellanen lapsi ei ole häirikkö, eikä shokki kenellekkään. =)

 

Kyllä jotkut lapset ovat järkyttäviä. Ei sille mitään voi.
Jotkut lapset ovat joskus järkyttäviä.
Ja kenenkään on täällä tuhraa jeesustella.

Teen työtä erikoisryhmässä ja olen itse tottunut poikkeavaan käyttäyvymiseen, mutta eipä tarvi kuin tavallisessa perhekerhossa yhden tenavan huutaa ja riehua niin kyllä teidän naisten naamat kääntyy sellaiseen virneeseen ja irvistykseen että shokissa näytätte olevan.

Täällä heti jeesustellaan jos joku myöntää että vieraan lapsen riehunta voi säikäyttää.

 

Ei ole vielä tarvinnu lapsia arvostella, mutta vanhemmat on oma lukunsa.. Toinen antaa tehdä lapsensa mitä tahansa, toinen odottaa tämän käyttäytyvän kuin aikuiset..

 

\

siksi että se on hauskaa....samasta syystä sitä arvostelee asioita ylipäätänsä

harvemmin kait sitä mitään tekee mistä ei jotain irti saa

Toivottavasti et ole meidän päiväkodissa hoitajana tai ylipäätään muiden lasten kanssa tekemisissä kuin omiesi. Aika köyhää, jos saat jotakin irti lasten arvostelemisesta.

Ota kohteeksi aikuiset ja kommentoi julkisesti, niin voit saada vähän vastusta. Tai sehän sinua taitaa pelottaa, että joku vastustaisi, siksi arvostelet lapsia...heikko raukka. Sama pätee muihin lasten haukkujiin.

 

Niin kai se on ettei äitiys naista paremmeksi muuta.Niinhän sitä naiset seläntakana arvostelevat toisiaan ilman lapsiakin,MUT kun lapsi syntyy onkin hyvä sauma arvostelle ja tarkkailla toisen äitiyttä..onko hyvä vai huono kasvattaja..."minä olen parempi",sehän kohottaa itsetuntoa ja voi sillä pörhistellä,ku tolla kamalalla akalla on niin huonosti kasvatetut lapset,ihan meidän pikku Roosa kärsii ja saa traumoja muiden riiviöiden pahoinpitelyssä..."haluan vain hyviä ihmisiä lapseni ympärille".
Onkohan noi toisten arvostelijat loppujen lopuksi sen parempia:TOIVON;ETTÄ KOLAHTAA VIELÄ PAHASTI OMAAN NILKKAAN!!!

 

Sitä varten koska me aina arvostelemme toisia ja siten tunnumme itse paremmilta

Vanha totuus ei meidän lapset vaan naapurin kakarat

 

Ja ihan varmasti arvostelen, jos nyt en suoraan, niin ainakin ns. selän takana ihmettelen jos kerran aihetta on !

En niinikään lapsen käytöstä, vaikka se on juuri se taivastelun aiheuttaja, vaa enemmäkin sitä, miten vanhemmat reagoivat tai eivät reagoi: mitä he sallivat ja miten he toimivat kun oma lapsi alkaa käyttäytä huonosti.

Ihan taatusti minunkin kullannuppuni tekee ja toimii ns. väärin. Hänhän vasta opettelee sitä, miten selviytyä tässä julmassa maailmassa, ja lasten maailma on rankka !
Se, mitä minun nuppuseni ei osaa, on: toisen lapsen lyöminen, töniminen, tavaroiden vieminen käsistä, estäminen ja rajoittaminen ja leikkipaikassa vaikkapa kokonaisen liukumäen omiminen omaksi alueekseen "sä et saa tulla tänne, tää on mun paikka" . Tämmösiä koko leikkipuiston omistaville kakaroille tekisi mieli potkasta. Mistä he tulevat? Keiden lapsia he ovat? Missä heidän äitinsä ovat? - kas, mamit istuvat hiekkalaatikion reunalla ja taputtelevat keskenään hiekkakakkuja tai istuvat penkillä ja juttelevat. Mussukat valloittavat leikkipuistoa, ajavat muut lapset nurkkaan. Äidit eivät kuule, näe, eivät tiedä mistä on kysymys. Jos menen sanomaan, saan naarastiikeireitä niskaani. En siis sano, vaan komennan suoraan toisen kakaroita: tehkööt keskenään ja kotonaan mitä huvittaa, mutta minun lastani ei kiusata - etenkin kun omani ei ole muuta tehnyt kuin vain tullut leikkipuistoon leikkimään ! Ota siinä sitten arkana ja kilttinä kontaktia toisiin lapsiin, kun kerta toisensa jälkeen saa todeta ettei tiedä kuka lapsi on kiltti ja kiva, kuka ei; kaikki ovat siis uhkia !

