Missä vaiheessa lapsenhankintajutut keskusteltuna

En oikein keksinyt tähän hyvää otsikkoa, mutta joka tapauksessa tarkoituksenani on kysyä, että missä vaiheessa suhdetta itse kukin on käynyt nykyisen (tai entisen) puolisonsa, elämänkumppaninsa yms. kanssa läpi nämä lapsiasiat. (Siis että olette selvittäneet, että oletteko samalla aaltopituudella sen suhteen, että haluavatko molemmat ylipäänsä lapsia, ja kuinka pian ja ehkä myös kuinka monta).

 

alettiin pitämään yhteyttä puhelimitse ja sähköpostilla kerroin miehelleni että haluan lapsen/lapsia. alettiin tapailla ja harrastaa seksiä sanoin että en käytä ehkäisyä koska haluan lapsen, ja jos hän ei niin sitten hän huolehtii ehkäisyn. ei huolehtinut ja puolivuotta tapailtuamme esikoinen ilmoitti tulostaan. kerettiin olla kihloissa kuukausi. toinen oli sitten mietitty, söin pillereitä ja jätin ne yhteisestä sopimuksesta pois parin liuskan jälkeen ja kakkonen syntyi tasan kaksi vuotta esikoisen jälkeen=)

 

Ihan suhteen alkuviikkoina näistä asioista jo juteltiin. Ja ollaan juteltu 10,5-vuotisen yhdessäolomme aikana aika ajoin muutenkin - esimerkiksi lapsiluvusta, jonka suhteen ollaan molemmat ehditty mieltämme muuttaa yhteisten vuosien aikana.

 

No meillä meni niin,että kun oltiin tosi pitkään kavereita ennen kuin alettiin seurustella niin tiedettiin jo etukäteen,että kumpikin lapsia haluaa.Ei siinä siis tarvittu sen ihmeellisempää keskustelua.Seurustelun alettua ei mennyt kuin reilu kuukausi kun kävi vahinko ja ehkäisy petti,niin esikoinen oli tulossa.Hiukan nopeasti siis ja siinä kohtaa kyllä keskusteltiin.Abortti ei ollut meillä kummallakaan mielessä kertaakaan,eli keskustelu käytiin vain siitä,että kumpikin nyt ymmärtää vastuunsa asiassa.

 

Ekana yhteisenä aamuna selvitettiin, että molemmat haluaa lapsia ja 2 olisi meille molemmille sopiva määrä. Katsotaan miten käy, mahdollisuus vauvalle on annettu, mutta tulosta ei ole vielä syntynyt.

 

Lapsista emme silloin seurustelun alkuvaiheessa keskustelleet, koska kumpikaan ei kokenut sitä tarpeelliseksi (minä olin 17 ja mieheni 21). Mieheni on aina halunnut lapsia ja minä en, sanoin sen kun lapsista myöhemmin aloimme keskustelemaan, hän kuitenkin halusi elää mielummin minun kanssa kahden kuin jonkun toisen kanssa kolmin. 10 vuodessa mieli ehtii muuttumaan ja niin kävi minullekin, nyt meillä on kaunis pieni tyttö, isänsä silmäterä ja toinen haaveissa ja yhteistä taivalta 11,5 vuotta takana.

 

Ekana yhteisenä aamuna selvitettiin, että molemmat haluaa lapsia ja 2 olisi meille molemmille sopiva määrä.

Meillä oli ihan samoin :wave:
Ja ne kaks murusta on ny saatu :heart:

 

me ollaan tavattu teineinä, joten siinä iässä ei todellakaan tullut lapsien lukumäärät mieleen. meillä oli enemmän mielessä opiskelu, yhteen muuttaminen jne. Lapset tuli mieleen vasta oikeastaan siinä vaiheessa kun isäni kuoli ja elämän karu totuus paljastui minulle ja miehelleni. Se voikin olla pienestä kiinni. Sitten alettiin puhua lapsista, oltiin 24-vuotiaita. vuoden kuluttua esikoinen syntyi. Alkuun oli puhe vain kahdesta lapsesta, mutta sitten kolmas tuntui hyvinkin mukavalta. Minä olisin valmis neljänteenkin, mutta miehelle nämä kolme on riittävästi. Joten meidän lapsiluku on tässä.

