Minäkin olen SYNNYTTÄNYT

  • Viestiketjun aloittaja sektioäiti
  • Ensimmäinen viesti
Hmmm.. Kylläpä se sektiokin on vaan synnytys. Ja piste. Omistani keskimmäinen syntyi sektiolla perätilan ja vähäisen lapsiveden vuoksi, enkä silti koe päässeeni mitenkään helpommalla kuin kahdessa alatiesynnytyksessäni. Päinvastoin. Sain komplikaationa tulehduksen, jonka vuoksi olin tipassa sairaalassa 4pv. (Ja toisekseen ehdin kärvistellä n.11h kipeitä supistuksia, kohdunkaula oli 7cm auki sairaalaanpäästessä!!) Kivut olivat melkoiset vielä viikkoja sektion jälkeen. Alatiesynnytyksistäni toivuin huomattavasti nopeammin, ja jos vain olisin voinut valita, olisin kokeillut perätilasynnytystäkin. (lääkäri ei edes ehdottanut että asiaa tutkittaisiin onnistuuko..) Mutta pääasia on, että vauva syntyi terveenä ja kaikki loppujen lopuksi hyvin!
Että sovitaanko nyt ihan kauniisti, että synnytys kun synnytys, oli sitten alateitse vai leikattuna! :flower: :heart:
 
Voi Elämä teitä naiset. Jos joku osais perustella miksi toinen tapa on parempi kuin toinen...Mutta kun ei :p

Mulla eka syntyi sektiolla ja toinen alakautta. Molemmista synnytyksistä jäi hyvät muistot, voisin olla valmis kumpaan tahansa uudestaan.
 
Taas tulee tämä, että mielipiteistä voi kiistellä vaikka maailman tappiin, mutta ei välttämättä päästä yksimielisyyteen! ;)

Minä joudun nyt kyllä tunnustamaan, että olen itsekkin ajatellut että sektio olisi jotenkin helpompi kuin alatiesynnytys.. En vain ole koskaan älynnyt ajatella sitä niin että joku vois mielen pahottaa tai että siinä todella voi tulla vaikka minkälaisia komplikaatioita! :ashamed: Sitä en ole paljoa miettinyt että onko se sitten synnytys vai ei, mutta kai minä sen niin puoltasin että synnytys se on. Joku kertoi että on mummo synnyttänyt lapsensa alakautta perätilassa ja napanuora kaulan ympärillä ja onnistunu. Ennen vanhaanhan ne äitit tosiaan synnytti lapsensa töiden keskellä saunan lauteille, mutta miettikääpä että kuinka paljon naisia kuoli sillon synnytyksiin?? Minä olen onnellinen siitä, että nykymaailmassa on keinot tilanteisiin, jossa voi sattua jotain. Ja todellakin, jotkut ei voi synnyttää alateitse, jotkut ei ehkä halua. esim. kovan pelon takia. En minä ketään siitä syyttele!

Mutta palaanpa siihen vielä että olen ajatellu jotenki sen sektion olevan joillaki "turhan helppo" tai vastaavaa. Mulla ei kovasti ole tuttavapiirissä sektiolla synnyttäneitä, joten en voi sanoa puhuvani kokemuksesta. Äiti-puoli on tehny 4lastaan sektiolla lonkkavian takia. En muista juuri muuta siltä ajalta kuin että lepäili paljon alussa. Mutta luulin sen kai kuuluvan asiaan synnytyksen jälkeen. Sitten yks kaveri on saanut kaks lastaan sektiolla. Mutta heille se oli senkin vuoksi erilainen kokemus, että lapset myös "laitettiin" kasvamaan kohtuun. Eri syiden vuoksi ei voinut synnyttää alateitse, en tiiä olisko halunnutkaan. Ei siitä paljoa puhuttu. Itse sain esikoisen ihan normaalisti alakautta ilman ongelmia, enkä revenny. Minä olin onnellinen siitä että sain synnyttää niin, ja ajattelin että se oli ainoa tapa jolla minä itse tunsin raskauden ja lapsen syntymisen olevan ns. "loppuun asti vietyjä". Jotenki tuntu että se raskaus jää kesken jos en pääse synnyttämään normaalisti. Saattaa kuulostaa julmalta niiden korviin jotka ovat vähättelyjä kuulleet sektiolla synnyttämisestä. HUOMIOIKAA ETTÄ MINÄ EN KERRO NÄITÄ JUTTUJA PAHOITTAAKSENI JONKUN MIELEN! :attn: Myönnän silloin myös ajatelleeni, että ystäväni tosiaan "pääsi helpolla" kun ei "tarvinnut" sitä lasta laittaa alulle tai tehdä. Saatoimpa joskus ääneenkin siitä jollekkin puolihuolimattomasti sanoa. Tosi typerää näin jälkeenpäin ajateltuna. :ashamed: Heillä kuudenvuoden lapsettomuuden jälkeen todettiin onnistunut raskaus ja lapsi saatiin maailmaan terveenä, niin mitä ihmettä siinä punnitsemaan sitä paremmuutta? Mutta on se tuo mieli ihmeellinen, ei voi muuta sanoa. Ei varmaan kukaan pahalla sano tuommosia, vaan ihan silkkaa ajattelemattomuutta. Omalla kohdalla ainaki näin.