Kun arvostelen näitä lapsia, arvostelen heidän vanhempiaan, jotka laiminlyövät lastensa kasvatuksen ja ovat aikaansaaneet pikku öykkäreitä. Ja ovat sitten ylpeitä lapsistaan, jotka osaavat pitää puolensa?? - vaikkei olisi edes tarvetta !!!

En siis puhu kauppajonossa nälkäänsä ja väsymystään kirkuvista lapsista tms., vaan lapsista jotka käyttäyvytä juuri niin huonosti kuin heidän on annettu käyttäytyä.

 

Kyllähän edellisessä kirjoituksessa on totuuden siemeniä, mutta muistattehan, ettei näitä hiekkalaatikolla lapion viemisiä tarvitse ottaa joka kerta kovin vakavasti? Itse kannatan kyllä rauhallista ja napakkaa asioihin puuttumista, mutta meillä äideillä varmasti jokaisella on esim. väsymyksestä johtuen kuukaudessa pari päivää, jolloin ei yksinkertaisesti jaksa olla yhtä skarppina kieltäjänä. Se ei ole hyvä juttu mutta mielestäni inhimillistä.

Joskus pitää siis osata katsoa toisten lasten käytöstä läpi sormien ja kieltää itse rauhallisesti, jos vanhempi ei ole tilanteen tasalla. Onneksi meitä äitejä on samalla hiekkalaatikolla yleensä monta.

 

\

Kyllähän edellisessä kirjoituksessa on totuuden siemeniä, mutta muistattehan, ettei näitä hiekkalaatikolla lapion viemisiä tarvitse ottaa joka kerta kovin vakavasti? Itse kannatan kyllä rauhallista ja napakkaa asioihin puuttumista, mutta meillä äideillä varmasti jokaisella on esim. väsymyksestä johtuen kuukaudessa pari päivää, jolloin ei yksinkertaisesti jaksa olla yhtä skarppina kieltäjänä. Se ei ole hyvä juttu mutta mielestäni inhimillistä.

Joskus pitää siis osata katsoa toisten lasten käytöstä läpi sormien ja kieltää itse rauhallisesti, jos vanhempi ei ole tilanteen tasalla. Onneksi meitä äitejä on samalla hiekkalaatikolla yleensä monta.

En puhukaan vain ja ainoastaan mistään hiekkalapion kädestä viemisestä, ne on vielä hallittavissa olevia juttua - paitsi, jos sama lapsi vie systemaattisesti koko ajan kaiken, minkä toinen aikoo ottaa.

Mutta miksi sitä ei pitäisi ottaa vakavasti ? Lapselle se ON vakava asia!

Lapsen "elämä" on sitä hiekkalaatikkoelämää, ja jos lasten annetaan mellastaan keskenään, se on melko julmaa valtataistelua. Siellä hiekkalaatikolla juuri opitaan ja opetetaan ne sosiaalisten taitojen alkeet - muiden huomiointi ja kunnioittaminen, muiden hyväksyminen samalle reviirille ja silti sovussa oleminen !

Arkaa ja kiltti lapsi vaatii koko ajan rohkaisua ja kannustusta. Kun tämmöinen lapsi jatkuvasti törmää lapsiin, jotka omistavat kiipeilutelineen ja ajavat toiset lapset pois; lapsiin, jotka vievät tavarat käsistä; lapsiin jotka eivät hyväksy häntä edes siihen koko leikkipuistoon saatikka samalle hiekkalaatikolle - on edessä kaksi reaktiota: kiltti lapsi ahdistuu eikä suostu enää lähtemään mihinkään TAI seuraavassa leikkipuistossa hän alkaa itse kiusaamaan muita.

Siinäpä sitten opeta, miten pitäisi olla kun kaikki muut lapset vanhempineen "opettavat" toista mallia.

Siksi tähän öykkäri-käytökseen pitäisi puuttua :wave:

 

\

\

Kyllähän edellisessä kirjoituksessa on totuuden siemeniä, mutta muistattehan, ettei näitä hiekkalaatikolla lapion viemisiä tarvitse ottaa joka kerta kovin vakavasti? Itse kannatan kyllä rauhallista ja napakkaa asioihin puuttumista, mutta meillä äideillä varmasti jokaisella on esim. väsymyksestä johtuen kuukaudessa pari päivää, jolloin ei yksinkertaisesti jaksa olla yhtä skarppina kieltäjänä. Se ei ole hyvä juttu mutta mielestäni inhimillistä.

