Ja kyllä, itse olen erehtynyt pari kertaa sellaiseen tyypilliseen parisuhteeseen. Siksipä en enää sitä virhettä aio ikinä tehdäkään, kun tajuan, että suurimmalta osalta intressit menee toiseen alkuhuuman jälkeen ellei toista todella rakasta ja useimmiten parinvalinnassa painaa muut kriteerit kuin se intohimon leimuttava tunne, joka erottaa toisen kaikista muista.
"vieras"
Samaa mieltä!
Pitäis olla joku lakipykälä, että pienten lasten vanhemmat ei saa erota ilman painavaa syytä! (väkivalta, alkoholi ym.)
Pitäis olla joku lakipykälä, että pienten lasten vanhemmat ei saa erota ilman painavaa syytä! (väkivalta, alkoholi ym.)
"vieras"
Jos oot pari kertaa erehtynyt, niin se ei tarkoita että aina ja kaikille (sullekin) niin käy.
äiti x2
oikeastaan meidän eron syy on se että rakkaus loppui ja se johtui miehen pettämisestä (salasuhde 6kk), masentumisesta ja liiallisesta alkoholin käytöstä. Kamalaa on ollut niin minulle kuin lapsillekkin mutta silti voin sanoa että ero oli Minun elämäni paras ratkaisu. En olisi voinut antaa anteeksi, en edes lasten takia, vaikka mies olikin hyvä isä lapsilleen. Minä voin myöntää että tilanteessa laitoin oman onneni kaiken edelle koska tiesin että edes lapset eivät olisi onnellisia jos minä olin jatkanut kärsimystäni ja minä todella kärsin.
"vieras"
[QUOTE="Jonna";23356271]Totta. Mutta koska olen itse todella sitoutunut, niin olen myös valmis antamaan anteeksi tuollaisen "mokan". Itsekin saatan tehdä jotain väärin toista kohtaan LOPPUELÄMÄN aikana, joka on siis tooodella pitkä aika ja elämään mahtuu monenlaista kriisiä. Elämä on opettanut. Ja tämä on vain mun mielipide. 
[/QUOTE]
siinä vaiheessa kun tietoisesti tekee väärin puolisoaan kohtaan, ei siinä enää voi puhua mistään sitoutuneisuudesta. sitoutuminen ja riippuvuus ovat täysin eri asioita.
[/QUOTE]siinä vaiheessa kun tietoisesti tekee väärin puolisoaan kohtaan, ei siinä enää voi puhua mistään sitoutuneisuudesta. sitoutuminen ja riippuvuus ovat täysin eri asioita.
juupa
Oltiin 17 v yhdessä kriisistä toiseen. Ei seksiä, ei yhteistä puhuttavaa. Ei tapeltu, kuhan vaan asuttiin kimpassa. Ei oo kuulkaa hääviä. Kun joku olis sanonut ennen lapsia, lähde, olisin säästynyt paljolta. Ei ole hääviä olla eronnut, jolla on lapsia. Mutta parempaa kuin puupökkelötyönarkomaanin kanssa. Yksin olossa ei ole mitään pahaa.
Jääkää niihin suhteisiin, jos olette niin onnekkaita, että mies osallistuu muutostalkoisiin. Jos ei osallistu, lähtekää ajoissa!!!
Jääkää niihin suhteisiin, jos olette niin onnekkaita, että mies osallistuu muutostalkoisiin. Jos ei osallistu, lähtekää ajoissa!!!
"vieras"
Koska syyt ovat niin heppoisia (ei jaksa enää vauva-ajan aikaan huomioida toista, "kasvettu erilleen", ei vaan kiinnosta jne.) Jos on yhdessä vauvaa haluttu, ja hänet saatu, niin miksi erota kun yhteinen arki lapsen kanssa alkaa?
Useat parit kokevat helpommaksi erota, kuin opetella elämään yhdessä uudenlaista elämää. Niin se vaan on. Ja se on sääli lapsen kannalta.
"vieras"
[QUOTE="vieras";23356460]Samaa mieltä!
