Minkä ikäisenä lapsi alkanut oppia esim. kaupassa liikkumaan fiksusti?

Ja tiedän että vanhemmathan sen fiksun käytöksen opettaa...mutta vielä 1v:n kohdalla ei taida opetus auttaa. Tarkoitan esim. Sitä että minkä ikäisen voi olettaa ymmärtävän että kaupassa ei räplätä joka tavaraa ja että siellä ei karkailla jne. Tai vaikka että milloinka ymmärtänyt että tien reunassa kävellään eikä hoiperrella minne sattuu jne

 

Tänään juuri taluttelin 1v:tä kaupassa. On siis 1v1kk, ja opetan miten käyttäydytään kaupassa. 2v:n pitää osata jo käyttäytyä. Koettelihan tuo vanhempi aikanaan, juoksi ympäri kauppaa jne, mutta heti puututtiin, ja vaadittiin parempaa käytöstä.

 

Tänään juuri taluttelin 1v:tä kaupassa. On siis 1v1kk, ja opetan miten käyttäydytään kaupassa. 2v:n pitää osata jo käyttäytyä. Koettelihan tuo vanhempi aikanaan, juoksi ympäri kauppaa jne, mutta heti puututtiin, ja vaadittiin parempaa käytöstä.

No selevä. Jotenkin 2 v ja pitää osata jo käyttäytyä kuulostaa hassulta. Toki itsekin lasta opastan ja rajoitan tarpeen mukaan, mutta noin ilmaistuna se kuulostaa koomiselta.

 

No herranduudeli, huonoja päiviä on kaikilla. Olen minä nähnyt vielä 50 v äijiäkin jotka kiukuttelee kaupassa kun rouva shoppailee..

Mutta siis, riippuu varmaan paljon lapsesta. Meillä on esikko nyt 3 v ja pistän kyllä kärryyn vielä (vauvakin reissaa mukana, joten kädet on kaupassa täynnä töitä). Kyllä hän tietää että kaupassa ei saa mihinkään koskea. Hän tietää, että ei saa lähteä omin luvin omille teille. Hän tietää että kaupassa ei saa juosta. Hän tietää että kaupassa ei saa huutaa. Hän tietää että kaikkea ei voida ostaa mitä hän sattuu haluamaan. Mutta ei edes 3 v vielä osaa säädellä koko ajan tunteitaan. Toimia aina oikein. Hillitä itseään. Keskittyä. Siihen päälle UHMA. On hyviä päiviä ja sitten niitä vähän huonompia. Ja välillä asiat menee myttyyn vaikka lapsi sitä ei edes tarkoita (esim. työntelee pikkukärryjä nätisti, mutta unohtuu katselemaan jalkojaan ja törmääkin johonkin).

Sinun 1 v on vielä pieni eikä hänen tarvitse osata kulkea kaupassa. Anna hänen kulkea, ohjaa lempeästi oikeaan tapaan. Jos pieni ei jaksa toimia ohjeiden mukaan, tulee kiukkua tai pahaa mieltä niin nosta kärryyn ja yritä uudelleen seuraavalla kauppareissulla.

 

Meillä 5 ja 2,5 v osaavat jo olla ihan ihmisiksi kaupassa. Kävelevät vieressä, katsovat tavaroita mutteivät koske, ottavat hyllyistä luvalla ja vain sitä mitä ollaan etukäteen sovittu (tehdään aina kauppalista yhdessä ennen kauppaan menoa, isompi kirjoittaa). Vielä puoli vuotta sitten pienempi testasi rajoja ja yritti karata tms, mutta nyt ottaa mallia isommasta ja on suht. kunnolla En oikein muista koska esikoinen alkoi oppimaan, mutta luulen että pidin häntä enemmän ostoskärryssä, esim vielä 2 v:na..mutta joo varmaan siinä 2-3 v noin yleisesti ottaen.

 

Älä ota mukaa kauppaa vaan opeta omavaraiseksi

 

No selevä. Jotenkin 2 v ja pitää osata jo käyttäytyä kuulostaa hassulta. Toki itsekin lasta opastan ja rajoitan tarpeen mukaan, mutta noin ilmaistuna se kuulostaa koomiselta.

