varmaankin näin. Se on muuten kumma kun miettii omia vanhempia että heillä oli raha asiat kunnossa mutta sen jälkeen on paljon tullut näitä ettei ole.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kultainen lusikka, mutta mutta
Olen suhteellisen varakkaasta perheestä, mutta en ole pahemmin kotoa saanut mitään. Toki lapsena ruuan ja vaatteet, mutta en mitään hienouksia. Aikuisena on tarvinnut itse pärjätä.
ReddyHead
Alpakkaa. Päältä kaunis mutta sisältä arvoton...omat lapset on onneks saanut olla edes Hackmannin halppismalli suussa 
Keittiönoita
Vaikea kysymys. Varmaankin työteliäs ja säästeliäs lusikka suussa. Äitini oli kotiäiti (= aina kotona ) ja isäni aloitteleva yksityisyrittäjä (= aina töissä ) . Äitini oli myös mestari penninvenyttämisessä.
minä
Lapsen suuhun parhaiten sopiva lusikka oli suussani syntyessä. Äitini oli kotiäiti, hoiti minuakin kotona siihen saakka, että lähdin kouluun ( olin perheen nuorin) isäni teki osa-aikatöitä, joutui jäämään päätoimisesta metsurintyöstään sairauden vuoksi. Rahaa ei ollut paljoa, mutta ruokaa oli aina pöydässä, äiti oli kotona meitä lapsia varten. Ja opin sen, että ei se raha tuo sitä rakkautta ja rikkautta välttämättä elämään.
no siis
kaikki luuli, että synnyin hopealusikka suussa, mutta kyl se nyt aikuisena on huomattu, että se olikin vaan hopeoitu.