Missä asiassa olet toisenlainen äiti kuin monet muut?? Missä asioissa sinä menet äitiydessäsi valtavirtaa vastaan??

Musta on tärkeetä, että lapsilla on kehittävää puuhaa eikä ne vaan "ole". Normaalit koti-piha-kauppa-kuviot ei oo koskaan sopinu meille, vaan mä tykkään harrastaa lasten kanssa muskarista taide. ja liikuntakerhoihin. Ja näin ihan pienistä pitäen, siitä asti kun ovat kävelemään oppineet. TYkkään, että lapset oppii leikin kautta. En siis missään nimessä halua, että lapset pakotetaan oppimaan juttuja heti pienestä asti. LEikin kautta oppiminen sen sijaan on musta hyvä juttu ja pyrin tukemaan sitä arjen ratkaisuin, eli pyrin tajoamaan lapsille virikkeellistä ja merkityksellistä touhua tyhjän olemisen sijaan. Vaikka sitä tyhjääkin olemista arkeen siis sisältyy. Musta äiti-lapsiryhmät on mahtavia yhdessä harrastamisen näkökulmasta ja meille kaikille tulee niistä hyvä fiilis. On muitakin harrastavia äitejä, mutta jotenkin tuntuu, että valtavirta katsoo äitiyttä ja lasten kanssa olemista toisenlaisesta näkökulmasta kuin mitä mun oma näkökulma tähän hommaan on. Tässä mä uin kai vastavirtaan. Mä haltioidun niistä kaikista ihanista onnistumisen tunteista joista pääsen lasteni kanssa harrastusten kautta jakamaan. Toki arkeen kuuluu aina onnistumisen tunteita ja samanlaista iloa, mutta itse en ainakaan osaa olla niin luova äiti, että osaisin tehdä juttuja yhtä monipuolisesti kuin mitä kerhojen kautta tulee tehtyä.

 

No mä luotan tutkimukseen, minkä mukaan lapsilla pitää olla joutilasta aikaa, jotta joutuu miettimään ja aivot voivat kehittyä. :xmas:

(siis olen laiska)

Mutta kummasti tuntuu toimivan. =)

 

Minä panostan perheen yhteiseen aikaan, yhdessä tekemiseen ja harrastamiseen, vaikka se onkin suurimmalta osalta vain arkea.
Tiedän että minun panoksestani riippuu se sanooko kuopus isona ettei oikein tunne vanhimpia veljiään koska ikäeroa on niin paljon tai päin vastoin.

 

No mä luotan tutkimukseen, minkä mukaan lapsilla pitää olla joutilasta aikaa, jotta joutuu miettimään ja aivot voivat kehittyä. :xmas:

(siis olen laiska)

Mutta kummasti tuntuu toimivan. =)

Tässä kysyttiin, missä meet valtavirtaa vastaan... eikö me kaikki olla laiskoja ja lapset vaan on??

 

Olen pienten lasten äiti ja haluan töihin. Olen tästä asiasta saanu kuulla niin paljon että ku en ole lasten kans kotona joka päivä... Mutta minulle se on parempi ratkasu että olen töissä.

 

Tätä palstaa lukiessa tuntuu välillä, että teen kaiken valtavirtaa vastaan.

Jos luettelisin kaikki ne asiat, kokisin tarpeelliseksi myös perustella ratkaisujani.Välttääkseni sen paskan määrän, mitä täällä saisin niskaani. Ja saisin kuitenkin.

Perustelut taas veisivät niin paljon palstatilaa, että ei jaksa

 

Sallivuus. Meillä on hyvin vähän kieltoja ja kiellettyjä paikkoja. Mielestäni jotkut äidit kieltävät lapseltaan liian paljon ja kaikki on vain "Ei, ei, ei..." :| Ne todelliset ei-paikat ovat sitten asia erikseen, mutta ei kaiken tarvitse olla niin kiellettyä. Vanhempi voi hyvin opastaa esim. stereoitten tai kaukosäätimen käytössä.

 

No mä luotan tutkimukseen, minkä mukaan lapsilla pitää olla joutilasta aikaa, jotta joutuu miettimään ja aivot voivat kehittyä. :xmas:

(siis olen laiska)

Mutta kummasti tuntuu toimivan. =)

Tätä peesaan. En juurikaan leiki lasten kanssa, puuhataan kyllä muuta yhdessä ja ihan tarkoituksella olen tunkematta joka päivälle ohjelmaa vaan lapset joutuvat ihan itse keksimään tekemisensä ja leikkimisensä säännöllisesti.

 

Lapsilla ei ole vielä mitään oikeita harrastuksia. Mieheni piti hoitovapaat

 

no minä en järjestä lapsille mitään hienoja synttärikemuja. Lahjat kyllä ostan ja jotain herkkuja muttei mitään mega synttärijuhlia vaan ihan omalla porukalla (vanhemmat ja sisarukset) juhlitaan.

 

Meillä eletään melko boheemisti.
Lapsilla on lupa olla lapsia, leikkiä, juosta, riehua jne. Kotona mukusut saa olla nakuina.
Siitä huolimatta he osaavat käyttäytyä julkisilla paikoilla, vaikka kotona saavatkin olla lapsia.
Meillä on eletty aina ns vauvantahtiin. Käytetty kestoja, syöty kasvisruokaa. Eletty perhekeskeisesti. Mies on kaikessa mukana jne.
Meillä ei juhlita joulua, pääsiäistä yms kristillispakanallista sekametelisoppaa.

 

Eron jälkeen lapset jäivät asumaan isänsä kanssa. Olen siis ns. etä-äiti.

