Miksi rikkaat/varakkaat tekevät usein vain yhden lapsen?

Jos joku muistaa, missä lehdessä oli ko. tutkimus/artikkeli, niin olisi kiva saada linkki Hammaslääkärin aulassa lueskelin.
Siinä siis oli, että keskimäärin yksilapsiset perheet ovat muita suurituloisempia tai muulla tavoin varakkaampia.
Eikä selityksenä ollut se, että vanhemmat keskittyvät luomaan uraan. Ainokaisen kanssa nimittäin myös oltiin kotona hoitovapaalla pitempään, mitä muissa perheissä.

Kun mietin omaa tuttavapiiriäni nyt ja omassa lapsuudessani, niin tuo taitaa olla jotenkin paikkaansa pitävää. Ne keillä on on vain yksi lapsi, niin ovat yleensä aika korkeasti koulutettuja ja/tai varakkaita.
Monesti myös sen ainokaisen hyysääminen menee "liian pitkälle". Toki itsekin perhekeskeinen olen, mutta kyllä mulle on työ ja oma aikakin tärkeää!

Mulla siis neljä lasta ja suht. pienituloisia ollaan, mutta ei köyhiä.

 

Mä muistan joskus lukeneeni jutun, mutta en muista lehtä. Olisiko ollut kotiliesi?

 

Olen lukenut saman jutun, koska muistan naureskelleeni sitä miten palstan tyyliin MINUN kokemukseni kumoaa koko tutkimuksen

(Ne varakkaat perheet, joita muistan lapsuudesta, olivat monilapsisia, ja nykyiset tutut varakkaammat perheet ovat kaikki "tehneet" kaksi lasta tai enemmän. Ajattelin hetken, että ehkä he uskaltavat tehdä? Eivät jää ilman apua koskaan, sillä jos ei muuten, niin ainakin on varaa palkata sitä apua... no, se oli vain ajatus).

En kiistä tutkimusta siis mitenkään.

 

Me olemme korkeasti koulutettuja ja varakkaita. Yksilapsisuus ei meillä kuitenkaan liity millään tavalla sosioekonomiseen asemaamme, vaan emme nyt vain halua enempää lapsi. Olemme onnellisia näin ja yksi lapsi haluttiin, se meille suotiin ja elämä hymyilee. Näin olisi, vaikka olisimme pienituloisempiakin.

 

Meillä on yksi lapsi, vaikka olisi varaa ja puitteita vaikka viiteen. Koemme, että näin on hyvä.

 

Me olemme pienituloisia ja siksi meillä on vain yksi lapsi jos tulot olisivat suuremmat lapsia olisi kaksi.

 

Meillä myös korkeakoulututkinnot, vakituiset työt, hyvät tulot ja velaton omakotitalo yms. Lapsia yksi. Yksilapsisuus ei meilläkään johdu millään tavalla mistään muusta, kuin omasta fiiliksestä. Sain lapsen nuorena. Nyt kun olen 30, niin poika on jo 12 vuotias. On ihanaa, kun on niin iso lapsi jo. Me kyllä touhutaan perheenä paljon, matkustellaan yhdessä, katellaan leffoja, ulkoillaan jne.
En silti jaksaisi enää sitä pikkulapsiarkea. Voin töistä ajaa ihan rauhassa suoraan kotiin, eikä tarvitse kaasuttaa päiväkodille. Lapsi pukee itse, menee itse harrastuksiinsa yms. Tuon ikäisen kanssa on ihan eri asia matkustella yms. Pikkulapsiaika oli ihanaa ja siinä oli omat puolensa, mutta hyvä näin.

 

Jos mulla olisi hyvä koulutus ja tuloja, niin meilläkin olisi vain yksi lapsi.. korkeintaan kaksi.. Kun ei ole koskaan ollut oikein mielekästä työtä mihin palata tai siis sellaista hyväpalkkaista työtä, jossa voi edetä yms, niin ei ole huvittanut töihin mennä. Ei ole ollut varaa matkustella, rakentaa omakotitalo jne. Lapset ovat tuoneet sitä vaihtelua ja sisältöä elämään. Mulla siis lapsia neljä, joista nuorin 4v.

