Tuore_äiti
Sain lapsen vuosi sitten. Paras ystäväni on 30-vuotias, parisuhteessa elävä ystävättäreni. Olemme tunteneet ala-asteen ekaluokalta asti. Ystävä väittää ettei halua koskaan omia lapsia. Tunnen hänet niin hyvin, että en voi uskoa tuota. Ovat seurustelleet miehensä kanssa kuusi vuotta ja epäilen, että kärsivät lapsettomuudesta.
Kaveri ei osoita mitään kiinnostusta lastani kohtaan ja jos osoittaa, niin se on väkinäistä. Olen jättnyt lapsen joskus hänelle kauppareissun ajaksi ja ajatellut, että hänelläkin vietit heräisivät. Olen myös yrittänyt kertoa kuinka yhteinen lapsi lähentää ja parantaa parisuhdetta: rohkaista ystävääni asiassa. Tilanne ei kuitenkaan ole parantunut. Onkohan ystänäni kuitenkin toisenlainen kuin se lämmin ihminen, jona olen häntä pitänyt?
Kaveri ei osoita mitään kiinnostusta lastani kohtaan ja jos osoittaa, niin se on väkinäistä. Olen jättnyt lapsen joskus hänelle kauppareissun ajaksi ja ajatellut, että hänelläkin vietit heräisivät. Olen myös yrittänyt kertoa kuinka yhteinen lapsi lähentää ja parantaa parisuhdetta: rohkaista ystävääni asiassa. Tilanne ei kuitenkaan ole parantunut. Onkohan ystänäni kuitenkin toisenlainen kuin se lämmin ihminen, jona olen häntä pitänyt?