Miksi teiniäitien lapset...

saavat myös omat lapsensa usein teineinä?Lähi/tuttavapiirissä monta tälläistä tapausta.

 

Ovat kokeneet äitinsä valinnan onnistuneeksi ja onnelliseksi ja tahtovat samaa itselleen ja lapsilleen?

Itse sain osan lapsistani, kun olin vielä teini. Yksi lapsista sai 16-vuotiaana pojan. Ei tosin ollut suunniteltu, kuten omat muksuni aikanaan olivat.

 

saavat myös omat lapsensa usein teineinä?Lähi/tuttavapiirissä monta tälläistä tapausta.

Koska siihen, mitä pidetään hyvänä ja mahdollisena lapsenhankkimisikänä, vaikuttaa myös se, mitä on nähnyt ympärillään. Monessa perheessä esitetään itsestään selvänä järjestyksenä ensin opinnot, sitten työ, sitten vasta perhe, mutta jos on itse tehnyt toisella tavoin ja kokenut sen ihan hyväksi, ei varmaan opeta lapsellekaan, että perheen aika on vasta yli kolmikymppisenä. Usein sitä omaa lastenhankkimisikää pitää hyvänä ja siksi nuorina lisääntyneet saattavat siirtää omille lapsilleenkin ajatuksen siitä, että lapset kannattaa hankkia nuorena.

 

Teini-äitiys on yleensä periytyvää, kuten alkoholismikin.

 

Sosioekonominen asema yhteiskunnassa periytyy, johon tämäkin asia on vahvasti liitoksissa. Näissä perheissä ei myöskään yleisesti panosteta koulunkäyntiin saatika opiskella pitkälle. Tämä on muuten yksi asia jonka ehkäisyyn meillä kouluterveydenhuollossa yritetään vahvasti panostaa (teiniäitien tyttärien teiniraskaudet)

 

Malli on usein samanlainen sukupolvien välillä. Tai sitten ei. Anoppi on saatu parikymppisenä, mies 17v ja sitten on useampi jotka ei oo saaneet nuorena. Ei mekään. Nyt sitten yksi on taas nuorena tullu raskaaksi. Muita nyt teiniäitejä ei tuttavissa olekaan.

 

Ei ole meillä tapahtunut. Mä olen varmaan ollut niin paska mutsi ettei noi ole halunneet äideiksi. 1 abortti on tehty ja sitä ei tarvittu miettiä yhtään. Teiniäiti on sanana kyllä ihan puhdasta vittuilua.

 

Tiedän perheen, jossa teininä tehty esikoiset neljässä polvessa. Silti ei kyse mistään kouluttamattomista /vähempi osaisista perheistä. Ja jokaisessa sukupolvessa on kannustettu ensin opiskelemaan, mutta silti näin käynyt, että eletään nurinkurisesti (lapset, opiskelu,työ). Ehkä se on geeneissä?

 

Ne, jotka tekevät lapsensa tarkoituksella nuorena, niin niillä on kyllä suurempi vietti äitiyteen, kuin niillä, jotka tekevät lapsensa vanhana. Äitiys on siis toisille luonnollisempaa kuin toisille. Kaipa tätäkin voidaan pitää perinnöllisenä piirteenä.

Ne nuoret, jotka raskautuvat nuorena "vahingossa", niin nehän ovat nyt sitten asia erikseen, eikä se heidän raskautumisensa kerro heidän äidillisyydestään oikein mitään.

 

Enpä tiedä. Äitini oli juuri täyttänyt 20 kun sai minut, oli kyllä suorittanut toisen asteen opintonsa jo loppuun ja isälläni oli ollut tuohon aikaan vakityö useamman vuoden. Koen että olimme ihan tavallinen perhe, sosioekonominen asemamme ei ollut mitenkään huono. Omakotitalo ostettiin ja molemmat vanhemmat olivat ihan työssäkäyviä ja varaa oli niin tarvittaviin juttuihin kuin huvituksiinkin. Koen siis, että oma lapsuuteni oli siltä osin melko onnellinen.

Itse olin täyttänyt muutamaa kuukautta aiemmin 18 kun mieheni ja minun esikoinen syntyi. Sosioekonomisesta näkökulmasta meidän tilanne ei ole aina ollut ihan yhtä hyvä kuin vanhemmillani aikanaan, mutta kyllä mekin olemme toimeen tulleet ihan kohtalaisen hyvin. Mihinkään ylimääräiseen ei juurikaan ole varaa, mutta tarvittavat asiat saadaan kyllä turvattua. Olin aina ajatellut tekeväni lapset nuorena (joskin alunperin tämä tarkoitti minulle noin 20-25 vuoden ikää), joten siinä mielessä lapsi oli luonnollinen elämänmuutos vaikka itselläni opinnot hieman kesken tuossa vaiheessa olivatkin. Päivääkään en ole katunut, mutta toisaalta ymmärrän erittäin hyvin senkin miksi niin monet haaveilevat lapsista vasta myöhemmällä iällä, puolensa ehdottomasti siinäkin.

En siis usko että kysymykseesi on pelkästään yhtä oikeaa vastausta. Riippuu melko pitkälti varmaan siitäkin, miten tämä teiniäidin äiti on päätynyt hankkimaan lapsensa niin nuorena. Jos lapsi on toivottu ja näin ollen todennäköisesti suunniteltu, päätyy lapsi aikanaan "teiniäidiksi" ehkäpä juuri sen takia, että toivotuilla lapsilla on yleisesti varmasti onnellisempi ja ns. onnistuneempi lapsuus. Oman äidin valinta koetaan hyväksi, ollaan nähty toimintamalli kuinka selviytyä niin ja päädytään ikään kuin sen kannustamana samaan ratkaisuun. Jos lapsi taas on vahinko ja tällöin äiti ehkä henkisesti vähän kypsymättömämpi, luulee olevansa valmis tai muuten vain kokee jokatapauksessa lapsen pitämisen olevan aborttia parempi vaihtoehto, on aika todennäköistä ettei hän pysty tarjoamaan lapselleen fyysisesti ja/tai henkisesti kaikkea lapsen tarvitsemaa. Tällöin lapsuus jää valitettavan vajavaiseksi ja jo pelkästään se on omiaan ajamaan huolimattomiin/huonoihin valintoihin varsinkin myöhemmällä iällä.