Minä vastaan aina mahd. pian tekstiviesteihin

Eli vastaan aina heti, kun pystyn. Yleensä siis samantien sen jälkeen, kun olen viestin lukenut. Jos vaikka ajan autoa tai teen jotain muuta sellaista etten heti pysty niin vastaan vasta hetken kuluttua. Mutta siis vastaan aina ja nopsaan.

Nyt on alkanut nyppiä yksi kaveri, joka ei vaan voi vastata niihin viesteihin ikinä. Viimeksi laitoin joulupäivänä tekstiviestiä, jossa kyslein mitä kummityttö tykkäsi joululahjastamme. Ei mitään vastausta. Ei kiitosta lahjasta, ei laittanut kiitosta lahjasta ennen jouluakaan kun paketin sai erään kaverin välityksellä.

Viikko joulun jälkeen laittoi jonkun viestin missä kyseli jotain asiaansa, mutta ei edelleenkään mitään kiitosta joululahjasta tai ylipäätään mitään kommenttia.

Päätin, että olkoon. En vastaa sitten minäkään. Pakkoko se on aina mun olla vastaamassa, kun ei tämäkään vastaa. Facebookkia kyllä päivittää ahkeraan. Tosin ei sielläkään vastaa mihinkään, jos jotain kysyy.

 

Mun suhde kännykkään on hyvin väljähtänyt. Harvoin edes tiedän missä se sijaitsee. Vanhempanikin joutuvat usein soittamaan mieheni kännyyn, kun mulla taas akku loppu ja känny ties missä jemmassa.
Aina en edes jaksa kattella kuka soittaa jos se soi. Viestiin vastaaminen taas jää jonnekkin hamaan tulevaisuuteen tai sitten vastaan naamatusten tai jotenkin muuten. Jos jollakin jotain tärkeetä kysymystä, niin sitten saatan vastata.
En kyllä tiedä miksi tollaista riesaa edes kattelen elämässäni! Ei kenelläkään voi olla mulle niin tärkeetä asiaa, ettei kirjeellä/sähköpostilla tavoita...

 

maailma ei ehkä tanssikaan sun pillis mukaan aina. Eli et voi sillai etukäteen määrätä tai ennustaa kenenkään reagointia ihan varman pääl ainakaan. Ei kannata alkaa tuollaisten nyppiä. ootko hirveän vanha jo tai jotain ? kun kovasti tuntuu nyppivän.
En tarkoita ilkeillä, vaan mielipiteeni, rehellinen. Itselläni voi myös jäädä vastaamatta, ja kaikki sen tietää niin no panic

 

Minä en vastaa, jos tekstarissa ei suoraan kysytä jotain. En vastaa edes puhelimeen, jos ei huvita. En pidä puhelinta päällä ja mukana, jos ei huvita. En halua olla aina saatavilla ja tavoitettavissa. En ole puhelimeni orja. En odota kenenkään vastaavan minun tekstareihin. Kirjoitan, kun siltä tuntuu, mutta en oleta, että vastaanottajasta tuntuu samalta.

Inhoan olettamisia.

 

Minä en vastaa, jos tekstarissa ei suoraan kysytä jotain. En vastaa edes puhelimeen, jos ei huvita. En pidä puhelinta päällä ja mukana, jos ei huvita. En halua olla aina saatavilla ja tavoitettavissa. En ole puhelimeni orja. En odota kenenkään vastaavan minun tekstareihin. Kirjoitan, kun siltä tuntuu, mutta en oleta, että vastaanottajasta tuntuu samalta.

Inhoan olettamisia.

Ihan täysi peesi! =)

 

Mistä ihmisille on tullut tämä "en vastaa aina siihenkään jos kännykkä soi". SIlloin kun oli lankapuhelimet niin ei kukaan möllitellyt tuollaisia vaan siihen vastattiin jos ja kun se soi. Nyt on joku auto kännykkäkapina päällä.

Ja jos nyt ei mietitä sitä, että onko pakko vastata kysymykseeni siitä pitikö kummilapsi joululahjasta niin olisihan se ihan kohteliasta ollut edes jossain vaiheessa kiittää siitä lahjasta. Niin on yleensä tapana tehdä nimittäin.

