Milloin tää helkutillinen uhmaikä loppuu?

Tuon pojan uhmaikä on ihan hirveä! Parin viikon päästä 3 täyttää, ja uhmaa ollut noin puoli vuotta, nyt pahentunut muutaman kuukauden ajalla ihan järkyttäväksi. Kaikki on taistelua, kaikkeen sanotaan ei, ja myös tapellaan vastaan joka asiaa.

Tänä aamunakin päiväkotiin lähtiessä piti ensin taistella että sai pukemaan vaatteet, kysyn haluatko tämän vai tuonvärisen paidan "En kumpaakaan!!!", no, sitten puetaan vaikka väkisin, päiväkotiin on päästävä. Kiva pukea rimpuilevaa, kiemurtelevaa lasta. Seuraava etappi vessassa käynti. Ei! Ei! Kysyn, menetkö pöntölle vai potalle. "En kummallekaan!!". Selvä, sitten äiti päättää. Laitan väkisin pojan potalle. Siitä hän menee lattialle kirkumaan.

Tässä välissä käyn auttamassa isosiskon pukeutumisessa. Kun palaan vessaan, pistän pojan uudelleen potalle. Nyt hän suostuu menemään pöntölle, ok, se sopii. Sitten taistelua käsienpesusta. No, käsiä ei ole pakko kuivata, selvä.

Nyt vielä ulkovaatteet. Ei! En halua tätä takkia! (toinen takki on pesussa). "Tämä on paha takki" (itkua)... Eiiiii ei kenkiä jalkaan (potkintaa)... "Haluatko hatun vai pipon?" "Eiii kumpaakaan!!!!"

AAAARRRGGH. Onpa ihme, että myöhästyttiin päiväkodin aamupalalta, no, onneksi saivat vielä syödä kuitenkin.

muoks. Isosiskollaankin oli uhma, muttei mitään tämänkaltaista. Temperamenttinen poika on kyllä ihan pienestä asti ollut.

 

parin viikon päästä enää 47 vuotta

 

parin viikon päästä enää 47 vuotta

Kiitos, tosi lohduttavaa...

Ehkä mä voin lohduttaa sillä itseäni, että eikö sanota että paha uhmaikä ennustaa helppoa murrosikää? Sitä odotellessa... B)

 

Meillä on ihan sama meininki. Olin eilen vähän julma ja e jätin lapsen sisälle, kun menimme pienemmän kanssa jo etupihalle, kun ei suostunut pukemaan päälle. Tuli muutaman minuutin päässä perästä ja oli pukenyt vaatteet päälle ja oli siitä oikein ylpeä. Kehuin lasta kovasti siitä,että oli itse pukenut ja selitin että isojen tyttöjen pitää jo pukea itse.

 

meillä 9v eikä vieläkään oo rauhottunu

 

meillä 9v eikä vieläkään oo rauhottunu

Kai sillä välissä on edes ollut rauhallisempia jaksoja? Kertokaa joku mulle, et tää edes lievenee joskus, ei jaksaisi hakata päätä seinään koko aikaa..

 

Loppuu, kun murrosikä alkaa =) Vaikka ei mulla ole murrosikäisistä kokemusta, mutta oin kuvitella, että meidän 5v siirtyy suoraan uhmaiästä murrosikään

 

parin viikon päästä enää 47 vuotta

jonka jälkeen alkaa 50- villitys :xmas:

 

Murkkuikään.

 

parin viikon päästä enää 47 vuotta

Kiitos, tosi lohduttavaa...

Ehkä mä voin lohduttaa sillä itseäni, että eikö sanota että paha uhmaikä ennustaa helppoa murrosikää? Sitä odotellessa... B)

mä todella toivon että se sanonta pitäisi paikkansa. Mulla olisi sitten kaksi tasaista murkkua ja yksi räiskyvä murkku. Mutta luulen että omilla lapsillani ei pelkkä uhmaikä selitä kaikkea, kyse lie enemmän perusluonteesta.

 

mä todella toivon että se sanonta pitäisi paikkansa. Mulla olisi sitten kaksi tasaista murkkua ja yksi räiskyvä murkku. Mutta luulen että omilla lapsillani ei pelkkä uhmaikä selitä kaikkea, kyse lie enemmän perusluonteesta.

Perusluonne on myös meidän lapsilla aika räiskyvä... Poika on myös juuri sellainen junttura, joka on jo tosi pienestä ollut omatahtoinen, hän haluaa päättää itse! Aikaisemmin tuo on kuitenkin ollut hallittavissa, ja ei ole saanut aiheesta raivareita, mutta uhmaikä on moninkertaistanut kaiken. Siksipä se onkin niin rankkaa. Sen normaali-pojan kyllä vielä jaksaisin.