2v osaa kyllä vaadittaessa olla juoksematta ympäri kauppaa, olla koskematta tuotteisiin, olla törmäilemättä lasten ostoskärryillä muihin, olla huutamatta jne. Kyllähän ne kaikki riehuisi ympäri kauppoja ja kyliä, samaan tapaan kuin kaikki joisivat tuttipullosta vaikka kuinka pitkään.

Ystävälläni on 4v lapsi, eikä hän vieläkään ajattele että lapsi on kykenevä mihinkään yhtään monimutkaisempaan ajatteluun. Hän ei siis komenna lasta, ja lapsi on aivan holtiton käytöksissään. Räkii ja sylkee ruokapöydässä, heittelee tavaroita jne. Meillä tuo ei käy edes 2 vuotiaalta.

Lapset kyllä oppivat ja ymmärtävät kun sitä heiltä vaatii. Ilman että toimitaan lasta kohtaan väärin tavoin.

 

Meillä 5,5- ja 3-vuotiaat lapset. En ihan oikeasti muista että olisivat riehuneet (karkailu,huutaminen,törmäily ym) kaupassa.. Joskus jos ei olla vaikka pariin viikkoon käyty kaupassa (siis molemmat lapset yhtä aikaa),saattaa aluksi olla kilpailua/kinaa (kumman kärryyn mikäkin ostos laitetaan,kumpi saa päättää mitä leipää ostetaan jne),mutta se loppuu hyvin nopeasti kun lapsille muistuttaa vaihtoehdosta: jos ei kauppareissu kerran suju,lähetään kotiin..

 

Hmm ehkä se päättömin menee joskus 1,5-2,5v vaiheessa? Toki sitä nyt joskus tulee muistuteltua, ettei esim kinastella jostain, mutta pääsääntöisesti mennyt hyvin siinä parin ikävuoden jälkeen. Meillä on aika temperamenttinen pienin nyt 2,5v ja hänen kanssa on pitänyt ihan miettiä kahdesti, ettei vahingossakaan vie vähääkään nälkäisenä/väsyneenä tms kauppaan, silloin kyllä menee kiukuksi tosi herkästi.

 

Lapset on erilaisia, mutta normaaliin kehitykseen kuuluu uhmaikä 2-3 -vuoden paikkeilla. Toisilla voimakkaampi, toisilla lievempi, mutta se on jo vähän huolestuttavaa jos lapsi ei ollenkaan omaa tahtoaan tuo tuossa vaiheessa esille. Joten ei vanhemman pidä todellakaan tuntea, että olisi jotenkin epäonnistunut kasvatuksessa, jos parivuotias saa kaupassa itkupotkuraivarit. Pääasia, että niihin sitten reagoi oikein eikä osta sitä karkkia, pillimehua tms. kiukuttelun lopettamiseksi, eikä myöskään hermostu ja ala itse(kin) raivoamaan.

Meillä ei ollut mitään ihmeempää vaikeutta kaupassakäynneissä, tosin 2-3-vuotias laitettiinkin niihin kaupan autokärryihin lähes poikkeuksetta, 4-vuotiaskin useimmiten (kun sitä toivoi). Lapsi ei muuten riehunut, mutta pitkillä kauppareissuilla väsyi ja kyllästyi jos itse piti kävellä (tavaroihin koskematta jne.) joten ilman autokärryä kauppakierroksen loppupuolella oli odotettavissa kiukuttelua. Pikaiset kauppakäynnit onnistui hyvin ja kaikissa isoissa marketeissa oli niitä autokärryjä, joten toki niitä käytettiin kun niiden kanssa sujui aina kaikkien kannalta mukavasti kauppareissut.

 

mun yks vuotiaat on istua nakottaneet vielä kärryn istuimessa, joten eivät ole päässeet pahojaan tekemään. pari kolm vuotiaana ovat käyttäytyneet fiksusti kaupassa, ikinä en muista, että kauppareissulla olis tarvinnut komentaa ketään

 

Noo, mulla on pian 4v täyttävä tyttö, joka ehkä 70-80% ajasta muistaa noudattaa ohjeita ja sääntöjä. Harvemmin kävelee vaan juoksee aina. Unohtuu kaupassa helposti ihastelemaan leluja ym. Pienemmässä marketissa ostokset sujuu helposti, mutta isoissa kaupoissa täytyy pitää silmällä ettei häviä.