Ja kasvotusten näemme äärettömän harvoin.

 

Eli vastaan aina heti, kun pystyn. Yleensä siis samantien sen jälkeen, kun olen viestin lukenut. Jos vaikka ajan autoa tai teen jotain muuta sellaista etten heti pysty niin vastaan vasta hetken kuluttua. Mutta siis vastaan aina ja nopsaan.

Nyt on alkanut nyppiä yksi kaveri, joka ei vaan voi vastata niihin viesteihin ikinä. Viimeksi laitoin joulupäivänä tekstiviestiä, jossa kyslein mitä kummityttö tykkäsi joululahjastamme. Ei mitään vastausta. Ei kiitosta lahjasta, ei laittanut kiitosta lahjasta ennen jouluakaan kun paketin sai erään kaverin välityksellä.

Viikko joulun jälkeen laittoi jonkun viestin missä kyseli jotain asiaansa, mutta ei edelleenkään mitään kiitosta joululahjasta tai ylipäätään mitään kommenttia.

Päätin, että olkoon. En vastaa sitten minäkään. Pakkoko se on aina mun olla vastaamassa, kun ei tämäkään vastaa. Facebookkia kyllä päivittää ahkeraan. Tosin ei sielläkään vastaa mihinkään, jos jotain kysyy.

Jos hän ei välitä sinusta kun ei vastaa mihinkään.Sekin on mahdollista.

 

Eli vastaan aina heti, kun pystyn. Yleensä siis samantien sen jälkeen, kun olen viestin lukenut. Jos vaikka ajan autoa tai teen jotain muuta sellaista etten heti pysty niin vastaan vasta hetken kuluttua. Mutta siis vastaan aina ja nopsaan.

Nyt on alkanut nyppiä yksi kaveri, joka ei vaan voi vastata niihin viesteihin ikinä. Viimeksi laitoin joulupäivänä tekstiviestiä, jossa kyslein mitä kummityttö tykkäsi joululahjastamme. Ei mitään vastausta. Ei kiitosta lahjasta, ei laittanut kiitosta lahjasta ennen jouluakaan kun paketin sai erään kaverin välityksellä.

Viikko joulun jälkeen laittoi jonkun viestin missä kyseli jotain asiaansa, mutta ei edelleenkään mitään kiitosta joululahjasta tai ylipäätään mitään kommenttia.

Päätin, että olkoon. En vastaa sitten minäkään. Pakkoko se on aina mun olla vastaamassa, kun ei tämäkään vastaa. Facebookkia kyllä päivittää ahkeraan. Tosin ei sielläkään vastaa mihinkään, jos jotain kysyy.

Jos hän ei välitä sinusta kun ei vastaa mihinkään.Sekin on mahdollista.

No piruako sitten kyselee itse multa jotain viesteillä?

 

Oletko varma, että viestissä oli suora kysymys? Naisilla on tapana esittää kysymyksiä tähän tapaan:
- Stockalla on timanttikoristeltut korkokengät tarjouksessa 399 euroa.
tai
- Se kummitytölle ostamani joulujahja on Italiasta. Varmastikin se on tytön mieleen.

 

Mistä ihmisille on tullut tämä "en vastaa aina siihenkään jos kännykkä soi". SIlloin kun oli lankapuhelimet niin ei kukaan möllitellyt tuollaisia vaan siihen vastattiin jos ja kun se soi. Nyt on joku auto kännykkäkapina päällä.

Ja jos nyt ei mietitä sitä, että onko pakko vastata kysymykseeni siitä pitikö kummilapsi joululahjasta niin olisihan se ihan kohteliasta ollut edes jossain vaiheessa kiittää siitä lahjasta. Niin on yleensä tapana tehdä nimittäin.

Ja kasvotusten näemme äärettömän harvoin.

Kännyaika on tuonut yhden vinkeän jutun tullessaan: siitä näkee, kuka soittaa

 

Mistä ihmisille on tullut tämä "en vastaa aina siihenkään jos kännykkä soi". SIlloin kun oli lankapuhelimet niin ei kukaan möllitellyt tuollaisia vaan siihen vastattiin jos ja kun se soi. Nyt on joku auto kännykkäkapina päällä.