Pitäis olla joku lakipykälä, että pienten lasten vanhemmat ei saa erota ilman painavaa syytä! (väkivalta, alkoholi ym.)[/QUOTE]
entäs henkinen pahoinvointi? ja kuka sen määrittelee koska ihminen voi riittävän huonosti?
sitäpaitsi, on maita kuten irlanti ja puola joissa avioeron saaminen on äärimmäisen hankalaa, mutta eipä sielläkään ketään voi pakottaa olemaan parisuhteessa, ei asumaan saman katon alla, eikä tulemaan toimeen keskenään.
miten muuten luulet käyvän tilanteessa jossa valtio pakottaisi eroamispisteessä olevan pariskunnan pysymään yhdessä? pariskunta rupeaa nätisti tulemaan toimeen keskenään ja kunnioittamaan ha huomioimaan toisiaan ja unohtavat välittömästä kaikki kaunat ja asiat jotka parisuhteen ovat tuhonneet ja se onnistuu tuosta noin vain nappia painamalla?
Pitäis olla joku lakipykälä, että pienten lasten vanhemmat ei saa erota ilman painavaa syytä! (väkivalta, alkoholi ym.)[/QUOTE]
entäs henkinen pahoinvointi? ja kuka sen määrittelee koska ihminen voi riittävän huonosti?
sitäpaitsi, on maita kuten irlanti ja puola joissa avioeron saaminen on äärimmäisen hankalaa, mutta eipä sielläkään ketään voi pakottaa olemaan parisuhteessa, ei asumaan saman katon alla, eikä tulemaan toimeen keskenään.
miten muuten luulet käyvän tilanteessa jossa valtio pakottaisi eroamispisteessä olevan pariskunnan pysymään yhdessä? pariskunta rupeaa nätisti tulemaan toimeen keskenään ja kunnioittamaan ha huomioimaan toisiaan ja unohtavat välittömästä kaikki kaunat ja asiat jotka parisuhteen ovat tuhonneet ja se onnistuu tuosta noin vain nappia painamalla?
"vieras"
[QUOTE="vieras";23356510]entäs henkinen pahoinvointi? ja kuka sen määrittelee koska ihminen voi riittävän huonosti?
sitäpaitsi, on maita kuten irlanti ja puola joissa avioeron saaminen on äärimmäisen hankalaa, mutta eipä sielläkään ketään voi pakottaa olemaan parisuhteessa, ei asumaan saman katon alla, eikä tulemaan toimeen keskenään.
miten muuten luulet käyvän tilanteessa jossa valtio pakottaisi eroamispisteessä olevan pariskunnan pysymään yhdessä? pariskunta rupeaa nätisti tulemaan toimeen keskenään ja kunnioittamaan ha huomioimaan toisiaan ja unohtavat välittömästä kaikki kaunat ja asiat jotka parisuhteen ovat tuhonneet ja se onnistuu tuosta noin vain nappia painamalla?[/QUOTE]
Ei onnistu nappia painamalla, vaan suhteen eteen on tehtävä töitä. Kuten ihan toimivassakin suhteessa, toista on muistettava huomioida sen lapsikatraankin keskellä. Se vaan tuppaa unohtumaan hyvin monelta. Miksi päästetään asiat siihen pisteeseen, ettei enää osata puhua toiselle ja eletään tunteettomasti saman katon alla, nukutaan eri sängyssä ja eletään omia elämiä? MIKSI?
sitäpaitsi, on maita kuten irlanti ja puola joissa avioeron saaminen on äärimmäisen hankalaa, mutta eipä sielläkään ketään voi pakottaa olemaan parisuhteessa, ei asumaan saman katon alla, eikä tulemaan toimeen keskenään.
miten muuten luulet käyvän tilanteessa jossa valtio pakottaisi eroamispisteessä olevan pariskunnan pysymään yhdessä? pariskunta rupeaa nätisti tulemaan toimeen keskenään ja kunnioittamaan ha huomioimaan toisiaan ja unohtavat välittömästä kaikki kaunat ja asiat jotka parisuhteen ovat tuhonneet ja se onnistuu tuosta noin vain nappia painamalla?[/QUOTE]
Ei onnistu nappia painamalla, vaan suhteen eteen on tehtävä töitä. Kuten ihan toimivassakin suhteessa, toista on muistettava huomioida sen lapsikatraankin keskellä. Se vaan tuppaa unohtumaan hyvin monelta. Miksi päästetään asiat siihen pisteeseen, ettei enää osata puhua toiselle ja eletään tunteettomasti saman katon alla, nukutaan eri sängyssä ja eletään omia elämiä? MIKSI?
