Millaisia muiden 4v ovat?

Siis lähinnä luonteeltaan? Ja miten suhtautuvat jos joku vieras tulee vaikka puhuttelemaan lasta? Meillä poika on aina ollut kova kalloinen ja todella temperamenttinen mutta nyt rupesin miettimään että mitä olen tehnyt väärin tuon lapsen kasvatuksen kanssa.. Esim. Melkein aina kun mies kysyy jotain vaikka tarhapäivästä niin poika rupeaa murisemaan, näyttää nyrkkiä ja käskee olemaan hiljaa. Käytin pojan 4v neuvolassa ja tädit jutteli ihan normaalisti ja meidän poika ottaa ensimmäisenä ja lyö neuvolan tätiä, murisee, käyttäytyy tosi tylysty ja koittaa potkia!

Kotona leikeissä ja muutenkin kotona ollessa on ihan normaali yleensä mutta välillä käyttäytyy juuri noin em. ja varsinkin jos ollaan jossain muualla kuin kotona ja jos joku muu koittaa edes jutella jotain pojalle.

Neuvolasta käskivät varata ajan psykologille koska poika ei suostunut tekemään muutamaa juttua mitä neuvolan täti pyysi vaikka tiedän että ne osaa koska kotona tekee ne ihan ongelmitta.

Onko minulla mennyt kasvatuksessa joku pieleen, kuuluuko tämä ikään vai mikä tuolla pojalla on kun on niin vihaisen oloinen varsinkin vieraiden ja isänsä puhutellessa?

 

eikä nyrkkiä heristele jos ei ole leikkisällä tuulella. Kun kysyy vastaa mitä muistaa, vieraille ei puhu kovin paljoa mutta kukapa se nyt vieraille alkaisikaan puhumaan tosta vaan.

 

Ja vielä lisäys että ollaan miehen kanssa mietitty että jossain vaiheessa toinen lapsi olisi tervetullut perheeseen niin miten ihmeessä saisin tämän esikoisen tottumaan ajatukseen että talossa olisikin sitten vielä vauva? Tämä siis siksi etä poika on jostain saanut "vauvakammon", inhoaa kuulemma vauvoja yli kaiken ja ei tarvitse olla kuin lehdessä vauvan kuva ja poika on nyrkit pystyssä Asioista ollaan juteltu tai yritetty vaan poika ei suostu edes kunnolla juttelemaan aiheesta josta ei pidä.

 

meidän 4v.. ihan ylisosiaalinen tapaus, ja kaikkien kaveri. mutta isoveli on samanlainen

 

Meilläkin oli aiemmin että oli vaan hiljaa ja kyllä sen ymmärrän että vieraille ei välttämättä puhuttukkaan samalla tavalla kuin tutuille mutta miten niin agressiivisesti käyttäytyy niin se on meillä ongelmana.

 

Monesti saattaa jotain kysyttäessä (vaikka että mitä puuhailit mummolassa?) pöristää vastaukseksi tai murahtaa ja poistua paikalta, se on hänen keinonsa kertoa että ei kiinnosta siitä asiasta jaaritella. Aihetta kun vaihtaa mielenkiintoisempaan niin jatkaa kyllä sitten jutustelua ihan hyväntuulisena.

Ei kylläkään pui nyrkkiä eikä varsinkaan lyö tai potki vieraita. Vieraan tullessa meille kotiin tyyppi painelee omaan huoneeseen ja tulee sitten hetken päästä kuikuilemaan että kukahan se oli joka tuli, mutta vähäsen ujosti tai jotenkin mukamas ohimennen.

On kyllä sellainen melko harkitsevainen tapaus muutenkin, eikä mikään varsinainen "Vili Vilperi".

 

Ja vielä lisäys että ollaan miehen kanssa mietitty että jossain vaiheessa toinen lapsi olisi tervetullut perheeseen niin miten ihmeessä saisin tämän esikoisen tottumaan ajatukseen että talossa olisikin sitten vielä vauva? Tämä siis siksi etä poika on jostain saanut "vauvakammon", inhoaa kuulemma vauvoja yli kaiken ja ei tarvitse olla kuin lehdessä vauvan kuva ja poika on nyrkit pystyssä Asioista ollaan juteltu tai yritetty vaan poika ei suostu edes kunnolla juttelemaan aiheesta josta ei pidä.