Ja jos nyt ei mietitä sitä, että onko pakko vastata kysymykseeni siitä pitikö kummilapsi joululahjasta niin olisihan se ihan kohteliasta ollut edes jossain vaiheessa kiittää siitä lahjasta. Niin on yleensä tapana tehdä nimittäin.

Ja kasvotusten näemme äärettömän harvoin.

Lankapuhelinta oli pirun hankala kantaa mukana. Kukaan ei olettanutkaan, että siihen vastataan aina. Sillä oli tietty paikka ja jos ei vaikka paskareissultaan ehtinyt vastaamaan, ei vastattu.

Nyt kun on kännykät, niin oletetaan kaikkien vastaavan aina ja heti. Koska on kännnykkä. Jos ei vastaa, on kuollut tai suuttunut.

Kännykkäkapina on hieno juttu. Ihminen tarvii omaa aikaa, rauhallista aikaa, aikaa olla vain ja nauttia. Eikä vastata kysymyksiin silloin, kun ei huvita. Se ei ole itsekkyyttä, se on sitä kuuluisaa omaa elämää.

Toki pitää olla kohtelias, asiallinen yms... fiksua, mutta että juosta heti, ku joku viheltää? No in hell.

 

Mistä ihmisille on tullut tämä "en vastaa aina siihenkään jos kännykkä soi". SIlloin kun oli lankapuhelimet niin ei kukaan möllitellyt tuollaisia vaan siihen vastattiin jos ja kun se soi. Nyt on joku auto kännykkäkapina päällä.

Ja jos nyt ei mietitä sitä, että onko pakko vastata kysymykseeni siitä pitikö kummilapsi joululahjasta niin olisihan se ihan kohteliasta ollut edes jossain vaiheessa kiittää siitä lahjasta. Niin on yleensä tapana tehdä nimittäin.

Ja kasvotusten näemme äärettömän harvoin.

Lankapuhelinta oli pirun hankala kantaa mukana. Kukaan ei olettanutkaan, että siihen vastataan aina. Sillä oli tietty paikka ja jos ei vaikka paskareissultaan ehtinyt vastaamaan, ei vastattu.

Nyt kun on kännykät, niin oletetaan kaikkien vastaavan aina ja heti. Koska on kännnykkä. Jos ei vastaa, on kuollut tai suuttunut.

Kännykkäkapina on hieno juttu. Ihminen tarvii omaa aikaa, rauhallista aikaa, aikaa olla vain ja nauttia. Eikä vastata kysymyksiin silloin, kun ei huvita. Se ei ole itsekkyyttä, se on sitä kuuluisaa omaa elämää.

Toki pitää olla kohtelias, asiallinen yms... fiksua, mutta että juosta heti, ku joku viheltää? No in hell.

Tässä eikaiketi ole kysymys siitä. Mutta ihmettelen miksi ei ole voinut missään vaiheessa edes kiittää lahjasta.

TOsin tämä samainen ihminen ei tosiaan facebookissakaan koskaan kommentoi kenenkään muiden tekstejä eikä vastaa niihin. On ilmeisesti vain minä minä minä.

 

Mistä ihmisille on tullut tämä "en vastaa aina siihenkään jos kännykkä soi". SIlloin kun oli lankapuhelimet niin ei kukaan möllitellyt tuollaisia vaan siihen vastattiin jos ja kun se soi. Nyt on joku auto kännykkäkapina päällä.

Kun oli lankapuhelimet, ei kyllä aina oltu tavoitettavissa. Nyt kun se puhelin on siinä vieressä koko ajan, olit sitten kotona tai liikenneruuhkassa, tulee kyllä ihan varmasti vastattua useammin kuin lankapuhelimien aikaan. Ei silloinkaan kytätty siinä puhelimen vieressä, jos joku sattuisi soittamaan, eikä kukaan loukkaantunut, jos ei toinen vastannut.

 

Mistä ihmisille on tullut tämä "en vastaa aina siihenkään jos kännykkä soi". SIlloin kun oli lankapuhelimet niin ei kukaan möllitellyt tuollaisia vaan siihen vastattiin jos ja kun se soi. Nyt on joku auto kännykkäkapina päällä.