Mä olen kyllä paljon useammin tällä palstalla nähnyt heitä, joiden syitä pysyä yhdessä puolisonsa kanssa en voi kuin ihmetellä kuin heitä, joiden syitä erota kyseenalaistaisin. Niitä turpaan ottajia on palstalla aloittamassa ketjuja lähes joka päivä.
mä en nauranu mutta muistelin tyyppiä ja että nyt siellä on varsinainen asiantuntija selittämässäHeh, katsoin ensin että ap on palstan vanha Emilyn, meinasin purskahtaa nauruun
[QUOTE="vieras";23356506]Koska syyt ovat niin heppoisia (ei jaksa enää vauva-ajan aikaan huomioida toista, "kasvettu erilleen", ei vaan kiinnosta jne.) Jos on yhdessä vauvaa haluttu, ja hänet saatu, niin miksi erota kun yhteinen arki lapsen kanssa alkaa?
Useat parit kokevat helpommaksi erota, kuin opetella elämään yhdessä uudenlaista elämää. Niin se vaan on. Ja se on sääli lapsen kannalta.[/QUOTE]
Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi. Toista ei voi muuttaa väkisin, vaikka itse muutosta parempaan haluaisi. Jos toinen ei näe edes tarvetta muutua ja muuttaa tapojaan ...miksi siihen pitäisi tyytyä.
Ymmärrän sen että on etsittävä uusia vaihtoehtoja ja toiminta malleja jos vanhat eivät toimi ja parisuhteessa pitäisi ottaa vastuu myös toisen hyvinvoinnista. Joskus se vastuu voi tarkoittaa sitä että antaa toisen pitäytyä omissa pinttyneissä tavoissa ja hakee itse muutosta jostakin muualta.
Useat parit kokevat helpommaksi erota, kuin opetella elämään yhdessä uudenlaista elämää. Niin se vaan on. Ja se on sääli lapsen kannalta.[/QUOTE]
Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi. Toista ei voi muuttaa väkisin, vaikka itse muutosta parempaan haluaisi. Jos toinen ei näe edes tarvetta muutua ja muuttaa tapojaan ...miksi siihen pitäisi tyytyä.
Ymmärrän sen että on etsittävä uusia vaihtoehtoja ja toiminta malleja jos vanhat eivät toimi ja parisuhteessa pitäisi ottaa vastuu myös toisen hyvinvoinnista. Joskus se vastuu voi tarkoittaa sitä että antaa toisen pitäytyä omissa pinttyneissä tavoissa ja hakee itse muutosta jostakin muualta.
"vieras"
[QUOTE="vieras";23356523]Ei onnistu nappia painamalla, vaan suhteen eteen on tehtävä töitä. Kuten ihan toimivassakin suhteessa, toista on muistettava huomioida sen lapsikatraankin keskellä. Se vaan tuppaa unohtumaan hyvin monelta. Miksi päästetään asiat siihen pisteeseen, ettei enää osata puhua toiselle ja eletään tunteettomasti saman katon alla, nukutaan eri sängyssä ja eletään omia elämiä? MIKSI?[/QUOTE]
ei se onnistu yksin ja usein parisuhteessa on niin että toinen osapuoli yrittää vielä kun toinen ei enää halua yrittää. joten sillä että ihmiset pakotettaisiin pysymään yhdessä, ei saataisi mitään hyvää aikaan, ainoastaan lisää tuskaa. parisuhteessa voi toinen päättä että ei enää jaksakaan perhe-elämää ja sen tuomia velvollisuuksia, usein se osapuoli on mies. enkä oikein usko että syynä niihin ratkaisuihin on aina se, että vika on naisessa. tai toisinpäin.
ei se onnistu yksin ja usein parisuhteessa on niin että toinen osapuoli yrittää vielä kun toinen ei enää halua yrittää. joten sillä että ihmiset pakotettaisiin pysymään yhdessä, ei saataisi mitään hyvää aikaan, ainoastaan lisää tuskaa. parisuhteessa voi toinen päättä että ei enää jaksakaan perhe-elämää ja sen tuomia velvollisuuksia, usein se osapuoli on mies. enkä oikein usko että syynä niihin ratkaisuihin on aina se, että vika on naisessa. tai toisinpäin.
aina ei voi tietää..
Meidänkin eroa on taivasteltu ja suureen ääneen ihmetelty, paheksuttu minua kun jätin "hyvän" miehen "noin vain". Toiset olkoot siinä luulossa, vain itse tiedän eron syyn. Joka oli miehen seksuaaliset perversiot ja minun pakomttaminen niihin.
