Minen ymmärrä uusioperheitä, anteeksi

Mun äidillä oli neljä lasta sillon kun se tapasi mun "isäpuolen". Heillä on myös yksi yhteinen lapsi. Onko mun äidin mies nyt sitten ihan hullu kun on tollasen naisen ottanut itselleen? Ovat muuten olleet yhdessä jo yli 20 vuotta ja tuo mies on ollut mulle aina kuin isä. :heart:

Vai onko tämä jotenkin eri asia, kun miehellä ei tässä tilanteessa ollut omia lapsia ennestään? :attn:

:attn:

 

Ihan hyvä että joku uskaltaa sanoa sen ääneen, uusioperheet on syvältä.

myös!

 

No nyt olet tuonut,kiitos ja näkemiin!

 

Ihan hyvä että joku uskaltaa sanoa sen ääneen, uusioperheet on syvältä.

Ajattelin tuoda tuntoni julki. En kuvitellu että siitä tämmönen kohu nousee. =)

Etpä

 

Minkä lyhenne Ot on, oon miettiny jo pidemmän aikaa??? :attn:

Tähän ei kai vielä oltu vastattu? No, tässäpä se siis.

Off topic eli aiheen vierestä

 

Etpä

No en oikeesti. En tienny että tämä näin kiinnostava aihe olis.

 

Tähän ei kai vielä oltu vastattu? No, tässäpä se siis.

Off topic eli aiheen vierestä

Ei ollu. Kiitos, nyt tiedän!!! =)

 

Ihan hyvä että joku uskaltaa sanoa sen ääneen, uusioperheet on syvältä.

Just niin!

 

Me ollaan uusperhe enkä hetkeäkään ole katunu.

Luulis teinienki tajuavan niin paljon ettei se ole heiltä pois, jos vanhemmat löytävät uuden puolison. Jos on vielä niin kiinni vanhemmissaan ettei heitä voi jakaa, niin on asiat huonosti. Onnelliset vanhemmat = onnelliset kakarat. Jos yksin on onneton, niin pitääkö sitä sitten olla onneton koko loppuelämänsä?
Se on vain rikkaus lapsillekin, kun on useampi aikuinen huolehtimassa heistä. Tai jos tämä uus puoliso onkin parempi vanhempi kuin biologinen.

Nyt on Lunalta ihan turhaa paskanjauhamista tuo ettei ymmärrä. Ehkä sä et haluais omalle kohdalle sellasta tai et haluais jakaa omia vanhempias kenenkään ns. ulkopuolisen kans... Tuntuu lähinnä keskenkasvusen purnaukselle moinen

 

joo...uusperheestä on usemman vuoden kokemus, Luojan kiitos takanapäin jo, enkä enää ikinä lähde samaan ruljanssiin. ..mutta jotkut saa homman toimimaan, eli ei se uusperhe sinänsä peestä ole., mulle se ei vaan sopinut, tai kellekkään meistä jotka siinä yritettiin muodostaa perhe siinä onnistumatta. Enää en huolisi miestä jolla on omia lapsia, ellei ne ole jo aikuisia ja jo pois pesästä lentäneitä...en haluaisi että mun nuorinkin joutuisi kokemaan olevansa kodissaan se huonompi lapsi. Tosin kun olen jo keski-iän ylittänyt käntty ja nuorimmainen on kehitysvammainen on tuskin pelkoa siitä että ovella olisi ihan jonoksi asti miehiä tulossa asumaan saman katon alle :kieh:

 

Vain ekan sivun luettuani: Mä en nähny mitään ongelmaa uusperheessä. Mä olin onnellinen niin isäni ku äitinikin puolesta heidän löydettyä uudet rakkaudet eron jälkeen. Asuin isän ja isän silloisen avovaimon, nykyisen aviovaimon kanssa yhdessä vuoden. Ei mitään ongelmaa uuden puolison kanssa... Se ei tosin yrittänytkään olla mulle mikään äiti ja hyvä niin. Mulla oli jo äiti, en mä toista tarvinnu. Sen sijaan isä on isä vaimonsa 10v tytölle joka ei muuta muista ku "iskän" vaikka tietääkin biologisen isänsä olevan joku muu.

Olis ollu aika outoa jos isän vaimo olis vaa kyläilly meillä. Olisin ihmetelly, että eikö tuo enää uskalla sitoutua vai mikä tässä nyt on. Enkä ymmärrä mitä vikaa uusperheissä on.

 

Tässä nyt lähinnä ihmettelen tollasia keski-ikäsiä känttyjä, jotka raahaa tavaransa ja monet isommat lapsensa kaikki yhteen läjään.. vaikkei mitään tarvetta olis. sitä en oikein kässää.