Joskus pitää siis osata katsoa toisten lasten käytöstä läpi sormien ja kieltää itse rauhallisesti, jos vanhempi ei ole tilanteen tasalla. Onneksi meitä äitejä on samalla hiekkalaatikolla yleensä monta.

Mutta miksi sitä ei pitäisi ottaa vakavasti ? Lapselle se ON vakava asia!

Lapsen "elämä" on sitä hiekkalaatikkoelämää, ja jos lasten annetaan mellastaan keskenään, se on melko julmaa valtataistelua.

Niinhän se elämä on. Minullakin on arka lapsi, enkä haluaisi, että häntä sorretaan, mutta muistathan myös, ettei KAIKILTA elämän kolhuilta voi omaa lastaan suojella...? Joskus tulee vielä se päivä, jolloin kukaan aikuinen ei huomaa ja lapsen naamalle heitetään hiekkaa .

 

\

\

\

Kyllähän edellisessä kirjoituksessa on totuuden siemeniä, mutta muistattehan, ettei näitä hiekkalaatikolla lapion viemisiä tarvitse ottaa joka kerta kovin vakavasti? Itse kannatan kyllä rauhallista ja napakkaa asioihin puuttumista, mutta meillä äideillä varmasti jokaisella on esim. väsymyksestä johtuen kuukaudessa pari päivää, jolloin ei yksinkertaisesti jaksa olla yhtä skarppina kieltäjänä. Se ei ole hyvä juttu mutta mielestäni inhimillistä.

Joskus pitää siis osata katsoa toisten lasten käytöstä läpi sormien ja kieltää itse rauhallisesti, jos vanhempi ei ole tilanteen tasalla. Onneksi meitä äitejä on samalla hiekkalaatikolla yleensä monta.

Mutta miksi sitä ei pitäisi ottaa vakavasti ? Lapselle se ON vakava asia!

Lapsen "elämä" on sitä hiekkalaatikkoelämää, ja jos lasten annetaan mellastaan keskenään, se on melko julmaa valtataistelua.

Niinhän se elämä on. Minullakin on arka lapsi, enkä haluaisi, että häntä sorretaan, mutta muistathan myös, ettei KAIKILTA elämän kolhuilta voi omaa lastaan suojella...? Joskus tulee vielä se päivä, jolloin kukaan aikuinen ei huomaa ja lapsen naamalle heitetään hiekkaa .

Juu, mutta sitten se lapsi tulee ja kertoo mitä tapahtui ja sitten aikuinen puuttuu. Tulkoot naamalle sitten hiekkaa tai muuta "sontaa".

Ja mitä tulee tuohon, että pitäisi ymmärtää äitejä niinä kuukauden parina päivänä jolloin ei jaksa vahtia ja olla skarppina.. juu. Totta varmaan. Samalla tavalla sitten pitäisi ymmärtää minuakin niinä kuukauden parina päivänä kun en jaksa olla fiksu, ja sanoa napautan kovasti ja osuvasti niin lapselle kuin hänen vanhemmilleenkin / äidilleen kun öykkäröivät.

Joo, mutta tiedän mitä tarkoitat. Aihe vaan on semmonen, ettei minun huumorini yllä kovin korkealle, ikävä kyllä.

Pari esimerkkiä ihan lähiajoilta: syyskuun puolivälin tienoilla menen 3 v lapsen kanssa Tikkurilan Nelli-leikkipuistoon, joka on meille ihan outo puisto, asumme toisaalla. Puistossa on ennestään pari äitiä ja muutama lapsi. Äidit istuvan pienempien kanssa hiekkalaatikolla. noin 4 ja 5 v tyttö ja poika tulevat meidän perään kun menemme likumäki-kiipeilytelineeseen. Pojalla on hieno muovimiekka, tyttö nostaa risun maasta ja lapset tuumivat, osoittaen sansana ja kohteensa minun lapseeni, että nyt aletaan taistelemaan. Sanon lapsille että taistelkaa keskenänne, me emme osallistu siihen.
Poika kiipeää liukumäki-juttuun ja edelleen ilmoittaa ryhtyvänsä taistelemaan. Minun lapsi kysyy minulta, saako tässä liukumäessä olla. Sanon pojalle että menee jonnekin muualle taistelemaan tai otan hänen miekkansa.