"vieras"
[QUOTE="vieras";23356565]ei se onnistu yksin ja usein parisuhteessa on niin että toinen osapuoli yrittää vielä kun toinen ei enää halua yrittää. joten sillä että ihmiset pakotettaisiin pysymään yhdessä, ei saataisi mitään hyvää aikaan, ainoastaan lisää tuskaa. parisuhteessa voi toinen päättä että ei enää jaksakaan perhe-elämää ja sen tuomia velvollisuuksia, usein se osapuoli on mies. enkä oikein usko että syynä niihin ratkaisuihin on aina se, että vika on naisessa. tai toisinpäin.[/QUOTE]
No ei onnistu yksin, ei. Mun mielestä ensimmäisen vauvavuoden aikaan ihmiset ei sais erota. Elämä muuttuu niin paljon, jolloin voi tuntua siltä ettei mistään tule mitään. Mitä huonoa siitä seuraisi, että vanhemmat odottaisivat pahimpien yövalvomisien yli, ja vaikka sinne asti kun saisivat lapsen yökylään ja olla kahdestaan. Mielestäni on turhaa antaa periksi samantien, kun elämä on molemmille uutta ja opetellaan erilaista elämää.
En hyväksy sitä kummaltakaan osapuolelta. Jos yhdessä on eletty ennen vauvaa, hänet haluttu ja saatu, on vastuutonta heittää hanskat tiskiin kun elämä ei miellytäkään sillä hetkellä.
No ei onnistu yksin, ei. Mun mielestä ensimmäisen vauvavuoden aikaan ihmiset ei sais erota. Elämä muuttuu niin paljon, jolloin voi tuntua siltä ettei mistään tule mitään. Mitä huonoa siitä seuraisi, että vanhemmat odottaisivat pahimpien yövalvomisien yli, ja vaikka sinne asti kun saisivat lapsen yökylään ja olla kahdestaan. Mielestäni on turhaa antaa periksi samantien, kun elämä on molemmille uutta ja opetellaan erilaista elämää.
En hyväksy sitä kummaltakaan osapuolelta. Jos yhdessä on eletty ennen vauvaa, hänet haluttu ja saatu, on vastuutonta heittää hanskat tiskiin kun elämä ei miellytäkään sillä hetkellä.
[QUOTE="vieras";23356612]No ei onnistu yksin, ei. Mun mielestä ensimmäisen vauvavuoden aikaan ihmiset ei sais erota. Elämä muuttuu niin paljon, jolloin voi tuntua siltä ettei mistään tule mitään. Mitä huonoa siitä seuraisi, että vanhemmat odottaisivat pahimpien yövalvomisien yli, ja vaikka sinne asti kun saisivat lapsen yökylään ja olla kahdestaan. Mielestäni on turhaa antaa periksi samantien, kun elämä on molemmille uutta ja opetellaan erilaista elämää.
En hyväksy sitä kummaltakaan osapuolelta. Jos yhdessä on eletty ennen vauvaa, hänet haluttu ja saatu, on vastuutonta heittää hanskat tiskiin kun elämä ei miellytäkään sillä hetkellä.[/QUOTE]
No tollanen sääntö olis ihan älytön, että ensimmäisenä vauvavuotena ei saisi erota. Juurikin siksi, kun ihmismieli on niin muuttuvainen. Vaikka kaikki on ennen vauvaa ollut periaatteessa hyvin, niin se ei tarkoita, että niin olisi automaattisesti vauvan syntymän jälkeen. Valitettavasti vauvan syntymä ei tee vanhempia immuuniksi mielenterveysongelmille, alkoholismille, päihteiden käytölle, väkivaltaisuudelle jne. Tällaisissa vakavissa ongelmissa ei ole lapsenkaan etu, että vanhemmat pysyvät yhdessä vain siksi, että joku neropatti on päättänyt, että erota ei saa koska hänen liitossaan ei ko. ongelmia ole ollut.