Mä kässään, mutta en itse tekisi niin ja syitä on monia. Ensinnäkään me en alkaisi enää muuttamaan isompaan asuntoon, joten ei tänne meille edes mahtuisi miehen lapsia. Tai mahtuisi, jos luopuisin työhuoneestani, mutta sitten alkaisi märinä, että miks tolla on noin iso huone ja mulla näin pieni. Mä en myöskään alkaisi komentelemaan miehen lapsia vaan niiden - tai isänsä - pitäisi ymmärtää komentelemattakin. Omat lapseni ovat teini-iän kynnyksellä alkaneet huolehtia itse likapyykistään ja mulla saattaisi melko nopeasti palaa päreet ukkoon, jos se ei pitäisi huolta siitä, että myös hänen lastensa pyykit tulee hoidettua. Joko laittamalla teininsä pesemään tai pesemällä itse. Miehen tai ex-vaimonsa pitäisi lisäksi olla sillä tavalla varoissaan, ettei mun tarvitsisi ikinä kuunnella märinää siitä, että Keittiksen poika saa ajokortin ja auton ja nyt se saa matkan Lontooseen katsomaan Arsenalin peliä, miks mä en saa. En suostuisi sanomaan exälle, että nyt kuules pitää laskea poikasi elintasoa, ettei mun nyxän lapsille tule paha mieli.

Yhdessä asuminen ei siis sopisi mulle, mutta ymmärrän ihan hyvin niitä, joille se sopii.

 

Outi Mäenpään ja hänen miehensä pojat viihtyvät kuulemma hyvin keskenään, heillä on yhteinen bändikin.

Eikö se ole rikkaus tässä maailmassa, että on monenlaisia ja -kokoisia perheitä?! Hitto tällainen kauhea metakka 'tyhjästä'. Se, joka ei sovi itselle, sopii kuin nakutettu jollekin toiselle. Meidänkään perhettä täällä joku ei näköjään ymmärtäisi, kun olen yh. Eipä voisi vähempää kiinnostaa, mitä joku toinen on minusta mieltä.

 

En jaksanu lukea,mutta kerrompas oman mielipiteeni ;D

Mielestäni uusioperhe on hieno asia JOS se toimii.Silloin,kun sei toimi,se voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa pahojakin traumoja lapsille ja toiselle puolisoista.Mutta toimiessaan se on tosi hieno asia.On tosi hienoa katsoa,miten esim:mies kohtellee vaimonsa/tyttöystävänsä lapsia,kuin omiaan ja heillä on harmoninen perhe-elämä.Tuopi lapsien rikkoutuneeseen lapsuuteen sen turvan ja tasa-painon.En näe sitä milläänlailla pahana asiana.Olisi tosi surullista,että kellään 'jo lapsen edellisessä suhteessa tehneellä',ei olisi ennää mahdollisuutta saada kumppania ja pitäisi ellää "yksin",kunnes lapset niin isoja,että muuttaavat pois...On se kummiskin se kumppani,jota rakastaa ja jolta saa vasta rakkautta,semmonen tukiverkko ja kantava voima,että olisi tosi surullista,jos "lasten takia" ei saisi nauttia sellaisesta ja joutuisi stressaamaan yksin(toki toisille tämä "yksin" eläminen soppii paremmin,kuin kumppanin kanssa olo ja tukea saa muualtakin).

 

Silloin kun rakastutaan - halutaan jakaa.

 

Olet luna oikeassa! Kyllä se ydinperhe on ainut ja oikea!

 

Lunatic, sinulla jää niin paljon ymmärtämättä ja kokemattta. Ei käy kateeksi maailmasi ahtaus.

 

Lunatic, sinulla jää niin paljon ymmärtämättä ja kokemattta. Ei käy kateeksi maailmasi ahtaus.

En ole Lunatic, mutta eihän tässä ole syyllistetty ketään.

 

Siis jos 2 aikuista seurustelee, ja niillä on molemmilla lapsia.. mikä ihme saa ne muuttamaan yhteen?
Luin vaan tossa naistenlehteä just, ja eräs 47v näyttelijä jolla 2 lasta, mennyt naimisiin miehen kanssa jolla 2 lasta myös.. ja huimat 2 vuotta on seurusteltu. Luulis että aikuisille ihmisille riittäs seurustelu.
Ei vaan aukene oikein mulle tommosen elämän viehätys.

,

Jos aikuiset on tyyliin just +/-47, niin luulisin että niill ei enää ihan älyttömän kauan pyöri lapset jaloissa, miksi siis ei aloittaisi omaa elämää rakentamaan. Aika suppeanäköinen olet. Ja vaikka olis nuorempiakin, niin mitä sitten?? Olen itsekin uusioperheen toinen vanhempi, täällä ei yhteiselämä suju, mutta voi niitä tuttavaperheitä mitkä siis ovat alkuperäiskokoonpanossa, niin meidän ongelmia ei voi edes verrata niiden ongelmiin. Joskus vaan on todellakin lastenkin kannalta parempi et biovanhemmat eroaa, lapset on onnellisia kun vanhemmat on onnellisia, vaikkakin jonkun muun kun oman isän tai äidin kanssa.

 

Ihan hyvä että joku uskaltaa sanoa sen ääneen, uusioperheet on syvältä.