Kyllähän sen lapsen on sitten ajatukseen totuttava, jos te lisää lapsia haluatte ja teille niitä suodaan. Ei tuollaisesta asiasta tarvitse eikä pidä nelivuotiaan kanssa keskustella siten ainakaan että se teidän valintoihinne vaikuttaa.

Ja meillä nelivuotias on hyvinkin skeptinen vieraiden suhteen ja saattaakin juuri "itsepuolustukseksi" nostaa nyrkit pystyyn ja lyökin jos aikuinen ei tajua tässä vaiheessa ottaa etäisyyttä ja jättää poikaa rauhassa seurailemaan tilannetta. Neuvolassa alkujännityksien ja tuimailujen jälkeen alkoi kyllä tekemään kaikki jutut...mutta enpä olisi ollut ihmeissäni vaikka olisi täydellisesti lyönyt hanskat tiskiin niin sanotusti.

 

Kun meillä tuntui että neuvolan täti katto heti minuu niin syyttävästi kun poika ensimmäisenä nyrkit pystyssä... Kotona ei todellakaan ole nähnyt mitään tuommosta mistä ois voinut oppia ja mietinkin sitten että minussahan se on vika oltava, mutta mietin sitten että onko se liika kuri vai kurin puute vai mitä mie oon väärin tehnyt että poika käyttäytyy noin??

 

kuulostas olevan ne teidän lapset. Varmaan mahtava tulevaisuus kun ei osaa vastata edes esitettyyn kysymykseen ja paikallaan ei osaa olla

 

Kun meillä tuntui että neuvolan täti katto heti minuu niin syyttävästi kun poika ensimmäisenä nyrkit pystyssä... Kotona ei todellakaan ole nähnyt mitään tuommosta mistä ois voinut oppia ja mietinkin sitten että minussahan se on vika oltava, mutta mietin sitten että onko se liika kuri vai kurin puute vai mitä mie oon väärin tehnyt että poika käyttäytyy noin??

Mä oon varma, että "vika" on jossain muussa kun sinussa
Oisko hoidossa isommilta pojilta oppinut?

 

En annakkaan pojan "vauvainhon" vaikuttaa asiaan että ei yritettäisi toista lasta jos meille se suotaisiin, mehän se tottakai päätetäänkin että halutaanko se toinen lapsi vai ei. Mukava kuulla että on muitakin tämän ikäisiä jotka suhtautuu varauksella vieraisiin ja eikä välttämättä juokse heti leikkimäänkään. Muutenkin nuorena olen tämän esikoisen saanut niin tulee mietittyä heti että olen tehnyt jotain väärin kun poika ei käyttäydy aina niin esimerkillisesti ja aina katsotaan pitkin nenän vartta jos poika alkaa vaikka kaupassa kiukkuamaan..

 

Meidän 4 v poika ei ole koskaan nyrkit pystyssä. Pienenä (2 vuotiaana) yritti vielä lyödä meitä vanhempia suuttuessaan, mutta kitkimme tavan heti alkuunsa pois. Siskon kanssa saattaa joskus tulla riitaa ja silloin toista voidaan lyödä tai tönäistä.

Normaalitilanteissa poika ei ole lainkaan aggressiivinen. Jos vieras kysyy jotain, niin poika ujostelee, eikä välttämättä vastaa mitään. Neuvolassa teki terveydenhoitajan kanssa kaikki tehtävät innostuneesti. Lääkärikäynnillä hän kieltäytyi yhteistyöstä, alkoi itkemään ja halusi lähteä kotiin.

Milestäni tuollainen nyrkkien heiluttelu ei ole normaalia käytöstä, joten suosittelen, että varaatte ajan sinne psykologille.

 

Mä en tarkoita tätä mitenkään pahalla....

Mutta jos meillä 4v. (siinä iässä pitäis jotain kuitenkin jo lapsen tajutakin) kävisi nyrkein vieraiden ihmisten päälle, niin marssisin ihan itse neuvolaan vaatimaan jonkinlaisia jatkotutkimuksia.
Jos siis en peiliin katsomalla löytäisi mitään järjellistä syytä ko. ongelmaan. Jos taas siinä kohtaa epäilisin omia kasvatusperiaatteitani ja löytäisin omista toimistani jotain, joka ko. käytöksen voi aiheuttaa, niin hakisin sitten apua omiin tapoihini.