Minun lapsi siirtyy leikkipuistossa puutolpista tehtyjä "avonaisia" ympyröitä kiertämään, joku jatulinintarhan kaltainen kait. Tyttö ja poika seuraavat "kärppänä " perässä.
He eivät ole siis hakemassa itselleen leikkikaveria, vaan taistelukaveria lapsesta, jolla ei ole keppiä, ei miekkaa (heillä on) ja joka on heille aivan outo ja tuntematon. Pojasta olisi ollut kiva sohia miekallaan ja taistella siitä kiipeilytenileestä.
Koska omani reaktion tiedän, olisi mennyt ihan lukkoon, ei osaa lyödä kun ei ole häntäkään koskaan lyöyty, :saint: , vahdin kärppänä vieressä.


Tapaus kesällä, Kuusijärven umaranta Vantaalla, uimarannan leikkipaikka.
Jätin 2 v hetkeksi sinne leikkikentälle kun palasin hakemaan uimarannelle jäänyttä tavaraa. Kun tulen takaisin kuulen kun kaksi isoa poikaa omistaa liukmäkeä: tänne ei saa tulla. Ja omani seisoo onnettomana portailla. Astuin pitkillä harppauksilla eteenpäin, karjasen jo aidan toiselta pulelta että siinä liukumäessä saa olla muutkin!
Menen viereen vahtimaan ja komennan hyvin vihaisella, kuuluvalla ja suorilla sanoilla noin kouluikäisiä poikia, jotka omistavat liukumäkeä. Pokien isä tulee paikalle vasta tässä vaiheessa ja lopulta vie poikansa pois. Vasta silloin leikkipuiston muutkin lapset uskaltavat tulla liukumäkeen, eli kukaan muu vanehmpi ei ollut uskaltanut komentaa lapsia, jotka olivat terrorisoineet muita lapsia. Eikä poikien isä puuttunut tilanteeseen mitenkään, eikä hän mitään nähnyt?!?!
Jälkikäteen harmitti, etten sanonut poikien isälle suoraan, mitä mieltä olen hänestä ja hänen lapsistaan.

Ja tässä vain kaksi esimerkkiä, näitä on kuulkaa paljon.
Joten ihan varmasti minä arvostelen selän takana kakaroita, jotka eivät osaa käyttäytyä ja vanhempia, jotka eivät osaa laittaa rajoja, kuria ja muiden kunnioitusta kakaroihinsa.

Ei, minulla ei ole huonoa itsetuntoa, päinvastoin. En uskaltaisi komentaa muitten pentuja, jos potisin huonoa itsetuntoa.
Minulla on tarpeeksi paljon omia lapsia, omaa kokemusta niin erilaisista lapsista kuin omasta jaksamisestakin kuin myös koulutustakin. Katson, etä niissä tilanteissa kun arvostelun aika on, minulla on myös kanttia vastata sanoistani.

Vikoja on omissanikin, eivät he aina mitään kultanuppuja ole ja tekevät omat temppunsa ja kiukuttelunsa siellä missä kiukuttaa (ikäkin vaikuttaa) mutta eivät minun lapseni ole koskaan olleet leikkipuistojen tai päiväkotien terrisoijia tai muiden jyrääjiä ja kiusaajia.

Joten ihan varmasti arvostelen, lapsia ja heidän vanhempiaankin, jos kerran aihetta on.
VAnhanaikainen ja tylsä ja vanhemmilta niin paljon (liian paljon) vaativa asia: kasvattaminen. Tulokset näkyvät siellä, missä ne vanhemmat eivät paikalla ole, tulokset niitetään sitten kun ikää on lapsella enemmän. Siksi on helppo ajatella ettei joku pieni juttu ole niin tärkeä, että se on niin pieni. Ei se ole. Se kertautuu matkan varrella. muuttaa vain muotoaan.

Omalta osaltani päätän keskustelun tähän.

 

Joo kyllä kannattakin edellisen lopettaa jo...Käyt aivan ylikierroksislla..
miksihän kaikki lapsesi ovat niin arkoja..miksi eivät ole oppineet itse puolustautumaan??
Meillä ainakin jo 2 v sanoo itse topakasti "Ei saa kiusata!" Jos tuntee olonsa uhatuksi.Olen siihen kyllä opettanut ihan siitä syystä ettei äidin tarvitse sitä olla lopun elämää muille sanomassa.Itsetuntoa voi opettaa lapselle myös sillä,että antaa hänelle rohkaisua puolustaa omaa reviriään puhumalla ei lyömällä. Siitä on hyötyä lapselle.