En hyväksy sitä kummaltakaan osapuolelta. Jos yhdessä on eletty ennen vauvaa, hänet haluttu ja saatu, on vastuutonta heittää hanskat tiskiin kun elämä ei miellytäkään sillä hetkellä.[/QUOTE]
No tollanen sääntö olis ihan älytön, että ensimmäisenä vauvavuotena ei saisi erota. Juurikin siksi, kun ihmismieli on niin muuttuvainen. Vaikka kaikki on ennen vauvaa ollut periaatteessa hyvin, niin se ei tarkoita, että niin olisi automaattisesti vauvan syntymän jälkeen. Valitettavasti vauvan syntymä ei tee vanhempia immuuniksi mielenterveysongelmille, alkoholismille, päihteiden käytölle, väkivaltaisuudelle jne. Tällaisissa vakavissa ongelmissa ei ole lapsenkaan etu, että vanhemmat pysyvät yhdessä vain siksi, että joku neropatti on päättänyt, että erota ei saa koska hänen liitossaan ei ko. ongelmia ole ollut.
"vieras"
Kirjoitin jo aiemmin, että ainoastaan painavat syyt (kuten väkivalta, alkoholi ym.) ovat "oikeita" syitä eroon.
"Jonna"
Ööö..siis ei todellakaan ole ok. Esim. mahdollinen pettäminen aiheuttaisi suhteeseen pahan kriisin eikä luottamus koskaan palaisi ennalleen, joten toivon ettei kumpikaan koskaan tee sellaista meille. MUTTA yhdessä ollaan luvattu olla ylä- JA alamäet. Mulla on sen verran elämänkokemusta, jotta tiedän ettei mitkään asiat ole mustavalkoisia. Ja koskaan ei voi sanoa "ei koskaan".
Ja sinulle "Sielussa sataa": Olen pahoillani, jos olet kokenut tuollaista. Tottakai tuollaisessa tapauksessa toinen heitetään pihalle, ei kenenkään pidä kynnysmatto olla! Kusipää mies sinulla, jos tuollaista on tehnyt!
Tarkoitin omassa esimerkissäni satunnaista kännipanoa, jota toinen vilpittömästi katuu. Eihän anteeksiantoon ja suhteen korjaamiseen muuten ole aineksia, tietenkään. Olen itsekin edellisessä elämässäni saanut miehiltä paljonkin kaikenlaista paskaa niskaani, joten tiedän kyllä mistä puhun. Rajansa kaikella, myös parisuhdeterapialla, mutta MOLEMPIEN pitää yrittää jos yhteisiä lapsia on.
"vieras"
Päättää minkä? Mä puhun tässä omista mielipiteistäni.
Jos ei saa huomiota eikä hellyyttä, mutta on saanut sitä ennen vauvaa, niin silloin asiaan pitää puuttua niin pian kuin mahdollista. Eikä vaan kyräillä itsestään tai puhua tyttökaverille kun mies on sellainen ja tällainen. Parin pitää osata keskustella keskenään niistä jutuista, ei paljoo auta jos kaveri tietää paremmin mitä toinen tuntee.
"sandra"
aikamoista putkiajattelua ap:lla. miten voit kuvitella kaikilla pareilla joilla on esim. "kriisi" rakastavat toisiaan? eivät kaikki eroa liian helposti. ehkä teillä nyt sattuu olemaan tilanne jossa rakkaus on syvää ja kestää vaikka mitä. olisiko sinusta esim minun pitänyt jatkaa huonossa suhteessa henkisessä ja fyysisessä väkivallassa? siinä inhossa jota tunsin miestä kohtaan? olisiko pitänyt pilata elämä alle kolmekymppisenä??
"vieras"
[QUOTE="Jonna";23356707]
Tarkoitin omassa esimerkissäni satunnaista kännipanoa, jota toinen vilpittömästi katuu. Eihän anteeksiantoon ja suhteen korjaamiseen muuten ole aineksia, tietenkään. Olen itsekin edellisessä elämässäni saanut miehiltä paljonkin kaikenlaista paskaa niskaani, joten tiedän kyllä mistä puhun. Rajansa kaikella, myös parisuhdeterapialla, mutta MOLEMPIEN pitää yrittää jos yhteisiä lapsia on.[/QUOTE]
no, mun mielestäni mikään satunnainen kännipano ei todellakaan ole anteeksiannettava asia. minä en todellakaan siinä vaiheessa yritä enää yhtään mitään jos mies menee tekemään jotakin niinkin törkeää kuin harrastamaan satunnaisia kännipanoja mukavahingossa, sillä mies tietää tasan tarkkaan sen olevan törkein teko mitä mulle voi tehdä, luottamuksen pettäminen nimittäin.
et sinä eikä kukaan muukaan voi tulla sanomaan että PITÄÄ yrittää jos on lapsia. ei siinä vaiheessa kun toinen heittää tahallaan koko suhteen perusasian eli luottamuksen, romukoppaan, pidä yrittää yhtään mitään. minä en halua, en ole kynnysmatto, enkä edes halua haluta.