 

Voihan se olla mahdollista mutta en usko sitäkään kun hoidossa on kumminkin aina ollut nätisti tai hoitajat ainaskin sanoo että ei ole ollut mitään ihmeellistä päivässä. Neuvolassa vaan tuntuivan kovin huolissaan olevan tuosta pojan käytöksestä niin pisti itseäänkin sit mietityttämään..

 

Meillä on huomenna se 4v. neuvola...Kyllä meilläkin äitiä ja isiä komennetaan (tai ainakin kovasti yritetään) nyrkit pystyssä muristen ja huutaen aina välillä. Kamala meteli nostetaan jos ei oma tahto toteudu. Vieraita kyräilee aikansa, mutta on kuitenkin selvästi kiinnostunut

Itse neuvolakäynnistä on jo etukäteen ilmoittanut ettei aio tehdä mitään tehtäviä, ja aikoo olla "vihastunut" neuvolan tädille. Huh huh. Tiedän kyllä että poika ne hommat osaa mutta neuvolassa ne saattavat jäädä näyttämättä. Mielestäni meidän poika peittää omaa epävarmuuttaan tuollaisella pienen miehen uhoamisella.

Joten jos psykologia meille ehdotetaan niin mennään näytille, on minua itseänikin moni asia mietityttänyt. Sosiaalissa taidoissa ja itsevarmuudessa niissä poika kaipaa tukea enkä itse oikein tiedä miten häntä niissä vahvistaisin.

 

4v poika saattaa vaan murahdella tai virnistellä, kun kysyn mitä on tehnyt hoidossa. Agressiivinen ei ole oikeastaan koskaan. Pikkuveljen kanssa tilanne käy joskus fyysiseksi. Olisin todella huolissani jos kävis neuvolaterkan kimppuun. Kyse on kuitenkin aika isosta lapsesta.

 

Voihan se olla mahdollista mutta en usko sitäkään kun hoidossa on kumminkin aina ollut nätisti tai hoitajat ainaskin sanoo että ei ole ollut mitään ihmeellistä päivässä. Neuvolassa vaan tuntuivan kovin huolissaan olevan tuosta pojan käytöksestä niin pisti itseäänkin sit mietityttämään..

Mulla tuli mieleen, että jännittikö poika neuvolaan menoa? Pelkäsi? Oliko teillä aikaisemmin puhetta neuvolassa tapahtuvista asioista? Miten se täti poikaan suhtautui - osasiko rajoittaa menoa, kun toinen kävi käsiksi ja millaiset keinot hänellä sinun nähden olivat ja toimivatko ne mielestäsi? Jos tilanne jatkuu niin luonnollisesti asiaan tulisi puuttua ja auttaa poikaa sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen, mutta jos tää oli kertaluonteinen niin...olkoon.

 

Tarkoitin siis kun epäilin omaa kasvatustani niin onko kuri ollut liian lepsua, annanko liikaa periksi tms, mutta jos joku sai sen kuvan että poika olisi oppinut tuon lyömisen ja potkimisen minulta ja isältään niin siitä ei ole kyse. (en tiedä tarkoititko ny meah tätä mutta selvensin vain) meilläkin on lapselle selvät rajat ja säännöt ja poika kyllä tietää mitä saa tehdä ja mitä ei ja lyömisestä tai potkimisesta seuraa aina jäähyä vaan silti se jaksaa koetella.. taidan kyllä silti varata ajan sinne psykologille, eikai siitä haittaakaan varmaan ole, josko sieltä vaikka saisin jotain neuvoa vielä.

 

Kyllä jännitti neuvolaan menoa, juoksi suoraan takaisin oven kahvaan kun päästiin ovelle Lääkäri oli venäläinen, joka ei puhunut kunnolla suomea ja poika oli kyllä vielä enemmän ihmeissään koska minäkään en ymmärtänyt kaikkea ensi kerralla mitä hän sanoi vaan jouduin sitten pyytämään toistamaan asioita.. Itse en olisi niin huolissani tuosta pojan käyttäytymisestä vaan tämä nyt laittoi vaan vielä enemmän mietityttämään kun tuonne psykologille sanoi että pitäisi varata aika kun ei suostunut tekemään niitä muutamaa tehtävää kun poika siinä murisi, kiukkusi eikä suostunut niihin.

 

Niin ja katie-, minä olen ns. "vanha" äiti, tämä yksi lapsi meillä on joka nyrkit pystyssä välillä uhittelee. En usko että se äidin iästä juuri on kiinni. Totta kai peiliin olen monesti katsonut kun lapsi huonosti on käyttäytynyt, enkä kovin korkeita pisteitä voi äityidestä itselleni antaa. Jännittää nyt se huominen neuvola.