Olen minäkin vastavuoroisesti saanut kuulla kyseiseltä ystävältäni, miten minä olen päässyt helpolla kun kävin tuosta vaan tekasemassa lapsen ja tulin kotiin niinku mitään ei olis tapahtunukkaan..! (Hän itse joutui olemaan vuodelevossa sairaalassa 3viikkoa ennen leikkausta ja vauva oli kovasti itkuinen vuoden ikään saakka..) Että niin monipiippuisia on nämä jutut todellakin!

Mutta siis mielipiteitähän saa olla, mutta kaikkea ei välttämättä tarvitse sanoa ääneen, jos arvelluttaa että joku saattaa mielensä pahoittaa..

Jos nyt tulevan lapsosen kanssa "joutuisin" sektioon, olisin siihen ihan yhtä tyytyväinen kuin alatiesynnytykseenkin. Mukavaa ja helpottavaa tietää että on aina toinenki keino hätätapausten varalle.

Onnea ja hyvää vointia kaikille, syntyypä ne teidän vauvanne maailmaan mitä kautta tahansa.
Ja kovasta anteeksi jos loukkasin jonkun mieltä, ei ollut tarkoitus.

Terkkuja ja aurinkoista kesää! :wave: =)

Chicco ja vaupsi rv18<br><br>
 
myy
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.06.2006 klo 01:23 Chicco kirjoitti:
Onnea ja hyvää vointia kaikille, syntyypä ne teidän vauvanne maailmaan mitä kautta tahansa.
Ja kovasta anteeksi jos loukkasin jonkun mieltä, ei ollut tarkoitus.

Terkkuja ja aurinkoista kesää! :wave: =)

Chicco ja vaupsi rv18
Eipä tuosta sinun kirjoituksesta oikein voi mitenkään loukkaantua :flower:
Kypsä ihminen pystyy myöntämään virheensä edes jälkikäteen, kuten sanoit ajattelemattomuuttasi jotain joskus ajatelleesi ja sanoneesi. Sitä tapahtuu varmaan ihan jokaisella.
Mutta sitten on ihan "oikeassakin" elämässä, esim. työelämässä näitä "ihania" ihmisiä jotka täräyttää, että sinäpä se et tiedä synnyttäneesi kun olet leikattu \|O Vaikka olen todella onnellinen synnytyksestäni, ja on periaatteessa sama mitä muut siitä ajattelevat, niin sopivalla hetkellä tuollainen laukaisu tuntuu tosi pahalta. Voin kuvitella tilanteen vielä inhottavammaksi niille, jotka ovat joutuneet sektioon, minä sentään halusin sektion, ja ehkä olen myös alusta asti osannut odottaa, minkälaista kommenttia on tulossa. Mutta kuten tuolla jo joku sanoi, syntymä on loppujen lopuksi hyvin pieni hetki lapsen elämässä. Toki se on se ikimuistoisin hetki ja en ymmärrä miksi jollakin alakautta synnyttäneellä on tarve sanoa, ettei sektio ole synnytys, kun minä ainakin halusin lapsen ihan sen lapsen itsensä takia, ja sen takia että saan kasvattaa sitä ja nähdä kehityksen, en sen takia, että saisin syntymästä ihanan kokemuksen, ja voisin sitten vertailla muiden synnyttäneiden kanssa, kuka pääsi helpommalla ja kuka ei.
 
Itse olen synnyttäny esikon alakautta, ja toisenkin haluaisin niin synnyttää, mikäli vain mahdollista. Mutta mun mielestä myös se on synnytys, jos lapsi syntyy sektiolla. :eek: Eikö syntymisen pääpointti ole se, että se oma, pieni, rakas ihme tulee sieltä vatsata ulos? Syntyy se lapsi silti vaikka miten ulos tulisi...

