Minulla on suhde mieheni ystävään..

  • Viestiketjun aloittaja JJ
  • Ensimmäinen viesti
Rukoilijasirkka
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
rukoilijasirkka: niin... voishan se olla. pelottaa vaan se yksinhuoltajuus. kun lopulta olisinkin vain ja ainoastaan yksin lapsen kanssa. ja kaikesta vastuussa, yksin.
Miksi sä olisit ihan yksin sen kanssa, onhan sillä isäkin? Olette molemmat sen vanhempia. :)
 
hei
Alä tuhlaa elämääsi väärän miehen kanssa, lapsi kasvaa koko ajan ja on takuulla onnellisempi sinun, tulevan onnellisen yh:n, kanssa kuin nykyisessä tilanteessa jossa kasvaessaan alkaa vaistota olevan jotain vialla!
 
tjaa-a
Alkuperäinen kirjoittaja nn:
Kuulostaa siltä, ettei tämä petikaverisi ole lainkaan miehesi ystävä, jos pettämään ja olemaan kanssasi. Ihan vain sivuhuomiona tuohon otsikon termiin "ystävä".
Voihan se olla, ystävä, mutta näkee että ap:lla ei ole kaikki miehen kanssa ok, vaikka kuin pitäis miestä kaverina. Sattuuhan tuota paremmissakin piireissä
 
ap
no käytännössä yksin. mies muuttaisi aivan varmasti eri paikkakunnalle takaisin erossa. eli lapsi olisi hänellä luultavasti sen jokatoinen viikonloppu. toisaalta tuntuis hirveältä että olisin lapsesta aina kokonaisen viikonlopun erossa kerrallaan! enemmänki tarvitsen omaa-aikaa sen tunnin päivässä ja apua arjessa.
 
ap
totta että nyt olen vienyt mieheltäni hänen ystävänsäkin. että olisiko nykyään entinen ystävä.

hän ei ole vain petikaveri. saan hänelta paljon muutakin. mikä varmaan on vielä pahempi kuin että tapailisimme vain seksin takia.
 
papukaijan ruokottomat puheet
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
totta että nyt olen vienyt mieheltäni hänen ystävänsäkin. että olisiko nykyään entinen ystävä.

hän ei ole vain petikaveri. saan hänelta paljon muutakin. mikä varmaan on vielä pahempi kuin että tapailisimme vain seksin takia.
Mahtaa olla paukku miehellesi, sitten kun joskus selviää.. Akka pettää ja oma kaveri peesaa pettämistapahtumaa munallaan..
 
Ap, ymmärrän sua niiiiiiin hyvin. :hug:

Itse olin ihan samassa tilanteessa reilu 5 v sitten. Siis ihan täysin samanlaisessa tilanteessa. Lapsikin oli samanikäinen ja muutenkin oisin silloin voinut allekirjoittaa jokaisen kirjoittamasi viestin, tosin ainoana erona oli se, että isä ei näkis lastaan eron jälkeen ollenkaan, ei edes sitä joka toista viikonloppua.

Tuo mies antoi mulle voimaa, turvaa ja hellyyttä, kaikkea mitä kaipasin niin kovasti. Hänelle olin se tärkein asia ja hän sai minut tuntemaan itseni taas naiseksi. Kauniiksi naiseksi eikä harmaaksi hiirulaiseksi, jollaiseksi tunsin itseni oman mieheni seurassa. Taisin olla jopa rakastunut ja niin taisi olla miehen ystäväkin. Ja kyseessä oli miehen paras ystävä, ei ihan mikä tahansa kaveri. Tiesin kuitenkin, että jos suhde olisi jatkunut, niin jossain vaiheessa se olisi noussut esille, ja se olisi kova isku miehelle menettää kerralla vaimonsa ja parhaan ystävänsä. Joten lopetin molemmat suhteet kerralla, vaikka sattuikin niin perkeleesti. :(