Ja jos nyt ei mietitä sitä, että onko pakko vastata kysymykseeni siitä pitikö kummilapsi joululahjasta niin olisihan se ihan kohteliasta ollut edes jossain vaiheessa kiittää siitä lahjasta. Niin on yleensä tapana tehdä nimittäin.

Ja kasvotusten näemme äärettömän harvoin.

Lankapuhelinta oli pirun hankala kantaa mukana. Kukaan ei olettanutkaan, että siihen vastataan aina. Sillä oli tietty paikka ja jos ei vaikka paskareissultaan ehtinyt vastaamaan, ei vastattu.

Nyt kun on kännykät, niin oletetaan kaikkien vastaavan aina ja heti. Koska on kännnykkä. Jos ei vastaa, on kuollut tai suuttunut.

Kännykkäkapina on hieno juttu. Ihminen tarvii omaa aikaa, rauhallista aikaa, aikaa olla vain ja nauttia. Eikä vastata kysymyksiin silloin, kun ei huvita. Se ei ole itsekkyyttä, se on sitä kuuluisaa omaa elämää.

Toki pitää olla kohtelias, asiallinen yms... fiksua, mutta että juosta heti, ku joku viheltää? No in hell.

Tässä eikaiketi ole kysymys siitä. Mutta ihmettelen miksi ei ole voinut missään vaiheessa edes kiittää lahjasta.

TOsin tämä samainen ihminen ei tosiaan facebookissakaan koskaan kommentoi kenenkään muiden tekstejä eikä vastaa niihin. On ilmeisesti vain minä minä minä.

Sinä olet sinä sinä sinä. Ystäväsi on erilainen, anna hänen olla oma itsensä. Blogeihin en kommentoi, facebookissa en ole ikinä käynyt. Olen tälläinen, sinä sellainen. Ollaan erilaisia ja koitetaan silti mahtua samalle pallolle.

En tarvitse tiheää kanssakäymistä. Jos joku muu tarvitsee, ottakoon kontaktia samankaltaisiin persooniin. Minä väsyn ja näännyt, jos minun pitää pakolla olla sellainen, mikä en halua tai jaksa olla.

 

Mistä ihmisille on tullut tämä "en vastaa aina siihenkään jos kännykkä soi". SIlloin kun oli lankapuhelimet niin ei kukaan möllitellyt tuollaisia vaan siihen vastattiin jos ja kun se soi. Nyt on joku auto kännykkäkapina päällä.

Ja jos nyt ei mietitä sitä, että onko pakko vastata kysymykseeni siitä pitikö kummilapsi joululahjasta niin olisihan se ihan kohteliasta ollut edes jossain vaiheessa kiittää siitä lahjasta. Niin on yleensä tapana tehdä nimittäin.

Ja kasvotusten näemme äärettömän harvoin.

Lankapuhelinta oli pirun hankala kantaa mukana. Kukaan ei olettanutkaan, että siihen vastataan aina. Sillä oli tietty paikka ja jos ei vaikka paskareissultaan ehtinyt vastaamaan, ei vastattu.

Nyt kun on kännykät, niin oletetaan kaikkien vastaavan aina ja heti. Koska on kännnykkä. Jos ei vastaa, on kuollut tai suuttunut.

Kännykkäkapina on hieno juttu. Ihminen tarvii omaa aikaa, rauhallista aikaa, aikaa olla vain ja nauttia. Eikä vastata kysymyksiin silloin, kun ei huvita. Se ei ole itsekkyyttä, se on sitä kuuluisaa omaa elämää.

Toki pitää olla kohtelias, asiallinen yms... fiksua, mutta että juosta heti, ku joku viheltää? No in hell.

Tässä eikaiketi ole kysymys siitä. Mutta ihmettelen miksi ei ole voinut missään vaiheessa edes kiittää lahjasta.

TOsin tämä samainen ihminen ei tosiaan facebookissakaan koskaan kommentoi kenenkään muiden tekstejä eikä vastaa niihin. On ilmeisesti vain minä minä minä.

Sinä olet sinä sinä sinä. Ystäväsi on erilainen, anna hänen olla oma itsensä. Blogeihin en kommentoi, facebookissa en ole ikinä käynyt. Olen tälläinen, sinä sellainen. Ollaan erilaisia ja koitetaan silti mahtua samalle pallolle.