Ajattelin tuoda tuntoni julki. En kuvitellu että siitä tämmönen kohu nousee. =)

joo mut tuntojen takana on yleensä muutakin kuin pelkkää ihmetystä.ettei vaan olisi jollain tapaa liitoksissa omaan elämääs.etkö huolinnu miestä kattos alle.lähinnä lapsellista mielestäni seurustella vaikka sinne kuolemaan saakka vaan sen takia et jommalla kummalla tai molemmilla sattuu lapsia olemaan (iästä riippumatta). Sen varmaan näkee jo siinä seurustelu vaiheessa miten niiden lasten kanssa sujuu niin ei tarvi urputtaa jälkikäteen. Tai kokeilee ennen kun irtisanoo asunnon miten onnistuu. valintoja. kuka se käskee suin päin hyppimään sinne tänne.
minäki seurustelen mieheni kans.ollaan jo menty kihloihin ja on yhteinen lapsikin. ei asuta yhdessä. ja ihan sen takia että pitää saada tietyt asiat sujumaan ja lapsetkin otetaan huomioon. (mun edellisestä liitosta)
hyvin sujuu näin mutta haluan kyllä tai halutaan molemmat jossain vaiheessa yhteinen koti .
ei se toisen oo kiva tulla tänne kun omat kamat on kuitenki kotona ja tämä on tavallaan mun makuinen koko asunto. kismittäs itteesä kans olla aina miehen asunnossa jossa ei olisi mitään mun ns jälkiä

 

Ihan hyvä että joku uskaltaa sanoa sen ääneen, uusioperheet on syvältä.

Ajattelin tuoda tuntoni julki. En kuvitellu että siitä tämmönen kohu nousee. =)

joo mut tuntojen takana on yleensä muutakin kuin pelkkää ihmetystä.ettei vaan olisi jollain tapaa liitoksissa omaan elämääs.etkö huolinnu miestä kattos alle.lähinnä lapsellista mielestäni seurustella vaikka sinne kuolemaan saakka vaan sen takia et jommalla kummalla tai molemmilla sattuu lapsia olemaan (iästä riippumatta). Sen varmaan näkee jo siinä seurustelu vaiheessa miten niiden lasten kanssa sujuu niin ei tarvi urputtaa jälkikäteen. Tai kokeilee ennen kun irtisanoo asunnon miten onnistuu. valintoja. kuka se käskee suin päin hyppimään sinne tänne.
minäki seurustelen mieheni kans.ollaan jo menty kihloihin ja on yhteinen lapsikin. ei asuta yhdessä. ja ihan sen takia että pitää saada tietyt asiat sujumaan ja lapsetkin otetaan huomioon. (mun edellisestä liitosta)
hyvin sujuu näin mutta haluan kyllä tai halutaan molemmat jossain vaiheessa yhteinen koti .
ei se toisen oo kiva tulla tänne kun omat kamat on kuitenki kotona ja tämä on tavallaan mun makuinen koko asunto. kismittäs itteesä kans olla aina miehen asunnossa jossa ei olisi mitään mun ns jälkiä

ja lisätään vielä ettei se yks hammasharja ,dödö ja muutama vaate nurkas tee toisella tästä pelkkää kotia.

 

Mä ymmärrän kyllä uusioperheitä. Mutta en ymmärrä miksi täytyy mennä kimppaan ja erota kerta toisensa perään. Siis ymmärrän uusioperheitä joiden liitot kestää. Mutta en ymmärrä aikuisia jotka omaa kakaramaisuuttaa juoksevat suhteesta toiseen raahaten mukulansa jatkuvasti uusiin uusioperhekuvioihin.
Rakkaus on hieno asia, mutta kannattaako rakastumisen tunteen takia vaihtaa partneria parin vuoden välein?

NAULAN KANTAAN!

 

http://profiles.friendster.com/116673283

 

Miksi edes vaivaidut tuollaisia miettiin, Lunatic? Jos edes viikon seuraat paskahömppäiltisseiska ynnä muita, tulet huomaamaan, että on kai jotenkin trendikästä nykyään karata, erota, mennä yhteen, olla vaan yms. ihan julkimoillakin. Eli ei kai tuollainen uusioperhe nyt niin ihmeellistä ole, oli niitä mukeloita sitten 2 tai 6?

 

Uusioperhe on ok ,ikää ym katsomatta.
Toisilla se toimii paremmin kuin entinen perhe.
Hyvinvointi,onnellisuus,rakkaus jne.. tärkeintä
Ei se onko uusioperhe vaiko uusiperhe.
Kannattaa pitää sisällään mietä miettii eikä kaikki päästä suusta ulos,lunatic


Itse tiedän tämän että uusioperheeni voi paremmin kuin ex perheeni.
Myöskin lapset,niin minun kuin mieheni puolelta.
Joten älä tuomitse kaikkea mitä päässäsi mietit.
Jotain kannattaa olla sanomatta ääneen