Miksi tullut tallaiseksi, *valitusta/itsesääliä*

Meillä lapset menee huonenna yö kylään. Meidän piti mennä huomenna miehen kanssa ravintolaan syömään hyvin. Ei olla oltu missään kahdestaan 7kk. Mutta nyt mua on alkanu ahistaa ajatus ravintolasta. En millään haluis lähtee. Ja syy on että kun mulla ei ole vaatteita ja näytän kaikissa paksulta. :ashamed:

Tiedän ei paljon typerämpi taas vois olla, mutta ku oikeesti tuntuu pahalta lähtee ihmisten ilmoille ja olla tän näköinen. Mulla on ongelma. Elokuviin piti miehen kanssa lähtee ennne joulua. Ei menty koska en halunnut lähteä kun lihava olen..... Nyt jos taas perun lähtemiseni niin mies taas pettyy, vaikka muuta väittää....

 

Ihan kun minä :hug:
Yrität vaan kaapista etsiä ne kaikkein parhaimmat ja mukavimmat vaatteet ylle
Meikkaat vaikka, jos olosi piristys sillä
Ja keskityt nauttimaan ruuasta ja miehen seurasta

Varmasti pystyt siihen :hug:

 

:hug: Tiedän tunteen! Vuosi sitten mulla oli ihan sama juttu ja siksi monta kertaa peruin yhteiset leffareissut ja ulkona syömiset. Oletko kertonut miehellesi? Kannattaa kertoa, hän osaa tukea ja auttaa sua parantamaan itsetuntoasi! Olet arvokas ja ihana juuri sellaisena kuin olet. Päätät vaikka että sinä iltana et mieti noita asioita ollenkaan, et uhraa niille pienintäkään ajatusta vaan ainoastaan nautit miehesi seurasta. Pakotat vaikka itsesi pitämään hauskaa niin pikkuhiljaa alkaa oikeasti olemaan hauskaa

 

No mitäs jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja tekisit asian eteen muutakin kuin valitat. Joko niin tai sitten hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet.

 

No mitäs jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja tekisit asian eteen muutakin kuin valitat. Joko niin tai sitten hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet.

Juu juu dietti ei vaan toimi nopeesti. Nyt vasta oon imetyksen lopettanu.

Pakko tässä on niskasta ottaa kiinni ku kohta pitää töissä taas olla.

Mä en vaan pysty hyväksymään itseäni. Mä olen hukannut itseni jossain vaiheessa. Itsetunto meni sairastelujan takia. Nyt ulnäkökin ärsyttää. Esim koko vartalo peili on vain kellarissa. En halua itteeni nähdäkään.

 

kuinka estoisia ihmiset onkaan.. mä olen reilusti ylipainoinen, enkä anna sen kyllä elämääni haitata, menen ja tulen ihan niinku huvittaa, saa kuka tahansa ajatella musta mitä tahansa... reippautta!! :hug:

 

Lähde vaan reippaasti ravintolaan ja ulos. Vaikka lähteminen tuntuu ehkä vaikealta, niin nautit siitä kuitenkin loppujen lopuksi :hug:

 

kuinka estoisia ihmiset onkaan.. mä olen reilusti ylipainoinen, enkä anna sen kyllä elämääni haitata, menen ja tulen ihan niinku huvittaa, saa kuka tahansa ajatella musta mitä tahansa... reippautta!! :hug:

Niimpä!!! Mulla on tästä tullut ongelma, vaikka oikeesti ei olis mitään syytä. Mä olen nytkin pienemppi kuin olin ennen esikoista. Silti.

Kuten kirjoitin mun itse tunto on hukkunut kun tajusin etten pystykään enää kaikkeen. Mun itse tunto mureni. Nyt olen vain kasa mahamakkaroita ja arpia.

Tiedän olen typerä ja vaikka mitä, mutta kun en voi sille mitään. Ollaan niin monsesti johonkin menossa. Sit mä kuitenkin istun makuuhuoneessa sängyllä ja itken, kun ei oo sopivia vaatteita joissa näyttäisin nätiltä.

 

Noi on niin tuttuja tunteita monille naisille. Sä päätät nyt, että lähdet ja pidät hauskaa. Tee se edes miehesi takia!! Hän haluaa sun kanssas lähteä yhdessä.
Kun katsot ympärilles, huomaat ettei ne muutkaan ihmiset ole täydellisiä

 

kuinka estoisia ihmiset onkaan.. mä olen reilusti ylipainoinen, enkä anna sen kyllä elämääni haitata, menen ja tulen ihan niinku huvittaa, saa kuka tahansa ajatella musta mitä tahansa... reippautta!! :hug:

Se mikä käy yhdelle, on myrkkyä toiselle. Itse olin tosi ylipainoisena sellainen etten yhdessä vaiheessa kehdannut edes baariin mennä saati minnekään muuallekaan, leffaan, syömään raflaan ym.. Kaupassa pystyin käymään. Häpesin itseäni ja omia kilojani, sitä että olin päästänyt itseni siihen kuntoon. Ei silloin paljon huvittanut mennä vaatekauppoihin nolostumaan isojen tyttöjen osastolle ja eipä sitten ollutkaan edes mitään vaatetta missä olisi näyttänyt hyvältä, joten en senkään vertaa kehdannut mennä minnekään. Joillekin vaan on ulkonäkö tärkeä asia ja vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja monesti varsinkin juuri sellaisille jotka ovat lihoneet äkkiä, jotka ovat joskus olleet hoikkia ja hyväkroppaisia. Se on korvien välissä, muttei siitä ole helppo päästä eroon.

 

Lähde ihmeessä viettämään laatuaikaa miehesi kanssa!
Muut eivät suhtaudu sinuun niin kriittisesti kuin sinä itse.

 

Noi on niin tuttuja tunteita monille naisille. Sä päätät nyt, että lähdet ja pidät hauskaa. Tee se edes miehesi takia!! Hän haluaa sun kanssas lähteä yhdessä.
Kun katsot ympärilles, huomaat ettei ne muutkaan ihmiset ole täydellisiä

Niin.. Miehen takia pitäis yrittää jaksaa lähtee. Mutta se on tosi vaikeaa... ei tuolta läydä vaatteita jotka sopii, ilman että maha pömpöttää ja makkarat näkyy.

 

kuinka estoisia ihmiset onkaan.. mä olen reilusti ylipainoinen, enkä anna sen kyllä elämääni haitata, menen ja tulen ihan niinku huvittaa, saa kuka tahansa ajatella musta mitä tahansa... reippautta!! :hug:

Se mikä käy yhdelle, on myrkkyä toiselle. Itse olin tosi ylipainoisena sellainen etten yhdessä vaiheessa kehdannut edes baariin mennä saati minnekään muuallekaan, leffaan, syömään raflaan ym.. Kaupassa pystyin käymään. Häpesin itseäni ja omia kilojani, sitä että olin päästänyt itseni siihen kuntoon. Ei silloin paljon huvittanut mennä vaatekauppoihin nolostumaan isojen tyttöjen osastolle ja eipä sitten ollutkaan edes mitään vaatetta missä olisi näyttänyt hyvältä, joten en senkään vertaa kehdannut mennä minnekään. Joillekin vaan on ulkonäkö tärkeä asia ja vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja monesti varsinkin juuri sellaisille jotka ovat lihoneet äkkiä, jotka ovat joskus olleet hoikkia ja hyväkroppaisia. Se on korvien välissä, muttei siitä ole helppo päästä eroon.

Tää on niin totta! Ennen raskautta olin kokoa 46-48. Sitten kahden raskauden jälkeen olin kokoa 38-40. Nyt kolmannen raskauden jälkeen taas koko 44. Mutt sillo ku aikaisemmin oli iso, niin mä olin tasaisen pyöree. Ei tullut makkaroita. Nyt tulee ku kaikki raikkuu vaan.

Silloin kun oli iso viimeksi olin terve ja pystyin kaikkeen. Nyt iso ja raihnainen. Ei puhettakaan että vaikka halkoja hakkaisin. Jos sen teen niin kipeä oon taas joka kohdasta sen jälkeen. Pelkästää ruokakauppa reissu on jo rankka ja kivut alkaa. Sitä on aika avuton ja turha olo. Nyt ei ole edes "silmän iloksi" kenellekään.

 

Se mikä käy yhdelle, on myrkkyä toiselle. Itse olin tosi ylipainoisena sellainen etten yhdessä vaiheessa kehdannut edes baariin mennä saati minnekään muuallekaan, leffaan, syömään raflaan ym.. Kaupassa pystyin käymään. Häpesin itseäni ja omia kilojani, sitä että olin päästänyt itseni siihen kuntoon. Ei silloin paljon huvittanut mennä vaatekauppoihin nolostumaan isojen tyttöjen osastolle ja eipä sitten ollutkaan edes mitään vaatetta missä olisi näyttänyt hyvältä, joten en senkään vertaa kehdannut mennä minnekään. Joillekin vaan on ulkonäkö tärkeä asia ja vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja monesti varsinkin juuri sellaisille jotka ovat lihoneet äkkiä, jotka ovat joskus olleet hoikkia ja hyväkroppaisia. Se on korvien välissä, muttei siitä ole helppo päästä eroon.