 

Mihin sitä rahaa tarvitaan? Meillä on pienet tulot ja lapsia viisi. Silti on jokaisella aina puhtaat, siistit ja tarkoitukseen sopivat vaatteet päällä. Kännykätkin on ja mitään ei puutu. JOka päivä ruokaa saavat aina kun on nälkä ja harrastuksia on.
Matkusteluun meillä ei ole varaa, eikä mihinkään hienoihin sisustuksiin, autot 90 luvulta, mitään kalliita merkkivaatteita ei tarvita. Likka osti rippirahoillaan konverset ja jonkun muotihupparin.

 

Tuo oli hyvä pointti, että ei ole mielekästä työtä, mihin palata. Työni on sinänsä ihan jees. Olen lähihoitaja koulutukseltani. Pakko tehdä kolmivuorotyötä, tai ainakin kaksivuorotyötä ja palkka pieni. Etenemismahdollisuuksia ei ole. Kotona on mukavaa ja rahaa saa sama, mitä kävis töissä. Meille syntyy kesäkuus viides lapsi.
Mies on välil työttömänä ollut ja nyt taas töissä. Eipä meilläkään kukaan lapsista nälkää tai vilua joudu kokeen ja jouluna pukki toi jokaiselle mieluisia lahjoja.

 

Meillä ei yksilapsisuudella ole mitään tekemistä varakkuutemme kanssa. Meille on aina ollut selvää, että haluamme vain yhden lapsen, jos lapsia suodaan.

 

Kyllä varmasti näin on. Ehkä ne varakkaammat ovat "mukavuuden haluisempia" kun on varaa tehdä kaikkea itseen liittyvää mukavaa, niin ei haluta lapsi laumaa tai yleensäkään kuin Se yksi, sotkemaan niitä omia menoja. "Yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolmas hulluutta" Eivät varmaan halua "työllistää" itseään, ovat(ko) itsekkäämpiä...?

me ollaan alempi tuloksia, muttei köyhiä ja lapsia 4.

 

Idioluutio

 

Älykkyys? Eihän älykäs ja vähän pidemmälle ajatteleva tee lapsia kuin 1-2.

Mulla on neljä ja jokaista rakastan ja yhdestäkään en luopuisi. Mutta eipä tämä niin fiksu valinta ollut..

 

Töttörö: miksei ollut? Mikä siinä on sellaista mikä tuli yllätyksenä?

 

Meillä ei varakkuuteen lapsen saaminen liity. Mietimme vain hyvin tarkaan mihin omat rahkeet riittivät ja lapsi oli suunniteltu, ottaen huomioon myös sen että on mahdollista että jäämme lapsettomaksi.

 

Jaa-a, meillä vuositulot melko hulppeat ja lapsia useita.
Minäkin luulen, että useimmat hyvätuloiset eivät halua elää lapsiperhearkea juurikaan. Just se yksi tehdään, kun se vähän niin kuin kuuluu asiaan, mutta kaksi olisi jo liian raskasta.

 

Meillä ei varakkuus kyllä liity millään tavoin siihen, miten lapsia olemme toivoneet ja saaneet. Alussa, kun tavattiin, oltiin opiskelijoita, miehellä jonkin verran jo omaisuutta. Koulut on käyty ja yhdessä tehty lujasti töitä ja näin saatu kasvatettua omaisuutta. Perhe on kasvanut siinä mukana, kuusi ihanaa lasta ja yhtä vielä mietimme, mutta nyt voi olla, että mukavuuden halu vie voiton ja se, että lapset jo aika isoja.
Yhdessä matkustellaan, touhutaan yhdessä, vietetään aikaa mökillä jne. Isommat touhuavat jo paljon omia juttujaan ja nuorinkin jo 7.

 

Totuin lapsuudenkodissani tiettyyn elintasoon ja sen olen halunnut säilyttää itselläni myös aikuisena. Olisihan lapsia voinut hankkia vaikka 10, mutta elintaso olisi silloin ollut paljon matalampi.

 

Siksi, että varakkaat ovat keskimäärin myös koulutetumpia mikä tarkoittaa sitä, että he aloittavat lapsenteon myöhemmin, eivätkä halua viettää vuosia kotona lasten kanssa vaan tehdä sitä työtä, jota varten he ovat kouluttautuneet. Varakkailla on myös enemmän harrastuksia ja esimerkiksi matkustavat enemmän. Kun lapsia on vain yksi, heillä on enemmän aikaa ja rahaa muuhun tekemiseen. Syy-seuraussuhde voi tietysti olla osittain myös toisinpäin: yhteen lapseen ei mene niin paljon rahaa, joten he ovat varakkaampia.