Tarkoitin omassa esimerkissäni satunnaista kännipanoa, jota toinen vilpittömästi katuu. Eihän anteeksiantoon ja suhteen korjaamiseen muuten ole aineksia, tietenkään. Olen itsekin edellisessä elämässäni saanut miehiltä paljonkin kaikenlaista paskaa niskaani, joten tiedän kyllä mistä puhun. Rajansa kaikella, myös parisuhdeterapialla, mutta MOLEMPIEN pitää yrittää jos yhteisiä lapsia on.
[/QUOTE]no, mun mielestäni mikään satunnainen kännipano ei todellakaan ole anteeksiannettava asia. minä en todellakaan siinä vaiheessa yritä enää yhtään mitään jos mies menee tekemään jotakin niinkin törkeää kuin harrastamaan satunnaisia kännipanoja mukavahingossa, sillä mies tietää tasan tarkkaan sen olevan törkein teko mitä mulle voi tehdä, luottamuksen pettäminen nimittäin.
et sinä eikä kukaan muukaan voi tulla sanomaan että PITÄÄ yrittää jos on lapsia. ei siinä vaiheessa kun toinen heittää tahallaan koko suhteen perusasian eli luottamuksen, romukoppaan, pidä yrittää yhtään mitään. minä en halua, en ole kynnysmatto, enkä edes halua haluta.
"vieras"
[QUOTE="vieras";23356841]no, mun mielestäni mikään satunnainen kännipano ei todellakaan ole anteeksiannettava asia. minä en todellakaan siinä vaiheessa yritä enää yhtään mitään jos mies menee tekemään jotakin niinkin törkeää kuin harrastamaan satunnaisia kännipanoja mukavahingossa, sillä mies tietää tasan tarkkaan sen olevan törkein teko mitä mulle voi tehdä, luottamuksen pettäminen nimittäin.
et sinä eikä kukaan muukaan voi tulla sanomaan että PITÄÄ yrittää jos on lapsia. ei siinä vaiheessa kun toinen heittää tahallaan koko suhteen perusasian eli luottamuksen, romukoppaan, pidä yrittää yhtään mitään. minä en halua, en ole kynnysmatto, enkä edes halua haluta.[/QUOTE]
Mä oon aina sanonut, että jos mies pettää niin se on kerrasta byebye.
Mutta en usko että oikeasti niin toimisin. En usko, että musta ois kuitenkaan tekemään sitä päätöstä, ja rikkomaan lapsilta kodin (vaikka mies sen tekee jo pettäessään). Todennäköisesti antaisin tilaisuuden, mutta me hakeuduttais apuun ja etsittäis kaikki mahdolliset keinot, että suhde saadaan toimimaan ja luottamus palaamaan.
Koska jotain vikaahan suhteessa on jo alunperinkin, jos toinen pettää.
et sinä eikä kukaan muukaan voi tulla sanomaan että PITÄÄ yrittää jos on lapsia. ei siinä vaiheessa kun toinen heittää tahallaan koko suhteen perusasian eli luottamuksen, romukoppaan, pidä yrittää yhtään mitään. minä en halua, en ole kynnysmatto, enkä edes halua haluta.[/QUOTE]
Mä oon aina sanonut, että jos mies pettää niin se on kerrasta byebye.
Mutta en usko että oikeasti niin toimisin. En usko, että musta ois kuitenkaan tekemään sitä päätöstä, ja rikkomaan lapsilta kodin (vaikka mies sen tekee jo pettäessään). Todennäköisesti antaisin tilaisuuden, mutta me hakeuduttais apuun ja etsittäis kaikki mahdolliset keinot, että suhde saadaan toimimaan ja luottamus palaamaan.
Koska jotain vikaahan suhteessa on jo alunperinkin, jos toinen pettää.
helppo elämä?
Uskon, että vain pienen pieni osa ihmisistä eroaa liian helposti. Ei sitä syytä vaan kailoteta kurkku suorana kaikille, eikä tarvikaan. Jokainen pitäkööt huolen omista leivisköistään.