Tarkoitukseni ei ole ketään loukata, vaan olen sitä mieltä, että ne jotka meinaavat ettei sektiolla syntynyt lapsi ole synnytetty, niin ovat väärässä. Ja jos joku meinaa, että "oikea" synnytys vaatii kipua ym, niin tuskin se sektiokaan ihan kivuton on... Ei siis toki sillä hetkellä ole kipeä, mutta luulisin että myöhemmin varmasti oireilee sekin haava... Eikä kaikki alateitse synnyttäneetkään pidä synnytyksen tuntemuksia kipuina, miksi siis synnytykseen pitää liittyä kipua? :eek: Itse en saanut synnytyksessä kuin ilokaasua, mutta sekään ei tehnyt kuin huonon olon... Enkä silti sano, että synnytys oli kohdallani kivulias. Kivuliaampi on aikoinaan saamani urheiluvamma jalkaan, joka ansiosta kävelin kepeillä kuukausia, synnytyksen jälkeen oloni oli mitä mahtavin... Miksi siis "oikea" synnytys mitataan kivun määrällä...

=)
 
Vieras vieras
En minä ainakaan mittaa sitä kivun määrällä, jotkuthan kertovat kivuttomasta ja helposta sektiosta, jotkut tosi kivuliaasta. Jotkut kertovat helposta alatiesynnytyksestä, jotkut todella kamalasta, pitkästä kivusta... Mielestäni sektio vaan on leikkaus.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2006 klo 10:54 Toinen pelokas kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2006 klo 09:43 vieras kirjoitti:
Toivon, että myös sinä sektioäiti saat joskus kokea alatie synnytyksen niin tiedät mistä hohdosta minä puhun. Kaikkea hyvää :heart:
Minä olen myös synnyttänyt - sektiolla. Ja oli aivan ihana ja mahtava kokemus. Lapsen ensiparkaisun sai kuulla ja sitä kosketella ilman repiviä kipuja ym. Että kyllä ainakin minun suunnitellussa sektiossa oli hohtoa, mitä en varmasti olisi alakautta änkäämällä kokenut/halunnut.
Ja mulle ei onneksi vielä (5kk) ole kukaan tullut sanomaan, ettenkö olisi synnyttänyt, mutta sekin aika varmaan koittaa, viimeistään siinä vaiheessa kun menen töihin, jossa enemmistö on +-50-v naisia. Mutta siihenkin olen varautunut ja asennoidun siten, että kateuttaan vaan arvostelevat, koska ovat joutuneet alakautta synnyttämään. Miksi muutenkaan alatiesynnyttäjät arvostelisivat sektioäitejä, kuin kateudesta. Eihän se toisen sektio ota heiltä sitä mahtavaa (?) kokemusta pois :whistle:
Idiootti :headwall:

"kosketella ilman repiviä kipuja", "kateutta, koska ovat JOUTUNEET alakautta synnyttämään"...MINÄ OLEN SAANUT SYNNYTTÄÄ ALAKAUTTA JA ILMAN MINKÄÄNLAISTA KIPUA PIDELLÄ LASTANI SYLISSÄ, ONNESTA NAURAEN JA ITKIEN. En mitenkään tuomitse sektiota järkevistä syistä, se on tapa synnyttää siinä kuin alateitsekin, mutta juuri sinunkaltaisiesi ääliöiden kommenttien takia tulee kuva että sektioäidit ovat parempia/KAIKKI alateitse synnyttäneet ovat ikänsä viallisia ym.
 
Toinen pelokas
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.06.2006 klo 18:57 Vieras kirjoitti:
Idiootti :headwall:
Voi kun olisit sinä omalta itseriittoisuudeltasi malttanut lukea tuon, kelle vastasin ja osoitin tuon kirjoituksen :headwall: :headwall: :headwall:
Siinä kun suorastaan surkuteltiin sektion kokenutta ja annettiin ymmärtää että vain alatiesynnytyksessä voi olla hohtoa.
Enpä alennu Sinusta tähän laatusanoja laittamaan, mutta vieläkään ei kukaan ole tässäkään sanonut, mitä se toisen kokema mahtava sektio vie pois alatiesynnyttäjältä. Ja tiedoksesi, en ole sitä mieltä että alateitse synnyttäneet olisi viallisia, mutta pistää vaan ihmettelemään mistä moinen poru... Ja aika lailla rivien välistä jaksat lukea ja ymmärtää väärin luetun, joten enpä sinullekaan "vieraalle" enää viitsi vastailla, vedä minun kirjoituksistani minkälaisia johtopäätöksiä tahansa, niinhän olet tähänkin asti tehnyt. :D :hug:
 
