Miksi tyttövauvat ovat toivotumpia?

[QUOTE="utelias";23384477]Ja tämäkin perustelu.. tekis mieli hakata päätä seinään! Valitettavasti tätäkin perustelua kuulee toisinaan..[/QUOTE]

Alkuraskaudesta toivoin kyllä hetken ajan poikaa, koska olisin halunnut leikata sille Torres-tukan. Joko seinä kolisee?

 

Itse olen toivonut ja saanut vain poikia. Ja hyvä niin, miehet pääsevät elämässä niin paljon helpommalla, että ei tarvitse äidin niin paljon murehtia.

Samasta syystä toivoin poikia. Olisihan se helpompi elämä jos lapsilla menee kivasti.

Pojat pääsevät helpolla elämäss, jos vähänkin vaaditaan kotona. Osaa peruskäytöstavat. Ja vaikka ei osaisi, hyvävelijärjestelmä autttaa jopa luuserit ja pölkkypäisimmät suuninilleen yritysjohtajiksi. riittää että on kikkeli.

Naisilta ja tytöilä vaaditaan sikiöajasta alkaen niin paljon enemmän, ja mikään ei riitä ja aina tekee väärin

 

[QUOTE="vieras";23384485]Ehkä ainut syy miksi toivoin tyttöä on se, että aikuistuttuaan yleensä tytöt pitävät yhteyttä vanhempiinsa huomattavasti enemmän. Itselläni yksi poika ja toinen tulossa Surettaa kun lähipiirissä monet pojat tuntuvat pitävän vanhempiinsa aikuisena hyvin vähän yhteyttä. Toisin kun tytöt, jotka ihan oma-aloitteisesti seurustelevat vanhempiensa kanssa. Minulla ei kuitenkaan ole ollut mitään "suurta" tyttötoivetta. Pääasia että vauva tulossa ja toivottavasti terve sellainen .)[/QUOTE]

Tätä mäkin olen usein miettinyt. Ja mun äitikin sanoi kerran että "oman tyttären raskaus on ihan eri asia kuin miniän raskaus". Ja niin kai se on ollut meillä että mun vauva on tiiviimmin ollut tekemissä vanhempieni kanssa kuin veljen lapsi tän ikäisenä (3kk). Ja jos vertaa siihenkin että mun vanhemmat ovat nähneet tätä vauvaa jo useita kertoja, mutta miehen vanhemmat ei vielä kertaakaan. Toivottavasti itse voi aikanaan luoda läheisenkin suhteen tämän pojan aikuiseen elämään.

 

ehkä joillekin naisille mutta kyllä yleismaailmallisesti pojat on toivotumpia ja arvokkaampia. Ja miehet ei halua tyttöjä, on oltava vähintään ykis poika jokatapauksessa.

 

[QUOTE="vieras";23384485]
Ehkä ainut syy miksi toivoin tyttöä on se, että aikuistuttuaan yleensä tytöt pitävät yhteyttä vanhempiinsa huomattavasti enemmän. [/QUOTE]


Miks ihmeessä aikuisten lasten pitäis pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa??? :O
Heillähän on silloin toivottavasti jo oma elämänsä elettävänään...

En minä ainakaan omaan äitiini pidä usein yhteyttä vaikka tyttö olenkin

 

mulla 2 poikaa ja nyt haaveilen taas vauva-ajasta, kummassakaan raskaudessa ei mulle ollu välii kumpi tulee,mies toivoi poikaa kummassakin! Ja nyt jos tulisin raskaaksi niin ehkä toivoisin kolmatta poikaa...en tiedä miksi..olisihan tyttökin ihan kiva, mut ei kai sil kuitenkaa olis mulle mitää välii kumpi tulisi.

 

Minulla on poika ja toivon salaa, että seuraavakin on poika. Tyttökin tietysti on ihan yhtä hyvä.