 

Ihan alusta asti on puhuttu lapsiluvusta ja kuuden vuoden aikana se on kerennyt muuttua jokusen kerran. Elämä näyttää sitten

 

[QUOTE="vieras";25381550]alettiin pitämään yhteyttä puhelimitse ja sähköpostilla kerroin miehelleni että haluan lapsen/lapsia. alettiin tapailla ja harrastaa seksiä sanoin että en käytä ehkäisyä koska haluan lapsen, ja jos hän ei niin sitten hän huolehtii ehkäisyn. ei huolehtinut ja puolivuotta tapailtuamme esikoinen ilmoitti tulostaan. kerettiin olla kihloissa kuukausi. toinen oli sitten mietitty, söin pillereitä ja jätin ne yhteisestä sopimuksesta pois parin liuskan jälkeen ja kakkonen syntyi tasan kaksi vuotta esikoisen jälkeen=)[/QUOTE]

ja tein selväksi alussa että kun lapsi on alkunsa saanut mies saa häipyä... mutta oli niin sinnikäs pirulainen että ei lähteny millään....

 

Minä olen ihan lapsesta asti miettinyt näitä juttuja. Nuorempana ajattelin, että viisi lasta olisi sopiva määrä, nyt ehkä kolme, mutta kyllä viisikin kelpaisi. Tietysti en voi tietää, kun ei ole edes sitä yhtä lasta, että millaista olisi, mutta uskon, että useampi lapsi olisi kuitenkin minulle sopiva. Ajattelen jo niinkin, että pääsisin itse varmasti helpommalla jos lapsilla olisi seuraa toisistaan. Minusta olisi myös aivan ihana jos lapsia syntyisi useampi kerralla niin ei tarvitsisi olla niin paljoa raskaana. Se olisi aivan ihanaa niin minulle kuin lapsillekin. Ottaisin mielelläni esimerkiksi kahdet kaksoset.

 

oltiin surusteltu n.3kk, kun mies kysyi montako lasta haluan tulevaisuudessa. Mies itse sanoi haluavansa 2 ja minä halusin yhden.

 

Ensimmäisinä seurusteluviikkoina, koska en halua seurustella (tai julmemmin: "tuhlata aikaa") sellaisen miehen kanssa, joka ei aio tehdä lapsia mun kanssa. Mulla on ollut vauvakuume ihan aina. Nyt rupee elämä vakiintumaan aika mukavasti niin, että jos kaikki sujuu hyvin niin voitaisiin parin-kolmen vuoden sisään alkaa yrittämään... Ja jos vahinko kävisi niin lapsi ois ehdottoman tervetullut.

 

Keskusteltiin vähän ennen naimisiinmenoa,että lapsi saa tulla ja jätetään ehkäisy pois.

 

Ehkä parin kuukauden seurustelun jälkeen jotain juteltiin.. ei siis mitään yksityiskohtaista lukumääristä, ajankohdasta tms, mutta että kumpikin ylipäätään joskus hamaassa tulevaisuudessa haluaa lapsia..

Olisin tod.näk. lopettanut koko suhteen, jos mies olisi ollut sitä mieltä, että ei missään nimessä lapsia halua.. Silloin meidän tulevaisuuden suunnitelmat olisi olleet niin erilaiset, että jompi kumpi olisi joutunut yhteisessä elämässä tinkimään unelmistaan liikaa...

 

Me puhuttiin miehen kanssa lapsista todella nopeasti oltiin oltu muutaman päivän yhdessä (mutta tunnettiin jo ennestään). Sovittiin siis jo silloin lasten lukumäärä ym. Ja oltiin 17-vuotiaita... Nyt meillä on yksi lapsi.

 

Mies minulle kertoi suhteen alkuvaiheessa, että ennustajaeukko oli hänelle sanonut, että 3 lasta tulee saamaan. No minäpä päätin, että tehdään tästä itsensä toteuttava ennustus. Kolme lasta kun oli minullakin aina ollut haaveissa