Ei sektiolla lapsensa synnyttäneet ole missään tapauksessa huonompia äitejä kuin normaalisti alakautta synnyttäneet.. Itsellänin on esikoinen syntynyt sektiolla 42 tunnin ponnistelun jälkeen, sanoin leikkaussalista lähtiessä et tuun tänne kohta takaisin, lääkäri sanoi vaan ettet helpolla luovuta.. keskimmäinen syntyi 17 tunnin työn tuloksena normaalisti alakautta, meni 10 vrk yli lasketun ajan ja nuorimmainen syntyi normaalisti alakautta 2 päivää ennen laskettua aikaa ja kesti vaan 4 tuntia..
 
Krassi
Synnytys...minusta se alkaa siinä vaiheessa, kun saa plussan raskaustestissä. Kaikki ne oksentelut, menkkamaiset kivut, sikiön menettämisen pelot, liitoskivut, mielialanvaihtelut, kohdunsuun avautumiset tai avautumatta jättämiset. Pimpsa ei säily löystymättä sektiostakaan huolimatta, kivut eivät jää kokematta, luopuminen vatsasta ei jää kokematta. Syntyminen ei jää tuntematta. Vauva voi syntyä alakautta vaikkei paljon ponistelisikaan, VAUVA syntyy joka tapauksessa...vaikka laitettaisiin joukolla kintut ristiin ja vielä sormetkin. Se tulee ja rääkyy ja tahtoo syliin. Se etsii rinnan ja maitoa. Se pieni ihana ihminen. Turha tapella näistä. Sektio on lääketieteen kehityksen tulos, jonka ansiosta minunkin on mahdollista saada sydänvikainen pienokaiseni syliin. Ja olla vielä kerran ÄITI. Sektioon liittyy isoja riskejä, nimenomaan äidille. Siksi lääkärit suosittelevat alateitse synnyttämistä, mutta äiti ja nainen tuntee itsensä paremmin kuin kukaan muu (lisäksi hän tuntee lapsensa). Siksi minusta äidillä on oikeus valita. Voimia kaikille sektioon menijöille...itsellä tod. tässä kuussa edessä. :heart:
 
Äiskä -64
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.07.2006 klo 15:34 Krassi kirjoitti:
Synnytys...minusta se alkaa siinä vaiheessa, kun saa plussan raskaustestissä. Kaikki ne oksentelut, menkkamaiset kivut, sikiön menettämisen pelot, liitoskivut, mielialanvaihtelut, kohdunsuun avautumiset tai avautumatta jättämiset. Pimpsa ei säily löystymättä sektiostakaan huolimatta, kivut eivät jää kokematta, luopuminen vatsasta ei jää kokematta. Syntyminen ei jää tuntematta. Vauva voi syntyä alakautta vaikkei paljon ponistelisikaan, VAUVA syntyy joka tapauksessa...vaikka laitettaisiin joukolla kintut ristiin ja vielä sormetkin. Se tulee ja rääkyy ja tahtoo syliin. Se etsii rinnan ja maitoa. Se pieni ihana ihminen. Turha tapella näistä. Sektio on lääketieteen kehityksen tulos, jonka ansiosta minunkin on mahdollista saada sydänvikainen pienokaiseni syliin. Ja olla vielä kerran ÄITI. Sektioon liittyy isoja riskejä, nimenomaan äidille. Siksi lääkärit suosittelevat alateitse synnyttämistä, mutta äiti ja nainen tuntee itsensä paremmin kuin kukaan muu (lisäksi hän tuntee lapsensa). Siksi minusta äidillä on oikeus valita. Voimia kaikille sektioon menijöille...itsellä tod. tässä kuussa edessä. :heart:
Kiitos ihanista sanoista. Näin minä koin ensimmäistä tehdessä ja oli todellakin 2 min. kiinni että yleensä ollaan elossa. Itselläni kolmas sektio edessä 13.7. jos pysyy siihen saakka sisällä. Tiedän siis sektion jälkeisetkin kivut jo etukäteen ja jos luoja olisi suonut niin varmasti synnyttäisin alateitse mutta silti minä koen synnyttäväni tämänkin lapsen vaikka ne "poltot" jääkin ilmeiseti tällä kertaa väliin. Oikein hyvää kesän jatkoa meille kaikille niin alateitse kuin sektiollakin synnyttäville/synnyttäneille. :hug:
 