 

Meidän tyttö oli niin kiltti vauva ja pikku-lapsi, että en ikinä voinut kuvitella, niitä vaikeuksia, mitä poika-vauvan kanssa tuli. Ei kai se aina mene niin päin kuitenkaan.
Pojasta kuitekin ajattelin, että sitä ei tarvitse murehtia, että kuinka se pärjää elämässä, kun pojille tuntuu olevan elämä niin helppoa ja pääsevät kaikesta vähemmällä.
Oma äitini ei ole minulle läheinen, joten tuskin on nähnyt lapsiamme enemmän kuin anoppikaan. Anoppi on taas emo-tyyppiä, joka haluaa olla mukana kaikessa lasten kanssa. Omaa äitiäni saa taas väkisin yrittää mukaan osallistumaan lasteni elämään. Toivon, etten ole itse niin avuton mummo omille lastenlapsilleni kuin oma äitini.

 

mulla ei kummallakaan kerralla ollut merkitystä lapsen sukupuolella, esikoinen on tyttö ja kuopus on poika, kummankaan kohdalla en ole huomannut mitään helppos/vaikeus juttuja sukupuoleen liittyen, jos kolmannen vielä saan on hänenkin sukupuolensa mulle ihan yhdentekevä juttu

 

Tytölle voi antaa kaiken sen mistä äiti itse jäi omassa lapsuudessa paitsi. Tai no kuvitelmissa se ehkä onnistuu. Ei kaikki tytöt oo hörhöprinsessoita, eikä kaikki pojat remakoita ritareita. Useinmiten lasten vauvanuketkin on tyttöjä, jos se siitä jää päälle osalle.

 

Mulla m,,olempia ja täytyy myöntää, että ennen lapsia tyttöä toivoin, mutta nyt jos näkisitte tuon sydäntenmurskaajan (kuopukseni), niin muuta ei voisi kukaan toivoa. Minne se meneekin, saa jo ulkonäöstänsä kehuja, ihan vierailta ja annahan olla kun suunsa avaa, pieni vielä, mutta on jo vallottanu hauskilla ja oivaltavilla jutuillaan ja empaattisuudellan kaikki tielleen osuvat. Ja tämä tosi. No siis, tyttärenikin on mahtava tyyppi, ei sillä.

 

[QUOTE="vieras";23384599]Miks ihmeessä aikuisten lasten pitäis pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa??? :O
Heillähän on silloin toivottavasti jo oma elämänsä elettävänään...

En minä ainakaan omaan äitiini pidä usein yhteyttä vaikka tyttö olenkin [/QUOTE]

Toivottavasti tämä on vitsi. Suurempaa rakkautta ei olekaan kuin vanhemman rakkaus lapseensa, joten kyllä minusta olisi todella kauheaa jos poikani eivät aikuistuttuaan haluaisi pitää minuun juuri mitään yhteyttä. Tietenkin heillä saa ja pitää olla omat elämänsä, mutta todellakin toivoisin heitä näkeväni säännöllisesti myös aikuisena. Ajattelitko itse "hylätä" lapsesi aikuisena, koska heillä on oma elämä?? Anoppini on erittäin onnellinen kun astuin mukaan kuvioihin ja aloin pitämään heihin säännöllisesti yhteyttä. Mieheni ei sitä juuri osaa. Nyt näkee pikaansa huomattavasti useammin kuin ennen.

Toivottavasti muistat omat sanasi jos ikävöit lapsiasi kun he ovat aikuistuneet.

 

[QUOTE="carelia";23384716]Tytölle voi antaa kaiken sen mistä äiti itse jäi omassa lapsuudessa paitsi. Tai no kuvitelmissa se ehkä onnistuu. Ei kaikki tytöt oo hörhöprinsessoita, eikä kaikki pojat remakoita ritareita. Useinmiten lasten vauvanuketkin on tyttöjä, jos se siitä jää päälle osalle.[/QUOTE]

Tämä oli hyvä pointti! Kiitos muillekin hyvistä kommenteista! Monta eri näkökulmaa tuli

 

Uskomattoman pinnallista ja itsekästä ajattelua, itselläni molempia, toiveena oli vain terve lapsi joka kerta, ja se minulle suotiin. Nyt vanhimpien ollessa jo murkkuiässä, tytär tosi vaikea, poika taas kuin enkeli. Ei mahdu minun pieneen mieleeni, että joku voi olla pettynyt lapsensa sukupuolesta, kamalaa! Lasta ei tehdä vaan saadaan, millaisiahan äitejä mahtavat tuollaiset olla sille pettymyksen tuottaneelle pienelleen..