 

[QUOTE="Äiti viidelle";29423667]Mihin sitä rahaa tarvitaan? Meillä on pienet tulot ja lapsia viisi. Silti on jokaisella aina puhtaat, siistit ja tarkoitukseen sopivat vaatteet päällä. Kännykätkin on ja mitään ei puutu. JOka päivä ruokaa saavat aina kun on nälkä ja harrastuksia on.
Matkusteluun meillä ei ole varaa, eikä mihinkään hienoihin sisustuksiin, autot 90 luvulta, mitään kalliita merkkivaatteita ei tarvita. Likka osti rippirahoillaan konverset ja jonkun muotihupparin.[/QUOTE]

No ehkäpä juuri siihen, että haluaa antaa lapselleen muutakin kuin puhtaat vaatteet, katon pään päälle ja leivän pöytään. Kuulostaa minun korviini köyhältä (muutenkin kuin rahallisesti) elämältä.

Minä haluan, että lapseni saa matkustella, nähdä maailmaa, tutustua muihinkin kulttuureihin ja ympäristöihin. Saa pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin haluaa, harrastaa sitä mitä haluaa.
Itse haluan hyvän, uudehkon auton ja kauniin sisustuksen, missä itse viihdyn. Minulle on tärkeää viihtyä kotona.

Minulle ja miehelleni on tärkeää, että voimme antaa lapsellemme asioita, jotka vaativat rahaa.

 

[QUOTE="tjaa";29423770]
Minäkin luulen, että useimmat hyvätuloiset eivät halua elää lapsiperhearkea juurikaan. Just se yksi tehdään, kun se vähän niin kuin kuuluu asiaan, mutta kaksi olisi jo liian raskasta.[/QUOTE]

Ja mihin tämä väite perustuu? Miksi hyvätuloiset eivät haluaisi elää lapsiperhearkea?

Tuohan kuulostaa vähän siltä, että hyvätuloiset ovat laiskoja ja itsekkäitä ja haluavat nauttia elämästä, lapsiperhearki on liian raskasta?
Ei se nyt niin mene. Usein hyvätuloiset ovat myös ahkeria (ei se hyvätuloisuus ja varakkuus/raha itsekseen yleensä tule), kunnianhimoisia ja älykkäämpiä versus huonotuloiset.

 

[QUOTE="Vierailija";29423872]Ja mihin tämä väite perustuu? Miksi hyvätuloiset eivät haluaisi elää lapsiperhearkea?

Tuohan kuulostaa vähän siltä, että hyvätuloiset ovat laiskoja ja itsekkäitä ja haluavat nauttia elämästä, lapsiperhearki on liian raskasta?
Ei se nyt niin mene. Usein hyvätuloiset ovat myös ahkeria (ei se hyvätuloisuus ja varakkuus/raha itsekseen yleensä tule), kunnianhimoisia ja älykkäämpiä versus huonotuloiset.[/QUOTE]

No kyllähän tuo on osittain totta. Usein varakkaat ja koulutetut tekevät niitä lapsia vähän juurikin siksi, että eivät halua elää sitä lapsiperhearkea. He haluavat käydä töissä ja harrastaa ja matkustella. He eivät halua olla vuosia kotona lasten kanssa. Mutta ei tämä tarkoita sitä, että he olisivat itsekkäitä tai laiskoja. He vain arvostavat erilaisia asioita elämässä kuin ne pienituloiset, jotka tekevät paljon lapsia ja elävät mielellään monta vuotta lapsiperhearkea.

 

[QUOTE="joooo";29423730]Töttörö: miksei ollut? Mikä siinä on sellaista mikä tuli yllätyksenä?[/QUOTE]

Huomasin kysymyksesi vasta nyt. En oikein osaa selittää lyhyesti ja ytimekkäästi joten:

Meillä on neljä lasta. 7v, 10v, 12v ja 13v. Jokainen on lahja ja olen maailman onnekkain ihminen, että saan olla juuri minä ja näiden lasten äiti. En yhtäkään antaisi pois ja kiitollinen olen.