Vähän nuorempana oli ärsyttävä tapa juosta karkuun ja mennä piiloon ym. kaupassa. Siitä joutui kärryyn istumaan ja nykyään loppunut. Muutenkin sen luonteinen ettei arkaile yhtään seikkailla itsekseen ja silmät sais olla selässäkin itsellä.

Mutta siis kyllä 3-vuotiailla on aika heikko keskittymiskyky noin keskimäärin ja esim liikennesääntöjen noudattaminen tuntuu olevan mahdotonta vaikka kuinka muistuttelis. Me liikutaan paljon niin että tyttö pyöräilee ja vähän väliä keksii temppuilla pyörällään ja ei muista ajaa reunassa. Valikoin siksi turvallisimpia reittejä. Suojatielle muistaa varsin hyvin pysähtyä mutta muistuttelua vaatii joka lenkillä.

 

Riippuu lapsesta. Ja vanhemmista.

Eilen olin taas ton 3 v. tytön kans kenkäostoksilla, tai siis kumpparit ostettiin. Noh, eipä tietenkään oolu kahdes ekas kaupas sen kokoja jäljellä. Kolmannes kaupas oli yhdet sen kokoa olevat kumpparit, mutta jostain syystä niitten ulkonäkö ei tyttöä miellyttänyt. Joten seurauksena hervoton huuto ku pakotin sovittamaan niitä... Kyllä siinä joku nainen katteli pitkin nenänvartta. Joka kerta kenkiä ostaes sama juttu.

Ja kyl se juoksentelee ja kiljahtelee muutenkin kaupassa. Toki aina puutun asiaan mutta ei se muista ohjeita kuin n. 10 sekunttia...

 

Teillähän on ihmeellisiä lapsia, kun osaavat olla nätisti jo 2-3-vuotiaina! Aika usein näkee kaupassa, että liki kouluikäisetkään eivät osaa olla nätisti.

Minulla on kaksi nepolasta.Yleensä osaavat käyttäytyä, mutta välillä jopa se 8-vuotias saa kilarit, jos on huono päivä. Todennäköisesti minua pidetään huonona ja lepsuna mutsina, mutta toisaalta, suomalaiset nyt on muutenkin sellasta hipsuhipsukansaa, että jos iloisenakin pitää ääntä, niin joku mulkoilee.

 

Pidän itseäni kohtuukasvattajana, en super. Isommista aika fiksuja tullut. Tuon 1.5 vuotiaan vilkasjalkaisen kanssa en lähtis kauppaan jalan tappelemaan käytössäännöistä, ymmärtää kyllä kehotuksen mutta ei oikein sitä että niitä pitäis totellakin-aina...Kärryillä siis istutaan ja siinäkin tekemistä, kova halu olisi pois ja itse kävelemään = lue juoksemaan. Kyllä tämäkin varmaan joskus oppii, kaikkien hermoja säästää kun aletaan opetella vähän myöhemmin.

 

Hyvin huomaa taas miten monet puhuu vaan omasta näkökulmastaan eikä ymmärretä sitä, että lapset on temperamentiltaan erilaisia. Erityisesti rauhallisen lasten vanhemmat sortuu pitämään itseään muita parempina kasvattajina.

Minulla on useampi lapsi, osa vilkkaita (normaalin rajoissa kuitenkin) ja osa rauhallisia. Rauhallisten kanssa pääsee kyllä monessa tilanteessa helpommalla. Onneksi on myös niitä vilkkaita niin en sorru ylimielisyyteen ja muiden kasvattajien aliarvioimiseen.

Kaikki lapset on muuten vilkkaudestaan/rauhallisuudestaan huolimatta yhtä fiksuja, mukavia ja rakkaita. Ovat oppineet käyttäytymään hyvin. Osa ennemmin, osa myöhemmin.

 

Niin, se on muuten hassua, että aikuisten annetaan olla vapaasti erilaisia, mutta lasten pitäisi kaikkien olla samanlaisia.