 

Kyllä jännitti neuvolaan menoa, juoksi suoraan takaisin oven kahvaan kun päästiin ovelle Lääkäri oli venäläinen, joka ei puhunut kunnolla suomea ja poika oli kyllä vielä enemmän ihmeissään koska minäkään en ymmärtänyt kaikkea ensi kerralla mitä hän sanoi vaan jouduin sitten pyytämään toistamaan asioita.. Itse en olisi niin huolissani tuosta pojan käyttäytymisestä vaan tämä nyt laittoi vaan vielä enemmän mietityttämään kun tuonne psykologille sanoi että pitäisi varata aika kun ei suostunut tekemään niitä muutamaa tehtävää kun poika siinä murisi, kiukkusi eikä suostunut niihin.

Tekikö se poika siis venäläisen suomea huonosti puhuvan lääkärin ohjaamana niitä tehtäviä? En ihmettele enää yhtään, että poika vetas kaikki kortit mitä löytyy, että pääsee tilanteesta pois. Joo, mut eihän toi psykologilla käynti mitään haittakkaan .

 

Ei se iästä olekkaan kiinni, mutta mietin sitäkin että ajatteliko se neuvolan täti sitten sitä että laitetaan psykologin juttusille koska on lapsen kumminkin nuorena saanut niin joku on mennyt vikaan... en tiiedä semmoinen olo vaan tuli että tuijottaa vaan minun ikääni ja siitä vetää suoraan johtopäätöksen että minussa ja minun iässäni se vika on oltava.. Ja sen voin suoraan sanoa että meillä ei poika ole IKINÄ suostunut tekemään suurintakaan osaa mitä neuvolan tädit ovat pyytäneet vaikka itse tiedän että ne osaa koska kotona tekee samat hommat ( vaan turha sitä on niille sanoa koska se ei näköjään riitä, koetettu on) joten en niistä ota itse stressiä, tiedän että poika osaa näyttää kuvasta kuun jos sitä pyydän kysyttäessä näyttämään jos kuvissa on KUU PUU LUU yksi niistä neuvolan 4v tehtävistä joista täti oli huolissaan että pojalla taitaa olla kuulossa ja ymmärryksessä vikaa kun ei näyttänyt neuvolassa näitä, sanoin kyllä että osaa vaan ei ole ennenkään näitä halunnut tehdä niin ei edes kuunnellut, alkoi jutella vaan muita asioita päälle..

 

En keksi tilannetta, jossa mun poikani olisi aggressiivinen vieraalle aikuiselle. Jos joku lapsen mielestä outo aikuinen puhuttelee, hän mutisee hiljaa vastauksen, mutta yleensä alkaa innostuneena juttelemaan ventovieraidenkin kanssa jos nämä tekevät aloitteen. Lääkärissä hän suorastaan innostuu esittelemään taitojaan ja harrastuksissa on nyt "katso ope kuinka taitava oon" -vaihe.

 

[QUOTE="mimmu";25833629]Tekikö se poika siis venäläisen suomea huonosti puhuvan lääkärin ohjaamana niitä tehtäviä? En ihmettele enää yhtään, että poika vetas kaikki kortit mitä löytyy, että pääsee tilanteesta pois. Joo, mut eihän toi psykologilla käynti mitään haittakkaan .[/QUOTE]

Juu tällä toisella kerralla oli venäläinen lääkäri ja suurimman osan sen sanomisista jouduin itsekkin kysymään että mitä hän sanoin kun en tajunnut..

 

No kuulostaa ihan höpöhöpö-tädille jos muka pojassa on vikaa kun ei halua tehtäviä vieraan kanssa tehdä... Ei todellakaan sen takia tarvi mihinkään psykologille mennä.

Jos psykologille menee, niin ei sen takia, ettei lapsi suostu tekemään jotain tehtäviä, vaan lähinnä siksi että saisi itselle ymmärrystä tuon agressiivisuuden kanssa ja tietysti myös hyviä neuvoja joilla mahdollisesti päästä siitä eroon.

Voihan se olla joku "duudsoni vaihde", isommilta pojilta nähnyt päikkärissä sellasia temppuja ja sitten kun tulee tilanne ettei tiedä miten suhtautua niin se purkautuu sitten samalla tavalla.
Ammattilainen osaisi sanoa paremmin.