Onhan tämä arki aika raskasta. Omaa aikaa ei ole olemassakaan. Okei, mä käyn salilla ja voin mennä sinne sen 3-4krt viikossa, mitä haluan. Mutta kotona on jatkuva härdelli. Koko ajan joku lapsista joko a. tarvitsee jotakin b. kiukuttelee jostakin c. kitisee jostakin d. pitää viedä johonkin e. pitää auttaa läksyissä f. tappelevat keskenään.
Joskus menen vaan saunaan itkemään ja mielessäni hoen, että jättäkää mut nyt edes hetkeksi rauhaan. Sitä rauhaa ei vaan saa KOSKAAN. Aina joku vinkuu, tappelee, mouruaa, märisee tai jokin on vialla. Olisi joskus ihana töiden jälkeen mennä vaikka kaupungille. Yhden lapsen saisi aina hoitoon ja mies voisi kyllä yksin yhden lapsen kanssa olla illan tai vaikka viikon. Töistä kotiin, nuori iltapäiväkerhosta kauppaan, ruuan laittoa, mies vie vanhimman harkkoihin ja hakee nuorimman ja vie harkkoihin ja mä menen yhden kanssa fysioterapiaan, milloin harrastuksiin, milloin on koulun vanhempainiltoja, milloin harrastusten. Aina joku kiukuttelee, aina vähintään kaksi tappelee keskenään. Vaikka meillä on kuitenkin ihan perusrauhallisia ja tottelevaisia lapsia.
Tämä arki vain on yhtä lapsiperheen arkea eikä IKINÄ mitään muuta. Mulle ei riitä se, että pääse joskus viikonloppureissulle ystävien kanssa tai duunin pikkujouluihin. Mä tarvitsisin PALJON enemmän omaa aikaa ja sitä että saisin SÄÄNNÖLLISESTI olla _YKSIN_kotona edes vuorokauden. Yhden kanssa mies voisi lähteä viikonlopuksi ties minne, yhden saisi aina mummolle ja vaarille tarvittaess yms. Mutta koko sakin saaminen yhtä aikaa johonkin on HARVINAISTA herkkua. Joka tapahtuu kerran kahdessa vuodessa. Ei yksinkertaisesti ole viikonloppuja, että yhdelläkään lapsella ei olisi mitään harrastuksia, synttärikutsuja, joku kipeänä tms. Silloin kun on ns. vapaata niin tadaaa...itselläni onkin töitä tms.

Meillä on ihan hyvät tulot. Sanoisin, että keskivertoa suuremmat. Jokaisella lapsella on oma huone, asiallisia vaatteita, myös niitä kalliita muotivaatteita, älypuhelit, pleikkari löytyy, kunnon tietokoneet taloudessa, monipuolista ruokaa, kiva koti, ihan hieno auto yms. Mutta suurillakaan tuloilla ei näin suuressa perheessä paljon ns. juhlita. Ei puhettakaan, että neljän lapsen kanssa lähtisi kylpylään. Nyt alkavat kaikki olla niin isoja, että ehkä parin vuode päästä voisi harkita kylpyläviikonloppua/laskettelureissua. Eipä se vienyt sitten kuin 15 vuotta?
Mä rakastan matkustelua. Ei puhettakaan, että saisin unelmaani toteuttaa... Enkä mä mitään Thaimaan/Kanarian lomia kaipaa, vaan kaupunkilomia ja kulttuuria. Jepjep..lähdepä neljän lapsen kanssa ja koita pitää tuo kiljulaissakki kurissa ja kasassa. Eikä meillä ole varaakaan. Kuudelta hengältä esim. 5pv Roomassa maksaa 5000e, kun kolmen hengen perheellä sama loma olisi 1700e.

 

[QUOTE="Vakkari harmaana";29423661]Jos mulla olisi hyvä koulutus ja tuloja, niin meilläkin olisi vain yksi lapsi.. korkeintaan kaksi.. Kun ei ole koskaan ollut oikein mielekästä työtä mihin palata tai siis sellaista hyväpalkkaista työtä, jossa voi edetä yms, niin ei ole huvittanut töihin mennä. Ei ole ollut varaa matkustella, rakentaa omakotitalo jne. Lapset ovat tuoneet sitä vaihtelua ja sisältöä elämään. Mulla siis lapsia neljä, joista nuorin 4v.[/QUOTE]

Meillä on kaksi lasta, ja ajatus oli että tällä lapsiluvulla voimme matkustaa ja rakentaa sen omakotitalon. Hyväpalkkaisessa työssä olen, ja lapsiluku olisi voinut olla myös vain sen yhden lapsen verran ellei sattuma olisi päättänyt toisin.