 

Poikia syntyy vuosittain aina enemmän kun tyttöjä. Ehkä sun kaveripiiriinkin on sitten eksynyt äitejä joilla on enemmän poikia.

 

Rakenneultrassa paljastui että poika on tulossa. Olihan se pettymys ja itkukin siinä tuli. Mutta samantien lähdin ostamaan pojalle vaatteita ja nimikin oli pojalle heti valmis kun kävi ilmi että poika tulee. Ihana rakas tuo poika nyt on, oma lapsi kuitenkin, väliäkö sillä sukupuolella

Järkyttävää! Että oikein itku tuli väärästä sukupuolesta :O Luulisi että tuossa iässä olisit kiitollinen että ylipäänsä lapsi tuli.

 

Ei mahdu minun pieneen mieleeni, että joku voi olla pettynyt lapsensa sukupuolesta, kamalaa! Lasta ei tehdä vaan saadaan, millaisiahan äitejä mahtavat tuollaiset olla sille pettymyksen tuottaneelle pienelleen..

Minkä sille voi jos tulee se pettymys? Ei se pettymys mulla kauaa kestänyt, mutta se kuitenkin tuli. Kyllä mä sieltä ultrasta lähtiessä pienen itkun itkin ja harmittelin etten nyt saakkaan sitä toivomaani tyttöä jolle mun äitikin oli mekon jo ostanut kun piti niin selvänä itsekin että mä saan tytön. Mutta samalla ultrareissulla lähdin ostamaan pojalle niitä vaatteita sekä ylpeänä hymyilin koko päivän että mulle tulee poika Eli pettymys vaihtui melko nopeasti iloksi. Ja tietysti rakastan poikaani ja hän on tärkeä aarteeni, ei se pettymys enää tunnu missään. Ja mä puhun lapsen hankkimisesta ja tekemisestä - ei ne termit vähennä sitä rakkautta lapseen ja lapsen saamiseen.

Saako tässä maailmassa mistään olla pettynyt? Vai onko se kielletty tunne? Onko väärin toivoa tervettä lasta ja pettyä jos tuleekin sairas lapsi? Kun lapsihan on lahja ja rikkaus sekä pitäisi olla kiitollinen kun lapsia ylipäätään edes saa - väliäkö sillä lapsen sukupuolella tai terveydentilalla?!

 

Outoa, en ole koskaan kuullutkaan. Itse olen toivonut poikia ja poikia saanut. Tyttölapselle minusta tuskin olisi äidiksi, en jaksaisi mitään prinsessatouhuja. Paljonhan se on lapsen luonteesta kiinni, mutta aina esim. kaupungilla kun tulee vastaan äitejä vaunuineen tai rattaiden kanssa, kiinnitän huomiota suloisiin pikkupoikiin. En muista juuri koskaan nähneei tyttölasta, joka olisi sydämeni sulattanut. Oma tyttölapsi sen varmasti sitten tekisi, jos sellainen syntyisi. Mutta toivotavasti ei synny nyt enää yhtään lasta meille.

 

[QUOTE="chatte";23384315]eikä' muuten ole tytöt aina helpompia
varsinkaan meillä on kun on tyttö äitiinsä tullu ja poika isäänsä [/QUOTE]

Täsmälleen samaa mieltä! Poika toimii kuin ihmisen mieli ja pieni nainen rääkyy kuin manaajan riivaamana joka asiassa

 

Saako tässä maailmassa mistään olla pettynyt? Vai onko se kielletty tunne? Onko väärin toivoa tervettä lasta ja pettyä jos tuleekin sairas lapsi? Kun lapsihan on lahja ja rikkaus sekä pitäisi olla kiitollinen kun lapsia ylipäätään edes saa - väliäkö sillä lapsen sukupuolella tai terveydentilalla?!