Ajattelin, että kahdesta pahasta pienempi paha olisi se, että katoaisin yhtäaikaa molempien elämästä. Näin ainakin heidän välinen ystävyys säilyi, vaikka meidän juttu jäikin kesken. Puoli vuotta sitä kesti enkä kadu päivääkään sitä suhdetta. Enkä sitäkään, että lopetin suhteen, vaikka alussa itketti paljonkin ja ajattelin olevani hullu, kun niin ihanasta suhteesta päätin luopua. Exä ei tänäkään päivänä tiedä mitään, ystäviä he kuitenkin edelleen ovat.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:
Ap, ymmärrän sua niiiiiiin hyvin. :hug:

Itse olin ihan samassa tilanteessa reilu 5 v sitten. Siis ihan täysin samanlaisessa tilanteessa. Lapsikin oli samanikäinen ja muutenkin oisin silloin voinut allekirjoittaa jokaisen kirjoittamasi viestin, tosin ainoana erona oli se, että isä ei näkis lastaan eron jälkeen ollenkaan, ei edes sitä joka toista viikonloppua.
vähän OT mutta pisti silmään :

miksi lapsi ei näe isäänsä ollenkaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:
Ap, ymmärrän sua niiiiiiin hyvin. :hug:

Itse olin ihan samassa tilanteessa reilu 5 v sitten. Siis ihan täysin samanlaisessa tilanteessa. Lapsikin oli samanikäinen ja muutenkin oisin silloin voinut allekirjoittaa jokaisen kirjoittamasi viestin, tosin ainoana erona oli se, että isä ei näkis lastaan eron jälkeen ollenkaan, ei edes sitä joka toista viikonloppua.
vähän OT mutta pisti silmään :

miksi lapsi ei näe isäänsä ollenkaan?
Jaa... Olisikin kiva tietää.. Ei vissiin isänvaistot heränneet (se oli selvää jo suhteen aikana) eikä itelläänkään ollut lapsuudestaan perittyä isämallia, kun itse näki isänsä vain kerran elämänsä aikana 7-vuotiaana. Tiedä häntä. Ollaan oltu nyt kuitenkin 5 vuotta erossa ja sinä aikana hän tapasi lapsensa tasan 2 kertaa. Kun toisen kerran tapasi (lapsi meni mumminsa kanssa kyläilemään mun siskolle ja tämä exä oli siellä ), lapsi kutsui häntä sedäksi, kun ei tietenkään muistanut, että oma isähän siellä oli, eikä exä edes vaivautunut korjaamaan väärinkäsitystä. :/

Molemmat siis asutaan pk-seudulla, joten pitkästä välimatkastakaan ei ole kyse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Minusta tuo on vielä kaksinkertainen petos, olla suhteessa puolison ystävään.
Muuttaisko sun suhtautumista tuohon petokseen se tieto, että mies petti mua kahdesti mun raskauden aikana? Mielestäni pahempaa petosta ei voi ollakaan, kuin pettää vaimoa silloin, kun hän kantaa sisällään sun lasta. Siinä vaiheessa suhteemme oli jo kuollut (siis silloin, kun itse petin) ja olin miehen kanssa vain lapsen takia (vaikka jälkikäteen ajatellen sekin ihan turhaan, koska musta ja lapsesta tuli onnellisia vasta eron myötä ).
 
reilu kaveri?
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
piti tulla julkaisemaan ihan siitä syystä etten voi kenellekään ystävälle asiasta puhua. Ja olen sellainen ihminen että on pakko purkautua asioista jollekkin.

Kyllähän se kaduttaa että en olisi itsestäni uskonut tälläistä tekeväni ikipäivänä. mutta se ei kaduta että petän juuri omaa miestäni.
eikö se sun miehesi kaveri tunne huonoa omaatuntoa?

 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Minusta tuo on vielä kaksinkertainen petos, olla suhteessa puolison ystävään.
Muuttaisko sun suhtautumista tuohon petokseen se tieto, että mies petti mua kahdesti mun raskauden aikana? Mielestäni pahempaa petosta ei voi ollakaan, kuin pettää vaimoa silloin, kun hän kantaa sisällään sun lasta. Siinä vaiheessa suhteemme oli jo kuollut (siis silloin, kun itse petin) ja olin miehen kanssa vain lapsen takia (vaikka jälkikäteen ajatellen sekin ihan turhaan, koska musta ja lapsesta tuli onnellisia vasta eromme myötä ).
En osaa sanoa, vastasin ihan vain avauksen otsikon asetelmaan.
 

Yhteistyössä