Sä kirjoitat mun tän hetkisestä elämästä. Kaikki täsmää. Mä oon jopa ajatellut, että tästä olotilasta ei voi pelastaa kuin kuolema. Siis en mä itelleni mitään ole tekemässä, mutta se itseinho on niin valtavaa. Mä haluaisin tällä hetkellä pysytellä vain neljän seinän sisällä piilossa, mutta se on aika mahdotonta, kun luennoilla ja tenteissäkin pitää käydä. Tajuatteko, että lenkilläkin käyn iltapimeässä sen tähden, etteivät muut näe "lyllertävää läskiä"...mä haluaisin niin kovasti entisen elämäni takaisin, eikä se onnistu kuin laihtumalla. Tällaisena mä en pysty koskaan itseäni hyväksymään.

 

Se mikä käy yhdelle, on myrkkyä toiselle. Itse olin tosi ylipainoisena sellainen etten yhdessä vaiheessa kehdannut edes baariin mennä saati minnekään muuallekaan, leffaan, syömään raflaan ym.. Kaupassa pystyin käymään. Häpesin itseäni ja omia kilojani, sitä että olin päästänyt itseni siihen kuntoon. Ei silloin paljon huvittanut mennä vaatekauppoihin nolostumaan isojen tyttöjen osastolle ja eipä sitten ollutkaan edes mitään vaatetta missä olisi näyttänyt hyvältä, joten en senkään vertaa kehdannut mennä minnekään. Joillekin vaan on ulkonäkö tärkeä asia ja vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja monesti varsinkin juuri sellaisille jotka ovat lihoneet äkkiä, jotka ovat joskus olleet hoikkia ja hyväkroppaisia. Se on korvien välissä, muttei siitä ole helppo päästä eroon.

Sä kirjoitat mun tän hetkisestä elämästä. Kaikki täsmää. Mä oon jopa ajatellut, että tästä olotilasta ei voi pelastaa kuin kuolema. Siis en mä itelleni mitään ole tekemässä, mutta se itseinho on niin valtavaa. Mä haluaisin tällä hetkellä pysytellä vain neljän seinän sisällä piilossa, mutta se on aika mahdotonta, kun luennoilla ja tenteissäkin pitää käydä. Tajuatteko, että lenkilläkin käyn iltapimeässä sen tähden, etteivät muut näe "lyllertävää läskiä"...mä haluaisin niin kovasti entisen elämäni takaisin, eikä se onnistu kuin laihtumalla. Tällaisena mä en pysty koskaan itseäni hyväksymään.

Jos lasten kanssa olen liikkeellä mua ei haittaa ulkonäköni. Kaikki ymmärtää että äiti on vähän pyöree kolmen lapsen jälkeen. Mutta jos olen yksin, häpeän.

 

Jos sulla ei ole "sopivia" vaatteita, menkää johonkin vähemmän "hienoon" paikkaan syömään hyvin? Kyllä sinä kehtaat lähteä, olet varmasti sen tarpeessa. Mene ihmeessä, kun tilaisuus tarjoutuu...

 

Käy vaateostoksilla ennen ravintolareissua?

 

Käy vaateostoksilla ennen ravintolareissua?

Kävin tossa kiertämässä. Ei löytyny kivaa jossa en näyttäis lihavalta.

Ei ku se on mun pään sisällä koko lihavuus....

Ja ei tuo rafla mikään hieno oo. Ihan farkuissa sinne voi mennä.

 

Käy vaateostoksilla ennen ravintolareissua?

Kävin tossa kiertämässä. Ei löytyny kivaa jossa en näyttäis lihavalta.

Ei ku se on mun pään sisällä koko lihavuus....

Ja ei tuo rafla mikään hieno oo. Ihan farkuissa sinne voi mennä.

Jos sinulla farkut menee jalkaan, et sinä sitten kovin tuhdissa kunnossa voi olla
Tunikatyyppiset paidathan on nyt muotia, niillä saat peitettyä itseäsi häiritsevän maha-alueen.

 

Käy vaateostoksilla ennen ravintolareissua?

Kävin tossa kiertämässä. Ei löytyny kivaa jossa en näyttäis lihavalta.

Ei ku se on mun pään sisällä koko lihavuus....

Ja ei tuo rafla mikään hieno oo. Ihan farkuissa sinne voi mennä.

Jos sinulla farkut menee jalkaan, et sinä sitten kovin tuhdissa kunnossa voi olla
Tunikatyyppiset paidathan on nyt muotia, niillä saat peitettyä itseäsi häiritsevän maha-alueen.

No oon kokoa 44. Tiedän etten jättiläinen ole, mutta silti niiiiin tyytymätön. Mä olen kateellinen ihmisille, jotka ovat minua isompia ja silti tyytyväisiä itseensä ja ylpeinä kilonsa kantavat. Minä koen itseni vain rumaksi. Ongelma on mun pää sisällä. Sääliksi vaan miestä käy, kun en mihinään enää lähde.