Vertaatko sä ihan oikeasti toivetta terveestä lapsesta lapsen SUKUPUOLEEN? Ja yhtä typerä k***pää on ilmeisesti äitisi. Toivottavasti edes miehesi on kiitollinen pojasta.

 

Saako tässä maailmassa mistään olla pettynyt? Vai onko se kielletty tunne? Onko väärin toivoa tervettä lasta ja pettyä jos tuleekin sairas lapsi? Kun lapsihan on lahja ja rikkaus sekä pitäisi olla kiitollinen kun lapsia ylipäätään edes saa - väliäkö sillä lapsen sukupuolella tai terveydentilalla?!

Saa. Saat olle pettynyt, jos esim.
- ylennys työpaikalla menee sivusuun
- et voitakaan arpajaisissa
- joku pettää luottamuksesi
- kakku ei olekaan niin hyvää kuin päältä päin näytti jne. jne.

... mutta oikeasti melko typerää olle pettynyt siitä, että ei nyt saanutkaan tyttöä, kun niiiiiiiiin sitä toivoi.

 

Esikoinen meillä on poika ja se usein sanookin itsestään ja isästään, että "me pojat" ja tekevät sitten poikien juttuja. Poika on kiinnostunut autoista ja muista poikien jutuista niin paljon etten minä tiedä noista niin paljon kuin nuo kaksi. En kuitenkaan toivonut tyttöä vaan jopa odotin, että poika sieltä tulee kuten sitten tulikin. Niin moni vaan sanoi harmittaako kun ei tullut tyttöä. En ymmärtänyt koko kysymystä miksi olisi pitänyt harmittaa.
Nyt odotan sekä tyttöä, että poikaa ja vauvanvaatteita katsoessa olen huomannut, että tytölle tosiaan on kivoja ja tosi söpöjä vaatteita, mutta pojalle niitä kivoja on vain suunnilleen h&m:llä ja sitten jotain Bamsevaatteita. Ja mitä isommaksi poika kasvaa niin sen vähemmän on kivoja vaatteita, mutta tytöille löytyy enemmän oman mieleni mukaisia. Naisena vain tulee näin katsottua. Ihan sama minulle olisi ollut jos nämäkin molemmat olisi olleet poikia. En ole itse kovin muotitietoinen enkä pidä merkkivaatteita vaan sellaisia jotka on kivoja päällä. Tulevalle tytölle olen tosin ostanut kirpparilta gapin, ellen, espritin ja name it(mekkoja) vaatteita.

 

Minä toivoin salaa poikaa, joka saatiin. Ihan vaan siksi, että joutuu ottamaan/ saa aikuistuttuaan paljon vastuuta asioista, jotka ovat helpompia miehelle. Eduksi on myös kaikenlainen tee-se-itse -taito moottoreiden ja rakennushommien osalta. Suvussa löytyy opettajia onneksi....

Tytölle olis kamalat paineet kuten itselläni aikoinaan ja vieläkin.

Ammattinsa saa tietysti valita itse, mutta pakko on edellämainituistakin tietää jotakin.

 

[QUOTE="vieras";23385370]Vertaatko sä ihan oikeasti toivetta terveestä lapsesta lapsen SUKUPUOLEEN? Ja yhtä typerä k***pää on ilmeisesti äitisi. Toivottavasti edes miehesi on kiitollinen pojasta.[/QUOTE]

Kunhan nyt vain mietin mistä sitä saa olla pettynyt, en tarkoittanut vertailla. Jaa no enpä menisi haukkumaan äitiäni jolla on 4 tyttöä ja 4 poikaa, hänkin vain haaveili tyttärentyttärestä. Mies on kiitollinen pojasta niinkuin minäkin olen Ei se pettymys vähennä sitä kiitollisuutta ja rakkautta!!

 

[QUOTE="chatte";23384309]Kai mä oon outo nainen kun en oo toivonut kumpaakaan lasta enemmän.
Oon aina halunnut sekä pojan että tytön.
Ja molemmat olen saanut[/QUOTE]

Täälä toinen outo. Toivoin että lapsen saisin ja tuota poikaa rakkampaa ei olekaan. Sain haluamani.