En tarvitse tiheää kanssakäymistä. Jos joku muu tarvitsee, ottakoon kontaktia samankaltaisiin persooniin. Minä väsyn ja näännyt, jos minun pitää pakolla olla sellainen, mikä en halua tai jaksa olla.

Tosi tiheää kanssakäymistä onkin ollut. Melkein kerran kuukaudessa puhuttu hetki facebookin keskusteluikkunassa. Mutta joo minä olen nyt sitten sellainen, että "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" eli en myöskään "muista" vastata tekstiviesteihin.

 

Mistä ihmisille on tullut tämä "en vastaa aina siihenkään jos kännykkä soi".

just siitä, kun viestintä on muuttunut. Kännystä näkee sen kuka yritti tavoitella. Että voi sitte paremmalla ajalla soittaa takas. sähköposti ja fb tekee sen, että kiinni saa helpommin kuin muinaisina aikoina. eli mitä kanavaa henkilö mieluiten käyttäis. se että olette kuitenkin yhteydessä on pääasia kai ?
ja pieni mahdollisuus tietty että lahja ei ollut mieleinen ja siis kuoliaaksivaientamistekniikkaa...
ihan samaa mieltä ap:n kanssa: ehdottoman kohteliasta olisi kiittää lahjasta yms. Tavat nyt vaan taitaa lopullisesti olla muuttumssa ja me vanhat dinosauriit vaan haukottelemme ja lähdemme päikkäreille

 

Ok. Olet naurettava. Kostat ihmiselle asioita, joita toinen ei tajua edes. Ei koe tehneensä väärin, koska ajattelee eri tavalla. Outoa ja jopa pelottavaa. Onneksi minun ystäväpiirissä hyväksytään erilaiset tavat toimia.

 

apta taitaa nyt nyppiä enemmän se, ettei saanut kiitosta, kuin se, ettei heti vastata viesteihin. Epäkorrektia ystävältäsi olla kiittämättä lahjasta, se on totta, ja siitä saakin vähän tykätä kyttyrää.

Sen sijaan kännykän käytöstä ajattelen samoin kuin moni muukin yllä. En vastaa, jos en jaksa sillä hetkellä keskustella kyseisen henkilön kanssa. Soittelen kyllä sitten takaisin jossain vaiheessa (henkilöstä riippuen 1 h- viikon sisällä ). Mulle voi laittaa tekstiviestin jos on oikeasti kiireistä asiaa eikä tavoita soittamalla. En myöskään itse tykkää huonoa (nykyään) jos joku ei heti vastaa viestiin. Ennen lapsia tykkäsin kovastikin huonoa, kun en ymmärtänyt, ettei aina tosiaan heti ehdi, ja on muutakin tekemistä päivisin kuin kytätä puhelinta.

 

Ok. Olet naurettava. Kostat ihmiselle asioita, joita toinen ei tajua edes. Ei koe tehneensä väärin, koska ajattelee eri tavalla. Outoa ja jopa pelottavaa. Onneksi minun ystäväpiirissä hyväksytään erilaiset tavat toimia.

Niin eli siis minun pitää aina vastata hänelle, mutta hänen ei tarvi vastata minulle ikinä? Minun tapani toimiaon se, että en jaksa loputtomiin olla se ainut yhteydenpitäjä.

 

Mullakin yksi tällainen ystävä, joka vastaa viesteihin päivän/päivien viiveellä tai ei ollenkaan. Suoraan sanoen ihan v*ttuillessani en vastaa hänellekään kuin ehkä vrk:n kuluttua.

Paras oli tässä syksyllä kun kaveriporukkamme suunnitteli elokuvailtaa ja taas tämä yks ei vastannut viesteihin eikä puheluun. No me muut sitten sovittiin päivä. Kolmen päivän kuluttua hän sit otti yhteyttä ja suuttui kun päivä, joka sovittiin, ei sopinut hänelle.

 

apta taitaa nyt nyppiä enemmän se, ettei saanut kiitosta, kuin se, ettei heti vastata viesteihin. Epäkorrektia ystävältäsi olla kiittämättä lahjasta, se on totta, ja siitä saakin vähän tykätä kyttyrää.