mä olen kyllä sitä mieltä, sanoi muut mitä tahansa, että kaikki synnytystavat oli se sitten leikkaus, alatiesynnytys tai imukuppisynnytys on SYNNYTYKSIÄ!!! Itse olen synnyttänyt alatietse, mutta olen syntynyt keisarileikkauksella, kuten myös kaksi veljeäni! eli tästä voisi todeta, ettei minun äitini ole koskaan synnyttänyt, mutta hänellä on kuitenkin kolme lasta!

älä välitä muiden puheista, vaikka se ei ehkä aina helppoa olekaan. kyllä äidin rakkaus ja syntymäihme koetaan syntyi lapsi millä "tyylillä" tahansa! :heart:
 
sektioäiti ap
Kiitos vielä kerran kaikille, uskomatonta, että kirjoitukseni sai näin monet kirjoittamaan omia ajatuksiaan.

Olen jälleen raskaana, la maaliskuun kieppeillä. Edelisen raskauden ja synnytyksen kokemukset mielessäni lähden kuitenkin iloisena ja luottavaisena ensi kevättä päin.
:flower: :flower: :flower:
 
kolmeMAMMA
Jos miehet synnyttäisi, noista erilaisista synnytyskokemuksista vain leveillen saunan lauteilla kehuskeltaisiin. Mutta nainen on susi toiselle, ja vain oma mielipide on se ainoa oikea. Oikeasti kuitenkin vain sellainen, joka olisi kokenut kaikenlaisia synnytyksiä voisi noita vertailla, mutta normaaliperheessä siihen tuskin päästään. Useimmilla kun karttuu kokemusta vain joko helpoista tai sitten vaikeista synnytyksistä ja niistäkin vain muutaman kerran. Itselläni on jo pari erilaista takana ja ilmeisesti vielä kolmas omanlaisensa lapsen syntymä koetaan. Tämän enempää ei kokemuksia kyllä kartu.

Ensimmäinen lapsi käynnistettiin, kun hänellä ei ollut mitään aikeita syntyä itsekseen. 18 tuntia, enimmäkseen ilman mitään kipulääkityksiä (paitsi ilokaasu, josta tuli vain pahoinvointia) kärvisteltiin synnytyssalissa. Ponnistusvaihettakin kesti 1,5 tuntia. Lääkäri koitti imukuppiakin pari kertaa, mutta lasta ei ulos saanut ja niinpä lähdettiin avustamaan puukolla. Nukutuksessa tehdystä leikkauksesta ei ole mitään muistikuvaa, eikä edes mies päässyt katsomaan ennen kuin sai vauvan jo syliin. Lapsella oli vain jo niin iso ja kova pää, että ei vaan mahtunut ulos. Sektiosta toivuin kohtalaisesti, vaikea arvata millaiset tuhot olisi tullut jos lapsi väkivalloin olisi revitty ulos. Jokin vaisto vaan sanoo, että onneksi lääkäri päätyi sektioon.

Toinen olisi suosiolla leikattu, jos olisi mennyt yli, mutta hänpä päätti syntyä viikolla 38. Ei ollut kivuton ja nopea tämäkään, mutta tällä kertaa anestesialääkäri oli käytettävissä ja kivunlievitys onnistui ja kohtuullisilla kivuilla 4-kiloinen syntyi alakautta. Repeämisuhkan vuoksi tehtiin episiotomia ja tikkejä tuli ihan omiksi tarpeiksi tälläkin kertaa. Tuo haava kimoili kuitenkin paljon pidempään kuin aiempi sektiohaava. Ja arpi kiristi niin että suunnittelin jo 'kauneusleikkaukseen' menoa.

Kolmas näyttää myös viihtyvän erinomaisesti yksiössään ja aika jännältä tuntuu, että tiedän että parin päivän päästä aamupäivällä hän sitten syntyy siellä leikkaussalissa niin, että olen itse tajuissani ja näen itsekin heti vauvan. No tämä on sitten kolmas ihan erilainen synnytys.