 

En tykkää tavata muita äitejä. Jos käyn vaikkapa perhekahvilassa, käyn siellä siksi, että lapset saavat leikkiä ikäistensä kanssa, en siksi, että kaipaan seuraa muista äideistä.

En myöskään kaipaa harrastuksia kodin ulkopuolella. Eikä mua ahdista olla kotiäitinä.

 

Annan lapsen syödä olkkarissa ammupalaa telkkua katsellen, lähes joka aamu

 

AMMUPALAA!! hehe, aamupalaa.....

 

meillä saa myös aamupalan syödä olkkarissa ja joskus jopa ruuan. ja meillä ei pelata kuin tiistaisin ja lauantaisin ja siitä pidän kiinni

 

meillä saa lapsi nukkua vaikka joka yö vieressä jos siltä tuntuu,ikää jo 3v 6kk, ja minä pidän häntä pienenä poikana. en siis hoe että olet iso poika sun täytyy tehdä sitä tai tätä. kyllä isoksi pojaksi ehtii kasvaa myöhemminkin. sitten poitsu saa leikkiä leluillansa vaikka keittiössä(ei tietenkään syödessä mutta muuten). saa rakentaa majansa vaika olohuoneeseen. ja muutrenkin kiellettyjä asioita on vähemmän kuin monella muulla;lähinnä ne jotka satuttaisivat muita tai häntä itseään.esim. ei mua haittaa jos kaveri istuu pöydällä kattomassa ku teen ruokaa, kun hän tietää että jos joku syö tai juo niin silloin pöydälle ei mennä.

 

Ei kai se enää ole mitään vastavirtaan menoa, kun sille on jo nimikin, mutta mä suosin vaistovanhemmuutta ja esikoisen aikaan kaikenlainen pehmoilu oli osi out!
Mun mielestä lapset ei tarvi kokoajan jotain kerhoa tai virikettä, vaan normaali arki yhdessä on parasta lapselle, oppii oikeaa elämää.
Aikuisia ja lapsia ei tarvi erottaa omiin karsinoihinsa, vaan elää voidan kaikki eri-ikäisetihmiset yhdessä.

 

en jaksa puhua päivästä toiseen imurinpusseista ja pesuaineista

 

Meillä aina menty maalaisjärjen mukaan eikä hysteerisenä oltu jos ei kaikki tapahdu suositusten ja käyrien mukaan,eikä meidän päivärutiini kolausta saa jos ei minuutti aikataulun mukaan syödä ja nukuta.Siihen joukkoon en kuulu että koko aika pitää rientää pää viidentenä jalkana harrastuksiin tms ja sitten tuskailla että kun on liian kiireistä elämää,eikä aikaa rauhoittua kotona perheen kanssa.En tiedä onko tämä nyt valtavirtaan menemistä kun eletään ihan normaalisti ja rennosti

 

Sain lapsen vasta 37-vuotiaana, pidin reilun kuukauden äitiysloman, en huuda lapselle...
Siinä muutama.

 

En tykkää tavata muita äitejä. Jos käyn vaikkapa perhekahvilassa, käyn siellä siksi, että lapset saavat leikkiä ikäistensä kanssa, en siksi, että kaipaan seuraa muista äideistä.

En myöskään kaipaa harrastuksia kodin ulkopuolella. Eikä mua ahdista olla kotiäitinä.

Mulla on sama juttu eli en siis kaipaa muiden äitien seuraa. Mulla on omat läheiset kaverini joille voin puhua kaikesta ja äitini myös. Muiden äitien seurassa minusta tuntuu että pitää olla jotenkin varpaisillaan, ettei vaan totea mitään tyhmää lapsiin tai kasvatukseen liittyvää juttua, josta joku vetää herneen nenään, vaikkei itse ole halunnut mitenkään loukata ketään.

 

Mä olen tosi lapsellinen äiti, tykkään itsekin katsoa mm. Muumeja ja hamstraan aina uuden mukaan kun jossain näen sellaisen mitä meillä ei vielä ole. Menen lähes yhtä innoissani kuin lapsikin leluhyllylle, ostellaan aina jotain pientä kivaa kun kupassa käydään ja ihastellaan karkkihyllyä ja mietitään mitä optettais....

 

Mä olen tosi lapsellinen äiti, tykkään itsekin katsoa mm. Muumeja ja hamstraan aina uuden mukaan kun jossain näen sellaisen mitä meillä ei vielä ole. Menen lähes yhtä innoissani kuin lapsikin leluhyllylle, ostellaan aina jotain pientä kivaa kun kupassa käydään ja ihastellaan karkkihyllyä ja mietitään mitä optettais....

Siis käydään kaupassa ja ostellaan....ei sentään kupassa!
Niin, mä en myöskään välitä piirun vertaa äitien tavasta vertailla lapsiaan, arvostella muitten lapsia tai jauhaa neuvolan käyristä tms. Mulle on ihan sama kuinka se naapurin Ville kasvaa ja kehittyy, enkä mä yleensä edes muista niitä omankaan lapsen neuvolavihon lukuja ulkoa jos joku niitä tivaa.
Inhoan kaikkia mahdollisia vauva-/perhekahviloita ja kartan muutakin sosiaalista äiti-meininkiä.

 

Minä en pidä hiekkalaatikkokeskusteluista, minun mielestäni äidin elämässä tulee olla muutakin kuin lapset eli en siis jaksa kuunnella kenenkään sepustuksia kakaroistaan tai kakan väristä. En ole koskaan kokenut huonommuutta siitä, että olen juonut pari lasia vinkkua raskauden aikana tai polttanut muutaman tupakan. Puhumattakaan siitä, että olen syönyt aurajuustoa.