Sen sijaan kännykän käytöstä ajattelen samoin kuin moni muukin yllä. En vastaa, jos en jaksa sillä hetkellä keskustella kyseisen henkilön kanssa. Soittelen kyllä sitten takaisin jossain vaiheessa (henkilöstä riippuen 1 h- viikon sisällä). Mulle voi laittaa tekstiviestin jos on oikeasti kiireistä asiaa eikä tavoita soittamalla. En myöskään itse tykkää huonoa (nykyään) jos joku ei heti vastaa viestiin. Ennen lapsia tykkäsin kovastikin huonoa, kun en ymmärtänyt, ettei aina tosiaan heti ehdi, ja on muutakin tekemistä päivisin kuin kytätä puhelinta.

Tässä on kulunut jo kohta 1,5viikkoa siitä viestistäni... En olettanutkaan, että pitäisi vastata HETI. Mutta jos nyt edes joskus vastaisi. No odottelen sitä vastausta sitten vaikka ensi vuoteen, otan itse yhteyttä sitten kun hän on ensin ottanut.

 

Ok. Olet naurettava. Kostat ihmiselle asioita, joita toinen ei tajua edes. Ei koe tehneensä väärin, koska ajattelee eri tavalla. Outoa ja jopa pelottavaa. Onneksi minun ystäväpiirissä hyväksytään erilaiset tavat toimia.

Mun ystäväni muuten sanoi kerran, että olisi vihainen jos joku käyttäytyisi kuin hän. Eli ei muista vastata viesteihin. Kuitenkin sama jatkuu...

 

Ok. Olet naurettava. Kostat ihmiselle asioita, joita toinen ei tajua edes. Ei koe tehneensä väärin, koska ajattelee eri tavalla. Outoa ja jopa pelottavaa. Onneksi minun ystäväpiirissä hyväksytään erilaiset tavat toimia.

Niin eli siis minun pitää aina vastata hänelle, mutta hänen ei tarvi vastata minulle ikinä? Minun tapani toimiaon se, että en jaksa loputtomiin olla se ainut yhteydenpitäjä.

Sinun ei pidä vastata. Ystäväsi tuskin olettaa sinun vastaavan, kun ei itsekään vastaile. Noin toimin minä. Ja jos suhde on täysin yksipuolinen, lopeta se. Mitä sitä yrittää väkisin pitää yhteyttä, jos toinen ei koskaan ota kontaktia.

Oudon vaikeaa.

 

Ok. Olet naurettava. Kostat ihmiselle asioita, joita toinen ei tajua edes. Ei koe tehneensä väärin, koska ajattelee eri tavalla. Outoa ja jopa pelottavaa. Onneksi minun ystäväpiirissä hyväksytään erilaiset tavat toimia.

Mun ystäväni muuten sanoi kerran, että olisi vihainen jos joku käyttäytyisi kuin hän. Eli ei muista vastata viesteihin. Kuitenkin sama jatkuu...

Tällä ystävälläni on myös tapana olla aina myöhässä. Siis en tarkoita varttia vaan kaksi tuntia on sellainen normaali aika hänelle. Aina ei sekään riitä.

Taannoin hän purnasi minulle miten hänen joku kaverinsa on aina noin 20min myöhässä ja se oli hänestä kuulemma raivostuttavaa, mutta hän kuulemma huomioi sen nykyään aina sopiessaan tämän kanssa jotain. Mielessäni mietin vain, että ihan kiva kun joku tekee hänelle samaa vaikkakin paljon pienemmässä mittakaavassa. 20min on pienten lasten kanssa kuitenkin melko pieni myöhästyminen vielä verrattuna kahteen tuntiin.

Tuon asian suhteen olen itse alkanut toimia niin, että en enää itsekään välitä aikatauluista. eli jos sovin olevani heillä yheltä niin ihan sama vaikka olisinkin siellä vasta kahdelta.

 

Minä olen sellanen, että unohdan vastata tekstareihin. Joskus unohdan soittaa takasin ja ihmiset on jo tottuneet siihen. Se on jo lähipiirissä suuri vitsinaihe
Pitää hyväksyä, että ihmiset on erilaisia.