Voi kun kaikki saisikin kokea syntymän ihmeen, niin että syntyisi täysin kehittyneitä hieman reilu 3-kiloisia vauvoja laskettuna päivänä. Mutta ainakaan itsellä ei näytä olevan sellaiseen mahdollisuutta, kun nuo on tuollaisia 4 kilon järkäleitä jo viikolla 38 ja ilman käynnistämistä eivät äidistään halua erota. Yhtä lailla voisi sanoa, että ei sellainenkaan ole synnyttänyt, joka ei tarvitse edes kipulääkitystä ja ulos putkahtaa parin minuutin ponnistelun jälkeen pieni 3-kiloinen prinsessa/prinssi. Lapsihan on ihan itse vaan putkahtanut ulos.

Niin eikä kokonaisvaltaista synnytystä ole kokeneet tietenkään ne joiden synnytys on jouduttu käynnistämään, koska lääketiedehän siinäkin on hoitanut sen osan, minkä äidin pitäisi itse kyetä järjestämään.

Muistakaamme se, että Suomessa sekä lasten että äitien kuolleisuus synnytyksessä on maailman vähäisintä ja osa syynsä lienee siinä, että synnyttäminen tehdään niin kuin se itse kullekin todennäköisimmin parhaiten onnistuu. Edelleenkin moni synnytyksessä kuollut/vahingoittunut lapsi olisi elossa/terve, jos lääkäreillä olisi ollut kristallipallo, josta olisi nähnyt ennalta, että tämä lapsi on leikattava. Mutta niin kauan kuin tuota kristallia ei ole, niin on vain luotettava äidin vaistoon ja lääkärin/kätilöiden asiantuntemukseen. Komplikaatiot alatiesynnytyksessä kohdistuu useimmin lapseen, sektiossa äitiin. Mieluummin taidan kärsiä noista sektiokivuista ja 'asiantuntevien' äitien kommenteista, kuin riskistä että vauvani vahingoittuu syntyessään.

Ja uskon että olen siis oikeasti synnyttänyt, onpa tapa mikä hyvänsä.
 
Krassi
Eniten mua harmitti tuolla yksillä faktasivuilla (kun etsin tietoa sektiosta) kätilön kommentti siitä, että synnytykset ovat Suomessa lääketieteellistyneet ja äitien ei pitäisi saada valita niin paljon esim. kivunlievitystä ja sektioita. Kuitenkin lääketiede on todellakin mahdollistanut sen, että meitä on täällä näinkin paljon elossa. Minusta hoitotieteen edustajalta varomaton kommentti siinä mielessä, että hoidon pitäisi olla asiakaslähtöistä. Äiti tuntee kroppansa parhaiten ja kipu esim. on luonnon tapa ilmoittaa onko asiat kunnossa vai eivät. Ja ehkä pelkokin on yksi ihan luonnon tapa kertoa millaiseen synnytykseen ihmisen tulee lähteä, nämä ovat niin monisyisiä -keskustelun arvoisia juttuja! Itseäni kiehtoo tuo kivun olemus: toista lasta synnyttäessäni tunsin mielestäni hyvänlaatuista kipua, se ei pelottanut, vaan kertoi milloin tuli ponnistaa -siksi en tarvinnut mitään puudutteita tai lääkkeitä. Ensimmäisen kohdalla minulle laitettiin jo ovella epiduraali ja poltot eivät tuntuneet, enkä ymmärtänyt minnepäin pitää ponnistaa, lopulta olin niin väsynyt ettei oikein mistään tullut mitään. (En itse pyytänyt epiduraalia, se annettiin siksi, että sain tyrkätystä iv. penisiliinistä shokin ja lääkäri arveli joutuvansa leikkaamaan) Myös vauvan liikkuminen raskausaikana kertoo varmaan äidille jotain tulevasta synnytyksestä. Toiset vauvat ovat olleet aika vauhtiveikkoja, liikkuu tämäkin, mutta painoarvioon nähden liikkeet ovat pehmeämpiä, lepotauot pidempiä jne. Tietysti kaikki raskaudet ovat erilaisia ja mistä ensisynnyttäjä tietää seurata näitä juttuja, kun ei ole kokemusta aikaisemmista. Ja mistä aina muutkaan. Mutta se intuitio, johon äidin kokemukset yhdistyvät on hirveän tärkeää huomioida jo raskauden alkuvaiheessa, eikä vaan syyttää äitejä siitä, että he vaativat sektioita ja kipulääkkeitä heti ovella suurten maailmantähtien tyyliin. :heart:
 

Yhteistyössä